Kartan mukaan meidän pitäisi kai olla venäläisiä. Toisaalta 1700-luvun ruotsalaisen kunkkujen, valtion mahtimiesten, kenraalien, miksei muutaman amiraalinkin järkevä toiminta olisi saattanut meidät pitää ruotsalaisina, muuttaa suomenpuhujat 1800-luvulla oikeiksi täysiverisiksi ruotsalaisiksi, yhdeksi kansaksi. Toinen maailmansota olisi luultavasti Ruotsiin iskenyt siinä skenaariossa kirpeämmin, lopputulos saattaisi kartalla näyttää osaltamme vielä surullisemmalta. Kaikesta päätellen meilläpäin on ollut huonoa tuuria, josta on hinta, uhreja maksettu, hyvää tuuria, jolla on järkevästi luovittu vastatuuleenkin pienellä purrella, ja pirusti sitkeyttä, sisua. Ja ennenkaikkea, nykypäivänä valitettavan vaikeasti hahmotettavaa yhteen hiileen puhaltamishalukkuutta tarvittaessa.
Meikäläisen porukat ovat juntteina maata viljelleet ainakin neljäsataa vuotta kirjojen mukaan, ei varmaan ole aina suotuisat kelit olleet, mutta kai jotain älyäkin kokemuksista isälleni ja äidilleni kumuloitui, maata heille ei enää riittänyt. Minä olen sitten hieman mählännyt tuon älyni kanssa, mutta siskoo ja velii, myös seuraava sukupolvi vaikuttaa pärjäävän hyvin, pitävät suomalaiseen hiilloksen lämpimänä.
Kiitos täytyy myös poliitikoillemme antaa, ihan ite on sata vuotta säädetty systeemiä, ei toki täydellisesti ja täydelliseksi, mutta aika helvetin hyvin kuitenkin.
Olisi jotkut toiset pystyneet munaamaan koko pelin alkuminuuteilla, alkuvuosina, vuosikymmeninä. Suomalaiset ovat tämän pelin voittaneet, näin väitän.
