Voinet valaista jollakin konkreettisella esimerkillä tuota eräiden alueiden peruskoulutuksen rapautumista? On täysi tosiasia, että peruskoulujärjestelmä vaatii paljon fyrkkaa toimiakseen. Opettajien palkoissa on niissäkin nousupaineita, ja ammattitaitoisten opettajien saaminen ei ole sekään itsestäänselvyys. Tai ei ainakaan palkkaaminen, kuntien talous jne.
Eräät peruskoulut pääkaupunkiseudulla - lähinnä Itä-Helsingissä. Yksi opettaja-tuttavani sanoi tehtyään jonkun projektiluontoisen vierailun tälläiseen kouluun että neljänneksen oppilaista pitäisi olla vakituisesti oppilashuollon tarkkailussa ja että "kaduilla juoksentelee monia, joiden paikka olisi sairaalassa". Laman jälkeen on mitä ilmeisimmin syntynyt väestöryhmä, jossa työttömyys ja näköalattomuus periytyvät seuraaville sukupolville ja nämä ryhmät ovat myös melko maantieteellisesti keskittyneitä ainakin pääkaupunkiseudulla. Näille alueille on myös muuttanut suuria määriä maahanmuuttajia, mikä entisestään lisää peruskoulun haasteita. On melko todennäköistä, että parinkymmenen vuoden sisällä - jos kehitys jatkuu tälläisenä - meillä tulee olemaan aitoja slummialueita ja slummikouluja, joihin joutuminen merkitsee sitä, että on jo menettänyt pelin mitä tulee yhteiskunnalliseen kilpailuun. Sosiaalidemokratia lienee menestyksensä uhri: nähdään itsestäänselvänä, että meillä on maksuton, kaikille avoin korkealuokkainen koulutus ja etteivät vakavatkaan terveysongelmat merkitse automaattista taloudellista vararikkoa. Ei kuitenkaan ole mitään "trickle down" -automatiikkaa yhteiskunnassa - tarvitaan oikeita tulonsiirtoja ja aidosti melkoisen korkeata veroastetta, että yhteiskunta pysyisi olennaisen avoimena kaikkien väestöryhmien kilpailulle. No, ehkä sitten USA:n malli houkuttelee enemmän.