Onko Suomi jääkiekon huippumaa?

[Lapanen]

Kuinka määritellään jääkiekon huippumaa?

Pelaajien määrällä ja menestymisellä NHL:ssä? SM-liigan tasolla? Menestymisellä MM- ja Karjala, Baltika- ym. olutturnauksissa?

NHL-mittarilla mitattuna ei voida huippumaasta puhua. Sijoitus on kuudennen ja seitsemämmen haarukassa. Tällä kaudella tilanne on ollut hyvinkin surkea. Ykkösketjun miehiä on ollut tasan yksi, Sami Kapanen. Ykkösmaalivahteja? Hoh-hoijaa.... Puolustus on ollut harmaata massaa, niinkuin kaikki muukin, Kapasta lukuunottamatta, joka hänkin on taantunut loistavan alkukauden jälkeen. Verratkaapa tilannetta USAan, Kanadaan, Ruotsiin, Venäjään, Tsekkiin ja jopa Slovakiaan. Huh.

Voidaanko SM-liigaa, tai kesken NHL:lää pelattavia Euro-Hockey turnauksia pitää minkäänlaisina mittareina siitä olemmeko me huippumaa? Kyllähän tuota pidetään hyvinkin yleisesti silkkana faktana että parhaat pelaavat P-Amerikassa ja that's it. Onko hitonkaan väliä sillä miten muuten pärjätään, jos edustus ja menestys rapakon takana on vaatimatonta?


Suomessa on pidetty kotoista liigaamme 'maailman kolmanneksi kovimpana', NHL:n ja AHL:n jälkeen. Hmmm... saattaa pitää paikkansa. Ruotsin, Venäjän ja Tsekin liigat kyllä hieman arveluttavat tässä rankingissa. Entä Slovakia? Voidaanko sanoa SM-liigan olevan takuuvarmasti kuuden parhaan liigan joukossa? Ehkäpä. Entä voidaanko tämän perusteella sanoa että Suomi on lajin huippumaa? Ehkäpä, tai sitten ei.

Voidaanko jääkiekon huippumaaksi kutsua maata jolla on ehkä seitsemänneksi paras NHL-edustus ja ehkä maailman kuuden parhaan sarjaan joukossa oleva kotimainen liiga? Kun ottaa huomioon kuinka monessa maassa maapallolla pelataan lätkää laajasti ja ammattimaisesti, ei em. kriteereillä voida huippumaasta puhua.

Ainoa mikä selvästi puoltaa Suomen kutsumista jääkiekon huippumaaksi on menestys kansainvälisissä turnauksissa. Kahdeksankymmentä luvulla ja yhdeksänkymmentäluvun alkupuolella rapsahteli mitaleita silloin tällöin, mutta harvakseltaan. Kruununa ehkäpä 1995 MM-kulta, joka kuitenkin ansaittiin todellisissa tynkäkisoissa, ja jonka jälkeen tulikin parin vuoden suvantovaihe.

Vuoden 1998 Naganon olympialaisista lähtien on mitalivirta ollut tasaista. Joka ainoista karkeloista on napsahtanut hopeaa tai pronssia. Naganon kisoissa olivat periaatteessa mukana kaikki parhaat. Naganon arvoa nostaa entisestään se että turnaus pelattiin kesken kiekkokauden. Ne harvat kerrat jolloin myös NHL-pelaajat on kisoihin saatu mukaan, on turnaukset yleensä pelattu kauden ulkopuolella, jolloin ollaan esim vielä kesän jäljiltä enemmän tai vähemmän puolikuntoisia.

Olympiapronssi Naganosta 1998, MM-hopeaa 1998, MM-hopeaa 1999, MM-pronssia 2000, MM-hopeaa 2001. Aikamoista ylisuorittamista Suomelta lähtökohtiinsa nähden. Aikamoista ylisuorittamista käytettävissä olevaan materiaaliin nähden.

Missähän lienee on salaisuus noinkin hyvään menestykseen noinkin keveillä eväillä?

Entä voidaanko Suomea kutsua jääkiekon huippumaaksi turnausmenestyksen perusteella?

 

[Muksu]

Takerrutaan heti loppuun. Minä luulen, että yksi osa Suomen materiaaliin nähden hyvää menestystä on kääntöpuoli meidän heikkoudellemme. Suomi on pieni maa, ja vähät pelaajat tuntevat toisensa paljolti entuudestaan kun turnauksiin kokoonnutaan. Eihän Suomi ole kuin ison kaupungin kokoinen populaatiolla mitattuna. Epäilisin, että esimerkiksi sopivasti valitun Kanadalaisen kaupungin omista pojista koottu jengi voisi olla kohtalaisen korkealla tällaisessa kansainvälisessä turnauksessa.

Toinen asia, joka on auttanut on suomalaisten pelaajien haluttomuus tahkota farmisarjoja. Suomalaisia ja ruotsalaisia lukuunottamatta suuri osa nuorista pelimiehistä muuttaa Pohjois-Amerikkaan jo hyvin varhain. Osittain jopa pelaamaan jo juniorisarjoja - suomalaisia esimerkkejä tällä tavalla uransa luoneista pelaajista on aika vähän. Antti Laaksonen taitaa olla terävin kärki, Jarmo Kekäläinen, Marko Tuomainen jne. Pelaajia, joilla Suomessa oli vähän nimeä ennen siirtymistään Pohjois-Amerikkaan. Tällaisia pelaajia muilla mailla on enemmän ja he ovat pois sieltä parhaiden joukosta, kun taas Suomi ei moisesta kadosta kärsi.

Kaiken lisäksi suomalaisia on aivan viime vuosia lukuunottamatta ollut NHL:ssä naurettavan vähän. Siinä missä kaikkien muiden maiden maajoukkueilta on leikattu kymmeniä pelaajia terävimmästä kärjestä oli suomalaisia ´95 NHL:ssä (ulkomuistista) seitsemän. Siis 7. Pitkittynyt NHL-kausi ei juuri suomalaisten tahtia MM-kisoissa haitannut. Osansa suomalaisten vähäiseen määrään oli suurella siirtokorvauksella, joka juuri suomalaisista piti maksaa näiden muuttaessa NHL:ään. Marginaalipelaajia ei Suomesta Änäriin mennyt kun halvemmalla sai muualta - ja juuri ne marginaalipelaajat nostivat Suomen tasoa turnauksissa, joista muiden marginaaliset NHL-pelaajat olivat poissa. Myös Suomen liiga nautti tilanteesta kohonneena tasona, joka puolestaan auttoi uusien pelaajien kehitystä.

 

[Susi Mikkolainen]

Suomi on materialtaan ehkä kuudenneksi paras. Laadukkaampi puolustus ja mv-osasto nostavat Suomen ohi Slovakian. CAN, USA, TCH, SWE ja RUS ovatkin sitten reilusti edellä.

 

[Oiva]

Kyllä voidaan

Kyllä suomalainen jääkiekko on mielestäni huipputasolla. On kuitenkin selvää, että korkeammalla huipulla on puolenkymmentä joukkuetta. Olemme kuitenkin riittävän lähituntumassa, jotta voitaisiin puhua huippumaasta.

Mutta Lapanen milloin sinusta on tullut noin kärkevä ja jopa pahansuopa? Huomasin aiemmin yhden hyvinkin ilkeän kirjoituksen ja ei tämäkään lempeimmästä päästä ole.

 

[Cobol]

Suomi ei ole jääkiekon huippumaa. Peli SM-liigassa on puuroista takkuamista, jolle tyypillistä on jatkuva kahvaus. Parhaimmillaan SM-liigassa oli muutama huippujoukkue (TPS useamman vuoden, Jokerit jonkun aikaa, HIFK pari vuotta), mutta näiden alapuolella tasoa ei enää ollutkaan. Tällä hetkellä SM-liigasta voi nostaa kestävästi kansainväliseen vertailuun vain Tapparan. Kaikki muut joukkueet ottaisivat (vaikkapa tosissaan pelattavassa Cup-turnauksessa) kuonoonsa Venäjän, Tsekin, Saksan, Sveitsin, Ruotsin ja jopa Itävallan parhaimmilta seurajoukkueilta.

Sen sijaan, että SM-liigasta lähtisi enää menestyviä pelaajia NHL-ympyröihin, meitä lähtee lähinnä farmipelaajia seilaamaan NHL:n ja farminm väliä. Lähtevätkä pelaajat liian nuorena vai onko vika jossain muualla, se riippuu paljon myös tulkitsijasta. Niin tai näin, jostain syystä SM-liigasta ei lähde enää menestyviä pelaajia Atlantin taakse. Ja jostain syystä he eivät sielläkään enää juuri kehity, vaikkapa ruotsalaisten ja tsekkien lailla.

Maajoukkueen menestys onkin toinen juttu. Sen taustalla on pitkälti Hannu Aravirta, jonka saavutukset Suomessa ovat lähes käsittämättömät. Jypin materiaalilla mitaleille, Jokerit kriisistä ylös ja kultaan, maajoukkueen jatkuva menestys mitaliputkineen. Aravirta on saanut erittäin rajallisesta materiaalista oikeastaan kaiken irti.

Niinpä joillekin on syntynyt käsitys Suomesta jääkiekon huippumaana ja onhan Suomi sellainen, jos kriteerinä käytetään maajoukkueen eurohokkeikuppeja ja näitä c-sarjan tasoisia jääkiekon MM-kisoja.

 

[eagle]

En laskisi huippumaaksi.

Mielestäni Kanada, Venäjä, USA, Ruotsi ja Tsekki ovat suurmaita. Slovakia tulee suhteellisen lähellä, samoin Suomi. Kuitenkaan en laske Suomea mukaan.

Suomen joukkueen taso on liian kapea, huippujakin on vain kentällisen verran. Kyllähän noissa höpöhöpö turnauksissa pärjätään, mutta ottelu USA'ta vastaan näytti aika hyvin millä tasolla oikeasti olemme.

 

[mjr]

NHL kun ei ole ainoa mittari. Siellä korostuvat osittain toiset ominaisuudet kuin Euroopassa. Eli kaikki eurooppalaiset huiput eivät pärjää NHL:ssä eivätkä kaikki NHL-tähdet erottuisi samalla tavalla eurooppalaisissa kaukaloissa. Lisäksi aivan kaikki lahjakkaat eurooppalaiset eivät syystä tai toisesta lähde NHL:ään (etenkään farmi-kiekkoilemaan). Suomalaiset ja ruotsalaiset asuvat korkean elintason maissa, joissa hinku rahakaukaloihin on varmasti vähemmän intensiivinen kuin jossain Itä-Euroopassa (vaikka melkein kaikki sinne pyrkivätkini). Tämäkin tasoittaa tilannetta Suomen eduksi jonkin verran.

Tämä NHL-kausi on ollut poikkeuksellisen huono: Koivun sairaus, Selänteen epäonnistunut seurasiirto, loukkaantumiset vaivanneet jne. Todennäköisesti ensi kausi on jo parempi.

Sitä paitsi nuorten kisoissa näyttävät suomalaiset lähtevän suurin piirtein samalta viivalta kuin muutkin huippumaat. (Paitsi missä on Slovakia?). Eikä lahjakkuuksiakaan näytä nuorista ikäluokista puuttuvan. Eli SLC:n voimasuhteet eivät ehkä kerro aivan kaikkea - ja katsotaan nyt nämäkin kisat ensin loppuun...

 

[piru]

Suomalainen työnlaatu, sosiaaliturva, maatalous, ydinvoima ja kiekkoliiga ovat maailman eliittiä.

 

[Lapanen]

Viestin lähetti mjr
Sitä paitsi nuorten kisoissa näyttävät suomalaiset lähtevän suurin piirtein samalta viivalta kuin muutkin huippumaat. (Paitsi missä on Slovakia?).

Tuo oli hyvä! Tämän unohdin pohdinnoistani, kiitos.

Nuorten turnausta voi pitää melko hyvänä mittarina maan nuorten tasosta: mukana ovat parhaat, pelataan keskellä kautta jne.

Mutta missä vaiheessa tapahtuu Suomen kansainvälisen tason putoaminen, vai tapahtuuko sitä? Jos käytämme NHL-indeksiä niin taso tipahtaa. Jos käytämme MM-/Olympiaturnaus-indeksiä, niin taso pysyy entisellään.

 

[Mike]

Viestin lähetti eagle
Suomen joukkueen taso on liian kapea, huippujakin on vain kentällisen verran. Kyllähän noissa höpöhöpö turnauksissa pärjätään, mutta ottelu USA'ta vastaan näytti aika hyvin millä tasolla oikeasti olemme.

Eikö nyt ole niin, että kun realismi alkaa kirjoituksessasi vihdoinkin nostamaan päätään, niin aiempi kitinäsi toisessa ketjussa joutuu taas hiukan outoon valoon.

Itse olen sitä mieltä, että Suomi on tällä hetkellä matkalla alaspäin. Kaikki merkit viittaavat siihen suuntaan. Liiga menee huonompaan suuntaan kausi kaudelta ja pelaajat vajoavat siinä mukana. Viimeisin tähdeksi noussut NHL-pelaajamme on Janne Niinimaa ja hänenkin syntymävuotensa on 75, ei siis ihan junnu enää. Missä ovat ne kaikki muut sen jälkeen varatut pelaajat ja miksi he ovat kaikki jääneet marginaalimiehiksi?

Nuoria puolustajia sentään Suomi yhä on saanut jonkinverran tuotettua, mutta hyökkääjiä ei löydy ollenkaan. Miksi?
Minä väitän, että SM-liiga on suurin syy. Puolustusvoittoinen painiminen ja roikkuminen on pakottanut taitavatkin pelaajat muuttamaan tyyliään, jotta mahtuisivat ylipäätään mukaan.
Peli on kehittynyt väärään suuntaan, koko liiga on tällä hetkellä todella pahasti vinksahtanut.
Ruotsissa koettiin samanlainen aallonpohja 90-luvun puolivälissä, otettiin opikseen ja nyt siellä pelataan taas jääkiekkoa. Modernina itseään pitävä Suomi ei ole enää moderni minkään muun kuin maajoukkueen osalta.
Kotoinen liigamme laahaa siellä missä mentiin naapurissa takavuosina. Peli on täyttä paskaa, antijääkiekkoa etten sanoisi. Puheet maailman toiseksi parhaasta liigasta ovat aivan sitä itseään, ilman minkäänlaista itsekritiikkiä.

Ei mene kauaa, kun tämä alkaa näkyä maajoukkueenkin otteissa. Tarpeeksi tasokkaita pelaajia ei kertakaikkiaan löydy, vaikka vielä junnuissa pystymme taistelemaan tasapäisesti huippumaiden kanssa. Kärjistetysti voisi sanoa, että SM-liiga ei tuota kuin pelkkiä roolipelaajia. Hyviä kahdensuunnan pelaajia. Tasapaksua ja väritöntä massaa, joista ei ole nousemaan aivan ehdottomaan eliittiin.
Taitotasossa, etenkin yksilöiden osalta, olemme sukeltaneet pahasti alaspäin ja todella pelottaa tilanne, kun vielä joukkuetta kannattelemaan pystyvät Selänteet, Koivut, Lehtiset, Kapaset ja kumppanit lopettavat uransa. Mitä sen jälkeen, ketä meille jää?

Vielä 90 -luvulla pelaajat eivät lähteneet rapakon taakse ennen kuin valmiina pelaajina. Nyt muutamana viime vuotena tilanne on muuttunut oleellisesti. Pelkät laajennusjoukkueet eivät ole mikään selitys, vaan se että pelaajat ja ennenkaikkea heidän kehityksestään huolehtivat tahot P-Amerikassa eivät olleet vielä silloin huolissaan etteivätkö nuo nousisi NHL-tasolle täälläkin. Nyt ovat.

Varaukset halutaan sinne mielellään heti kättelyssä, vaikka näennäisesti täällä ei tehdä mitään eri tavalla kuin silloinkaan.
Ennenkin nuorukaiset tulivat liigaan pienellä peliajalla ja nelosketjun kautta, kehittyen pikkuhiljaa valmiiksi pelimiehiksi. 90-luvun puolivälissä liigassa pelasi helvetin taitavia nuoria pelaajia jotka olivat huippuja liigassa, huippuja maajoukkueessa ja parhaimmat lähtivät sitten NHL:ään, loppujen jäädessä kannattelemaan maajoukkuetta ja liigaa.
Nyt ne eivät enää kehity tuolla tavalla, tai kehittyvät, mutta eivät siihen suuntaan kun halutaan. Ne 90-luvulta jääneet karat kannattelevat pitkälti liigaa ja maajoukketta vieläkin, taitavien ulkolaisten ohella. Lähes kaikista nykypelaajista tulee pääsääntöisesti hyvin puolustavaa ja hyvin liikkuvaa massaa, todellinen särmä jää puuttumaan koska mailaviidakossa ja kaverin kanssa painiessa ei juuri kiekolliseen peliin kerkeä keskittymään. Kaavamaisia koneita.

Roolittaminen on mennyt liigassa pelityylin ohessa täysin överiksi jo aikaa sitten ja tulokset tulevat näkymään lähivuosien aikana vääjäämättä. Seuraavalla maajoukkuevalmentajalla ei ole mukava työpaikka.

 

[susi]

Tuo Aravirran ylistäminen vain yltyy entisestään. Eli siis lähes vain Aran ansiota on tuo maajoukkueen "menestyminen" mm-kisoissa viime aikoina? Ooookaaaay, moe! Ilman Araa oltaisiin sitten varmaan oltu siellä sijoilla 5 tai 6. Kiitos Ara, oi pelastajamme.

Onhan Ara varmaan ihan hyvä valmentaja jne mutta tuskinpa kuitenkaan mitenkään erityisesti parempi kuin muut. Muistaakseni Jypissäkin silloin aikanaan pelasi esim. Riihijärven Jussin kaltaisia yksilöitä joten ei nyt voida puhuta ihan mistään rupujoukkueesta. Ja myös silloin takavuosina myös Kalpa taisi pelata finaaleissa, muistanko oikein? Joten ei se nyt ole kovin ihmeellistä tuokaan pikkujoukkueiden pärjääminen ollut. Jokereiden materiaali oli taasen Aran aikoina sen verran kovaa tasoa, että mestaruus se ainoa tavoite aina olikin. Siitä kuitenkin pointsit Aralle, että Jokereissa Ara onnistui tässä tavoitteessaan. Maajoukkueessa nyt ei kuitenkaan vielä tällaista ole käynyt.

Mutta joo, tuli nuo hopeat ja pronssit sitten Aran ansiosta/Arasta huolimatta, kertovat ne kuitenkin, että Suomi ON yksi jääkiekon huippumaista. Kuitenkin Suomi on näitä muita huippumaita jonkin verran perässä ja varmaan tulee aina olemaankin, johtuen mm. asukasmäärästä, harrastajamääristä jne. Kuitenkin yksittäisissä turnauksissa on Suomella aina oma mahdollisuutensa. Ja etenkin olympialaisissa tämä tietenkin edellyttää sen, että Suomen on saatava aina se paras mahdollinen ryhmänsä kokoon. Meillä kun ei ole niitä korvaavia pelaajia aivan siinä suhteessa kuin muilla mailla. Esim. Ruotsilla puuttuu Forsberg ja ei missään tunnu siellä. Tänä vuonna meiltä on poissa Saku Koivu ja Saku nyt tiettävästi on erittäin ratkaiseva palanen Suomen pelessä. Koivun kanssa meillä olisi ollut mahdollisuuksia vaikka finaaliin mutta nyt näyttää aika heikolta.

Ja paljon puhutaan myös SM-liigan tasosta. Eli siis, että oltaisiin samalla tasolla Sveitsin ja Saksan kanssa. Tuntuu kyllä sitten erittäin ihmeelliseltä miksi nämä kaikenmaailman shearerit/schaeferit/rafalskit/boumediennet/rosat ym. tulevat kuitenkin tänne kehittymään? Aika ihmeellistä tosiaan. Yleensä nämä ulkomailta tulevat pelaajat kehuvat Suomen liigan tasoa ja halua tulla kovatasoiseen liigaan kehittymään. Kyllä näillä kavereilla varmasti olisi ollut paljon muitakin ottajia, jotka olisivat myös maksaneet enemmän palkkaakin. Onko Suomen liiga parempi kuin Ruotsin, Tsekin tai Venäjän? Tuskinpa pahemmin. Entä sitten huonompi? Tuskinpa.

 

[Siili]

Ei ole.

Ja koska kaikki haluavat perusteluja, niin tässä muutama mitkä tulevat ensimmäisenä mieleen.

MM-kisa menestykseen on mielestäni naiivi tuijottaa, koska siellä ei ole kaikki parhaat pelaajat kuitenkaan. Pohjois-Amerikkalaiset joukkueet tulevat pelailemaan enemmän tai vähemmän turisteina, vaikka kisojen arvostus onkin noussut siellä viime vuosina. Suurinta osaa venäläisistä NHL-pelaajista ei kiinnosta pelata omalle maalleen MM-kisoissa, kun taas varsinkin Tsekit saavat lähes kaikki haluamansa pelaajat pelaamaan maansa puolesta. Suomalaisia ja ruotsalaisia tulee aika vaihtelevasti, joitakin nappaa kun taas toisia ei. Eli kisat menevät vähän arpapeliksi, kuka saa eniten vahvistuksia maailman parhaasta sarjasta.

NHL-tasolla Suomi on selkeästi vasta seitsemänneksi paras maa. Suomalaisia hyökkääjiä löytyy NHL-seurojen hyökkäävistä kentällisistä nopeasti laskettuna viisi(!!) kappaletta (Selänne, Kapanen, Lehtinen, Jokinen ja Koivu). Puolustajissa tilanne on vähän parempi, mutta heitäkään ei paljoa ole. Kun miettii esimerkiksi Slovakian NHL-miehiä ja miettii kuinka paljon heitä pelaa hyökkäävissä rooleissa, niin tulos on aika tyly Suomelle.

Toki hyökkäys ei ole kaikki kaikessa, mutta se kertoo paljon pelaajien tasosta. Eikä se Slovakia ole ainakaan paljon isompi maa kuin Suomi (onko edes isompi?) ja resurssit sekä olosuhteet ovat siellä paljon huonommat. Se kertoo myös jotain valmennuksen laadusta. Voisikin kysyä, että missä ovat ne suomalaiset huippupelaajat, joita on loppujen lopuksi todella vähän?
Täytyy toivoa, että näistä nuorista potentiaalisista pelaajista, jotka kyllä ikäisissään kestävät vertailun huippumaitten kanssa, mahdollisimman moni pystyy vakiinnuttamaan paikkansa jopa aivan NHL:n terävimmässä kärjessä ja sitä kautta Suomikin nousisi taistelemaan aivan korkeimmalle huipulle.

Kotoinen SM-liiga saattaa vaikka yltääkin pronssille sarjojen vertailussa. Tätä on vaikea vertailla keskenäisten tosimielellä pelattujen otteluiden puuttuessa ja lisäksi peli on niin erilaista eri sarjoissa. Elitserienistä tulee mieleen peruutteleva, kahvaava pelityyli, Tsekin Extraliigasta taitokiekko, jossa puolustus jää vähemmälle ja SM-liigasta jonkunsortin näiden keskenäinen sekoitus. Venäjän liigasta itselläni ei ole oikein minkäänlaista muuta kuvaa, kuin että sen taso on noussut viime vuosina. Slovakiasta vielä vähemmän.

Parhaiten Euroopan eri sarjojen tasoa kuvaa nämä Eurohockey-tourin turnaukset. Niissähän joukkueet ovat koottu pääasiassa kotimaissaan pelaavista pelaajista, tosin muutama poikkeuskin löytyy. Näissähän Suomi on pärjännyt suhteellisen hyvin, joten ei se kotoisen liigan hyvyys ole tuulesta temmattua.

Mielestäni Suomi ei ole huippumaitten, joihin lasken USAn, Kanadan, Venäjän, Tsekin ja Ruotsin, tasoa, vaan on askeleen niiden takana ja vielä varpaanmitan Slovakiaa jäljessä. Mutta tulevaisuus näyttää ihan hyvältä, kunhan nykyiset lupaavat nuoret jatkavat kehitystään ja lähtevät tarpeeksi aikasin rapakon taakse, eivätkä jää junnaamaan paikoilleen niin kuin muutamat aikaisemmat huippulupaukset.

 

[bebeto]

Käsitteet

Ensiksi pitää määritellä termi huippumaa.
Jos ajatellaan että Suomi on jääkiekkorankingissa sijoilla 6-7 Slovakian kanssa niin ollaan lähellä totuutta.
Jos katsotaan kokonaisuutta ja otetaan mukaan 18-ja 20-vuotisten arvoturnaukset niin mielestäni Suomi on selvästi Slovakiaa edellä.
Kanada,Venäjä,Tsekki,Ruotsi ovat mielestäni jääkiekon huippumaita.Näistä jonkin verran jäljessä tulee USA juuri junioreissa menestymättömyytensä takia.

Jos vertaillaan eri maiden liigoja poislukien NHL niin Suomi on aikalailla kärkipäässä.Tästä hyvänä osoituksena Pelicansin otteet Ruotsinmaalla tauon aikana.

Jos ajatellaan resursseja versus menestys niin NHL:ssa kuin arvoturnauksissa niin ykköseksi nousee Tsekki.

Tämän jälkeen laittaisin Ruotsin ja vasta sitten tulee Kanada ja Venäjä.Seuraavina USA,Suomi ja Slovakia.

 

[mission16W]

Viestin lähetti Siili
Elitserienistä tulee mieleen peruutteleva, kahvaava pelityyli,

Kannattaa muuten vilkaista Elitserieniä nykyään. Voisi luulla, että SM-liiga ja Elitserien ovat vaihtaneet paikkaa, nimittäin MEILLÄ kahvataan ja roikutaan, siellä osataan taas pelatakin. SM-liiga oli ehkä 90-luvulla kova liiga, ei enää.

 

[Siili]

Viestin lähetti mjr
Sitä paitsi nuorten kisoissa näyttävät suomalaiset lähtevän suurin piirtein samalta viivalta kuin muutkin huippumaat. (Paitsi missä on Slovakia?). Eikä lahjakkuuksiakaan näytä nuorista ikäluokista puuttuvan.

Miten on sitten mahdollista, että Slovakialta pulpahtaa vähän väliä uusia huippunimiä ja-lahjakkuuksia NHL:ään, vaikka he eivät pärjää nuorten kisoissa? Viimeisimpinä esimerkkeinä tästä mm. Marian Gaborik ja Rotislav Klesla.

Tuntuu että suomalaisilla junnuilla on liian ruusuinen käsitys oman liigan tasosta ja siitä, miten se palvelee omaa uraa. Omasta mielestäni esim. Jani Rita oli aivan liian kauan täällä pelaamassa pientä roolia, kun taas muista maista samanikäiset, korkeat varaukset lähtevät kehittymään vaikka farmiin, josta saavat ison ja hyökkäävän roolin. Ritan kehitys sm-liigassa oli varmasti hitaampaa, mitä se olisi ollut Edmontonin organisaatiossa.

Ihmettelenkin, miksi Tuomo Ruutu ja/tai Mikko Koivu eivät lähteneet jo täksi kaudeksi Pohjois-Amerikkaan, vaan jäivät painimaan kotoiseen liigaan pääsääntöisesti puolustaviin rooleihin. Tosin Ruutu pääsee ilmeisesti välillä pelaamaan ylivoimaakin. Olisiko vaikka Ville Niemisestä tullut Stanley Cup-voittajaa tai Antti Laaksosesta vakituista NHL-pelaajaa jos he eivät olisi lähteneet nuorena kehittymään Pohjois-Amerikkaan? Rohkenen epäillä ettei kumpikaan olisi edes NHL-pelaaja.

 

[eagle]

Slovakiasta.

Niin Slovakialla on se ongelma, että se on vähän samassa tilanteessa, kuin Latvia. Omaa liigaa ei ole tai se on surkea. Latviassa taida olla kunnollista ja Slovakiassa taso on heikko. Tämä ongelma johtaa siihen, että Slovakiassa ei junioreihinkaan ole varaa kauheasti panostaa. Niinpä suurin osa nykyisistä helmistä(esim. Bondra&Satan) kunnia menee Tsekkoslovakialla/Tsekille, jonka ansiosta pelaajat ovat noin hyviä. Omia nuoria tulevaisuudessa tuskin tulee kovinkaan paljoa. Sama ongelma juuri Latvialla, Ukrainalla ja Valko-Venäjällä. Ehkä yksittäisiä poikkeuksia, mutta ei läheskään niin laajalla rintamalla, kuin tällä hetkellä pelaajia on.

 

[Siili]

Viestin lähetti mission16W


Kannattaa muuten vilkaista Elitserieniä nykyään. Voisi luulla, että SM-liiga ja Elitserien ovat vaihtaneet paikkaa, nimittäin MEILLÄ kahvataan ja roikutaan, siellä osataan taas pelatakin. SM-liiga oli ehkä 90-luvulla kova liiga, ei enää.

Pitää varmasti paikkansa. Kuten kirjoitinkin, että se oli mielikuva elitserienistä. En taida olla nähnyt koskaan yhtään elitserienin peliä kokonaan ja mielikuvakin on muodostunut vuosien varrella lehtien sivuilta ja pelaajien kommenteista.

Sinänsä oli harmi, että tämä surullisen kuuluisa EHL kaatui, koska se oli ainoa missä näki eri maitten huippujoukkueita samassa kaukalossa pelaamassa tosissaan.

 

[mjr]

Myönnän että Suomella on tällä hetkellä menossa tietynlainen suvantovaihe ja sen takia käydään keskustelua ollaanko ja paljonko Slovakiaa edellä. Äärimmäinen huippu on tällä hetkellä kovin tyhjä: Koivu on poissa ja Selänne ei ole entisellään. Myös tason laajuus (NHL:ssä) on tällä kaudella ollut huolestuttavan kapea.

Mutta vasta parin vuoden kuluttua voidaan nähdä jatkuuko pitemmän ajan trendi alaspäin. Toivon ja uskon että kysymyksessä on vain tilapäinen notkahdus, ja että uusia tähtiä syntyy ja entisetkin palaavat tasolleen.

Suomi kuuluu jääkiekon suuriin maihin, mutta se nousi siihen joukkoon vasta viimeisen kymmenen vuoden aikana, joten mikään itsestäänselvyys meidän asemamme ei ole. Pitkään oltiin suurin pienistä ja nyt ollaan pienin suurista, ei helppo asema...

 

[Kaivanto]

Onko huippumaa? Periaatteessa on siinä mielessä, että menee heittämällä top-kymppiin, jopa top-seiskaan. Esimerkiksi jalkapallossa seitsemän kärki on äkkiä hatusta vetämällä aakkosjärjestyksessä Argentiina, Brasilia, Espanja, Hollanti, Italia, Ranska ja Saksa, ja kyllä ne kaikki ovat minusta jalkapallon huippumaita.

Jos noihin huipun määritelmiin nyt kuitenkin lisätään jotain lajin tason leveyteen viittaavia elementtejä ja nojaudutaan NHL-mittariin, eipä taida Suomi olla huippu ei. Puolustajista tosin saadaan kasaan juuri yksi maajoukkueellinen pakkeja, joka kilpailee melko tasapäisesti huipuista huipuimpien kanssa. Ei se paras ole, mutta huippu nähdäkseni kyllä. 'Parasta' mahdollista maalivahtia/maalivahteja ja varsinkaan hyökkäystä ei kyllä parhaalla tahdollakaan voi verrata kärkimaista viiteen ensimmäiseen. NHL-mittarilla ei siis ole kokonaisuutena huippua. Siihen nähden menestys Naganossa oli loistava, vaikka ko. mittari oli tuolloin suomalaisittain ehkä hiukan suotuisammassa asennossa kuin nyt. Suomen taso lupaa selviytymistä mitaleille parhailla pelaajilla pelatussa turnauksessa ehkä noin kerran viidestä kymmeneen yrityksellä. Koskaan ei etukäteen tiedä, mikä turnaus on se yksi kerta.

MM/Kaljamerkki-mittarilla Suomi on huippu. Tämä ei ole ristiriidassa NHL-mittarin kanssa. Kaljamerkki-turnauksilla ei ole NHL:n kanssa mitään tekemistä, MM-turnauksilla hiukan. Pääasiassa Euroopassa pelaaviin pelaajiin tukeuduttaessa Suomi on huippu jo paperilla. Dieter Baumann on EM-mittarilla huippu kestävyysjuoksija, Samuli Vasalakin melkein.

Vastaus varsinaiseen kysymykseen eli siihen, onko Aravirta hyvä valmentaja? On, katsotaan sitten sarja- tai maajoukkuevalmentajan meriittejä. Samaan aikaan hän on kuitenkin nykyisessä virassaan elähtänyt ja kulahtanut. Pois. Maajoukkue profiloituu nykyisin ensisijaisesti päävalmentajaansa, vaikka sen pitäisi profiloitua kotimaahansa.

 

[Luu2]

No nyt päästiin mieliaiheeseeni. Aluksi lainaan itseäni tuolta Suomi-USA -pohdiskeluista:

"Parasta mitä Suomen jääkiekkoilulle kokonaisuudessaan voisi tapahtua, olisi täydellinen mahalasku SLC:ssä, niin kuin tällä hetkellä näyttääkin tapahtuvan. Päästäisiin eroon turhista haihatteluista ja harhakuvista ('95-MM ja SM-liiga maailman toiseksi paras liiga - HAH!!). Toivottavasti Valko-Venäjää vastaan tulee selkeä tappio.

Suomella on Saku Koivun terveenä ollessa tasan kuusi kansainvälisen tason huippupelaaja, eli Koivun lisäksi Selänne, Kapanen, Lehtinen, Niinimaa ja Numminen. Niillä ei pitkälle pötkitä.

Jääkiekko ei ole vain joukkuepeli. Menestymiseen tarvitaan myös huippuyksilöitä."

Tässä muutama pointti:

1. Nuorten kisojen menestys mitattaessa ikäluokkien yksilöiden tasoa ei ole validi tapa. Totta on, että Suomi on pärjännyt joukkueena paremmin kuin Slovakia, mutta yksilötaidoissa ollaankin sitten reilusti jäljessä. Slovakian taso on kapeampi, mutta yksittäiset huiput parempia. Suomen Koivu/Ruutu/Pitkänen/Lehtonen -kvartetti toivottavasti nousee terävimmälle huipulle. Suomi on vahvalla joukkuepelillä voittanut useastikin yksilötaidoltaan ylivoimaisen Venäjän, mutta esim. Ilja Kovaltshuk ja monet muut ovat tulevaisuudessa kovempia kiekkotähtiä kuin suomalaiset ikätoverinsa.

2. Turha tuoda asukaslukua ja harrastajamäärää tässä vertailussa esille. Slovakiassa on muistaakseni asukkaita suurin piirtein sama määrä kuin Suomessa ja harrastajamäärät pienempiä.

3. Euroopasta lähtevät kokeneemmat suomalaispelaajat (esim. Hentunen, Virta jne.) ovat varmasti yhtä hyviä ja parempiakin kuin vaikkapa ruotsalaiskollegansa. Siitä huolimatta kyseiset herrat palaavat maitojunalla vuosi toisensa jälkeen takaisin Eurooppaan. Suomalaisten puutteena näen heikomman tahto- ja itseluottamustason. Tähden rooliin SM-liigassa tottuneet suomalaiset eivät tahdo taistella pelipaikastaan farmin kautta (Jussi Tarvainen)ja saadessaan näyttöpaikan eivät saa itsestään huippua irti (Kapanen, Hentunen, Pärssinen). Kulttuurishokki kivenkovassa ja itsekkäässä kilpailussa ei nöyrille suomalaisille myöskään tunnu sopivan.

4. Suomalaispelaajista tehdään laitaa pitkin luistelevia ja karvaavia liukuhihnatuotteita, "joukkue-/roolipelaajia". Taidon puutteet nähdään usein suomalaisten suurimpana heikkoutena. Nykyaikaisessa kiekkoilussa taito on muuttunut kiekon näyttävästä leipomisesta taisteluun ajasta ja tilasta(Westerlund/Summanen lainaten). NHL-kaukaloissa kaikki tapahtuu paljon nopeammin kuin isossa kaukalossa. Suomalaisten SUURIN HEIKKOUS on LAUKAISUTAITO. Kiekko ei lähde lavasta tarpeeksi kovaa, tarkasti ja ennen kaikkea nopeasti. Lisäksi laukominen nähdään maalin YRITTÄMISENÄ eikä sen TEKEMISENÄ. Ymmärrättekö pointin: puolivillaiset sutaisut eivät johda mihinkään, vaaditaan keskittymistä laukaukseen jopa harjoituksissakin.

Suomi on tasoltaan jotakin Saksan ja Slovakian väliltä.

 

[SÄLLI 85]

Suomi ei ole lätkän huippumaa.

Miten korjata tilanne.
- Potkut Arajuurelle, Helkovaaralle ja Kummolalle.
- Ulkomaalaiskiintöksi liigassa ja muillakin sarjatasoilla: 0
- Liiga auki ja vähä äkkii.
- Poistetaan liigasta seuraavat joukkueet: Tappara,TPS,JYP(kahvaajia), Jokerit(pellejä), Ässät ja SaiPa (kusettaa faneja).
- Arvokisoihin kunnon pelimiehiä kuten Nielikäinen ja Ruutu jotka taklaa filmaavilta tsékkineideilta (Jaana Caloun, Jasmin Jagr) tajun kankaalle.
- Maajoukkueen pelaajat kootaan NHL:stä, HIFK:sta ja Ilveksestä.
- Noilla pääsee alkuun.

 

[Lare]

Käsitteen "huippumaa" voi määritellä monin tavoin. Yksi tapa voisi olla se, että joukkue pystyy haastamaan tasapäisesti lajin ykkösmaan, tai vaikkapa jonkin kärkikolmikosta. Määritelmä on kovin liukuva, tiedän.

Ainakaan näissä kisoissa Suomi ei ole vielä osoittanut olevansa tämän määritelmän mukaisesti jääkiekon huippumaihin.

 

[bebeto]

Luu 2

Sinä vertailit varsin pitkässä tekstissäsi lähinnä yksilöitä,et maita tai kiekkokulttuureita.
Jos otetaan kokonaisuus huomioon eli aikuisten ja nuorten arvoturnaukset sekä pelaajien määrä ja menestys NHL:ssa niin Suomi on Slovakiaa selvästi edellä.
On totta että Slovakiasta nousee aika-ajoin huippulahjakkaita yksilöitä mutta se ei kerro Slovakian kiekkoilun tasosta paljoakaan.
Saksaa ei vakavissaan kai kukaan vertaa Suomeen tai edes Slovakiaan.Muutama NHL-pelaaja ja lähes olematon arvokisamenestys viime vuosina ei anna hyvää kuvaa saksalaisesta jääkiekosta.

On totta että Suomi on juniorien arvoturnauksissa menestynyt pitkälti kurinalaisella joukkuepelillä mutta mielestäni se ei vähennä mitalien arvoa tai laske Suomen sijoitusta rankingissa.

Kysymys kuului onko Suomi kiekkoilun huippumaa,ei ovatko suomalaiset yksilöt parempia kuin muut.

Kokonaisuus täytyy ottaa huomioon jos jonkinlaista rankingia tehdä halutaan.

 

[seetre]

Viestin lähetti Luu2


Suomalaisten SUURIN HEIKKOUS on LAUKAISUTAITO. Kiekko ei lähde lavasta tarpeeksi kovaa, tarkasti ja ennen kaikkea nopeasti. Lisäksi laukominen nähdään maalin YRITTÄMISENÄ eikä sen TEKEMISENÄ. Ymmärrättekö pointin: puolivillaiset sutaisut eivät johda mihinkään, vaaditaan keskittymistä laukaukseen jopa harjoituksissakin.

Suomi on tasoltaan jotakin Saksan ja Slovakian väliltä.

Niin kun reenataan niin pelataan. Löysät reenit missä leikitellään veskarin kanssa. Joka tilanteessa treeneissä tai pelissä pitäs viedä kiekko sata lasissa maaliin
Siitä on aikaa kun liigassa tai maajoukkuepeleissä näki samankaltaisia rannareita kun mitä esim Jashin ja Fedorov esittivät Belarus pelissä.

 

[Diamond]

Jääkiekossa on seitsemän huippumaata. USA, Kanada, Tsekki, Venäjä ja Ruotsi ovat suurinpiirtein samalla tasolla. Slovakia ja Suomi ovat näistä aavistuksen jäljessä. Eli kyllä mä lasken Suomen huippumaiden joukkoon, ei ihan kirkkaimpaan kärkeen mut kuitenkin.

Jos mä rankkaisin joukkueet paremmuusjärjestykseen niin se olis tällainen.

1. Tsekki
2. USA
3. Venäjä
4. Ruotsi
5. Kanada
6. Slovakia
7. Suomi
8. Saksa

Tämä on mun mielipide. Mun mielestä seitsemäs tila on tällä hetkellä aika realistinen mutta mutta ennen pitkää voidaan olla vaikka kärjessäkin. Tänään alotetaan nousu....oho, pitääkin jo joutua etten myöhästy matsin alusta.