Mielestäni se, että SM-liiga ei pysty kilpailemaan nimekkäistä pelaajista KHL liigan kanssa ei tee SM-liigasta sen huonotasoisempaa kiekkosarjaa kuin mitä se on aikaisemmin ollut.
Lienee ehkä määrittelykysymys, mutta tästä olen tyystin eri mieltä. Pelaajamateriaali on yksi tasoon vaikuttava tekijä, joten olisi naiivia kuvitella ettei vaikutusta olisi.
Tässä on kuitenkin huomioitava, että toisin kuin NHL, KHL vie pelaajia suuremmissa määrin ja laajemmalta rintamalta. HIFK:n oli helppo varautua siihen, että MG oli lähdössä. Tämä ei ollut mikään yllätys tai salaisuus. Sen sijaan esimerkiksi McLeanin lähtö tuli yllättäen ja esimerkiksi viime kaudella Jani Nieminen hankittiin isolla rahalla kakkosveskariksi kesken kauden. Vastaava siirto NHL:ään olisi ollut mahdoton useastakin syystä. Pienin ei liene se, että sarjojen välillä on selkeät säännöt siirroista ja korvauksista. Toinen, eikä myöskään mitätön, seikka oli Niemisen taso.
Niin kauan kun SM-liiga ei tee mitään typerää NHLstä tuttua yleissitovaa siirtosopimusta KHL liigan kanssa, niin meillä ei ole mitään hätää.
NHL:n sopimus ei mielestäni ole täydellinen ja olen kritisoinut jo vuosia takaperin sitä, kuinka sopimuksen omaava joukkue saattaa jäädä tyystin ilman mitään kompensaatiota. Sen sijaan olisin enemmän kuin tyytyväinen siihen, että liigojen kesken sovittaisiin selkeät pelisäännöt KHL:nkin kanssa.
Nykyisellä systeemillä käytäntöjä on yhtä monta kuin tekijöitäkin. Tätä kautta monen pelaajan kohdalla on suuria kysymysmerkkejä, jotka eivät palvele faneja, joukkuetta tai yhteistyökumppaneita. Eri pykälien takia sopimuksia viivytetään mahdollisen lähdön takia, imagohaitat voivat olla suuriakin ja epätietoisuus rullaa. Samaan aikaan itänaapurin on helpohko kalastella parhaita pelaajia ja pelaajan pään käännettyään omia valttikortit neuvottelupöydässä.
Samoin pelaajien sitouttaminen on kohtuullisen vaikeaa. Kuten esimerkiksi Filppulan tapauksessa nähtiin, ei pitkäkään sopimus takaa yhtään mitään. Kun pykälät löytyvät, niin lähtö voi tulla koska tahansa. Pitkää sopparia ilman mitään pykäliä taas eivät parhaat pelaajat yleensä tee, johtuen jo taloudellisista realiteeteista.
Oma toiveeni olisi, että erillisistä pykälistä luovuttaisiin ja sovittaisiin, että tiettyyn päivämäärään (esim 1.6.) saatta korvike on X summa euroja per sopimusvuosi ja tuon päivämäärän jälkeen jaettaisiin jatkuvasti nousevia " sakkoja". Tällöin kahden vuoden pahvin purusta maksettaisiin 2X jos uusi soppari tehdään määräajan sisällä ja jos ei, niin sitten idästä tulee vielä lisää pesetaa kompensoimaan myöhäisemmästä siirrosta johtuvia haittoja. Tällä systeemillä pidettäisiin huolta siitä, että seuroilla olisi yhtäläiset mahdollisuudet pitää tähtensä, epäselvyydet vähenisivät ja epävarmuus joukkueissa ei olisi enää samaa luokkaa kuin ennen.
Me ei ehkä saada Sidney Crosbeyja Suomeen pelaamaan, mutta me pysytyään tuottamaan niitä. Ja toistaiseksi vielä myymään Venäjälle hyvään(?) hintaan.
Tässä näen fundamentalistisen eron meidän välillämme. En itse haluaisi nähdä liigaa puhtaana kasvattamona, vaan kovana kiekkomaana. Ikäluokan kärjet pelaavat lähes järjestään kovimmassa mahdollisessa sarjassa lajista riippumatta, mutta sen jälkeen tulee eroja. Tämän takia en näe Crosbyn tai kumppanien nostamista esiin mitenkään mielekkäänä.
Ja mitä tuohon hyvään hintaan tulee, niin nykyinen tahti ei ainakaan tue sitä. Kun lähtijöiden määrä ja kirjo ovat tätä luokkaa, niin eiköhän suureen osaan soppareista ne pykälät, muodossa tai toisessa, kirjata. Ja väitän, ettei KHL:n laajeneminen ei-niin-koviin kiekkomaihin ainakaan hillitse edes rivimiesten halua varmistaa mahdollisuus siirtyä eläkerahoja keräämään sopparista huolimatta.
Mainittakoon vielä, että Mikael Grandlundia(2010) edeltävä suomalainen ykkösvaraus NHL:ään oli Riku Helenius vuonna 2006.
Itse näen tuohon aivan muut syyt kuin KHL:n. Merkittävin yksittäinen syy lienee siinä, että useampi sukupolvi missattiin lähes tyystin NS:n valtakauden aikana.
