Täydellinen päivä. Tai ainakin sellainen, että nyt on pirun hyvä mieli. Olen tehnyt töitä ihan peruspäivän mittaisesti, saanut kotona pari urakkaa valmiiksi, kokannut hyvää ruokaa itselleni ja miehelle, juonut todella mahtavaa valkkaria, saunonut... Ihana päivä, jona jaksoi olla reipas, sai paljon aikaiseksi ja samalla myös rentoutui ja nautti elämästä ja rakkaan ihmisen seurasta. Nyt onkin sitten niin väsynyt olo, että silmät kestävät juuri ja juuri auki, mutta ah - huomenna on vapaapäivä ja kun kohta köllähdän sänkyyn, saan nukkua koko kuluneen rankan työviikon edestä niin paljon kuin ikinä nukuttaa.
Tajusin sitä paitsi, että ainakin joissain tapauksissa voin asettua toisten epäreiluuden yläpuolelle. Aiemmin harmitti vielä kovasti, mutta turha harmitella. Tiedän, että itse tein kaiken, minkä voin, ja jos se ei riitä ja silti "rangaistaan", on se niiden toisten ongelma ja päänsärky.
Elämässäni on myös alkanut uusi ajanjakso. Tapahtui iso muutos, joka vaatii varmasti vielä paljon sulattelua, mutta... minä selviydyin. Ja selviydyn jatkossakin. Voi vaikka itkeä sekä ilosta että myös haikeudesta. Miettikääpä sitä!