Eilen tuli jatkoilla keskusteltua asioista erään tuttavan kanssa ja hän ei voinut käsittää sitä että suunnittelen tulevaisuutta.
Tuo sama asenne on tullut esille hirvittävän monella parikymppisellä ihmisellä. Ei saisi murehtia/suunnitella tulevaa vaan tehdä asiat sponttaanisti ja katsoa minne elämä heittelee..
Mitä mieltä olette, pitääkö elämää elää päivä kerrallaan vai saako ihminen tehdä future planeja?
Itse en näe siinä mitään pahaa jos hahmottelee itselle viiden vuoden suunnitelman..opiskelujen päättämisestä töihinmenemiseen ja asunnon ostoon.
Eihän sen tarvitse olla muusta elämästä pois jos vähän miettii mitä tulevaisuudessa haluaa tehdä.
Jos suunnitelmat muuttuvat niin ne muuttuvat, mutta minun mielestä on turvallisempaa ettei tarvitse harhailla ilman minkäänlaista päämäärää, vaikka suunnitelmat ei sitten toteutuisikaan täydellisesti.
Tuo sama asenne on tullut esille hirvittävän monella parikymppisellä ihmisellä. Ei saisi murehtia/suunnitella tulevaa vaan tehdä asiat sponttaanisti ja katsoa minne elämä heittelee..
Mitä mieltä olette, pitääkö elämää elää päivä kerrallaan vai saako ihminen tehdä future planeja?
Itse en näe siinä mitään pahaa jos hahmottelee itselle viiden vuoden suunnitelman..opiskelujen päättämisestä töihinmenemiseen ja asunnon ostoon.
Eihän sen tarvitse olla muusta elämästä pois jos vähän miettii mitä tulevaisuudessa haluaa tehdä.
Jos suunnitelmat muuttuvat niin ne muuttuvat, mutta minun mielestä on turvallisempaa ettei tarvitse harhailla ilman minkäänlaista päämäärää, vaikka suunnitelmat ei sitten toteutuisikaan täydellisesti.