Hieno kausi takana. Suikkanen tehnyt upeaa työtä, Pelicans esitti hyvää kiekkoa ja finaalissa haastettiin hyvin JYP taistelussa. Tiukkoihin peleihin ratkesi ja osaltaan erilaiset lähtökohdat oli verrattuna JYP:iin, jonka isojen pelien kokemus viime kausilta eri luokassa meihin nähden. Hienosti kasvettiin kauden aikana, eikä nujerruttu edes vastoinkäymisten myötä tai kun tilanne näytti jo hieman toivottomalta. Ylpeä pitää siitä olla, että taistelussa ei luovutettu kertaakaan. Monta kertaa noustiin kauden aikana tiukoissa peleissä, ja vielä loppuun asti uskoin, että tämäkin sarja olisi ollut mahdollista vielä kääntää.
Varsinkin maalivahtiosastolla oli näissä ratkaisupeleissä turhan paljon liikkuvia tekijöitä. Yllättävää oli, että jopa Peliittoihin loppukaudeksi vuokrattulle Rautiolalle olisi ollut tilaa Pelicansin kokoonpanossa viimeisissä ja tärkeimmissä peleissä. Kuitenkin junnu Juvoselta hienoa peliä uransa kovimmassa paikassa, eikä häneen kaaduttu missään nimessä. Sinänsä hämmästyttävää, että ei ollut missään kaavailuissakaan edes U18-kisoihin, mutta näillä näytöillä lienee jatkossa merkattu mies maajoukkueen silmissä ja kenties myös scouttien. Toivottavasti saadaan hänelle sopiva kehityssuunnitelma ja ura Pelicansin kautta huipulle tehtyä.
Kuitenkin oli pienestä kiinni. Pohja on kunnossa tulevien kausien menestykselle ja toivottavasti tämä osataan kanavoida oikealla tapaa organisaation kehittämisen jatkamiseen. Tärkeää on, että pystytään tämän onnistumisen kautta saamaan pidettyä syntynyt buumi tulevaisuudessa ja kasvattaa joukkue pysyvästi kärkikastiin.
Ero viime kauteen on kuin yöllä ja päivällä. Mestaruus olisi ollut jotain uskomatonta. Kuitenkaan se ei tämän kauden virallinen tavoite ollut, joten en osaa edes olla hirveän pettynyt. Ensi kaudelle on kuitenkin tavoitteet laitettava uusiksi. Uskonkin, että tällä kaudella tullut myönteinen kuva koko organisaation toiminnasta saa hyvän positiivisen nosteen Pelicansin suuntaan.
Menestyminen kuten epäonnistuminenkin on monen eri osatekijän summa. Eritellä pystyy, mutta joukkueena voitetaan ja hävitään. Olo ei kuitenkaan ole kuin hävinneellä. Tämä menestys toi uskottavuuden takaisin Lahti-kiekkoon. Kohti parempaa huomista, melko loistavasta nykyhetkestä.
Kiitos Pelicans kaudesta 2011-2012!