Olisi uskomaton sattuma, jos "älyllistä" elämää ei muualta löytyisi. Tämä älyllisen elämän käsite pistää tosin mietimään, kun miettii vaikkapa partasuisten ääri-mählämien maailmankuvaa, rkp:n puolueohjelmaa, Simpsonien dubbaamista Keski-Euroopassa tai Virmasen Mattia.
Maapallon ulkopuolisuudesta vedän oitis aasinsillan itseäni kovasti kiehtovaan aiheeseen, eli monien kaikkeuksien ja universumien multiversumiin. Monesti olen saanut itseni kananlihalle miettiessäni mitä tämän universumín ulkopuolella on: miten siellä voisi olla mitään, joten miten minäkään voin olla olemassa? Suurta bluffia tai pelkkää unta? Kuitenkin ja viimeistään herra nimeltään
David Deutsch sai aikaan jopa jonkinlaisen herätyksen. Hän nimittäin julistaa, että universumimme on vain yksi monien universumien joukossa, multiversumissa. Tätä multiversumia pitävät kasassa kvanttifysikaaliset voimat, jotka tuottavat eri universumien olioista vastakappaleita muualle multiversumiin. Ehkä ne deja vu -tunteet ovatkin oikeita, mutta jossain muualla? :) Tämä Deutschin teoria saa muuten tukea hieman vanhemmiltakin kirjailijoilta. Raamatussahan puhutaan, että siellä kaikkivoivan kodissa on monta huonetta.
Voi myös olla, että emme edes kykenisi kommunikoimaan jossain "muualla" elämöivän älyllisen elämänmuodon kanssa. Fysiikan lait, tai pikemminkin ulottuvuuksien määrä siellä jossain saattaisi olla täysin erilainen tähän meille luonnolliseen. Jonkun horsmaa kasvavan fyysikon mietteistä olen lukenut, että alkeishiukkaset kietoisivat sisälleen kaikki mahdolliset ulottuvuudet, ja täälläpäin ilmenisivät ulos x-y-z-aika -ulottuvuuksina. Ei oikein oman järkikullan 3d-engine riitä, kun alkaa miettimään noista neljästä ulottuvuudesta eteenpäin.
Saapa nähdä pääseekö omana elinaikana todistamaan vieraan älyn löytymistä. Elokuvassa Ensimmäinen Yhteys oli osuvat vuorosanat tilanteeseen, jos se me olisimmekin yksin älyinemme: "it's an awful waste of space."