Katoin juuri äsken ensimmäistä kertaa kokonaan tuon viimeisen finaalin itse tapahtuman jälkeen. Kyllä tuo edelleen aivan helvetin hieno hetki on elämässäni. En ollut valitettavasti Porissa(inttipojalla ei silloin ollut varaa lähteä) mutta torilla olin katsomassa jättiscreeniltä koko pelin. Muistan jopa käyneeni ostamassa torin läheltä Topkapista(vieläköhän tuotakaan on olemassa?) pitakebabin tokalla erätauolla. Tunnelma tuon Louhen maalin jälkeen oli ihan uskomaton. Ihan epätodellinen fiilis, kun se mestaruus alkoi olla ihan oikeasti tulossa Hämeenlinnaan. Tuo neljäs maali tyhjiin lopullisesti räjäytti pankin. Huutoa, iloa, kyyneleitä ja halauksia. Hienoa saatana!
Pakko myös suoraan myöntää, että tuon mastaruuden saavuttaminen vuosien odotuksen jälkeen ja 2007 joulukuussa muutto pois Hämeenlinnasta ovat omalta osaltani vieneet sen suurimman palon kotimaisen liigan seuraamisesta. Kauden aikana tulee käytyä hallilla enään muutama kerta, jos HPK pelaa Turussa ja satun pääsemään paikalle tai jos olen vanhemmilla käymässä ja Kerholla sattuu olemaan samana päivänä peli. Silti edelleenkin tulee tarkastettua jokaisen Kerhon pelin jälkeen tulokset ja tilastot, innostuneena odoteltua tulevia vahvistuksia, pettyneenä todettua ettei sitä menestystä tullut sillä tai tällä kaudella tai iloittua Turkuhallissa HIENOA 1-2 voittoa 2010 finaaleissa Tepsiä fanittavien kavereitteni ympäröimänä.
Vaikka siis suurin palo omasta HPK fanituksestani alkaakin olla jo hiipumaan päin niin silti kiitän HPK:ta näistä kaikista hienoista vuosista, jotka alkoivat joskus 90-luvun alussa ja tulevat jatkumaan vielä tulevaisuudessakin.