Onnea vaan Ässille, mutta ennen kaikkea onnea kaimapojalleni Pasi Peltoselle. Aivan loistavaa, että nykyajan "bisnes"urheilussakin löytyy vielä tuollaisia miehiä, jotka pelaavat synnyinkaupunkinsa joukkueessa koko uransa. Tai no, onhan toki vielä (periaatteessa) mahdollista, että Peltonen muuallakin ehtii pelaamaan, mutta joka tapauksessa kunnioitettava suoritus.
Ei Peltonen välttämättä ole koskaan ollut siirtomarkkinoiden kysytyin pelaaja ollut, mutta ei hän pelkästä säälistäkään ole Ässissä saanut jatkaa. Päinvastoin. Vuodesta toiseen Pasi on kuitenkin ollut joukkueensa kantavia voimia ja nykyään itse oikeutettu kapteenikin.
Kun Peltosen liigaura alkoi, Ässät oli 90-luvun taitteen notkahduksensa jälkeen yksi liigan parhaimmista joukkueista, jossa mies sai myös juhlia mitalia keväällä -95. Sen jälkeen Ässät vajosi ensin keskikastiin, ja 2000-luvun alussa koittivat Porissa jo todella vaikeat ajat, joissa miehiä tuli ja meni, mutta Peltonen pysyi.
Viimeistään nyt voi todeta, että kannatti pysyä. Yli kymmenen vuoden tauon jälkeen Peltonen on päässyt juhlimaan mitalia kasvattajaseuransa kanssa. Tälle miehelle sen todella suo.
Onnea Pasi ja koko "komppaniasi"!