Onko Suomi jääkiekon huippumaa?

[Lapa]

Tosiasia on se, että junioreita ohjaillaan aivan liikaa. Tietenkään jääkiekko ei enää ole samanlaista kuin ennen, pelattiin vain hyökkäyspäätyyn eikä puolustamisesta välitetty, kuitenkin nykyään pelaajien pitää osata kaikki asiat hyvin menestyäkseen. Mitään omatoimisuutta ei tekemisessä ole, eikä enää tule samankaltaisia taitureita kuten Mika Nieminen tai Raimo Helminen. Pitää muuten paikkansa että Suomesta ei ketään hirmulaukojia ole Saloa ja Karalahtea lukuunottamatta. Kun taas muilla mailla on Zidlickyä, Banhamia, Vykoukalia eivätkä he ole maansa mittakaavassa todellakaan mitään tähtiä. Suomi on jääkiekkomaa, mutta ei huippu sellainen. Suomalainen jääkiekko kaipaisi nyt jättimenestystä, tai totaalista romahdusta. Toki lupaavia junioreitakin on runsaasti, Tuomo Ruutu, Mikko Koivu ja Kari Lehtonen ovat ikäistensä parhaita koko maailmassa. Ruutu saattaisi olla uusi Selänne, jos kaikki menee hyvin.
Jos jäähallien rakentaminen jatkuu samankaltaisena on Suomi 10.n vuoden sisällä todellinen huippumaa.

Niin ranking:
1. Tsekki
Todella taitavia, monipuolisia pelaajia tulee joka vuosi lisää. Uusin tuleva supertähti Petr Leska.
2. Kanada
Sama pätee Kanadaan, mitä Tsekkiin.
3. USA
4. Ruotsi
Taitokiekkoilua
5. Venäjä
6. Suomi
7. Slovakia
8. Latvia
9. Saksa
10. Valko-venäjä.

 

[railwayman]

Minusta Suomi on jääkiekon pikkujättiläinen. Meillä on kieltämättä etua kun pelaajamme tuntevat varsin hyvin toisensa jo juniorijoukkueista lähtien. Roolitukset tulevat ikäänkuin automaattisesti ja näin pystymme hyödyntämään taitomme paljon paremmin kuin niin sanotut isot maat, joilla aina tuhlautuu taitoa kolmos ja nelosketjuissa.

Haluaisin huomauttaa yhdestä asiasta kun pelaajia verrataan NHL-saavutusten valossa. Aika moni suomalainen pelaaja on ketjussa varmistavassa roolissa. Jo Kurri hommattiin Edmontoniin huolehtimaan puolustuspelistä, kun Gretzkylle annettiin vapaudet hyökätä. Siinä ohessa Kurri paukutti muutaman kassinkin ollen kuitenkin eräänlainen takuumies Gretzkyn takana. Jere Lehtinen on palkittu kaksi kertaa NHL:n parhaana puolustavana hyökkääjänä. Ymmärtääkseni ainakin Ylönen ja Nieminen on puolustavaan rooliin erikoistuneita. Nämä herrat eivät näy pistepörsseissä, mutta olen ymmärtänyt heidän olevan varsin arvostettuja seuroissaan. Jos työnantajat ovat tyytyväisiä, niin tarvitseeko meidän sitten nurista?

 

[Risa]

Viestin lähetti cobol
...Kaikki muut joukkueet ottaisivat (vaikkapa tosissaan pelattavassa Cup-turnauksessa) kuonoonsa Venäjän, Tsekin, Saksan, Sveitsin, Ruotsin ja jopa Itävallan parhaimmilta seurajoukkueilta....

En tosin viitsinyt lukea koko ketjua lävitse, joten en tiedä onko joku jo tähän puuttunut. Tämä nyt on kuitenkin ihan p***a puhetta! Sen verran pelejä Sveitsissä seuranneena voin näin väittää. Edes sarjan huippujoukkueilla ei ole viisikkopelaamisesta pienintäkään käsitystä puhumattakaan erikoistilanne pelaamisesta. Kätisyydet on mitä on jne.

Jätä nyt ainakin hyvä mies nuo Sveitsi ja Itävalta suosiolla pois, muut saat pitää!

Edit: Nyt siis tarkoitan joukkueita kuten; Jokerit, TPS, HPK... ei ehkä nykykuntoinen (lue: miehistöinen) SaiPa

 

[Mane]

Divarijoukkue Jukurit kärsi tosipelissä murskaavan tappion 4-3, vieraskentällä Sveitsissä Sveitsin huippujoukkueelle.

Eikä Suomen seurajoukkueet EurooppaCupien (+EHL) viimeisinä vuosina mitään heittopusseja olleet, Venäjä niitä loppuvaiheessa tosin hallitsi, mutta 2000 TPS (eli viimeisenä EHL-kautena) ja 1999 Ilves selviytyivät final fouriin, jossa ainakin Ilves kärsi tappion vastustajan kotikentällä huipputasoisessa ja tasaisessa ottelussa, (ja aiemmin välieräturnauksessa oli pelannut tasan tulevaa mestaria vastaan) 1999 myös HIFK selviytyi kuuden parhaan joukkoon (putosi Ilvekselle ja tulevalle mestarille) ja Jokerit jäi kuuden ulkopuolelle todennäköisesti vain siksi, että säännöt määrittivät kaksi suomalaisjoukkuetta vastakkain ensimmäisellä pudotuspelikierroksella.

En millään jaksa uskoa, että suomalaiset häntäpäästä löytyisivät tänäkään päivänä.

Tuo AHL toiseksi kovimpana sarjana maailmassa Lapasen mainitsemana on mielestäni myös aika kyseenalaista suoralta kädeltä määrittää, sinne sopeutuvat aivan eri tyypit kuin Euroopan sarjoihin ja päinvastoin. Mikko Jokela, Jani Rita, Hannes Hyvönen ja Marko Tuomainen tuntuvat siellä viihtyvän tehojen valossa selvästi paremmin kuin SM-liigassa ja muut kävijät sitten paukuttavat pisteitä suunnilleen samassa tahdissa kuin liigassakin tekivät. (paitsi Vertala, joka ei ilmeisesti AHL:n peleissä pärjää) Kaikki sinne lähteneet maalivahtimme lukeutuvat myös koko liigan eliittiin, kuten toki täälläkin. (paitsi Noronen, joka lähti Amerikkaan niin nuorena, ettei ehtinyt SM-liigassa vielä eliittitasolle nousemaan)

 

[Tepa]

Kyllä Suomi on jääkiekon huippumaa, nyt on tietysti hyvä puhua, kun Suomi on voittanut Venäjän. Mielestäni yksi hyvä mittari on nuorten MM-kisat. Suomi on ollut viimeaikoina mitaileilla useita kertoja, voittanut jopa maailmanmestaruuden. Mitenkä on Slovakkian laita? Eipä ole tullut mestaruuksia. Miten luette huippumaaksi maan josta on tullut 5 NHL:n supertähteä ja sitten ei ole mitään? Joukkue ei pääse edes karsintasarjasta jatkoon. Maalla ei ole kunnollista omaa sarjaa. On Slovakkia silti jääkiekon huippumaa, se voittaa hyvänä päivänä minkä tahansa huippumaan. Maan edustusjoukkue, ei kuitenkaan ole pitkälti joukkue, se on sikermä tähti ja piiiitkä väli ja muutama keskieuroopan sarjajyrä. Maalivahteja ei Slovakeista myöskään löydy.

Toinen tapaus mitä mietin on USA. Miten käy, kun papat ei enää jaksa heilua. USA:lla on nyt supertähtiä, mutta viimeistään 3-4 vuoden päästä tilanne taitaa olla huomattavasti huonompi, USA:lta ei löydy kuin rivimiehiä. Menestys nuorten kisoissa on ollut vaatimatonta. Jo näissä kisoissa maalivahdit eivät ole enää kirkkainta tähtiluokkaa, hyvää tasoa kuitenkin.

Miksi Suomi on huippumaa. Suomella on kuitenkin kaikesta huolimatta NHL-tähtiä noin 2 kenttää. 1. kenttä Selänne-Koivu-Lehtinen Niinimaa-Numminen 2. Kenttä Kapanen-Jokinen-Laaksonen Berg-Salo. pakkeja riittää enenpäänkin. Nuo miehet ovat joukkueidensa vastuun kantajia 1 kentässä. Koivun uskon palaavan vielä Montrealin ykköseen.

Verrataanpa pelaaja listaa Tsekin joukkueeseen joka on vahav mestari ehdokas. 1. kenttä Jagr-Dopita-Elias Harmlik-Kaberle. Mitenkäs Jargrin sija pistepörssissä, ei näy 20 joukossa, ei näy Dopitaakaan, eikä Eliasta, mutta joukkue vilisee maailman tähtiä. Pakeista Kaberle löytyy pakkien pörssin sijalta 20. Kukas tuo Timonen sijalla 19 on? Harmlik sijalla 24. Mikäs Niinmaa sijalla 11 on? niin Jagr on sijalla 23, kukas Kapanen on sijalla 21. Pistepörssi ei ole ainoa mittari, voidaan katsella myös vaikka puolustava hyökkääjä. Sumi Jere Lehtinen 15+23= 28 p?/- +17. Tsekki Bobby Holik 19+19=38 +/- +1. Noh taas Suomipoika piirun edellä.

Suomi on jääkiekon huippumaa myös siksi, että se tuo NHL:ään jatkuvasti tähtiä. Tällä kaudella Selänne on ollut vaisu, mutta Suomi on saanut uuden tähden Kapasesta. Niinimaa on Selänteen varjossa noussut yhdeksi NHL:än huippupakeista, jonka tasoista ei mielestäni esimerkiksi Slovakiasta ja Tsekinjoukkueesta löydy. Suomelta ei löydy Hasekin veroista maalivahtia, mutta löytyy useita NHL:ssä pelanneita, jotka voivat tehdä murron NHL eliittiin. Suomella oli nuorten kisoissa 1 kierroksella varattava maalivahti(kisojen paras). Myös paras puolustaja löytyy Suomen joukkueesta. Suomen parhaiden hyökkääjienkään ei tarvitse hävetä muiden rinnalla. Että semmosta.

 

[Lapanen]

Viestin lähetti railwayman
Haluaisin huomauttaa yhdestä asiasta kun pelaajia verrataan NHL-saavutusten valossa. Aika moni suomalainen pelaaja on ketjussa varmistavassa roolissa. Jo Kurri hommattiin Edmontoniin huolehtimaan puolustuspelistä, kun Gretzkylle annettiin vapaudet hyökätä. Siinä ohessa Kurri paukutti muutaman kassinkin ollen kuitenkin eräänlainen takuumies Gretzkyn takana. Jere Lehtinen on palkittu kaksi kertaa NHL:n parhaana puolustavana hyökkääjänä. Ymmärtääkseni ainakin Ylönen ja Nieminen on puolustavaan rooliin erikoistuneita. Nämä herrat eivät näy pistepörsseissä, mutta olen ymmärtänyt heidän olevan varsin arvostettuja seuroissaan. Jos työnantajat ovat tyytyväisiä, niin tarvitseeko meidän sitten nurista?

Hyvää huomiota pukkaa.

Ne suomalaiset jotka onnistuvat vakiinnuttamaan paikkansa NHL:ssä pelaavassa kokoonpanossa, tuppaavat yleensä olemaan puolustajia tai puolustavia tai varmistavia hyökkääjiä, joita nimesitkin ansiokkaasti.

Toisinsanoen ns. haalari- ja lapiohommat tuntuvat olevan perussuomalaisen NHL-miehen ydinosaamisaluetta.

Onko haalarihommiin ajautuminen kiinni SM-liigasta ja suomalaisesta valmennuksesta? Eivätkö nuoret saa kotoisessa liigassamme vastuuta oikeissa paikoissa tai oikeita rooleja? Tappaako pystypainikiekko ja kotimainen valmennuskulttuuri luovuuden, jolloin omaperäisiin ratkaisuihin pystyvät snaipperit eivät kehity oikeaan suuntaan? Toimiiko luovuuden ja persoonallisuuden tappajana tiukka viisikkopuolustaminen?

Suomalaisten duunariasemasta NHL:ssä voidaan muuten vetää hauskoja yleistyksiä. Nimittäin perinteisesti ulkomaille siirtotöihin häipyvät finskit ovat ajautuneet ennemminkin perushommiin, kuin esim luomaan huippuomaisuuksia tai olemaan muutenkaan 'ravintoketjun' yläpäässä. Poikkeuksia toki löytyy, mutta niinhän niitä löytyy jääkiekon maailmastakin - ja vähän.

Otetaan yksi esimerkki. Niistä kansakunnista joilla on jonkinlainen siirtolaisedustus New York Cityn kaupungissa, on suomalaisyhdyskunta harvoja jolla ei ole omaa kiinteistöä. Joskus historiassa on kyllä ollut toisin, mutta silloin yhteisön väkimäärä ja maan ja kiinteistöjen arvo liikkuivat hieman eri sfääreissä. Yleisesti asian tilaan pidetään syynä nimenomaan sitä, että suomalaiset eivät ole päässeet pahemmin rikastumaan Uudella mantereella. Muut maahanmuuttajaryhmät ovat saaneet mukavia lahjoituksia vaurastuneilta maanmiehiltään, joiden turvin on sitten kaikenlaista Eesti- ja Norjataloa perustettu. Suomalaisilla ei ole pahemmin ollut pelkoa rikastumisesta, vaan enempi on pyöritty juuri noissa lapio- ja haalarihommissa. Näin ollen on sitten tuo lahjoituspuoli yhteisölle jäänyt niinikään vaatimattomaksi, ja jengi järjestää tilaisuuksia milloin kenenkin nurkissa.

Eli voisiko NHL-starojen vaatimattomaan suomi-asteeseen pitää osasyyllisenä suomalaista kansanluonnetta? Suomi-poika kun tekee työnsä nöyrästi, ei urputa turhia, eikä ole vaatimassa itselleen jatkuvasti suurempaa huomiota. Kaikenmaailman keekoilijoita ja oman hännän nostajia katsotaan karsaasti. Kunnon mies on se joka tekee työnsä, ei urputa, eikä yritä nostaa itseään muiden yläpuolelle.

 

[dana77]

Viestin lähetti Mane
Tuo AHL toiseksi kovimpana sarjana maailmassa Lapasen mainitsemana on mielestäni myös aika kyseenalaista suoralta kädeltä määrittää, sinne sopeutuvat aivan eri tyypit kuin Euroopan sarjoihin ja päinvastoin. Mikko Jokela, Jani Rita, Hannes Hyvönen ja Marko Tuomainen tuntuvat siellä viihtyvän tehojen valossa selvästi paremmin kuin SM-liigassa ja muut kävijät sitten paukuttavat pisteitä suunnilleen samassa tahdissa kuin liigassakin tekivät. (paitsi Vertala, joka ei ilmeisesti AHL:n peleissä pärjää) [/B]

Aivan näin. On totta että AHL:n parhaat pelaajat ovat SM-liiga-tasolla tähtiä, mutta kaksi huonointa ketjua, eli jätkät jotka eivät enää haaveile NHL:stä ovat lähinnä "sparraajia". Maaleja ja pisteitä syntyy siten paljon.

Tälläisessä tilanteessa kohtuullisetkin pelaajat näyttävät pisteiden valossa hyville. Ne pelaajat pärjäävät jotka kestävät kovaa peliä. Taitopuoli ei suomais-semi-tähdille (esim mainitut) ole ongelma.

SM-liigassa taistellaan joukkueen voitosta, AHL:ssä hyvistä näytöistä ja sitä kautta noususta ylös. AHL:n tarkoitus on kouluttaa pelaajille NHL:n pelityyli. Huiput ovat samaa tasoa, mutta Suomen sarja on tasaisempi, joten sarjana kotoinen liiga on kovempi.

 

[Mikael Pelzfuss]

Näin meillä

Kysymys on sinänsä melko yhdentekevä. Jos ottelussa ratkaisevat maalit, niin tällaisessa vertailussa ratkaisevat mitalit. Suomi voitti maailmanmestaruuden vuonna 1995 ja sillä hyvä. Kisoissa ei ollut mukana NHL-pelaajia, mutta mitä sitten? Kisojen joukkueista Suomi oli paras.

Naganossa Suomi saavutti pronssia. Kriitikot sanovat, että vastustajilla ei ollut parhaat joukkueet mukana, vastustajat eivät pelanneet tosissaan jne. Kaikki tämä on pelkkää selittelyä. Jääkiekko on joukkuepeli, jossa henkinen puoli on yhtä tärkeä kuin pelaajien taitotasokin. Jos toiset joukkueet pelasivat huonolla asenteella, se kertoo vain ja ainoastaan huonosta henkisestä kantista.

Pelaajien kieltäytymisillä ja loukkaantumisilla voidaan aina jossitella, mutta mielestäni se on turhaa. Suomella ei ole nyt Koivua ja siihen on vain sopeuduttava. Muilla mailla on joko parhaat joukkueensa tai sitten ei. Erästä SM-liigan toimitusjohtajaa lainatakseni: näillä mennään. Vain lopputuloksella on merkitystä. (Suomihan olisi voittanut jatkosodan jos olisi ollut paremmat aseet ja hyökkäystä olisi jatkettu loppuun saakka......)

Minulle on aivan sama voittaako Suomi kurinalaisen joukkuepelin vai loistavien yksilösuoritusten ansiosta kunhan voittaa. Myöskään suomalaisten otteilla NHL:ssä ei ole minulle mitään merkitystä En tunne sympatiota ketään pelaajaa kohtaan vain siksi, että hän on suomalainen. Maajoukkue on taas kokonaan toinen asia.

En nyt tahdo väittää, että Suomi on kiekkomaailman ehdotonta eliittiä. Meillä on joitakin hyviä pelaajia ja maajoukkue, joka ainakin taistelee jos ei muuta. Suurimmat heikkoudet ovat maalivahtipuolella. Minä ainakin aion nauttia tästä turnauksesta, enkä miettiä Suomen jääkiekon yleistä tasoa. Jos Suomi tippuu puolivälierässä, tarkoittaa se sitä, että muut olivat parempia. Jos taas Raipe tuo Pojan kotiin, on Suomi ollut turnauksen paras. "Parhaan kiekkomaan"- titteli sitten jaetaan taas jossain ihan muualla, mutta sen voittaminen ei minua kiinnosta tippaakaan.

Ugh, olen puhunut

 

[Siili]

Viestin lähetti Tepa
Miksi Suomi on huippumaa. Suomella on kuitenkin kaikesta huolimatta NHL-tähtiä noin 2 kenttää. 1. kenttä Selänne-Koivu-Lehtinen Niinimaa-Numminen 2. Kenttä Kapanen-Jokinen-Laaksonen Berg-Salo. pakkeja riittää enenpäänkin. Nuo miehet ovat joukkueidensa vastuun kantajia 1 kentässä. Koivun uskon palaavan vielä Montrealin ykköseen.

Verrataanpa pelaaja listaa Tsekin joukkueeseen joka on vahav mestari ehdokas. 1. kenttä Jagr-Dopita-Elias Harmlik-Kaberle. Mitenkäs Jargrin sija pistepörssissä, ei näy 20 joukossa, ei näy Dopitaakaan, eikä Eliasta, mutta joukkue vilisee maailman tähtiä. Pakeista Kaberle löytyy pakkien pörssin sijalta 20. Kukas tuo Timonen sijalla 19 on? Harmlik sijalla 24. Mikäs Niinmaa sijalla 11 on? niin Jagr on sijalla 23, kukas Kapanen on sijalla 21. Pistepörssi ei ole ainoa mittari, voidaan katsella myös vaikka puolustava hyökkääjä. Sumi Jere Lehtinen 15+23= 28 p?/- +17. Tsekki Bobby Holik 19+19=38 +/- +1. Noh taas Suomipoika piirun edellä.

Suomi on jääkiekon huippumaa myös siksi, että se tuo NHL:ään jatkuvasti tähtiä.

Tuosta viimeisestä lauseesta rohkenen olla erimieltä. Riipuen tosin siitä mitä tarkoitetaan sanoilla jatkuvasti ja NHL-tähti. Tähti-käsite on hyvin laaja varsinkin lehdille. Välillä näkee otsikoita, "NHL-tähti kärysi ratista" ja jutun kun lukee, niin paljastuu, että Mathieu Darche jäi kiinni. Itse ajattelen tuon tähti-käsitteen siten, että tähti pystyy onnistuessaan taistelemaan pistepörssin top-20:n paikasta ja on jokaisessa pelissä potentiaalinen pelin ratkaisija. Tähän tietysti lisätään tietyt erikoisavut, kuten esim. Lehtisellä hyvä kahdensuunnan pelaaminen. Puolustaja-tähdet ovat sitten erikseen ja heiltä odotan varmaa puolustuspeliä ja jonkun verran pisteitä.

Kun mietitään ketä suomalaisia NHL:ään on mennyt viimeisen kymmenen vuoden aikana niin heistä tähtiä on mielestäni tullut neljästä, Selänteestä, Koivusta, Lehtisestä ja Kapasesta tänä vuonna. Niinimaa ja Numminen on tosin hyvin lähellä tätä kategoriaa. Viimeiseen viiteen vuoteen NHL:ään ei ole mennyt yhtään suomalaista jolla olisi edes mahdollisuudet nousta tähdeksi.

Vertasit Tepa myös Suomen ja Tsekin ykköskenttiä, tosin en ymmärrä mistä kaivoit Dopitan siihen, koska Dopitahan nyt ei ole Tsekin joukkueen ykkössentteri, eikä edes kakkonen. Siihen paikalle pitäisi laittaa nyt kisoista loukkaantumisen vuoksi poissa oleva Martin Straka. Koska mielestäni tänä kausi on liian lyhyt aika vertailla pelaajien pisteitä niin olen ottanut tähän kolmen edellisen kauden pisteet.

Jagr 225. 138+206=344 +61
Elias 228. 92+126=218 +80
Sykora 232. 89+132=221 +76
Straka 233. 82+155=237 +55

Selänne 227. 113+151=264 +17
Kapanen 239. 68+96=164 -3
Lehtinen 165. 43+62=105 +44 (230. 60+86=146)
Koivu 143. 34+78=112 +2 (230. 55+125=180)

Eli ainoa joka pysyy vertailussa täysin mukana on Selänne. Koivua on tosin häirinnyt loukkaantumiset, mutta en usko, että hän olisi tehnyt niissä peleissä yli viisikymmentä pistettä enemmän kuin nykyisellä pistekeskiarvolla.

Näiden miesten jälkeen kuilu syvenyy entisestään. Kun mietitään Suomen seuraavaksi parhaita hyökkääjiä niin mieleen tulee Jokinen, Laaksonen, Hagman ja Ylönen. Tsekeillä seuraavat olisivat luokkaa Reichel, Rucinsky, Lang, Hejduk, Havlat jne. Eli ero vaan suurenee terävimmän kärjen takana. Slovakiakin ajaa kirkkaasti ohi, Demitra, Gaborik, Hossa, Bondra, Satan ja Palffy. Ei mitään tusinapelaajia hekään. Puolustajissa Suomi kestää kyllä vertailun Tsekin kanssa, mutta maalivahdeissa Suomi on taas reilusti jäljessä.

 

[railwayman]

Lapanen, olet varmaankin oikeassa tuon suomalaisten nöyryyden suhteen, jossa turhia nurkumatta pyritään hoitamaan oma tonntti kunnialla. Ilmeisesti tässä on slaavilainen pessimismi ja luterilainen pelkistynyt rehellisyys luonut sellaisen pohjan kansan luonteelle, että kaikkia turhia krumeluureja pidetään pöyhkeilynä, eikä ollenkaan suotavina.

Suomalaisilla ei ole NHL:ssä sopimusrikkoja, eikä suomalaiset pyri sopimusneuvotteluissa kohtuuttomasti vedättämään, ainakaan kovin yleisesti. Nämäkin on arvoa nostattavia tekijöitä, sillä suomalaisia pelaajia ei useinkaan kaupitella seurasta toiseen, päinvastoin kuin tshekkejä, venäläisiä ja kanukkeja, joissa kaikissa tuntuu olevan jonkin sortin ongelmalapsia, vaikka pelaajina taitavia olisivatkin.

Kyllähän kunkin maan huippujen määrään vaikuttaa myös lajin harrastajamäärät eri maissa. Huippumaista meillä on vähiten harrastajia ja näin ollen todellisia suurlupauksiakin vastaavassa määrin vähemmän. Harrastajamääriin verrattuna meillä on kuitenkin suhteellisen paljon NHL-pelaajia, joten valmennuksessa ja asenteessa suomalaiset ovat hyvää tasoa. Jos haluaa hinta/laatu-suhteessa hyvän pelaajan, joka nurkumatta hoitaa oman roolin, ehkä pienenkin, niin suomalainen pelaaja on varsin varma valinta.

Meillä on muutama nuori kaveri pelaamassa ensimmäistä vuottaan NHL:ssä, joista uskon vielä kehittyvän jos nyt ei ihan tähtiluokkaa, niin ainakin hyvin lähelle sitä, mainittakoon vaikkapa Hagman tai Rita näistä.

 

[Sampe]

Tuosta harrastajamäärästä halusinkin kysyä. Onkos kenelläkään tilastoja Kanadan, USA:n, Tshekin, Venäjän, Ruotsin, Slovakian ja Suomen rekisteröityjen pelaajien määrästä?

Ja sitten noista nuorten maajoukkueista sen verran, että nähdäkseni tilanne on nuorissa hyvin samanlainen kuin aikuisissakin - Suomen pelaajien kärki on sekä terävä että kapea (niin kun se voisi terävä ja paksu ollakin...). Kasikolmosten ikäluokka esim. on yksi Suomen kaikkien aikojen parhaista, mutta jos sitä verrataan Venäjän vastaavaan niin turpiin tulee 15-4. Ja muistaako joku esim. vuoden 1999 18-v. mestarijoukkuetta? Siinä pelasi semmoisia superlupauksia kuin Mikko Hyytiä (7.4+3=7) ja Ville Hämäläinen (7.4+2=6). Joukkuetta haukuttiin täydellisestä värittömyydestä ja tähtien puutteesta, mutta niin vain päihitti muut huippumaat - kuulostaako näin Venäjä-pelin jälkeen tutulta?

Edelleen, kasinelosten ja -vitostenkin osalta on aika hiljaista superlupausvyöryn osalta. Sitten taas kasikutosissa on ainakin pari todellista helmeä, ja kasiseiskoista en ainakaan minä tiiä vielä mitään.

P.S. Joku taisi vihjailla siihen suuntaan, että Marian Gaborik ei olisi loistanut junnuturnauksissa - no, teki kumminkin tehot 3+7=10 vuoden '99 18-v. MM-kisoissa. Ja vielä vuoden verran alaikäisenä.

 

[rossoblu]

Viestin lähetti Sampe
Tuosta harrastajamäärästä halusinkin kysyä. Onkos kenelläkään tilastoja Kanadan, USA:n, Tshekin, Venäjän, Ruotsin, Slovakian ja Suomen rekisteröityjen pelaajien määrästä?
[/QUOTE

Nämä luvut ovat Hockey Newsin olympialiitteestä muistinvaraisesti pyöristäen:

Kanada 500000
USA 400000
Tsekki 70000
Suomi 60000
Venäjä 60000
Ruotsi 60000

Slovakian lukua ei mainittu, jossakin muistelen nähneeni luvun 20000 rekisteröityä pelaajaa. USAn suhteellisen korkeasta luvusta voisi päätellä, että tuossa ovat naisetkin mukana, mutta sitä ei erikseen mainittu.

Jos noiden lukujen perusteella jotakin sanoo, niin ainakin Tsekki näyttäisi tuottavan hämmästyttävän laadukkaita pelaajia pelaajamääriin nähden, ja USAn hyötysuhde näyttää melko heikolta.


Vastauksena suureen kysymykseen: Kyllä Suomi on jääkiekon huippumaa, mikäli kaikkia niitä maita, joissa jääkiekkoa vakavasti harrastetaan pidetään huippumaina. Hockey Newsissä muuten käytettiin käsitettä the Fabulous Five. Jokainen tietysti arvaa, mitkä jääkiekkomaat jäävät tämän määrittelyn ulkopuolelle? Toivottavasti jääkiekkoperhe kasvaa lähiaikoina vielä yhdellä jäsenellä lisää, mistä junioripuolella onkin jo vahvoja merkkejä.

 

[Luu2]

Jotta Suomesta voitaisiin puhua todellisena huippumaana, pitäisi pistesaldojen NHL:ssä olla aivan eri luokkaa kuin tällä hetkellä. Koska pistemiehiä ei varsinkaan keskushyökkääjistä löydy, esitän tässä skenaarion/haavekuvan suomalaishyökkääjien statseista kauden 2003-2004 jälkeen:

KESKUSHYÖKKÄÄJÄT
Saku Koivu 70-80 pistettä
Olli Jokinen 65-75 p.
Tuomo Ruutu 50-60 p.
Tommi Santala 40-50 p.
Juha Ylönen 30-40 p.
Mikko Koivu 30-40 p.
Antti Aalto 20-30 p.
Toni Häppölä 15-25 p.
Jari Viuhkola 10-20 p.
Riku Hahl 10-20 p.

LAITAHYÖKKÄÄJÄT
Teemu Selänne 80-90 p.
Sami Kapanen 80-90 p.
Jani Rita 70-80 p.
Jere Lehtinen 65-75 p.
Antti Miettinen 50-60 p.
Niklas Hagman 50-60 p.
Tomi Kallio 50-60 p.
Eero Somervuori 40-50 p.
Ville Nieminen 35-45 p.
Jussi Jokinen 35-45 p.
Mikko Eloranta 30-40 p.
Toni Koivisto 30-40 p.
Antti Laaksonen 30-40 p.
Jarkko Ruutu 20-30 p.
Marco Tuokko 15-25 p.
Tuomas Pihlman 15-25 p.

 

[korkki]

Kyllähän minä rankkaisin maailman kiekkomaat tällä tavalla...
Sijat 1-3, Kanada, Tsekki ja Venäjä - Kanadalla on ylivoimaisesti suurin harrastajamäärä, laaja juniorituotanto ja mahdottomat perinteet. Viime aikoina Kanada on hiukan hiipunut, mutta on taas tulossa kovaa. Tsekki on vasta viime vuosikymmenellä noussut tähän joukkoon, mutta niin kovia kavereita tulee kokoajan että ei putoa kolmikosta kovinkaan helpolla. Venäjä (N-liitto) oli legendaarinen hallitsija 80-luvulla. Kun siellä saadaan asiat taas vielä paremmalle tolalle, niin uskon Venäjän tulevan hallitsemaan myös parhaiden mittelöitä. Nykyisessä pelaajapolvessa on jotain vikaa. Pojat ovat itsekkäitä ja kiukuttelevat ja pelaavat omaan pussiin...
Sijat 4-6, Ruotsi, Suomi ja USA - Ruotsi on ollut tasaisen kova jo 80-luvulta asti, mutta Tsekki on vain mennyt ohi. Pelaajat pääosin harmaata massaa ja Lidströmin lisäksi todellisia huippupakkeja ei ole. Suomen liiga on NHL:n jälkeen paras, juniorityö on ollut viime vuosina oikeastaan huippuyksilöitä lukuunottamatta valovuoden Ruotsin edellä. USA:lla on maailman kovin naisjoukkue tällä hetkellä. Juniorityötäkin on, paljon pelaajia mutta kovin tasapaksua porukkaa pelaajamäärään nähden. Kärki kuitenkin niin kova että se kompensoi heikon juniorityön.
Sija 7 Slovakia - Liian kapea kärki ja onneton juniorityö. Paljon hyökkääjiä NHL:ssä, mutta missä puolustajat?

Liigoista ykkönen on tietysti NHL, mutta kakkoseksi nostan SM-liigan, tosin inan erolla Elitserieniin. Seuraavan sijan jakavat tasan Ekstraliga, RHL ja AHL.

 

[Tepa]

Tässä muutama vastaus Siilille. Dopitan kaivoin kisoista ykkösentteriksi. Katselin myös NHL pelaaja listoja ja Tsekillä vain ei sattunut silmään ykkösentteritähteä.

Suomi on edelleen huolimatta mainitsemaasi jälkeen jääneisyytä mielestäni lähellä Tsekkiä ja kilpailee tasapäisesti Slovakian kanssa, Slovakialla on terävä kärki6-8 pelaajaa, mutta sitten menee selvästi Suomi ohi ja jääkiekkojoukkue on 20 pelaajaa. Voidaan asiasta kiistellä samalla lailla kuin onko Kanada paras kiekkomaa. Maalla on laajin pelaaja pohja ja arvostettuja pelaajia(saavat eniten palkkaa NHL:ssä) Joukkue ei silti taida olla paras maa esimerkiksi olympialaisissa.

Tähdistä vielä sen verran, että luen Niinimaan tähdeksi siinä missä esimerkiksi Rob Blake. Mies pelaa sioja minuutteja jatkuvasti vastustajan tähtiä vastaan. Joukkue menestyy(on sarjan puolivälin yläpuolella) ja suuri tekijä on nimen omaan Niinimaa. Hän pelaa +/- plussalla tähtiä vastaan, pelaa ylivoimaa rakentaen peliä, saa aika hyvin pisteitä. Joka NHL:n joukkueesta löytyy ykköspuolustaja. Niinimaa näiden noin 20 juokosta parhaan 10 joukossa=tähtipuolustaja. Nummiseen pätee samat kriteerit.

Suomen laitan jääkiekon huippumaihin, koska se pystyy haastamaan huippumaat. Suomi pystyy voittamaan kaikki maat Salt Lake Cityn kisoissa hyvänä päivänä. Tästä todisteena voitot kaksissa viime olympialaisissa Ruotsista, Kanadasta ja viimeisimpänä Venäjästä. Slovakian menestys joukkue tasolla on ollut huomattavsti huonompaa, mutta myös se kuuluu huippu maihin; se pystyy voittamaan hyvänä päivänä kaikki huippujoukkueet. Slovakia tippuu kuitenkin pitkässä juoksussa kyydistä, koska sillä ei ole omaa kansallista sarjaa. Sillä riittää kuitenkin Tsekkikoulun kasvatteja vielä 10 vuotta.

Huippumaihin ei pääse Saksa, Latvia ja Valko-Venäjä. Näiden voitot huippumaista on satunnaisia ja niillä on vain joitakin NHL pelaajia, eikä kovaa kansallista sarjaa.

 

[Luu2]

Hiljaisen työpäivän ratoksi pähkäilin Kanadan laajaa huippupelaaja-arsenaalia. Kanada saisi kevyesti kokoon "B-maajoukkueen", jolla taisteltaisiin olympiavoitosta. Vaikkapa tähän malliin:

MAALIVAHDIT
Sean Burke, PHO
Jose Theodore, MON
Roberto Luongo, FLO
(Patrick Roy, COL)

PUOLUSTAJAT
Darryl Sydor, DAL
Richard Matvichuk, DAL
Eric Desjardins, PHI
Scott Stevens, NYD
Derek Morris, CGY
Wade Redden, OTT
Dan McGillis, PHI

SENTTERIT
Joe Thornton, BOS
Jason Allison, LA
Keith Primeau, PHI
Jason Arnott, NYD

LAITURIT
Mark Recchi, PHI
Alex Tanquay, COL
Steve Sullivan, CHI
Eric Daze, CHI
Todd Bertuzzi, VAN
Darcy Tucker, TOR
Anson Carter, EDM
Scott Thornton, SJS
John Madden, NYD


Recchi-J.Thornton-Tanquay
Sullivan-Allison-Daze
Bertuzzi-Primeau-Carter
S.Thornton-Arnott-Madden

Desjardins-Stevens
Morris-Redden
Sydor-Matvichuk

Suomi aika kaukana tuostakin tasosta ainakin hyökkäyksen osalta!

 

[WPK]

Tässä on Suomen "B"-maajoukkue kanukkeja vastaan. Ottelut voitaisiin pelata vaikka ens syksynä ;) , niin saadaan sairaslistalaiset mukaan ja vähän enemmän vastusta kanukeille. Ei nyt ihan kauhean avuton kakkosteam Suomellakaan?

1. Koivu - Tuomainen - Viitakoski
Karalahti - Nummelin

2. Ojanen - Virta - Alatalo
Lydman - Grönvall

3. N Kapanen - Hentunen - Pärssinen
Laukkanen - Helenius

4. Pakaslahti - Laaksonen- Hyvönen

+ Peltonen, Haakana

MV: Kiprusoff , Noronen, Norrena