Onko Suomi-kiekko kriisissä

[Ramchester]

Huippuyksilöt voidaan todella löytää vain niiden joukosta, jotka pelaavat jääkiekkoa. Eli Suomi ja Venäjä parsivat huiput massasta jokseenkin yhtä suuresta joukosta rekisteröityjä pelaajia.

Edelleen sitä tilastomatematiikkaa. Venäjä kerää edelleen ne rekisteröidyt pelaajat suuremmasta laarista kuin Suomi, joten niitä huippuyksilöitä on silloin todennäköisempää löytää.

 

[kärppä73]

Huippuyksilöt voidaan todella löytää vain niiden joukosta, jotka pelaavat jääkiekkoa. Eli Suomi ja Venäjä parsivat huiput massasta jokseenkin yhtä suuresta joukosta rekisteröityjä pelaajia.

Kertoisitko meille kaikille mitä sinä ajat takaa tällä tyhjänpäiväisellä jauhamisella? Rekisteröityjen pelaajien lukumäärä=urheilullisesti lahjakkaitten nuorten lukumäärä? Ei todellakaan. Ne rekisteröidyt pelaajansa iivanat siivilöivät isommasta massasta kuin me suomalaiset, kai se nyt sinunkin kalloosi menee? Kaikki me tiedämme että jumaloit kaikkea Venäjään ja venäläisiin liittyvää, joten tämän monesti nähdyn paskanjauhamisen voisi jo tässä(kin) ketjussa lopettaa.

 

[Kolokettu]

Huippuyksilöt voidaan todella löytää vain niiden joukosta, jotka pelaavat jääkiekkoa. Eli Suomi ja Venäjä parsivat huiput massasta jokseenkin yhtä suuresta joukosta rekisteröityjä pelaajia.

Nyt mun täytyy osittain astua TOJ:n kannalle. Mutta älkää pelätkö, Suomi-Venäjä maaottelussa oon edelleen koko sydämestäni Suomen puolella ja en mitenkään ole Venäjä-miehiä ja sisällissodassakin liputtaisin valkoisten puolesta :D

Siis väkiluku on yks hailee jos mietitään huippujääkiekkoilijoiden määrää. Ainut mikä väkiluvussa on plussaa niin se pitäisi haalia suuremmat massat jääkiekon pariin. Mutta huippujen määrää tai esim. NHL-draftin tulosta ei voi mitenkään verrata maan väkilukuun. Olen TOJ:n kanssa samaa mieltä siitä että huippujen määrää voi verrata vain rekisteröityjen kiekkoilijoiden, jäähallien, valmentajatutkintojen ynnä muiden JÄÄKIEKKOON liittyvien resurssien/massojen määriin...

Sillä se kuinka monta miljoonaa ihmistä ei halua pelata jääkiekkoa on aivan toisarvoinen seikka. Sillä voidaanhan muun muassa ajatella että suuremmissa maissa on enemmän tosissaan jääkiekon kanssa kilpailevia lajeja...

Tässä tapauksessa TOJ puhuu nyt joka tapauksessa asiaa, vaikka omaakin mieltä edelleen kaihertavat provosointipuheet hävityn MM-finaalin jälkeen...

 

[Turisti]

Sääntöjä voisi tarkastella vaikka alkuun. Suomessa EI SAA TAKLATA kuin vasta C-junioreissa ! Miksi ? Muissa maissa vedetään äijää seinälle ja Suomessa laitetaan ns. kananmunia taskuihin. Taitaa lyöntilaukauksetkin olla pannassa johonkin D-junioreihin saakka.

 

[Kolokettu]

Sääntöjä voisi tarkastella vaikka alkuun. Suomessa EI SAA TAKLATA kuin vasta C-junioreissa ! Miksi ? Muissa maissa vedetään äijää seinälle ja Suomessa laitetaan ns. kananmunia taskuihin. Taitaa lyöntilaukauksetkin olla pannassa johonkin D-junioreihin saakka.

Jeps no tästä ei varmaan ole kukaan oikein innoissaan, paitsi kaikkein herkkähipiäisimpien pelaajien vanhemmat... Ymmärrän tämän vielä jotenkin 10-vuotiaiden peleissä, mutta etteivät 12-vuotiaat voisi taklata :S

Sitä paitsi, eihän tollaisten pikkujannujen taklaukset ole tuossa iässä mitään ylitsepääsemättömiä tööttejä. Taklaukset ja kovuus ovat osa jääkiekkoa, se olisi ainakin ekaksi päättävillä tahoilla tajuttava.

 

[Vaughan]

Kyllähän TOJ:kin oikeasti tietää miten asiat ovat vesittäessään absurdit väitteensä korostamalla joka yhteydessä sanaparia "rekisteröitynyt pelaaja." Tosiasiassa Skandinaviassa urheiluelämä on maailman organisoituneimpia, joten rekisteröityneiden pelaajien osuus aktiiviharrastajista on suurempi. Ilman tilastofaktaakin uskallan esittää totuutena, että Venäjällä (varsinkin ilmastoltaan suotuisilla alueilla) pelataan huomattavasti Suomea enemmän rekisteröitymätöntä harrastelätkää. Siten rekisteröityjen pelaajien määrä antaa aika epätodellisen kuvan lajin todellisesta levinnäisyydestä. Kuinkahan paljon Brasiliassa tai Nigeriassa on rekisteröityneitä jalkapalloilijoita suhteessa lajin todelliseen harrastesuosioon?

TOJ:n taustat tuntien on kuitenkin ymmärrettävää, että hän selittää Venäjän Suomeen verrattuna varsin vaatimatonta kansainvälistä menestystä sillä, että ei se harrastepohjakaan ole yhtään Suomea kummallisempi. On se. Ja se, ja juuri se, näkyy esim. varattujen pelaajien määrässä.

Toivottavasti Suomalaisen kiekkoilun tulevaisuuteen ei suhtauduta yhtä itsepetoksellisin selityksin, koska silloin ei nähdä todellista kuvaa. Eli sitä että lahjakkuuksien määrä suhteessa pelaajamassaan on vähentynyt. Taktisella osaamisella on voitu lieventää tätä kehitystä aikuisissa ja osin alle 20v-junnuissakin, mutta tulevaisuutta ei voi rakentaa sen varaan, että Suomen nöyrät duunarit puolustavat itsensä himmeämmille mitaleille aina silloin tällöin, kun lahjakkaammat joukkueet epäonnistuvat.

Jos suomikiekkoa halutaan tosissaan viedä eteenpäin, niin tässä vaiheessa viimeistään täytyy suunnata lisähuomiota lahjakkuuksien kehittämiselle junioritasolla. Sen, miten ja missä ikäluokissa tämän tulisi tapahtua, jätän parempien asiantuntijoiden pohdittavaksi. Tärkeintä että ylipäänsä pohditaan, eikä paineta päätä pensaaseen satunnaisten hopea ja pronssimitalien takia...

 

[Kiekoton]

Taklaukset ja kovuus ovat osa jääkiekkoa, se olisi ainakin ekaksi päättävillä tahoilla tajuttava.

Näinköhän näissä taklauksissa on se viisasten kivi?
Mitä minä olen kuullut yhä uudelleen ja uudelleen, niin huono luistelutaito on se perusvirhe. Vaikka en NS-vihamies olekaan, niin tässä lienee yksi ongelma. Kun alkaville pikkujunnuille ei ole luistelua opetettu riittävän hyvin, niin kovin vähän on tehtävissä myöhemmin.

 

[Kolokettu]

Näinköhän näissä taklauksissa on se viisasten kivi?
Mitä minä olen kuullut yhä uudelleen ja uudelleen, niin huono luistelutaito on se perusvirhe. Vaikka en NS-vihamies olekaan, niin tässä lienee yksi ongelma. Kun alkaville pikkujunnuille ei ole luistelua opetettu riittävän hyvin, niin kovin vähän on tehtävissä myöhemmin.

Juu se ei tietenkään suomalaista junnukiekkoa pelasta että taklaukset sallitaan. Se on kuitenkin yksi niistä harvoista asioista joita ns. pukuherrat voivat muuttaa. mm. luistelu- ja mailataitoa pitäisi junioreiden kehittää tietenkin valtavasti, mutta tätä on paha minkään maailman direktiiveillä muuttaa. Tässä tullaan taas jo tässäkin ketjussa paljon puhuttuun henkilökohtaiseen satojen tuntien harjoitteluun, joten ei siitä tässä enempää...

EDIT: Loppu jäi kommentoimatta lähes täysin. Luistelutaito on samanlainen kuin vaikkapa pyöräilytaito. Kun sen oppii niin sen kyllä todellakin oppii. Voithan sä luistella "väärin" , mutta itse ainakin olen antanut olettaa että luistelemisen jalon taidon kyllä oppii ihan opettamattakin, kunhan sitä vain tarpeeksi jaksaa tehdä. Ja se jaksaminen tästä monilla puuttuu...

 

[Turisti]

Niin, tuskin taklausten ja lyöntilaukausten salliminen mikään viisasten kivi ole mutta jostain on aloitettava tai jotain on muutettava.

Tällä hetkellä Suomessa pelataan eri säännöillä kuin muissa maissa 8-14 v. sarjoissa ja väitän, että sitä satoa nyt hieman niitetään.

 

[eh]

Iltapäivälehtien jutut nyt ovat mitä ovat, mutta kun valtakunnan ykkösmedia kertoo kriisistä, on se uskottava. Kriisissä ollaan.

 

[Kgz]

En tiedä onko tämä tullut mutta lähtisin itse kehittämään ainakin yhtenä asiana ykkös ja kakkos joukkueiden yhteistyötä.

Muistaakseni säännöissä lukee että ei saa kun kerran siirtyä alas ja takaisin ylös. Tähän voisi minun mielestä ottaa sellaisen käytännön pelaajat voisivat mennä ylös ja alas niin paljon haluaa, ehkä voisi rajoittaa jollain pelien määrällä (ei mitään 5peliä joku 10-15peliä olisi passeli, katsoa tarkemmin jos tälläinen idea menisi joskus lävitse). Tällä saisi ehkäpä nostettua alasarjojen tasoa korkeamalle, joka toisi kovia pelejä laajemmalle eikä jäisi vain siihen sm-sarja-1divarin kohdille. Samalla saisi 1-2divarien tasoerot pienemmiksi.

Sitten ykkösjoukkueesta ei välttämättä tarvisi istua koko kautta villoissa kun ei oletkaan 1-3 ketjun miehiä vaan on 4-5 ketjun miehiä niin näille voisi saada rotaatiolla pelejä lisää käyttämällä parin pelin ajan kakkosjoukkueessa. Tämä toisi peli kokemusta lisää joka on taas tuo parannusta otteisiin. Ja taas kakkos joukkueen 1-2ketjun miehet voisivat päästä kokeileen rahkeita useammin ylös kuin silloin alku syksystä harjoitusleirin aikana. Tämäkin toisi ihan eri motivaation kakkosjoukkueen peleihin kun olisi oikeasti mahdollisuus päästä pelaamaan takaisin ykkösjoukkueeseen.

En tiedä tajuaako tosta kukaan mitään mitä haen mutta kokeillaan mitä muut on mieltä...

 

[CorporalSyd]

Noinkohan tuo Nuori Suomi -ilmiö on pesiytynyt jalkapalloonkin, kun edelleen samat Kolkat ja Kopteffit päästetään maajoukkueeseen ja ulkomaille lähdetään korkeintaan Norjan kakkoseen (ja penkille tietysti). Tuleeko mieleen muuten yhtään lajia jossa olisi tilastollisesti menty eteenpäin viime vuosina, jos kv. menestystä käytetään mittarina?

Tuntuu ainakin omasta mielestä siltä, että kyse on jostain laajemmastakin ongelmasta kuin junnujen pelitaktiikoista tai taklauskiellosta.

 

[Mängimies]

Näinköhän näissä taklauksissa on se viisasten kivi?
Mitä minä olen kuullut yhä uudelleen ja uudelleen, niin huono luistelutaito on se perusvirhe. Vaikka en NS-vihamies olekaan, niin tässä lienee yksi ongelma. Kun alkaville pikkujunnuille ei ole luistelua opetettu riittävän hyvin, niin kovin vähän on tehtävissä myöhemmin.

Minä taas olen ymmärtänyt, että suomalaisjunnujen ongelma ei ole niinkään luistelutaidon puute vaan yleisen taidon puute. Sama ongelma näkyy kyllä myös aikuisten puolella ja tulee vain korostumaan jatkossa. Suomalaisjunnu osaa kyllä luistella kiekon perässä heitettyään sen ensin keskialueelta päätyyn. Tähän Suomen junnujen koko kuva kulminoituukin. Näitä jätkiä on muutaman vuoden päästä aikuisten maajoukkue täynnä muutamaa iloista poikkeusta lukuunottamatta ja se tekee todellisen ongelman. Mitä iloa on hyvästä taktisesta osaamisesta ja taistelusta kun erot taidossa vain kasvavat jatkossa huippumaihin? Tulevaisuudessa Suomi on aina vain enemmän ja enemmän huippumaalivahdin varassa. Jo nyt tilanne on ihan vastaavanlainen, mutta odottakaahan kun tämä "Teemu-sukupolvi" putoaa leikistä pois.

 

[Mängimies]

Noinkohan tuo Nuori Suomi -ilmiö on pesiytynyt jalkapalloonkin, kun edelleen samat Kolkat ja Kopteffit päästetään maajoukkueeseen ja ulkomaille lähdetään korkeintaan Norjan kakkoseen (ja penkille tietysti). Tuleeko mieleen muuten yhtään lajia jossa olisi tilastollisesti menty eteenpäin viime vuosina, jos kv. menestystä käytetään mittarina?

Lentopallo nyt ainakin on kovassa nosteessa tietääkseni. Ja kyllä futiksestakin on sellainen tuntuma, että eteenpäin on menty.

 

[RuuhkaTukka]

Vahvuuksilla voittoon

Oliko Gretzky niin loistava, koska hänen luistelu-, taklaus- ja puolustuspelinsä olivat niin ilmiömäisiä. Oliko syy hänen viuhuvassa lämärissä vai kenties nopeasti lähtevässä ja tarkassa rannelaukauksessa. Kenties hän oli käynyt läpi junioriohjelman, jossa painotettiin kaikkien taitojen ehdotonta tärkeyttä menestymisessä. Kenties ei.

Kenties Gretzky sai kaiken mahdollisen avun kehittää hänen suurinta vahvuuttaan. Kenties Gretzkylle opetettiin pelin lukemista ja ennen kaikkea ketjukavereiden hyödyntämistä. Kenties Gretzkyn annettiin kehittyä vahvalla osa-alueellaan ja jätettiin muiden ominaisuuksien kehittyminen sivuseikaksi. Olisiko Gretzky voinut tehdä näin Suomessa?

 

[finnjewel]

Taklauspolitiikka on kyllä mielenkiintoinen juttu. Kun en nykyhetken junioripeleistä niin paljon tiedä niin muistelen menneitä eli omia juniorivuosiani: silloin sai todella usein huomata, että monet pihapelien taitavimmat ja näppärimmät kynäilijät jättivät kiekkoilun sikseen juuri siinä vaiheessa kun pantiin "syndit" päälle ja vastustaja ottikin miestä eikä kiekkoa. Toisin sanoen, "neidit" jäivät suosiolla kyydistä.

Tiedä sitten pyritäänkö tällä taklaus- ja lyöntilaukauskielloilla nimenomaan pitämään näitä herkkänahkaisempia pitempään mukana juniorimyllyssä. Helppoa riistaahan he kuitenkin myöhemmin ovat pää alhaalla pelaavia väijyville ihmisohjuksille.

 

[Ramchester]

Tuleeko mieleen muuten yhtään lajia jossa olisi tilastollisesti menty eteenpäin viime vuosina, jos kv. menestystä käytetään mittarina?

Jos Suomi on kiekkoihmisten mukaan saanut kaikkien aikojen suurimman saavutuksensa vuonna 2006, niin tuskin Suomen jääkiekko nyt niin kovin ihmeellisesti on laskenut vuoden 2007 MM-hopealla, edes tilastollisesti.

 

[Kulminaatiopistelijä]

Jos Suomi on kiekkoihmisten mukaan saanut kaikkien aikojen suurimman saavutuksensa vuonna 2006, niin tuskin Suomen jääkiekko nyt niin kovin ihmeellisesti on laskenut vuoden 2007 MM-hopealla, edes tilastollisesti.

Ohmi on ihan oikeassa. Monet kiekkofanit elävät "taivas tai helvetti" -tunnelmassa. Tuloksia on tultava heti mulle nyt, ja ratkaisuja etsitään kuin laboratoriossa, valokeilat keskitetään johonkin yhteen asiaan, jota hienosäätämällä asiat saataisiin kuntoon. Heti ja nyt.

 

[CorporalSyd]

Jos Suomi on kiekkoihmisten mukaan saanut kaikkien aikojen suurimman saavutuksensa vuonna 2006, niin tuskin Suomen jääkiekko nyt niin kovin ihmeellisesti on laskenut vuoden 2007 MM-hopealla, edes tilastollisesti.

Olisi tietysti pitänyt tarkentaa että lähinnä tulevaisuuden lupauksien kannalta tätä spekuloidaan (mihin kommenttini futismaajoukkueen konkareista viittaa). Onko sillä enää draftin ja kehityksen kannalta merkitystä miten kolmikymppiset suomalaiset menestyvät?

Toisaalta aikuisten MM-kiekkoa en muutenkaan ole pitänyt maan todellisen pelaajatason mittarina, sen verran siinä kuitenkin on muita tekijöitä vaikuttamassa (turnauksen lyhyt kesto, osanottajat, loukkaantumistilanne, puhdas sattuma, sen hetkinen valmennusjohto/taktiikat, motivaatio eri joukkueilla).

Aika vähän itsellä on kokemusta suomikiekosta mutta noin muuten urheilu kiinnostaa ja ainakin omasta mielestä huippuja on ollut harvemmassa kuin aiemmin. Painotetaan nyt siis kerran että fiilispohjalla tässä mennään. Ja jos joku oli oikeasti fiilareissa katseltuaan tämän kevään kiekkomaajoukkueen räpeltelyä (hopeasta huolimatta) niin onnea sinnepäin.

 

[PJx]

Onhan se kivaa selittää nykyinen vaisu junnutilanne suhdanteiden ja muuttuneen ympäristön syyksi. Mutta on se maailma muuttunut muuallakin yhtä lailla, joten edelleen ollaan samalla viivalla.

Mutta ennen kaikkea, jotain on muuttunut perusteellisesti puolessa vuosikymmenessä. Turha tuijotella kurrrien ja selänteiden lapsuuteen. Mikä on tämä muuttunut tekijä.

Vuonna 95 alkoi kiekkobuumi. Niistä askelmerkeistä aloittaneet tuskin ehtivät varausikään ”kultaisina” vuosina. Mikä on siis voinut oikeasti muuttua? Mieleen tulee juttutuokio erään Ilves-88 vanhemman kanssa parin kolmen vuoden takaa. Siinä tuli esiin väite, että pojat pääsevät helpommalla kuin muutama vuosi aiemmin. Jätin väitteen silloin omaan arvoonsa, sillä Ilves-88 oli tuolloin osapuilleen valtakunnan lupaavin joukkue. No nuoremmat ikäluokat ovat edelleen päässeet helpommalla kuin 88…

Jos nämä havainnot pitävät paikkaansa, niin syy junnuikäluokkien vaisuuteen on löytynyt: työnteon määrä on vähentynyt. Sitten tuleekin se tuhannen taalan kysymys: Kuinka näin on päässyt käymään? Mikä perustavaa laatua oleva muutos on läpikäyty näiden poikien junnuvuosien välillä? Edelleenkään mitään muuta dramaattista en keksi kuin jäähallien rakennusbuumin.

Ennen buumia hallijään puute rajasi vakavasti otettavien harrastajien määrän suhteellisen pieneksi. Hallien rakentamisen myötä on tavoitteellista kiekkoa harrastavien määrä kasvanut oleellisesti. Tämä on se joukko, josta lahjakkuudet pitäisi erottua (ei koko väkiluku tai rekisteröityneet pelaajat, vai mitä TOJ). Nyt on käynyt niin, että suuremmasta massasta saadaan vähemmän irti.

Olisiko tässä käynyt niin, että junioritoiminnan linjauksia tehtäessä ei oltaisi ymmärretty ihan kokonaan, kuinka valtavasti työtä huippukiekkoilijaksi kehittyminen lahjakkaimmiltakin vaatii. Jääpulan aikana ”ykkösjoukkueet” kerättiin jo jossain G-F junnuissa (ellei aiemmin?) ja hyvässä lykyssä putki alkoi tästä. Nyt raaka pudotuspeli alkaa vasta jossain C:n nurkilla. Ero on sikäli merkittävämpi, miltä se kuulostaa, että motoriikan suhteen paras herkkyyskausi taitaa olla tällöin jo ohi.

Mitä sitten pitäisi tehdä. Resursseja (jäätä) on nykyään enemmän, joten niitä pitäisi oppia käyttämään hyväksi. Kysymys kuuluu, miten tämä olisi tehtävissä? Oleellisesti tiukempi linja tasojoukkueiden suhteen olisi kestämätön. Suurin osa maasta on liian ”harvaan harrastettu” tähän Kanadalaistyyppiseen järjestelmään. Toki tähänkin suuntaa on mentävä.

Yksi jäänne menneeltä ajalta on nuiva suhtautuminen vanhemmissa ikäluokissa pelaamiseen. Saattaa olla, että vanhaan aikaan pojat joutuivat (henkisesti) liian koville. Nyt kun massat ovat kasvaneet, on tilanne tässäkin suhteessa muuttunut. Jos esim. paras neljännes pienistä junnuista pelaisi (myös?) vanhemmassa ikäluokassa, niin työntekoon (=taitoharjoitteluun) saatettaisiin saada laatua ja määrää. ”Ikäryhmäohjaus” yhdistettynä tasoryhmiin tekisi joukkueista takuulla sisäisesti tasaisempia, mikä helpottaisi harjoittelua. Se mahdollistasi myös sen, ettei tarvitsisi edetä heikoimpien ehdoilla.

 

[Mänizeri]

Mutta ennen kaikkea, jotain on muuttunut perusteellisesti puolessa vuosikymmenessä. Turha tuijotella kurrrien ja selänteiden lapsuuteen. Mikä on tämä muuttunut tekijä.

Perusasioiden harjoittelu ja vaatimustaso niissä. Mitä olen junnujen treenejä seurannut, niin koukerot ovat mitä moninaisempia. Ok, ehkä se kehittää jotain. Mutta valmentajat puuttuvat ihmeen vähän huonoihin syöttöihin ja siihen jos laukaukset menevät ohi maalin. Jos muistelen aikoja, jolloin kiekon parissa aloitin, niin silloin kuviot olivat helppoja, mutta syötöt piti saada lapaan ja laukaukset kohti maalia. Ja sitten punnerrettiin tai tehtiin jotain muuta kivaa, jos näin ei käynyt. Tämä siis reilu kymmenen vuotta sitten.

Ehkä kiekossa on menty samaan miinaan, kuin mentiin yleisurheilussa 80-luvulla. Menestyksen jälkeen menestystä alettiin hakemaan kaikenlaisilla erikoiskeinoilla. Tämä on isäni versio asiasta, joka on intohimoinen yleisurheilumies. Ja eikös Kari Ormo uinnin puolella ole puhunut suomalaisuimareiden huonsta kestävyydestä ja tekniikasta..

 

[JJO]

Kriisipuheiden välttäminen osoittamalla paria mitalia on suomalaista vastuun siirtelyä parhaimmillaan. Siinä viestissä piilee koko suomalaisen kiekkoilun ongelma. Muutama mitali siellä täällä saa ihmiset katsomaan toisaalle ja ajattelemaan, että kaikki on hyvin. Lyhyessä turnauksessa kerrasta poikki -peleissä on aina mukana muutakin kuin pelkkää taitoa. Luulisi, että huolestuttavana pidettäisiin lupaavien yksilöiden lähes totaalista puutetta, mutta ilmeisesti muutama mitali pyyhkii sen huolen kartalta. Suomalaiset arvokisajoukkueet ovat usein parempia kuin osiensa summa, mutta entä siinä vaiheessa kun todellisista johtopelaajista lopettavat loputkin?

Arvokisat eivät mielestäni ole absoluuttinen mittari sille, kuinka lahjakkaita sukupolvia Suomessa kehitetään. Ilmeisesti SM-liigan alituinen tason laskeminen ja nuorten vastuunkantajien lähes totaalinen puute ei ole ongelma.

 

[finnjewel]

Arvokisat eivät mielestäni ole absoluuttinen mittari sille, kuinka lahjakkaita sukupolvia Suomessa kehitetään. Ilmeisesti SM-liigan alituinen tason laskeminen ja nuorten vastuunkantajien lähes totaalinen puute ei ole ongelma.

Sinänsä aika mielenkiintoinen yhtälö että miten NHL-varausten määrä korreloi SM-liigan tasoon!

Jos lähtijöitä rapakon taakse on paljon, valitetaan että liigan taso laskee kun lahjakkuuksien tilalle tulee vaihtelevan tasoisia ulkomaalaisia/tai keskenkasvuisia junioreita.

Jos lähtijöitä on vähän, laskee liigan taso taas, koska ei tarvita niin paljon ulkomaalaisia ja junnut jäävät ilman pelipaikkaa?

 

[Major Julli]

Samaa mieltä kuin muutama muukin, elikkä se jos ikäluokat 1967-83 saavuttavat mitalin tai kaksikin jossain, se ei muuta muuksi sitä faktaa, että ikäluokat 85- ja etiäpäin ovat olleet todella köyhiä ja kädettömiä verrattuina aiempiin.

Ja komppaa vielä TOJia siinä, että Suomessa kaadetaan junnukiekon taakse absoluuttisesti suunnilleen samat resurssit kuin Venäjällä, ja pelaajien taitotasossa on valovuosien etu venäläisten hyväksi, ainakin huipputasolla.

Näissä kahdessa asiassa on paljon mietittävää ja niitä ei mitkään Kale Kummolaan "hopeeta tuli, hävetkää muut!" kommentit muuksi muuta.

 

[JJO]

Sinänsä aika mielenkiintoinen yhtälö että miten NHL-varausten määrä korreloi SM-liigan tasoon!

Jos lähtijöitä rapakon taakse on paljon, valitetaan että liigan taso laskee kun lahjakkuuksien tilalle tulee vaihtelevan tasoisia ulkomaalaisia/tai keskenkasvuisia junioreita.

Jos lähtijöitä on vähän, laskee liigan taso taas, koska ei tarvita niin paljon ulkomaalaisia ja junnut jäävät ilman pelipaikkaa?

Periaatteessa kyllä (tarkemmin ehkä juniorityön, mutta kuitenkin), vaikkei tämä varsinaisesti ollut pointtini eikä koskaan sovi laskea pois myöhäisheränneiden (pärssiset, hentuset jne) nousua. Tarkoitin sitä, että Suomesta on yksinkertaisesti tuore veri loppumassa köyhtyvän talenttipohjan ja loppumattoman ulkomaanvirran vuoksi. Pian ikääntyvien sukupolvien meriittien ei tulisi painaa vaakakupissa kun etsitään ratkaisuja maamme jääkiekkoilun tulevaisuuden pelastamiseksi.

Tosiasiana pidän kuitenkin perustuen sekä ammattivalmentajien että ammatikseen pelaavina tarkkailevien ihmisten sekä omien havaintojeni perusteella sitä, että Suomesta ei ole nousemassa saman kaliiberin pelaajia kuin aiemmin, ainakaan yhtä usein. Syitä on vaikka millä mitalla eikä yksittäistä syyllistä ole.

NHL:n ollessa nykymuodossaan ylilaajentunut mötkäle, syö se myös SM-liigan keskinkertaisempia pelaajia. Liigan maksukyvyttömyys vie pääosan lopuista hyvistä pelaajista Sveitsiin ja Ruotsiin. Ongelma on pian yhtä suuri kuin kotimaisessa jalkapallossa, paitsi että futiksessa tuntuu nykyisin nousevan kasvavissa määrin kansainväliset mitat täyttäviä pelaajia kun taas kiekossa käyrä osoittaa alaspäin.

SM-liigasta lähtevien määrällä ei oikeastaan enää kohta ole edes merkitystä, koska kuuden maan marginaalilajin ja Suomen kokoon nähden liigasta on karannut jo liian paljon talenttia eikä kyseisiä pelaajia erityisemmin kiinnosta palata Suomeen (taas kiekolle uusi yhtäläisyys kotimaisen futiksen kanssa). Kauan oltiin siinä tilassa, että lähtijät pystyttiin korvaamaan, pian enää ei. Jos hieman dramatisoi, "lopullinen isku" tulee viimeistään 90-luvun huippusukupolven lopettaessa.