Onko NHL-lätkä tylsää?

[Taito-Ojanen]

Täällä on jo useammassa ketjussa valitettu sitä, että NHL-lätkä ei enää viihdytä. Varsinkin Anaheim, Minnesota ja New Jersey ovat joutuneet tulilinjalle. Minusta tässä on sen verran mielenkiintoisesta aiheesta kyse, että se ansaitsee oman ketjunsa. Tänne saa siis tulla kauhistelemaan sitä, miten joukkueet pääsevät Stanley Cupin finaaliin, vaikka eivät paikkaa siellä ansaitse tai sitä, miten tylsää peliä joukkueet esittävät.

Niin, väitehän kuuluu, että tuo yllämainittu kolmikko pelaa varsinaista epäjääkiekkoa. Perusteluna väitteelle on se, että joukkueet eivät varsinaisesti pyri aktiiviseen hyökkäyspeliin, vaan niiden toteuttamat järjestelmät lähtevät nimenomaan tiiviistä puolustuspelistä. Tämä pitää aika pitkälle paikkansa. Sanoihan Cliff Ronning itsekin, että Minnesota ei pyri aktiivisesti hyökkäämään lainkaan, vaan se kyttää vastustajan tekemiä virheitä, joihin Wild yrittää vastustajan painoistaa.

Väite on siinä mielessä perusteltu, että oikeastaan jokaisen joukkuelajin perustotuuksiin kuuluu se, että puolustaminen on aina astetta helpompaa kuin hyökkääminen. Jotta puolustaja pystyisi estämään syntymässä olevan tilanteen, hänen tarvitsee olla vain yhtä hyvä kuin hyökkääjän. Jotta hyökkäjä saisi luotua tilanteen, hänen täytyy olla parempi kuin puolustajan. Asian voi ilmaista toisinkin: on helpompaa rikkoa ja estää kuin luoda. Tämä ei tietenkään tarkoita sitä, etteikö puolustaminenkin vaatisi taitoa tai luovuutta. Se vain tarkoittaa sitä, että se vaatii molempia vähemmän kuin hyökkääminen. Puolustuksessa on monesti kyse enemmänkin tahdosta ja kurinalaisuudesta kuin luovuudesta.

Miten tähän tilanteesen on sitten tultu? NHL:hän yritti kauden alussa tarttua kovalla kädellä koukkimiseen ja kiekottoman pelaajan estämiseen. Jäähyjä vihellettiin armotta mm. mailahäirinnästä. Olisi luullut, että kaikki ovat tyytyväisiä, sillä taitaville pelaajille luotiin lisää tilaa. Olisi myös luullut, että kärsivällisyyttä olisi löytynyt sekä pelaajilta että faneilta sen verran, että kaikki olisivat tottuneet uusiin sääntöihin. Siirtymäaikahan oli odotettavissa. Näin ei tietenkään käynyt. Pahimpiin sora-äänten esittäjiin kuului esim. Detroit, jonka olisi luullut ilahtuneen mailahäirinnän karsimisesta, koska joukkueestahan pitäisi löytyä taitoa yllin kyllin. Ilmeisesti joukkueen mielestä taitaville pelaajille ei pidä antaa tilaa, vaan hitaampien on annettava pysyä matkassa vaikka sitten maila vastustajan kainalossa. Valituksia kuului toki myös muualtakin, esim. Saku Koivu harmitteli korkeaa ylivoimapelien määrää ja sitä, että otteluiden rytmi kärsi niistä. Niinpä sitten loppukaudesta palattiin taas tuttuun kahvakiekkoon, josta etenkin taitavammat joukkueet kärsivät. Detroitin siis luulisi ainakin olevan tyytyväinen.

Taustalla on tietysti myös se, että liigassa on 30 joukkuetta. Jääkiekon lahjakkuuksien lukumäärä ei ole kasvanut samassa suhteessa kuin joukkueiden määrä, joten lahjakkaita ja taitavia pelaajia joukkuetta kohti on vähemmän. (Tosin eurooppalaisten esiintulo NHL:ään hieman lievensi epäsuhtaa, muttei paljon). Tästä voi oikeastaa syyttää Wayne Gretzkyä: mitä meni Losiin tekemään lätkää tunnetuksi USA:n puolella. Tästä puolestaan on seurannut se, että valmentajat ovat kehittäneet uusia taktiikoita pärjätäkseen porukalla, josta hyökkäysvoimaa ei erityisemmin löydy. Keskialueen sumputus on yksi näkyvimpiä tuloksia.

Maalivahtipeli on myös kehittynyt vuosien saatossa aika lailla, mikä vähentää maalien määrää huomattavasti. Ongelmaksi on kuitenkin nostettu liian suuret varusteet. Jos vertaa esim. Snow'n tai Gigueren varustuksia Grant Fuhriin, ero onkin huima. Ehkäpä tähänkin asiaan voisi kiinniittää enemmän huomiota, jos maaleja oikeasti halutaan lisää. Minua kuitenkin kiinnostaa enemmän se mielipide, jonka mukaan maalivahti ei saa olla kentän ylivertaisin pelaaja. Jos Pittsburgh oli aikoinaan mestarijoukkue "vain" Mario Lemiuxin ansiosta, se oli Mariolle ja joukkueelle kunniaksi. Jos Giguere on yhtä ylivertainen omalla tontillaan, Ducks pärjää "vain" Gigueren ansiosta. Kysymys kuuluukin näin: miksi maalivahti ei saa dominoida peliä? Se on takuulla vaikein paikka pelata, ja vaatii aivan tolkuttomasti taitoa.

80-luvulla pelattiin niin selkeästi hyökkäysvoittoista lätkää, että puolustuspelin katsominen lähinnä huvitti. 90-luvun loppupuolella pelataan niin puolusvoittoista lätkää, että hyökkäyspeliä tulee ikävä. Mitä tehdä?

PS. Pahoittelen, jos viestistä tuli vähän hajanainen ja sekava. Piti taas kerran kiiruhtaa.

 

[dana77]

Viestin lähetti Taito-Ojanen
Väite on siinä mielessä perusteltu, että oikeastaan jokaisen joukkuelajin perustotuuksiin kuuluu se, että puolustaminen on aina astetta helpompaa kuin hyökkääminen. Jotta puolustaja pystyisi estämään syntymässä olevan tilanteen, hänen tarvitsee olla vain yhtä hyvä kuin hyökkääjän. Jotta hyökkäjä saisi luotua tilanteen, hänen täytyy olla parempi kuin puolustajan. Asian voi ilmaista toisinkin: on helpompaa rikkoa ja estää kuin luoda.

Ensinnä haluan puuttua vain tähän. Asia ei ole näin yksinkertaisesti totta. Esimerkiksi koripallo, käsipallo ja kaukalopallo todistavat sen minun mielestäni vääräksi. Kaukalopallo on sikäli läheistä sukua jääkiekolle, että se käy minusta hyvin vertailukohdaksi. Samanlainen kenttä ja samalaiset maalit, mutta peleissä tehdään 10+ maalia aina. Isoin syy on mielestäni mailahäirinnän puuttuminen.

Koska koen että tämä ketju on lähtenyt liikkeelle pitkälti minun esittämästäni kritiikistä, niin kerron muitakin ongelmia joita nykyjääkiekossa mielestäni on:
-maaleista liian iso osa tulee ylivoimalla. Tasakentällisin maalinteko on niin vaikeaa, etteivät monet joukkueet sitä edes yritä. Sen sijaan ylivoimat ratkaisevat pelit, mikä tarkoittaa sitä että kiekkopeleistä 90% on turhaa täytettä.
-maaleista liian iso osa tulee nopeista hyökkäyksistä. Vaikka toinen joukkue pyörittäisi peliä minuuttitolkulla vastustajan päässä, niin maalin teko niistä on erittäin harvinaista. Tälläiset maalit ovat mielestäni jääkiekon parasta antia, mutta sitä ei enää näe.
-Pelaajat eivät enää pidä kiekkoa ja tehdä harhautuksia, koska he pelkäävät virheitä. Niinpä he vain lyövät kiekkoa kulmiin, jolloin pelinpaino piste on poissa maalintekosektorilta -> maaleja tulee vähemmän.

 

[Rocco]

Omasta mielestä NHL-kiekko ei ole tylsää, ainakaan jos sitä vertaa SM-liigaan tai vaikkapa MM-kisoihin. Maaleja NHL:ssä syntyy vähemmän (ainakin playoffseissa) mutta vauhtia ja ratkaisuita nähdään enemmän. Siinä missä liigassa tai mömmömkisoissa joukkueet luistelevat vapaasti punaviivalle ja sitten lyövät kiekon päätyyn ei kiinnosta itseäni juurikaan lainkaan. NHL:ssä mennään enemmän koko joukkueen voimin ylös-alas ja suoriin ratkaisuihin pyritään herkemmin. Ehkä tähän on erona punaviivan puuttuminen. NHL:ssä joukkueet uskaltavat karvata korkeammalta ja liikkuvat koko joukkueen voimin hyökkäyksiin, liigassa taasen pakitellaan herkemmin koska ei haluta antaa pitkiä syöttöjä vastustajalle.

Laskin muuten tuossa juuri äsken miten yv/maalit jakautuvat SM-liigan ja NHL:n välillä.

SM-Liigassa joukkueet tekivät keskimäärin 2,68 maalia/ottelu/joukkue.
SM-Liigassa joukkueet tekivät keskimäärin 0,77 maalia yv:llä/ottelu/joukkue.

NHL:ssä joukkueet tekivät keskimäärin 2,65 maalia/ottelu/joukkue.
NHL:ssä joukkueet tekivät keskimäärin 0,70 maalia yv:llä/ottelu/joukkue.

Eli Liigassa ollaan enemmän riippuvaisia ylivoimamaaleista kuin NHL:ssä. Ero ei ole kovinkaan suuri mutta onhan siinä ero.

Kaippa NHL:ssä on helpompi estää maalinteko kun tosipelit ovat kyseessä. Onhan siellä kuitenkin myös maailman parhaat pakit ja maailman parhaat maalivahdit. NHL:ssä ei ole ongelmana se että maalintekosektorille ei päästä. Veikkaajassa oli tutkittu asiaa ja sielllä ongelma oli nimenomaan liigan ongelmana. Siinä missä NHL:ssä nähdään keskialueen sumppua, liigassa se on siniviivan sumppu. Koska sumputus on alempana -> maalille pääsee huonommin -> katkon sattuessa ei pääse nopeasti vastaiskuun. Tässä on liigan ongelma. Mömmömkisoissa Saksa edusti tätä pelitapaa parhaiten.

Mitä sitten ratkaisuksi? No, NHL:ssä ei ehkä mitään. Voisi sanoa vain että "oi aikoja, oi tapoja". Nykyisin pelaajat ovat yksinkertaisesti niin hyviä että maalinteko on vaikeampaa. Maalit ovat pelin suola ja niitä mielellään näkee, mutta mieluummin katselen tasaista 3-2 ottelua kuin selkeää 7-3 teurastusta.

 

[Black Adder]

Hyökkääjien osalta peliä vaikeuttaa äijien koon kasvaminen ja pakkienkin liikkuvuuden paraneminen. Varsinkaan pienessä kaukalossa ei ole aikaa lähteä tekemään kovinkaan kummoisia harhautuksia. Itsellä ainakin jäänyt mieleen, että kansainvälisissä peleissä kiekkoa hallitaan enemmän ja kuten dana manitsi, pyöritetään peliä enemmän kuin mitä NHL:n pienissä kaukaloissa. Ainakin mm-kisoissa maaleja tuli aika mukavasti kovienkin maiden kohtaamisissa. Eli kaukalon suurentaminen olisi NHL:ssä ainakin yksi ratkaisu, joka tuskin koskaan toteutuu, koska penkeistähän se raha tulee. Ring side paikkoja tosin tulisi muutama enemmän :)

Rocco tuossa valitti punaviivasta. MM-kisoissa sen puuttuminen ei näkynyt ainakaan huippumaiden peleissä. Kiekko pelattiin suurimmaksi osaksi kuljettamalla vastustajan alueelle. SM-Liigassa, jossa pelaajien taitotaso on huonompi kuin NHL:ssä kiekkoa pistetään paljon enemmän päätyyn kuin mitä mm-kisoissa. En sitten tiedä paljonko punaviivasääntö muuttaisi tuolta osin peliä. Samalla tavallahan tietyt joukkueet pelaisivat keskialueen tukkoon ja ainoa mahis päästä toiseen päähän on heittää kiekkoa päätyyn.

Btw. kaksi Anaheim-Minnesota peliä nähneenä täytyy sanoa, että Anaheim pelasi yllättävänkin rohkeaa kiekollista peliä verrattuna Minnesotaan. Molemmilla tosin oli aina väh. 4 miestä kiekon alla ja karvaaminenkin oli melko laimeaa.

 

[Rocco]

Viestin lähetti Black Adder
Rocco tuossa valitti punaviivasta. MM-kisoissa sen puuttuminen ei näkynyt ainakaan huippumaiden peleissä. Kiekko pelattiin suurimmaksi osaksi kuljettamalla vastustajan alueelle. SM-Liigassa, jossa pelaajien taitotaso on huonompi kuin NHL:ssä kiekkoa pistetään paljon enemmän päätyyn kuin mitä mm-kisoissa. En sitten tiedä paljonko punaviivasääntö muuttaisi tuolta osin peliä. Samalla tavallahan tietyt joukkueet pelaisivat keskialueen tukkoon ja ainoa mahis päästä toiseen päähän on heittää kiekkoa päätyyn.

Siinä se ero varmasti tulisikin, nykyisin pelaaja voi kuljettaa kiekkoa vapaasti punaviivalle juuri kenenkään häiritsemättä, sen jälkeen antaa syöttö tai vetää kiekko päätyyn. Useinmiten se on se veto päätyyn, koska siniviivalla on rivi miehiä ja siihen ei kannata edes omilleen syöttää, ei siitä meinaa päästä läpi millään. Punaviivan ollessa voimassa voi joukkueet karvata korkeammalta ja pakottaa toinen joukkue ratkaisuun jo ennen punaviivaa. Tämä tarkoittaa enemmän keskialueen kiekonmenetyksiä ja mahdollisuuksia nopeisiin vastaiskuihin. Kun painetta on kiekolliseen jo aiemmin niin pelaaja ei voikaan yhtä helposti lyödä kiekkoa päätyyn, koska siinä on aina vaarana pitkä kiekko ja aloitus omaan päätyyn. Ja koska karvausta on korkeammalla, se myös avaa keskialuetta enemmän koska viivan päällä on vähemmän vastustajia. MM-kisoissa sentään saatiin kuljettamalla kiekkoa liigaa useammin vastustajan päätyyn mutta neljä miestä sielläkin oli kiekon alla lähes poikeuksetta, puolustajat oikeastaan aina jäivät odottelemaan punaiselle ja vasta kiekon mentyä kulmaan, he tulivat pitämään sinistä kiinni.

 

[NIN]

Re: Re: Onko NHL-lätkä tylsää?

Viestin lähetti dana77

-maaleista liian iso osa tulee nopeista hyökkäyksistä. Vaikka toinen joukkue pyörittäisi peliä minuuttitolkulla vastustajan päässä, niin maalin teko niistä on erittäin harvinaista. Tälläiset maalit ovat mielestäni jääkiekon parasta antia, mutta sitä ei enää näe.

Totta on, että pitkän pyörityksen jälkeen tehdyt maalit ovat näyttäviä. Syy siihen, miksi niitä ei enää niin paljon nähdä on mielestäni puolustuspelaamisen parantuminen. Vielä 80-luvulla nähtiin usein kuinka huippupelaajat pyörittivät kymmeniä sekunteja ja 1-2 puolustavan joukkueen pelaajaa luisteli perässä kuin pässit narussa. Nykyään puolustavan joukkueen pelaajat tukkivat keskustan, pyörittäköön mies kulmassa niin paljon kuin haluaa, keskelle ei ole tulemista. Esim. Jersey pelaa todella taidokkaasti tällaista "keskusta tukkoon" -peliä. Ottawa on yrittänyt miljoona kertaa poikkisyöttöjä, jotka varmaan 90 prosenttisesti kilpistyvät Jerseyn mailoihin. Hyökkäävän joukkueen blokkipelaamiseen puuttuminen on toinen syy. Jos kiekoton hyökkäävän joukkueen pelaaja luistelee karvaajan eteen, vihelletään estämisjäähy kuten pitääkin. Ehkäpä aiemmin tähän ei puututtu niin tarkasti.

 

[Black Adder]

Viestin lähetti Rocco
Punaviivan ollessa voimassa voi joukkueet karvata korkeammalta ja pakottaa toinen joukkue ratkaisuun jo ennen punaviivaa...

Näinhän toki voisi tehdä punaviivan ollessa olemassa, mutta itse en kyllä ole yhdenkään joukkueen (Detroit karvasi aika hyvin) nähnyt näin toimivan, ainakaan tämän kevään pleijareissa, joita olen töllöstä seurannut. En sitten osaa sanoa runkosarjasta mitään, kun olen nähnyt vain 2 runkosarjapeliä tällä kaudella. Mutta minusta nyt tuntuu, että tuo punaviiva mahdollistaisi tuollaisen pelityylin, jos myös vastustava joukkue pelaa samalla tyylillä. Trappia pelaavia porukoita vastaan homma ei toimi, sillä kiekon alla on aina 4 miestä ja kiekonmenetyksiä ei kertakaikkiaan tapahdu alempana, koska kärkikarvaajat blokataan niin härskisti pois.

 

[dana77]

Re: Re: Re: Onko NHL-lätkä tylsää?

Viestin lähetti Justus
Vielä 80-luvulla nähtiin usein kuinka huippupelaajat pyörittivät kymmeniä sekunteja ja 1-2 puolustavan joukkueen pelaajaa luisteli perässä kuin pässit narussa. Nykyään puolustavan joukkueen pelaajat tukkivat keskustan, pyörittäköön mies kulmassa niin paljon kuin haluaa, keskelle ei ole tulemista.

Sinäpä sen melkein sanoitkin. NHL:n pitäisi ottaa käyttöön samanlainen sääntö kuin NBA:ssa että paikkapuolustus on kiellettyä ja pelaajien pitäisi pelata mies-miestä vastaan puolustusta. kunpa elämä aina olisi näin helppoa.

 

[Habby]

Onko NHL tylsää katsottavaa? Enpä sanoisi niin, koska kyllä edelleen seuraan liigaa mielelläni.

Onko NHL tylsempi liiga seurata kuin vaikka kymmenen vuotta sitten? Tähän kysymykseen vastaisin jo myöntävästi. Lisätään vuosia, joita mennään takaperin niin vastaus on jo ehdottomasti.

Mutta kyseessähän on aika lailla eri peli jo. Ennen jääkiekko oli maalintekopeli, mutta yhä enemmän tämä laji muistuttaa tuon lajin vastakohtaa. Kaikki joukkueethan lähtevät enemmän tai vähemmän siitä, että estetään vastustajan maalinteko(yritykset).

Mitä tämän vuoden Stanley Cup- finaalisarjaan tulee, niin omalta kohdaltani voin todeta finaaleista tulevan ehkä tylsimmät sitten vuoden 2000, jos Devils ja Ducks kisaavat Stanley Cupista. Se, että finaaleissa kohtaisivat huippujoukkueet ei vielä riitä, vaan kyllä pelityyli merkitsee hyvin paljon viihtyvyyden kannalta. Näin voin todeta ainakin itseni kohdalla. Itselleni on aivan eri asia katsoa Detroitin ja Coloradon välisiä pudotuspelisarjoja kuin Avalanchen ja Devilsin välistä sarjaa. Red Wings ja Avs ovat kuitenkin molemmat hyökkäävämpää kiekkoa pelaavia joukkueita. Sen sijaan Devils tuntuu pilaavan sarjan kuin sarjan.

Joukkueiden, jotka pelaavat puolustavampaa kiekkoa, on myös eroa. Tämä tuli mielestäni hyvin esiin Ducksin ja Wildin välisessä sarjassa, jossa Wild oli mielestäni paljon mukavampi joukkue seurata. Vaikka Devils oli kirosana vuonna 1995 kaikille kiekkofaneille niiden pelitavan vuoksi, niin kyllä se joukkue pelasi vielä viihdyttävää kiekkoa verrattuna tämän päivän pahimpiin joukkueisiin.

Siihen aikaan se oli ikävää katsottavaa, koska olimme tottuneet näkemään toista eli hyökkäykseen perustuvaa kiekkoa. Tämän päivän kiekkoa näkevänä voin vain todeta, että 1995 Devils on liikaa parjattu joukkue. Mm. Dallas Stars pelasi mestaruusvuonnaan paljon puuduttavampaa kiekkoa katsojan kannalta kuin Lemairen Devils.

 

[ms.qvist]

Oivallinen ketjunavaus Taito-Ojaselta. Avauksessa esitettyyn kysymykseen palaan myöhemmin, mutta seuraava pienenä huomiona.

Kuten jo todettua pelaajien koko on kasvanut, samoin maalivahtien suojusten koko on kasvanut huomattavasti viimeisen vuosikymmenen aikana. Jo lueteltujen seikkojen johdosta maalien määrä on tippunut, jollei nyt vielä katastrofaalisen paljon, niin kohtuullisen paljon kuitenkin. Millä maalien määrä, niitähän pidetään ottelun suolana (tästä voidaan toki olla montaa eri mieltä - minä näen myös vähämaalisen ottelun viihdyttävänä), saadaan kasvuun?

Maalivahtien suojienkokoon on koetettu puuttua viimeaikoina, menestys tosin näyttää varsin kehnolta. Joten, sen sijaan, että ryhdytään hirvittävään vekslailuun suojuksien mittausten kanssa, suurennetaan maaleja. Uskoisin, että jo muutaman (viiden) sentin lisä leveydessä ja sentin parin korkeudessa voi olla huomattavan merkittävä. Muutos on pieni mutta mielestäni kokeilemisen arvoinen. Tuskin edes kustannuksiltaan ylivoimainen joten niihinkään ei kannata vedota, vrt. kaukalon suurentaminen ja siitä aiheutuvat katsomopaikkojen menetetykset.

Edellinen ehdotuksena vain siinä tapauksessa, että nähdään maalien määrän vähäisyys ongelmallisena.

vlad#16.

 

[Voittaja]

Niin, tämähän on aina kiinni siitä, mitä sieltä pelistä etsii. Jos etsii runsaasti maaleja, niin silloin suosittelen Suomi-Sarjaa tai jotain vastaavaa. Valitettavasti olen tällä kaudella nähnyt säälittävän vähän NHL-pelejä, enkä siten ole ehkä paras kommentoimaan tähän kysymykseen. Itse katson peliä, tai nimenomaan etsin siitä taktisia hienouksia ja pelaajien nopeita ratkaisuja vaikeissa tilanteissa. Jos joku joukkue pelaa todella hyvin vaikka 1-4 karvauksella, niin ainakin minä olen tyytyväinen näkemääni, paljon mielummin katson sellaista kuin päästä päähän surffausta. Hieno kahden miehen karvauspelikin on tottakai mukavan näköistä, mutta pääasia on se, että joukkue pystyy pelaamaan sillä taktiikalla minkä valmennusjohto on valinnut. Joillekin se voi olla tylsän näköistä, ei minulle.

 

[Taito-Ojanen]

Mielipiteitä on jo tullut, ja hyvä niin. Mielestäni yksi huomionarvoinen seikka, joka on toistaiseksi jäänyt pois keskustelusta, on maalivahtien roolin muuttuminen osallistuvammaksi. Nythän parhaat mailankäsittelijämolarit pelaavat kohta kuin puolustajat, ainakin puolittain. Tästä hyvänä esimerkkinä Martin Brodeur.

Jos maalilvahti on hyvä mailankäsittelijä ja osallistuu aktiivisesti kiekon pelaamiseen, se helpottaa keskialueen sumputusta. Neljän miehen rintama voidaan laittaa siniviivalle, ja jos joku yrittää tulla läpi kiekon kanssa, se häneltä luultavasti riistetään. Jos taas yrittää rännikiekolla saada hyökkäyspelin rullaamaan, maalivahti käykin hakemassa kiekon omalle joukkueelle. Keinot alkavat olla vähissä, kun sekä kiekon ylöstuonti että rännikiekot johtavat kiekonmenetykseen.

Minusta tähän on ainakin kaksi ratkaisua:
1) Maalivahdin on pysyttävä tontillaan. Tämä voidaan määrätä säännöillä.
2) Maalivahti saa pelata niin kuin tähän asti, mutta hänen koskemattomuudestaan luovutaan maalivahdin alueen ulkopuolella. Ei ole mitään järkeä siinä, että kentällä saa olla yksi pelaaja, joka tarpeen tullen saa pelata kuin kenttäpelaaja, mutta jota ei saa ottaa kuin kenttäpelaajaa. Omalla tontillaa moken pitää olla koskematon, mutta hän saa liikaa hyötyä koskemattomuudestaan alueensa ulkopuolella.

Samalla minusta voisi kiinnittää enemmän huomiota siihen, miten maalivahtien päälle ajetaan nykyisin. Kun pelaajat ryntäävät maalille maalivahdista juurikaan välittämättä, moket joutuvat suojautumaan. Tämä on muuten yksi niistä syistä, miksi maalivahtien varusteet ovat kasvaneet: kenttäpelaajat törmäävät heihin entistä useammin. Suurilla varusteilla ei siis pelkästään haeta torjuntaetua, vaikka sekin on myös syynä.

Puolustuskiekon profiloiminen mihinkään yksittäiseen joukkueeseen on turhaa, sillä jos vain esim. Anaheim sitä pelaisi, eihän NHL:n viihdyttävyys olisi mikään ongelma. Näitä joukkueita on kuitenkin niin paljon, että se herättää jo keskustelua. Esim. Canadiens-fanit ovat päivitelleet Philadelphian otteluiden tylsyyttä tämän vuoden pudotuspeleissä.

Edit:

Tässä muuten lukuja kanadalaisten tv-katsojien määristä TSN-kavalla. Ennätysluvuista on kyse.

http://www.faceoff.com/home/news/story.html?f=/news/20030520/hockey-13407020.html

 

[Habby]

Aiheeseen liittyen...

Mark Spectorin artikkeli.

 

[Rocco]

Viestin lähetti Taito-Ojanen
Minusta tähän on ainakin kaksi ratkaisua:
1) Maalivahdin on pysyttävä tontillaan. Tämä voidaan määrätä säännöillä.
2) Maalivahti saa pelata niin kuin tähän asti, mutta hänen koskemattomuudestaan luovutaan maalivahdin alueen ulkopuolella. Ei ole mitään järkeä siinä, että kentällä saa olla yksi pelaaja, joka tarpeen tullen saa pelata kuin kenttäpelaaja, mutta jota ei saa ottaa kuin kenttäpelaajaa. Omalla tontillaa moken pitää olla koskematon, mutta hän saa liikaa hyötyä koskemattomuudestaan alueensa ulkopuolella.

Toisaalta molemmat hyviä mutta itse voisin aluksi totuttaa ajatusta siten, että maalivahti saa esim. pysäyttää kiekon maalin takana mutta ei saa pelata sitä minnekään. Vaikkapa voisi sopia niin että kiekkoon koskettuaan maalivahti ei saa pistää tolppien muodostaman linjan ulkopuolelle, eli siis ei minnekään maalin takaa. Toinen vaihtoehto on ettei saa pelata kiekkoa pois maaliviivan takaa, eli kulmiin saisi ohjata kiekon muttei minnekään maaliviivan takaa olevalta alueelta.

Jos maalivahtia saisi taklata maalin takana niin tulisi aina näitä tulkintakysymyksiä että "ei se ollut ulkona alueelta" tai "oli selkeästi ulkona alueelta" ja monet voisivat tahallaan taklata liian lujaa maalivahtia. Molarihan ei oikein pysty väistämään taklauksia.

Jos tuo kielto kiekon poispelaamisesta tulisi voimaan niin se hillitsisi jo paljon molareiden aktiivisuutta. Jos kiekkoon ehtiikin ensin hyökkääjä niin joko maalivahti joutuu kaatamaan pelaajan tai pelaaja tekee vanhanaikasella maalin. Ei kovin herkästi lähde molari haahuilemaan kun muutaman kerran omissa kolisee.

 

[ParkTudor]

On kylla pakko vahan pistaa sormet tahan soppaan ja kertoa mita nyt olen taalla USA:ssa taman vuoden asunut, niin on pakko kylla sanoa etta ei NHL pudotuspelikiekkoa voita yksikaan sm-liigan peli. Sille ei voi yhtaan mitaan. Ja tama on selva fakta.

 

[nuck]

Onko NHL tylsää?

Mielestäni ei todellakaan, vaikka tällä kaudella on paljon soraääniä tästä kuultu ja saatu luettua. NHL:n runkosarja oli jo todella hyvä ja samalla yllättävä - tästä hyvänä esimerkkinä San Jose Sharksin yllättävä konttaaminen ja toisaalta mm. Minnesotan yllättävän hyvä kausi. Playoffeissa nämä yllätykset
jatkuivat ja kukapa ei pitäisi urheilussa yllätyksistä, puhuttiinpa joukkueiden pelityyleistä sitten mitä tahansa.

Tietysti suurten joukkueiden, mm. Detroitin, Coloradon ja Dallasin isot fanimassat purnasivat nykyjääkiekon menneen suohon kun omille ei menestystä tänä vuonna tullut ja näiden massojen purnaaminen näkyy kaikissa medioissa selvästi. Tässä kilpahuudossa on pienempien joukkueiden kuten Minnesotan,
Ottawan, Anaheimin tai New Jerseyn fanien äänet menneet kuuroille korville.

NHL on saanut yhtenä parhaimmista vuosistaan ( juuri yllätyksistä puhuttaessa ) maineen huonon ja tylsän jääkiekon liigana, jossa tylsällä ja ikävällä pelityylillä on saatu menestystä. Joukkueet, joilla on rikkaimmat omistajat ja suurimmat sopimukset eivät ole menestyneet playoffeissa ja sekös jos jokin on useimipien fanien mielestä väärin!

Mutta omasta mielestäni juuri tämä kausi on antanut koko NHL:lle paljon lisää uskottavuutta tasaisen pelin sarjana. Tämä tasainen sarja on NHL:lle sen yksi tärkeimmistä perusteeseistä, jota jo pelkkä draft systeemi ajaa takaa. Urheilu ei ole käytännössä koskaan tasaista, mutta miksi altavastaajat eivät saisi menestyä ja toisaalta, miksi mestaruudet pitäisi mennä aina samoille joukkueille? Eivätkö juuri vaihtuvuus ja yllätykset ole yksi mielenkiinnon parhaista lisääjistä?

Sitten pelityyleihin. Kaikki jatkossa olevat joukkueet ovat laittaneet pelityylinsä koko kentän puolustamiseen ja ihan kuin tämä tulisi monelle yllätyksenä, puolustavat joukkueet menestyvät. Moni pitää tätä uutena reseptinä mestaruuksien tiellä, mutta oikeastaan koko lähihistorian ajan, aina 1980-luvun
alun Islanderseista, 1990-luvun ja 2000-luvun New Jerseyhin NHL:ssä menestyksen takuuna on ollut pitävä puolustus. Useimmat mestaruudet ja finaalipaikat ovat menneet joukkueille, joilla on ollut huippumaalivahti, muutama huippupakki, 3-4
luotettavaa puolustavaa puolustajaa ja riittävä hyökkäys.

Vanha sanonta menee; 'huippuhyökkäyksellä voitetaan pistepörssin kärkisijoja, huippupuolustuksella mestaruuksia' ja tämä pitää edelleen paikkansa. 1980-luvun New York Islandersin suuruudenluoja Al Albour oli aikanaan juuri puolustuksen nimiin uskova rakentaja ja hänen ykkössanontansa oli aikanaan; yksikään joukkue ei ole hävinnyt ottelua jos on päästänyt vähemmän maaleja kuin vastustaja. Tähän faktaan useimmat luottavat myös tänäpäivänä ja vaikka suuret tähdet tuovatkin katsojia, puolustus ja maalivahti ovat juuri ne avaintekijät, joilla
mestaruuksia otetaan.

Sitten vielä oma näkökantani tuohon Taito-Ojasen näkemykseen puolustajien ja hyökkääjien vaativuuseroista. Aika vaikea tehdä pelipaikkakohtaisia eroja ja tavallaan yhdyn tuohon "aina on helpompaa rikkoa kuin rakentaa" näkökantaan, mutta pidän kuitenkin puolustajien roolia vaativampana kuin hyökkääjien.
Karkeasti voidaan ajatella, että mitä lähemmäksi omaa maalia pelipaikka menee, sitä enemmän pelaajilta vaaditaan, koska sitä helpommin virheet näkyvät ja vastuu omasta tekemisestä kasvaa.

Tarkoitan tällä sitä, että jos maalivahti tekee virheen, se näkyy lähes aina maalin muodossa, jos puolustaja tekee virheen, se näkyy lähes aina ainakin "läheltä piti" tilanteena, mutta jos hyökkääjä tekee virheen, se näkyy ehkä vain kiekon menetyksenä keskialueella tai hyökkäyspäässä. Puolustajilla paineet ja vastuu omista ovat mielestäni selkeästi luokkaa, kahta hyökkääjiä korkeammalla.

Ihmiset katsovat mielellään näyttäviä maaleja ja hienoja yksilösuorituksia, mutta yhtä mielellään he huomaavat puolustuksen virheet ja antavat näistä palautetta hyvin mielellään. Jos taas mietitään muita puolustajien pelipaikasta
tulleita vaativuuseroja hyökkääjiin nähden, näen puolustajien pelipaikan vaativuustasoltaan kokonaisuutena monipuolisemmaksi kuin hyökkääjien.

Pakkien pitää mm. osata luistella monipuolisemmin, pystyä vastaamaan pelivälineen nopeaan liikkeeseen oikealla sijoittumisella ja pystyä estämään täysillä maalille ajavien 100 kiloisten pelaajien liike joko taklaamalla tai mailahäirinnällä. Puolustajat saavat tästä kaikesta yleensä paljon vähemmän
palstatilaa ja useissa tapauksissa vähemmän taaloja, koska heidän panostaan ei huomata samalla tavalla kuin hyökkääjien, mutta tulokset puhuvat puolestaan.

Joukkueet, joilla on hyvä puolustus, yleensä menestyvät vaikka hyökkäys olisikin hampaattomampi kuin vastustajilla. Tietysti tässä menestyksessä on oltava mukana hyökkäjien ja tämän myötä koko joukkueen vastuu puolustuksesta, mutta nimenomaa ilman hyviä pakkeja ja kuumaa maalivahtia menestyksestä
playoffeissa on turha haaveilla.

 

[Taito-Ojanen]

Hyviä huomiota nuckheadilta.

"NHL on saanut yhtenä parhaimmista vuosistaan ( juuri yllätyksistä puhuttaessa ) maineen huonon ja tylsän jääkiekon liigana, jossa tylsällä ja ikävällä pelityylillä on saatu menestystä. Joukkueet, joilla on rikkaimmat omistajat ja suurimmat sopimukset eivät ole menestyneet playoffeissa ja sekös jos jokin on useimipien fanien mielestä väärin!

Mutta omasta mielestäni juuri tämä kausi on antanut koko NHL:lle paljon lisää uskottavuutta tasaisen pelin sarjana. Tämä tasainen sarja on NHL:lle sen yksi tärkeimmistä perusteeseistä, jota jo pelkkä draft systeemi ajaa takaa. Urheilu ei ole käytännössä koskaan tasaista, mutta miksi altavastaajat eivät saisi menestyä ja toisaalta, miksi mestaruudet pitäisi mennä aina samoille joukkueille? Eivätkö juuri vaihtuvuus ja yllätykset ole yksi mielenkiinnon parhaista lisääjistä?"

Tämä onkin esittämisen arvoinen kysymys. Ihan selkeästi kaiken mussutuksen takaa paistaa myös katkeruus siitä, että pudotuspelikuviot menivätkin ennakkokaavailujen vastaisesti. Ymmärrän valituksen toisaalta, koska olen itsekin kovaan ääneen aikoinaan moittinut esim. Dallas-Buffalo-finaalisarjaa todella tylsäksi. Ei siitä oikeastaan muista mitään muuta kuin Hullin voittomaalin ja muutaman Pecan taklauksen. Silti en koskaan sanonut, etteivätkö sekä Buffalo ja Dallas olisi ansainneet paikkaansa finaalissa. Kaikki joukkueet noudattivat samoja sääntöjä silläkin kaudella ja molemmat joukkueet joutuvat tekemään töitä perse ruvella, että pääsivät finaaliin. (No joo, siitä Hullin maalista voi nurista, jos haluaa). Sama juttu tänä vuonna. Finaalissa ovat edelleen ne joukkueet, joiden siellä pitääkin olla. Jos näin ei ole, samalla voi pyyhkiä persettä koko Stanley Cup -pelleilyä. Hitonko väliä tuolla pystillä on koskaan ollutkaan? On aivan eri asia sanoa, ettei pidä joukkueen pelityylistä kuin että joukkue ei ansaitse menestystään.

Muuten, ESPN:llä on jo pisteytetty konferenssien finaalijoukkueen sen mukaan, miten ne ansaitsevat olla niin pitkällä. Kannattaa lukea, aika hauska juttu:

http://sports.espn.go.com/nhl/playoffs2003/story?id=1553592

Täytyy muuten myöntää, että nuckhead on oikeassa siinäkin, että puolustajan virheet korostuvat aivan eri tavalla kuin hyökkääjän. Tämäkään aihe ei ole niin suoraviivainen kuin mitä alussa esitin. Silti suhtautuminen puolustukseen ja hyökkäykseen on erilaista. Jos lukee esim. tuon Habbyn lähettämän linkin alta löytyvän artikkelin, huomaa, että ihmiset helpommin kuitenkin arvostavat hyökkäävää kuin puolustavaa peliä. Tämähän on nähty myös muissakin joukkuelajeissa, esim. jalkapallossa, jossa muutettiin sääntöjä sen vuoksi, että peli oli liian puolustusvoittoista.

Tuo sama suhtautuminen näkyy myös artikkelin toisessa kohtaa. Siinähän kirjoittaja sanoo, että kun sekä Johnson, Lalime ja Giguere ovat kolmena vuotena peräikkäin pelanneet kolme nollapeliä putkeen, siinä ei ole kovinkaan paljon ihmeteltävää. Näitä tullaan vielä jatkossakin näkemään, koska peli on niin puolustusvoittoista. 80-luvulla oli tavallista, että pudotuspeleissä mätettiin maaleja sinne 14 pintaan ja ylikin. Ilmeisesti näitäkään saavutuksia ei sitten pidä arvostaa, sillä sehän oli siihen aikaan tavallista, koska peli oli niin hyökkäysvoittoista? Tämä huomio liittyy myös tuohon avausviestini kysymykseen, jossa ihmettelin, miksi maalivahti ei saa dominoida peliä? Kuinka moni muuten muistaa, että Hasek teki viime vuonna pudotuspelien nollapelien ennätyksen (6)?

 

[dana77]

Viestin lähetti nuckhead
Urheilu ei ole käytännössä koskaan tasaista, mutta miksi altavastaajat eivät saisi menestyä ja toisaalta, miksi mestaruudet pitäisi mennä aina samoille joukkueille? Eivätkö juuri vaihtuvuus ja yllätykset ole yksi mielenkiinnon parhaista lisääjistä?

Oletko lukenut näitä viestejä? Jos Ottawa, Oilers tai Canucks voittaa mestaruuden niin fine. He tekevät sen tavalla, jolla jääkiekkoa on tulisi pelata, jota on mielenkiintoista katsoa vaikkei oma suosikkijoukkue pelaisikaan. Jos jääkiekosta tulee viihteenä niin tylsää, ettei se vedä enää katsojia, niin laji kuolee. Ymmärrän sen että Anaheimin, New Jerseyn ja Minnesota fanit kannattavat joukkueitaan ja niin pitääkin. Totta kai minäkin kannatan Suomea jalkapallossa Brasiliaa vastaan, vaikka jälkimmäisen pelityyli on miljoona kertaa viihdyttävämpää (lajien luonno on tosin niin paljon erilainen, että vertaus on hieman huono). Mutta jos Suomi pystyisi sääntöjen puitteíssa voittamaan Brasilian säännöllisesti niin silloin lajin säännöissä olisi jotain pahasti vikana.

Viestin lähetti nuckhead
Kaikki jatkossa olevat joukkueet ovat laittaneet pelityylinsä koko kentän puolustamiseen ja ihan kuin tämä tulisi monelle yllätyksenä, puolustavat joukkueet menestyvät. Moni pitää tätä uutena reseptinä mestaruuksien tiellä, mutta oikeastaan koko lähihistorian ajan, aina 1980-luvun alun Islanderseista...(CLIP)

Ensinnäkin Ottawa on vielä (onneksi jäljellä). Toisekseen on ero pelata hyvää puolustusta, kuin pelata passiivisesti. Islandersilla oli huippumaalivahti ja huippupuolustajia, mutta eivät he luovuttaneet pelin kontrollia vastustajalle suosiolla.

Viestin lähetti nuckhead
pidän kuitenkin puolustajien roolia vaativampana kuin hyökkääjien. Karkeasti voidaan ajatella, että mitä lähemmäksi omaa maalia pelipaikka menee, sitä enemmän pelaajilta vaaditaan, koska sitä helpommin virheet näkyvät ja vastuu omasta tekemisestä kasvaa.

Tämä lause - samoin kuin signaturesi - on wanhalta hyvältä ajalta, jolloin kentällä oli 2 puolustajaa ja 3 hyökkääjää. Nyt hyökkäykseen osallistuu 3 hyökkääjää ja vastassa on 5 puolustajaa. Eikä maalinteko ole enää usein hyökkääjien hyvyyttä, vaan puolustajien mokan seurausta. Nykykiekossa silloin kun vastustajalla on kiekko kaksi hyökkääjää pelaa lähes samalla tavalla kuin puolustajat ja kolmas on kärkikarvaa joka koittaa ahdistaa kiekollisen miehen vasempaa laitaan, joten en näe puolustajien roolia mitenkään sen vaativampana. Maalivahtien rooli on korostunut.

 

[dana77]

Taito-Ojaselle

En halua että itkuani tulkitaan niin, ettei Anaheim olisi ansainnut päästä finaaliin. He ovat pelanneet täysin sääntöjen mukaisesti ja ovat aivan täysin ansainneet päästä finaaliin. Se että minä toivon jotain muuta ei edellistä asiaa muuta tai siihen vaikuta. Minä vain haluan, että jollain sääntömuutoksella pelistä saataisiin enemmän hyökkäystä suosivaa.

Myös Valko-Venäjä ansaitsi voittaa Ruotsin olympialaisissa. Ei siksi, että he tekivät säkämaalin, vaan siksi ettei Ruotsi pystynyt tekemään 60 minuutissa niin paljoa enempää maaleja, ettei joku säkämaali peliä ratkaise.

Itse asiassa ainut kerta johon minä olen törmännyt tilanteeseen, jolloin joku joukkue ei olisi ansainnut voittoa oli viime talvena kaukalopallo-puulaakissa, kun tuomari merkitsi yhden meidän tekemän maalin vastustajan tekemäksi.

Pointti on että kiekkoilusta uhkaa tulla tulevaisuudessa entistä tylsempää. Ongelma on ollut olemassa jo noin vuodesta 95 alkaen, mutta nyt passiivisen pelityylin saama menestys lisää minun nähdäkseni mahdollisuutta, että yhä useampi joukkue alkaa trappiä käyttämään. En minä viime kaudella katsonut enää Canal+:lta Floridan ja New Jerseyn pelejä. Jos liigassa on enää esim. 5 joukkuetta, jotka koittavat pelata aktiivista peliä, niin pistää miettimään, että kannattaako koko kanavaa hankkia. En varmasti ole ainoa, joka näin ajattelee.

"Kuinka moni muuten muistaa, että Hasek teki viime vuonna pudotuspelien nollapelien ennätyksen (6)?"

Tämä kuvastaa hyvin sitä että miten paljon peli on muuttunut. Ei Hasek ollut mitenkään maaginen vaikka pelasi 6 nollapeliä. Jääkiekossa vain tehdään vähemmän maaleja kuin ennen. Silti Hasek päästi kolmella ensimmäisellä kierroksella 39 maalia, kun Giguire päästi vain 20.

 

[apostoli]

???

NHL-lätkä tylsää? Ehei, SM-liiga today on tylsää kylläkin..

 

[Taito-Ojanen]

Ei ole ongelmatonta määritellä sitä, kumpi on ennakkoon taitavampi joukkue. Jos toisella porukalla on joukko taitavampia yksilöitä, se ei tarkoita automaattisesti sitä, että he muodostavat taitavamman joukkueen. Joukkuepeleihin kuuluu yksilöosaamisen lisäksi mm. yhteispelitaito, paineensietokyky, vastustajan pelin lukeminen, kurinalaisuus yms.

Toinen ongelma liittyy siihen, että jos esim. Suomi onnistuisi jatkuvasti voittamaan Brasilian jalkapallossa omalla pelityylillään, olisiko Suomi silti se taitamattomampi joukkue? Eikö se, että joukkue ei osaa pelata kuin yhdellä tapaa, kun ongemia ilmenee, osoita vain joukkueen taktisen taitamattomuuden ja yksiulotteisuuden? Tämähän vain korostuu, jos vastustaja pelaa koko ajan samalla tyylillä, mutta joukkue ei silti keksi mitään keinoja oman taktiikan muuttamiseksi.

Aivansana tässä keskustelussa mielestäni onkin tuo dana77:n mainitsema aktiivisuus. Siltä pohjalta puolustuspeliä vastaan voi mielestäni hyökätä. Jos laji on sellainen, että siinä pystyy voittamaan ilman, että pyrkii tosissaan rakentamaan peliä, jotain kummallista siinä on. Halutaanko siis, että passiivinen pelityyli palkitaan? Tämä on mielestäni se tärkein kysymys.

 

[nuck]

Säännöissäkö vikaa?

Viestin lähetti dana77
Oletko lukenut näitä viestejä? Jos Ottawa, Oilers tai Canucks voittaa mestaruuden niin fine. He tekevät sen tavalla, jolla jääkiekkoa on tulisi pelata, jota on mielenkiintoista katsoa vaikkei oma suosikkijoukkue pelaisikaan. Jos jääkiekosta tulee viihteenä niin tylsää, ettei se vedä enää katsojia, niin laji kuolee. Ymmärrän sen että Anaheimin, New Jerseyn ja Minnesota fanit kannattavat joukkueitaan ja niin pitääkin. Totta kai minäkin kannatan Suomea jalkapallossa Brasiliaa vastaan, vaikka jälkimmäisen pelityyli on miljoona kertaa viihdyttävämpää (lajien luonno on tosin niin paljon erilainen, että vertaus on hieman huono). Mutta jos Suomi pystyisi sääntöjen puitteíssa voittamaan Brasilian säännöllisesti niin silloin lajin säännöissä olisi jotain pahasti vikana.

En oikein ymmärrä tuota Suomi - Brasilia vertausta. Niin kuin Taito - Ojanen sen tuossa aikaisemmin jo hyvin sanoi, mikäli Suomi Brasilian pystyisi voittamaan, se olisi parempi joukkue esimerkiksi pelikurin ja yhteispelitaidon osa-alueilla. Eivätkö nämä osa-alueet kuulu mielestäsi hyvään joukkuepeliin ja hyvälle joukkueelle?

Minnesota, Anaheim, New Jersey ja myöskin Ottawa pelasivat näillä alueilla tämän vuoden playoffeissa paremmin kuin esim. Detroit ja ansaitsevat täysin jatkopaikkansa. Detroitilla ja Dallasilla on kieltämättä yksilötasolla parempia lahjakkuuksia laajemmin kuin esim. Anaheimilla, mutta tämä yksilötaito on
nimenomaan peruja 1980-luvulta jos jokin. Nykyjääkiekko on enemmän joukkuepeli kuin yksilöpeli ja parhaat joukkueet pelaavat parasta puolustusta. Jääkiekko on alkujaan luotu joukkuepeliksi ja tämän kauden mestariksi niin Suomessa kuin
NHL:ssä tulee onneksi paras joukkue nimenomaan joukkuepelissä. Ja positiivisinta tässä on se, että ainakin vielä Ankoilla on mahdollisuus ottaa historian ensimmäinen mestaruus,
mikä olisi toivottavasti lääkettä Ankkojen kannattajien sulkiin seuraaviksi vuosiksi.

Enkä usko, että jääkiekko pelinä kuolee nykysuuntauksella. Ei hyvä puolustuspeli yleisöä kadota, koska sitä ollaan aina pelattu, vaan pikemminkin lisää kun menestystä tulee sen kautta. Mestaruuden vaihtumiset ja tasainen, yllätyksiä täynnä oleva sarja on parasta antia jääkiekkofaneille. Yleisömäärille olisi paljon pahempaa, mikäli mestaruudet menisivät aina samoille joukkueille ja parhaat pelaajat lähtisivät näihin tullessaan vapaiksi
agenteiksi - tämä suuntaus on ollut jatkuvana sitten edellisen
työehtosopimuksen. Onhan se tietysti varsinkin USA:n yhteiskunnalle tyypillistä, että rikkaat rikastuvat ja köyhät köyhtyvät, mutta jos valittavana on tasainen, puolustusvoittoinen sarja, jossa tapahtuu yllätyksiä ja tulee erilaisia mestareita tai muutaman joukkueen totaalinen rikastuminen ja jatkuvat
voitonmarssit, sekä muutaman joukkueen köyhtyminen ja lakastuminen, ainakin oma valintani olisi ensimmäinen vaihtoehto.

Viestin lähetti dana77
Ensinnäkin Ottawa on vielä (onneksi jäljellä). Toisekseen on ero pelata hyvää puolustusta, kuin pelata passiivisesti. Islandersilla oli huippumaalivahti ja huippupuolustajia, mutta eivät he luovuttaneet pelin kontrollia vastustajalle suosiolla.

Ottawa ( ainoa Kanadalainen jatkaja ) ikävä kyllä putosi viime yönä, mutta miten Ottawa eroaa mielestäsi esim. Jerseystä? Ottawa on myöskin puolustuspeliin erikoistunut joukkue. Niin kauan kuin Jacques Martin on toiminut Senatorsin valmentajana - ja tulee toimimaan - Ottawa pelaa puolustusvoittoista pelityyliä. Senatorsin keskiarvoa nopeammat pelaajat kyttäävät vastustajien kiekonmenetyksiä ja iskevät näistä. Ottawa pelaa niin tyypillistä trappia kuin joku vain voi - eikä käytä agressiivista
forecheckingia kuten mm. Canucks. Ottawasta tekee hyökkäyspäässä vaarallisen joukkueen nopea paikanvaihtopeli, mutta he eivät pelaa tätä kuin sinisen sisällä. Suurimmassa osassa kenttää ja lähes koko pelin Ottawa kyttää vastustajaa tasakentin ja pelaa trappia.

Ja ei Islanders tosiaan menettänyt pelikontrollia suosiolla vastustajalle, mutta ei sitä tee mielestäni esim. Minnesotakaan, jota tästä on joissakin medioissa koko kauden syytetty. Minnesota pitää pelikontrollin lähes parhaiten hallussaan koko NHL:ssä, tosin pelikontrollin pitäminen tapahtuu puolustuksen
kautta. Minnesotan pelikontrolli näkyi playoffeissa parhaiten siinä, että se ei päästänyt vastustajia läpiajoihin ja piti muutenkin pelin hallussaan olemalla koko ajan kiekon ja maalin välissä - voiko peliä kontrolloida enää paremmin? On valitettavaa, mikäli katsojat huomaavat pelikontrollin hallitsemisen pelkästään
hyökkäyspelin ja kiekon hallitsemisen kautta. Jääkiekossa suurin osa työstä tehdään kuitenkin edelleen ilman kiekkoa ja tässä Minnesota oli juuri parhaimmillaan. Eli jos joukkue tekee suurimman osan työstään erittäin hyvin, niin onko sillä huono pelikontrolli? Ei minusta.

Viestin lähetti dana77
Tämä lause - samoin kuin signaturesi - on wanhalta hyvältä ajalta, jolloin kentällä oli 2 puolustajaa ja 3 hyökkääjää. Nyt hyökkäykseen osallistuu 3 hyökkääjää ja vastassa on 5 puolustajaa. Eikä maalinteko ole enää usein hyökkääjien hyvyyttä, vaan puolustajien mokan seurausta. Nykykiekossa silloin kun vastustajalla on kiekko kaksi hyökkääjää pelaa lähes samalla tavalla kuin puolustajat ja kolmas on kärkikarvaa joka koittaa ahdistaa kiekollisen miehen vasempaa laitaan, joten en näe puolustajien roolia mitenkään sen vaativampana. Maalivahtien rooli on korostunut.

En näkisi tätäkään asiaa aivan näin. Wanhalla hyvällä ajalla oli myös - aivan kuten nykyäänkin - hyökkääviä puolustajia kuten Orr, Potvin, Coffey ja vaikkapa Murphy ja puolustavia hyökkääjiä kuten Gainey, Carbonneau, Clarke, Trottier ja Kurri. Puolustajat pelaavat edelleen alimpina miehinä vastaiskuja kärkkyviä
hyökkääjiä vastaan ja puolustajat joutuvat edelleen suurempien paineiden alle kuin hyökkääjät. Maalivahtien rooli on korostunut ja ihmekös tuo - vielä 1980-luvun alussa ei tunnettu sanaa maalivahtivalmentaja, joka nykyisin on hyvinkin arvostettu ammattikunta NHL joukkueiden keskuudessa. Myös maalivahtien
kasvaneet suojat ovat toinen maalimäärien selkeä vähentäjä.

Mutta puolustajien paineet ja virheet kostautuvat tänä päivänä aivan samalla tavalla kuin 1980-luvulla - ehkä enemmänkin koska maalimäärien vähenemisen vuoksi yksi maali on merkittävämpi kuin wanhalla ajalla. Tämän vuoksi puolustajia kyllä muistetaan arvostella virheistä, mutta arvostusta näille on liian monilta turha pyytää.

Kerron vielä vähän miksi itse arvostan puolustajien roolia vaativampana kuin hyökkääjien ( voi tulla edelliseen viestiin toistoa, mutta yrittäkää kestää ).

Samalla kun maalivahdit torjuvat kohti tulevia kovia laukauksia ja hyökkääjät luistelevat ja laukovat paljon, puolustajat tekevät kaikkea. He tuovat kiekkoa ylös omalta alueelta, he siirtävät sen nopeasti ja oikeaan aikaan pois alueelta hyökkääjille, heidän täytyy tietää, kuinka paljon he pystyvät nousemaan
aiheuttamatta vaaraa omalle maalivahdilleen, heidän täytyy luistella taaksepäin lähes yhtä nopeasti kuin hyökkääjien eteenpäin, heidän pitää olla fyysisiä ja samalla viisaita, nopeita, kovia ja kestäviä. Näiden lisäksi pakeilta vaaditaan jatkuvasti paljon keskittymistä, sillä yksikin väärin ajoitettu taklaus ja
vastustaja on yleensä ylivoimahyökkäyksessä. Ei ole siis mikään ihme, että juuri puolustajilta vaaditaan vuosien kokemusta tullakseen hyviksi NHL puolustajiksi. Hyökkääjillä esiinmarssi parrasvaloihin kestää yleensä paljon vähemmän aikaa ( mm. Heatley, Kovalchuk, Gaborik, Lecavalier, Havlat, Nash,
Zetterberg ).

Entä kuinka tärkeitä puolustajat ovat NHL joukkueille? Vuonna 2002 varattiin 92 pakkia, 71 keskushyökkääjää ja 81 laitahyökkääjää. Nämä luvut ovat pysyneet samassa suhteessa Drafteissa jo pitkään, sillä esim. vuonna 1996 varattiin 85
pakkia, 59 sentteriä ja 72 laitahyökkääjää. Pakkeja arvostetaan siis ainakin NHL joukkueiden scouttiosastoilla suuresti, vaikka suuri yleisö ei näitä aina huomaakaan katsoessaan pelkkiä maalitilastoja.

Kun Edmonton Oilers voitti 1980-luvulla neljästi Stanley Cupin, myös heidän pelinsä perustana oli monelle ehkä hieman yllättäen puolustuspeli. Kaikki kunnia Gretzkylle, Messierille, Kurrille ja kumppaneille, mutta ilman huippumaalivahtia ja toimivaa ja loppuun hiottua puolustuspeliä dynastiaa ei olisi ehkä koskaan syntynyt. Edmontonin dynastia-aikana joukkueeseen kuulunut
Pat Conacher muistelee aikaansa Edmontonissa kirjassa Inside Hockey ( 2000 ) seuraavasti;

"Hey, we can't be giving up shots if we want to get there. It was one of the focuses of the team and it didn't just start in December or January. We started from training camp and worked on that right throught until we won the Stanley Cup. Defense was the key to having a winning team."

Samassa kirjassa Conacher muistelee, että nykytyylistä, puolustusvoittoista ja toisen virheisiin perustuvaa kyttäyspeliä, eli trappia on pelattu aina 1980-luvulta saakka. Sitä ei keksitty 1990-luvun puolessa välissä, vaikka monissa medioissa niin väitetäänkin.

"I remember playing against the Canadiens twenty years ago, and they were playing the trap back then. They pushed everything to the boards and clogged up the neutral zone."

- Ehkä trappia pelattiin jopa aina 1970-luvulla, mutta tästä en ole löytänyt mainintaa ja itse en silloin NHL:ää vielä seurannut.

 

[Taito-Ojanen]

Re: Säännöissäkö vikaa?

Viestin lähetti nuckhead
Minnesota, Anaheim, New Jersey ja myöskin Ottawa pelasivat näillä alueilla tämän vuoden playoffeissa paremmin kuin esim. Detroit ja ansaitsevat täysin jatkopaikkansa. Detroitilla ja Dallasilla on kieltämättä yksilötasolla parempia lahjakkuuksia laajemmin kuin esim. Anaheimilla, mutta tämä yksilötaito on
nimenomaan peruja 1980-luvulta jos jokin. Nykyjääkiekko on enemmän joukkuepeli kuin yksilöpeli ja parhaat joukkueet pelaavat parasta puolustusta. Jääkiekko on alkujaan luotu joukkuepeliksi ja tämän kauden mestariksi niin Suomessa kuin
NHL:ssä tulee onneksi paras joukkue nimenomaan joukkuepelissä.

Hyviä huomiota nuckheadilta taas. Olen tästä häneltä lainaamastani kohdasta samaa mieltä: väitän, että jääkiekko on tällä hetkellä enemmän nimeonomaan joukkuepeliä kuin mitä se oli 80-luvulla. Silloin yksittäinen pelaaja tai toimiva ketju saattoi viedä joukkueensa paljon pidemmälle kuin mitä nykyään. Vaikka maalivahtien rooli onkin korostunut, silti mestaruutta tavoittelee nykyään todennäköisemmin sellainen joukkue, jolla on toimiva järjestelmä ja joka pelaa tiukkaa joukkuepeliä kuin pelkistä taitavista yksilöistä koostunut porukka. Huvittavaahan tässä tilanteesa on se, että Anaheimia haukuttiin vuositolkulla yhden ketjun joukkueeksi, ja nyt kun se ei enää ole sitä, sitä haukutaan tylsäksi. (No, nyt sitä haukutaan yhden maalivahdin joukkueeksi.)

Täytyy myös huomioda se seikka, että jos esim. Detroit on lähtökohtaisesti taitavampi joukkue kuin Anaheim, sen pitäisi kyllä pystyä lyömään Ducks vaikka Anaheimin omilla keinoilla. Detroitista siis täytyi puuttua joko taktinen äly tai keinot asian huomaamiseen ja toteuttamiseen tai sitten joukkueesta ei löytynyt tarpeeksi tahtoa tai kurinalaisuutta homman hoitamiseen. Minulle on nimittäin turha tulla väittämään, että kun Ducks johti sarjaa jo 3-0, Wings-pelaajat olisivat ajatelleet, että "kyllähän me nuo Ankat hoideltaisiin tylsällä tavalla, mutta kun pitää pelata tyylikästä lätkää, niin ei kehtaa." Heitän asian toiseen ääripäähän. Kaikki varmaan muistavat Pietarin MM-kisat, jossa Venäjällä oli etukäteen ylivoimaisesti taitavin porukka. Tahtoa jengiltä ei löytynyt silti tippaakaan, joukkuepelistä puhumattakaan. Pitääkö siis säännöt muuttaa sellaisiksi, että tällaiset joukkueet pärjäävät? Minun tai kenen tahansa muun on helppo vaatia lisää taitopeliä, mutta miten se määritellään?

Jos Hasekin nollapeliennätyksen voi kuitata lakonisesti sanomalla, että ei siinä mitään ihmeellistä ollut, koska nykyään tehdään vähemmän maaleja, eikö vastaavasti 80-luvun saavutukset voi nollata yhtälailla? Voinhan minä heittää esim. Kurrin pudotuspelien maaliennätyksestä, että mitä ihmeellistä siinä, on: silloin vain tehtiin enemmän maaleja. Esitän siis edelleen saman kysymyksen kuin alussa: miksi maalivahti ei saa omalla tontillaan dominoida peliä samaan tapaan kuin mitä Gretzky tai Lemiux omillaan? Vai saako? Onko tämä pelkkä mieleeni pinttynyt mielikuva?

Siitä kaikki lienevät yhtä mieltä, että mailahäirintää voisi karsia kovallakin kädellä. Näyttää vain siltä, että NHL:ssä ei kerta kaikkiaan uskalleta tehdä muutoksia. Kun kansainvälinen jääkiekkoliitto päätti poistaa punaviivan, se sitten poistettiin, eikä asiassa jääty jahkailemaan. NHL:ssä jahkaillaan ja vatvotaan.

 

[hihhu]

Puolustaminen=joukkuepeli?

Olettteko miettineet, miksi vain puolustavalla taktiikalla menestyvistä joukkueista mainitaan, että he pelaavat hyvää joukkuepeliä? Onko se, että hyökätään koko joukkueen voimin huonoa joukkuepeliä? Sekö on joukkuepeliä, että maalit tehdään hyökkäyksistä, joihin ehtii mukaan kaksi tai kolme pelaajaa? Sekö on joukkuepeliä, ettei edes kuvitella, että hyökättäisiin koko joukkueena?

Jäljellä olevat joukkueet ovat epäilemättä pelanneet taktisesti paremmin kuin pudonneet, mutta ei kai se, että pelaa kilpikonnapuolustusta ja tekee vastahyökkäyksiä vielä tee joukkuepeliä? Tuo pelityylihän nimenomaan karsii mahdollisuuksien mukaan pois kaikki tilanteet, jolloin joukkueen pitää kokonaisena yksikkönä tehdä jotain erityisen vaativaa. Kunhan vaan kaikki hoitavat sen oman ruutunsa, niin se siitä.

 

[dana77]

Re: Säännöissäkö vikaa?

Viestin lähetti nuckhead
En oikein ymmärrä tuota Suomi - Brasilia vertausta. Niin kuin Taito - Ojanen sen tuossa aikaisemmin jo hyvin sanoi, mikäli Suomi Brasilian pystyisi voittamaan, se olisi parempi joukkue esimerkiksi pelikurin ja yhteispelitaidon osa-alueilla. Eivätkö nämä osa-alueet kuulu mielestäsi hyvään joukkuepeliin ja hyvälle joukkueelle?

Totta kai nuo kuuluvat hyvää peliin, mutta niiden painoarvo on mielestäni nykyään liian suuri. Mielestäni kiekkoilun pitäisi olla peli, joka olisi kombinaatio taitoa (sekä henkilökohtaista että yhteispeliä) ja kovuuttaa höystettynä näillä muilla elementeillä. Jalkapallossa eri osa-aluiden tasapaino on mielestäni nykyään paremmin kohdallaan, joten nykyisillä taitoeroilla Suomi EI VOI nykyään voittaa Brasiliaa säännöllisesti sääntöjen puitteissa, mutta JOS näillä tasoeroilla sitä tapahtuisi niin osa-alueet eivät olisi kohdallaan. Toinen esimerkki: ukkini oli innokas shakin pelaaja ja hän kertoi että siinä lajissa oli joskus pelattu jotain pelejä ilman kelloa ja jotkut tyypit voittivat pelejä vain "istumalla". He siis istuivat hiljaa ja miettivät ja miettivät ja miettivät ja miettivät ja miettivät ennekuin tekivät siirtonsa. Toinen pelaaja turhautui eikä viitsinyt enää miettiä omalla vuorollaan tarpeeksi pitkään ja teki huonon siirron. Fine, he olivat taktisesti niiiin paljon parempia ja voittivat parempia vastustajiaan, mutta siksi lajia pelataan nykyään aina kellon kanssa.

Viestin lähetti nuckhead
Ei hyvä puolustuspeli yleisöä kadota, koska sitä ollaan aina pelattu, vaan pikemminkin lisää kun menestystä tulee sen kautta. Mestaruuden vaihtumiset ja tasainen, yllätyksiä täynnä oleva sarja on parasta antia jääkiekkofaneille. Yleisömäärille olisi paljon pahempaa, mikäli mestaruudet menisivät aina samoille joukkueille ja parhaat pelaajat lähtisivät näihin tullessaan vapaiksi
agenteiksi - tämä suuntaus on ollut jatkuvana sitten edellisen
työehtosopimuksen. Onhan se tietysti varsinkin USA:n yhteiskunnalle tyypillistä, että rikkaat rikastuvat ja köyhät köyhtyvät, mutta jos valittavana on tasainen, puolustusvoittoinen sarja, jossa tapahtuu yllätyksiä ja tulee erilaisia mestareita tai muutaman joukkueen totaalinen rikastuminen ja jatkuvat
voitonmarssit, sekä muutaman joukkueen köyhtyminen ja lakastuminen, ainakin oma valintani olisi ensimmäinen vaihtoehto.

Tätä juttua voi ajatella monella tavalla. Uskon että JOS tasainen sarja lisäisi aina ja iänkaikkisesti lisäisi yleisömääriä, sellainen olisi saatu jo aikaan NHL:ssä - sen verran ahneita kapitalisteja seurojen omistajat kuitenkin ovat. Rangersin mestaruus tuottaa NHL:lle rahaa varmasti 10 kertaa enemmän kuin Buffalon vastaava, joten NHL:llä on intressit tehdä tilanteesta sellainen että joukkueet voittavat mestaruuden about yhtä usein suhteessa siihen kuinka paljon heillä on faneja.

Vai onko Sinulla jokin teoria miksi NHL:n toimisto ei todellakaan halua tilannetta, jossa loppuottelussa on kaksi yllättäjää? Vaikka Yhdysvaltalaiseen kulttuuriin kuuluu, että tuhkimotarinoita rakastetaan niin väitän että se tekijä että joukkue on kasvoton (tähdetön) on kuitenkin katsojamäärälle paaaljon tärkeämpi. Ja jos laji suosii joukkuepeliä, jossa tähtiä ei nouse, niin katsojamäärät laskevat -> LAJI KUOLEE. Tilastot tukevat käsittääkseni ajatusta. Urheilu ei noudata samoja lakeja kuin muu liike-elämä, joten näiden asioiden yhdistely on vaikeaa. Joukkueilla jotka häviävät aina, on kuitenkin uskollisia faneja, eikä toisaalta valtaosa faneista ikinä kyllästy voittamiseen (Edelliset virkkeet eivät sitten millään tavalla kuvasta omia käsityksiäni siitä kenen "pitäisi" voittaa).

Kuitenkin "tasainen, puolustusvoittoinen sarja, jossa tapahtuu yllätyksiä" kuulostaa minulle kärjistäen sarjalta, jossa kiekollisella taidolla ei ole mitää merkitystä ja voittaja voitaisiin valita yhtä hyvin kolikkoa heittämällä. Tai kilpailulla että kuka malttaa olla pisimpään puhumatta mitään.

Nykyinen tilanne jossa vapaat agentit suuntaavat matkansa tiettyihin kaupukeihin on tietenkin täysin epäterve ja haluan koko sydämestäni asiaan muutosta. Samoin haluan että pienet joukkueet voivat pitää taitavat pelaajansa ja rakentaa menestyviä joukkueita. Palkkakatto on ajatuksena mahdoton monesta syystä, mutta miten olisi yläraja, jonka joukkue saa käyttää vapaisiin agentteihin per kausi?

Viestin lähetti nuckhead
Ottawa ( ainoa Kanadalainen jatkaja ) ikävä kyllä putosi viime yönä, mutta miten Ottawa eroaa mielestäsi esim. Jerseystä? Ottawa on myöskin puolustuspeliin erikoistunut joukkue. Niin kauan kuin Jacques Martin on toiminut Senatorsin valmentajana - ja tulee toimimaan - Ottawa pelaa puolustusvoittoista pelityyliä. Senatorsin keskiarvoa nopeammat pelaajat kyttäävät vastustajien kiekonmenetyksiä ja iskevät näistä. Ottawa pelaa niin tyypillistä trappia kuin joku vain voi - eikä käytä agressiivista
forecheckingia kuten mm. Canucks. Ottawasta tekee hyökkäyspäässä vaarallisen joukkueen nopea paikanvaihtopeli, mutta he eivät pelaa tätä kuin sinisen sisällä. Suurimmassa osassa kenttää ja lähes koko pelin Ottawa kyttää vastustajaa tasakentin ja pelaa trappia.

Ensinnä mieleni teki sanoa, että ero on siinä että Ottawa teki toiseksi eniten maaleja koko liigassa, mutta ei, se olisi huono vastaus. Tärkeintä ei ole maalien määrä vaan tapa jolla ne syntyvät. Mielestäni Ottawan hyökkäyspelissä kannustetaan enemmän luoviin ratkaisuihin kuin New Jerseyssä. New Jerseyn hyökkäyspeli on suoraviivaisempaa, enemmän run-gun-tyyppistä.

En voi perustellusti väittää, että Ottawan ja New Jerseyn valmennustyyleissä/filosofioissa olisi eroa, mutta Ottawa ei toteuta taktiikkaa samalla tavalla kuin New Jersey. Ehkä se on pelaajien huonoutta, että he eivät osaa totetuttaa valmentajansa ajatuksia yhtä hyvin, mutta jokatapauksessa joukkue ei saa siniviivansa edustaa samalla tavalla tukkoon kuin Jersey - ja sitä on viihdyttävämpää katsoa. Ehkä syy on nimenomaan siinä, että Ottawan materiaali ei ole parhaiten soveltuvaa tuollaiseen peliin. Siinä missä NJ:llä on n. 2 "eurooppalaistyylisiä" hyökkääjää niin Ottawalla heitä lähes 10. Tässä voisi jopa nähdä yhden ongelman -> "huonompien" pelaajien peliä on viihdyttävämpää katsoa.

Ongelma ei ole ainutlaatuinen sillä mielestäni nuorten MM-kisat ovat pitkään olleet pelillisesti viihdyttävimpiä kuin aikuisten MM-kisat. Kuitenkin tähän asti NHL on mennyt vielä sen edelle, mutta nyt tilanne on muuttumassa/muuttunut. Tilanne jossa parhaiden pelaajien katsominen ei olisi viihdyttävintä on minusta epäterve.

Viestin lähetti nuckhead
Ja ei Islanders tosiaan menettänyt pelikontrollia suosiolla vastustajalle, mutta ei sitä tee mielestäni esim. Minnesotakaan... (CLIP) ...se ei päästänyt vastustajia läpiajoihin ja piti muutenkin pelin hallussaan olemalla koko ajan kiekon ja maalin välissä - voiko peliä kontrolloida enää paremmin? On valitettavaa, mikäli katsojat huomaavat pelikontrollin hallitsemisen pelkästään
hyökkäyspelin ja kiekon hallitsemisen kautta. Jääkiekossa suurin osa työstä tehdään kuitenkin edelleen ilman kiekkoa ja tässä Minnesota oli juuri parhaimmillaan. Eli jos joukkue tekee suurimman osan työstään erittäin hyvin, niin onko sillä huono pelikontrolli? Ei minusta.

Olen tästä osittain samaa mieltä. Mielestäni Minnesota oli mainettaan parempi ja uskoakseni olen asiasta ainakin Colorado-sarjan aikana maininnutkin. Minnesota hallitsi kiekkoa hyvin paljon ja se on minun mielestäni seikka joka erottaa sen pelityylin monista muista trap-joukkueista. Mielestäni joukkueen pitää pyrkiä pitämään kiekkoa hallussaankin.

Viestin lähetti nuckhead
Kun Edmonton Oilers voitti 1980-luvulla neljästi Stanley Cupin, myös heidän pelinsä perustana oli monelle ehkä hieman yllättäen puolustuspeli. Kaikki kunnia Gretzkylle, Messierille, Kurrille ja kumppaneille, mutta ilman huippumaalivahtia ja toimivaa ja loppuun hiottua puolustuspeliä dynastiaa ei olisi ehkä koskaan syntynyt. Edmontonin dynastia-aikana joukkueeseen kuulunut
Pat Conacher muistelee aikaansa Edmontonissa kirjassa Inside Hockey ( 2000 ) seuraavasti;

Kyseinen kirja olisi varmasti mielenkiintoista lukea, mutta todettakoon että kyseinen pappa pelasi Oilersissa vain yhden kauden (83-84). Vaikka Oilersissakin puolustettiin, niin itse en laske sitä heidän menestyksensä perustaksi.

Toisen teorian mukaan virheiden kyttäily taktiikan keksivät ruotsalaiset 90-luvun alkupuolella, mutta trapiksi kyiseistä tyyliä alettiin kutsua vasta 90-luvun puolivälin NHL:ssä, joten siitä lähtien trappiä on pelattu.

Hyviä ajatuksia Sinulla on ja suurelta osalta olen niistä samaa mieltä (esim puolustajien ja hyökkääjien kypsyminen), mutta käsittelen tässä vain nämä joista olen hieman erimieltä tai joita ajattelen ainakin eri kannalta.