Onko liiga kovimmillaan pariin vuosikymmeneen?

[KuKKaKeppi]

Erittäin kovia paluumuuttajia ja NHL-nimiä kuhisee tällä hetkellä kotoisessa liigassamme, joten on pakko kysyä onko nyt liiga kovimmillaan vuosikymmeniin (Poislukien työsulkukausi)?

 

[tutzba]

onko nyt liiga kovimmillaan vuosikymmeniin?

En tiedä, mutta tylsimmillään ainakin. Matseissa ei ole katsomossa, saati sitten kentällä, minkäänlaista tunnetta. Kaikki istuvat hiljaa ja taputtavat (ehkä) jos oma joukkue tekee maalin. Tunne yritetään tappaa naurettavilla pelikielloilla, rangaistuksilla ja mainoskatkoilla, joten ei ihmekään että katsojamäärät ovat suht alhaisia. Esimerkkinä eilinen SaiPa-JYP-matsi. Olkoonkin että kotijoukkue rämpii, mutta vastustajana sarjakärki ja katsojia 2630. En tosin syytä saipalaisia, ei minuakaan kiinnosta "paras joukkue" jos se pelaa naurettavaa antijääkiekkoa.

Ei paljoa lohduta että tulee tenkratteja ja krepsejä ja perrineitä sun muita, jos itse liiga on näinkin pahasti hukassa.

 

[TosiFani]

En tiedä, mutta tylsimmillään ainakin. Matseissa ei ole katsomossa, saati sitten kentällä, minkäänlaista tunnetta. Kaikki istuvat hiljaa ja taputtavat (ehkä) jos oma joukkue tekee maalin. Tunne yritetään tappaa naurettavilla pelikielloilla, rangaistuksilla ja mainoskatkoilla, joten ei ihmekään että katsojamäärät ovat suht alhaisia. Esimerkkinä eilinen SaiPa-JYP-matsi. Olkoonkin että kotijoukkue rämpii, mutta vastustajana sarjakärki ja katsojia 2630. En tosin syytä saipalaisia, ei minuakaan kiinnosta "paras joukkue" jos se pelaa naurettavaa antijääkiekkoa.

Ei paljoa lohduta että tulee tenkratteja ja krepsejä ja perrineitä sun muita, jos itse liiga on näinkin pahasti hukassa.

Olen kanssasi samaa mieltä pelikielloista ja mainoskatkoista, mutta eri mieltä menestyksen merkityksestä yleisömäärään ja tunnelmaa. Porissa on tällä hetkellä aika mukavasti yleisöä katsomossa ja tunnelma katossa, vaikka vastassa olisi antijääkiekkoa pelaava joukkue. Kyllä menestys tuo katsojia ja tunnelmaa, usko pois, porilainen sen kyllä tietää.

 

[Pavlovin Koira]

Erittäin kovia paluumuuttajia ja NHL-nimiä kuhisee tällä hetkellä kotoisessa liigassamme, joten on pakko kysyä onko nyt liiga kovimmillaan vuosikymmeniin (Poislukien työsulkukausi)?

Ei ole. Kehno valmennus (tyyliä Tappara, Kärpät, Pelicans) ei ole saanut aikaan sellaista pakettia, jolla kovista pelaajista saataisiin edes jotain irti. Toisaalta taas paremmin menestyvien joukkueiden peli tuppaa olemaan äärimmäisen tylsää katsottavaa. Sm-liigassa vallitsee tasapäistävä kiekkokulttuuri joka aniharvoin sallii huippupelaajilta sellaista panosta joka häikäisisi katsojia.

 

[Dee Snider]

Olen kanssasi samaa mieltä pelikielloista ja mainoskatkoista, mutta eri mieltä menestyksen merkityksestä yleisömäärään ja tunnelmaa. Porissa on tällä hetkellä aika mukavasti yleisöä katsomossa ja tunnelma katossa, vaikka vastassa olisi antijääkiekkoa pelaava joukkue. Kyllä menestys tuo katsojia ja tunnelmaa, usko pois, porilainen sen kyllä tietää.

Näin on marjat. Näkemäni pelit ovat (Ässien matsit+muiden tv-pelit) mielestäni olleet hyvätasoista ja vauhdikasta lätkää. On nähty rokalevoittoja ja seuraavissa peleissä nämä rökälevoittajat ovat ottaneet dynamoon ja häviäjät voittaneet. Ollaan myös nähty tiukkaan puolustukseen nojaavaa vieraskiekkoa, mutta kun tuloksesta pelataan, niin ei siinä auta valittaa.

Myös pelaajarintama tulvii mielenkiintoista jäpikkää, iästä ja kokemusta riippumatta. On NHL-miestä, erittäin mielenkiintoisia nuoria pelaajia ja keikkea tältä väliltä. En jaksa edes alkaa listata nimimiehiä, koska niitä riittää.

Tietysti tuo tunnelma on vaikeampi luoda fiiniin teatterimiljööseen, kuin esim. Isomäen bunkkeriin, jossa vankikarkurit alkaa heräillä, kun Ässät on taas iskussa.

 

[Blackie]

En tiedä, mutta tylsimmillään ainakin. Matseissa ei ole katsomossa, saati sitten kentällä, minkäänlaista tunnetta. Kaikki istuvat hiljaa ja taputtavat (ehkä) jos oma joukkue tekee maalin. Tunne yritetään tappaa naurettavilla pelikielloilla, rangaistuksilla ja mainoskatkoilla, joten ei ihmekään että katsojamäärät ovat suht alhaisia.

Merkittävin asia on pelien määrä runkosarjassa, joita lisätään jatkuvasti. Sillä on vaikutusta kaikkeen. Normaali nelinkertainen sarja ja säälipleijarit pois (pakko sanoa näin Ässä-faninakin) ja tasaisesti ripottellut pelit otteluohjelmaan lisäisivät veren maku suussa -mentaliteettia kaukaloon. Paperillahan monella joukkueella on asiat hyvin ja pleijareissa saatetaan taas nähdä yllätyksiä. Ongelmana on runkosarjan apaattisuus, jota liiga koittaa ainoastaan ruokkia kaudesta toiseen.

Toisaalta toisessa vaakakupissa painaa se, että normaalia aikaisemmin loppuu muutamalla joukkueella panos peleistä, mikäli mennään suoraan 8/14 -järjestelmään.

 

[aquanqua]

Olen ollut hyvinkin tyytyväinen näkemieni (IFK:n) pelien tasoon. Viimeksi näin oli joskus Sheddenin kaudella.

Mutta ei SM-liiga tietenkään ole kovimmillaan vuosikymmeniin, enkä ole tyytyväinen nykyiseen sarjasysteemiin(10 joukkueen pudotuspelit, lohkojako, "tasoituskierrokset" tms.) ja runkosarjan pelimäärään. Siihen vielä päälle äärisurkea tuomaritoiminta.

 

[benicio]

Erittäin kovia paluumuuttajia ja NHL-nimiä kuhisee tällä hetkellä kotoisessa liigassamme, joten on pakko kysyä onko nyt liiga kovimmillaan vuosikymmeniin (Poislukien työsulkukausi)?

Kysymys on monitahoinen. 90-luvulla sm-liigan sanottiin olevan maailman toiseksi kovatasoisin kiekkoliiga (ja ehkäpä se sitä olikin), mutta tällä hetkellä en usko että monikaan on tätä mieltä.

Pelin taso taas on siinä mielessä kohonnut, että nykyjoukkueet voittaisivat 90-luvun joukkueet, jos ne jotenkin voisi vastakkain laittaa, uskoisin.

Jos taas vertailukohtana olisi esim maailman paras joukkue, esim NHL:n kärkijoukkue tai joku All Stars ryhmä, niin mutulla heittäisin, että nykyliigan joukkueet ottaisivat pahemmin turpaan kuin jotkin aiempien kausien vastaavat olisivat ottaneet. Tai sitten ei.

Jos taas vertailuna käyetään esim maailman tämänhetken "top 500 jääkiekkoilijat" listausta ja sitä, paljonko sm-liigan pelaajia listalle on, niin nykysarja voisi hyvinkin olla kovatasoisin pariin vuosikymmeneen.

Yleisömäärällä tai pelin viihdyttävyydellä ei välttämättä ole tämän asian kanssa tekemistä, jääkiekko on jokatapauksessa muuttunut taktisemmaksi ja peliltään 90-luvun alkua tylsemmäksi, mutta 2000-luvun vaihdetta viihdyttävämmäksi, tai niin jotkut väittävät. Mulle on ihan sama, kunhan Lukko pärjäisi.

 

[ilman sukkia]

Itse olisin taipuvainen siihen että pelejä on yksinkertaisesti liikaa. Ainakin maksavan satunnaisyleisön kannalta. Muutama peli vähemmän niin ei tarvitsisi haluttomia tiistaivääntöjä syksyllä ihmetellä. Hankala liigan tasoa on vuosien välillä peilata. Säännöt ja tulkinnat ovat kehittyneet.

 

[Jymäkkä]

Varmasti ei ole kovimmillaan vuosikymmeniin, esimerkiksi 90-luvun lopussa ja 200-luvun alkuvuosina pelattiin huomattavsti kovempitasoista sarjaa, ja puheet maailman kakkosliigasta eivät olleet ainakaan kauhean kaukaa haettuja. Siitä taso alkoi sitten laskea tasaisesti euroopan( erityisesti Elitserien, jossa on pelannut pahimpina kausina pari joukkueellista sm-liigamittarilla paremman puoliskon äijiä) ja Venäjän imun kasvaessa, ja muutama viime kausi ovat olleet ehkä heikkotasoisimpia omalla penkkiurheilijan urallani. No, totuuden nimessä on kuitenkin sanottava, että vielä 1980- luvun puolella, varsinkin vuosikymmenen alussa, mentiin vielä puoliamatöörilinjalla, eikä tuon ajan joukkueista olisi tainnut olla vastusta parin viime vuoden liigajoukkueille. Mutta kuten ketjun aloittaja totesi, nyt näyttää taas suunta olevan ylöspäin, ja hyvä niin.

 

[Delkor]

Jos taas vertailuna käyetään esim maailman tämänhetken "top 500 jääkiekkoilijat" listausta ja sitä, paljonko sm-liigan pelaajia listalle on, niin nykysarja voisi hyvinkin olla kovatasoisin pariin vuosikymmeneen.

Olisi kyllä kiva saada esimerkkejä tämän kauden SM-liiga pelaajista, jotka lukeutuvat tähän absoluuttiseen "parhaat jääkiekkoilijat top 500 -listaan". Jos ajatellaan että joukkueen rinkiin kuuluu 25 pelaajaa, niin jo NHL:ssä pelaajia on 800kpl, tähän vielä KHL, Elitserien ja vaikkapa NLA:n kovalla rahalla kasatut ykkösketjut, niin vapaita paikkoja ei listalla hirveästi enää tarjolla ole. Tietysti jos puhutaan pelipaikkakohtaisesti, niin tilanne muuttu jo toiselaiseksi. Muussa tapauksessa "top 1000" olisi nyky SM-liigalle ehkä armeliaampi listaus.

Toki aina voidaan pohtia ja väitellä, onko liigan kärkinimiin kuuluva Ville Peltonen esimerkikisi absoluuttiseti parempi pelaaja, kuin joku NHL:n nelosketjun Lauri Korpikoski. Vaikea sanoa.

 

[sekolust]

Jos verrataan noita aikakausia keskenään, niin suhteessa muihin nykyliiga on on heikompi:
* Tuolloin liigaa pidettiin NHL:n jälkeen kovimpana sarjana. Nykypäivänä tuo väittämä oli täysin järjetön KHL:n takia ja monet listaavat ainakin Ruotsin kovemmaksi. Osa ei Rankkaa Suomea edes "KHL:n ja Ruotsin jälkeen kovimmaksi".
* Suurin osa kirkkaimmista tähdistä valitsee Suomen muiden eurooppalaisten sarjojen sijaan. Samoin Euroopassa pelaavien tähtien virta vie pääsääntöisesti Suomesta muualle eikä päinvastoin.
* Menestys liigassa 1990-luvulla tarkoitti suuremmalla todennäköisyydellä menestystä NHL:ssä. Pesonen, Immonen ja kumppanit jäivät ilman kunnollista näytönpaikkaa ja muutenkin enää hyvin harva kenttäpelaaja ponnahtaa suoraan liigasta pelaavaan kokoonpanoon.
* 1990-luvulla SM-liigasta valittiin maajoukkuetapahtumiin enemmän pelaajia kuin nykyään. Osaltaan tähän vaikuttaa se, että parhaat pelaajat eivät enää pelaa liigassa yhtä usein kuin ennen.

Tosin jos katsoo esimerkiksi maalivahtien kehitystä, niin SM-liiga voisi olla maalivahtien saralla yksi kovimmista sarjoista. Täältä kuitenkin ponnistetaan kohtuullisen hyvin Pohjois-Amerikkaan (Thomas, Bäckström, Rynnäs, Koskinen, jne) tai KHL:ään (Vehanen, jne.). Samoin taso näyttää kohtuullisen laajalta.

 

[Muhkea]

Liigan taso on tippunut kuin lehmän häntä viime vuodet. Vielä 2000-luvun alussa Kärpistä meni suoraan NHL:ään useita pelaajia. Esimerkiksi Niklas Hagman ja Jussi Jokinen eivät kumpikaan olleet tehneet yli piste/per peli -tehoja liigassa, mutta pääsivät NHL:ään ilman AHL-stoppia. Nykyliigasta en kyllä millään jaksa uskoa vastaavien loikkien tapahtumiseen.

 

[benicio]

Olisi kyllä kiva saada esimerkkejä tämän kauden SM-liiga pelaajista, jotka lukeutuvat tähän absoluuttiseen "parhaat jääkiekkoilijat top 500 -listaan". Jos ajatellaan että joukkueen rinkiin kuuluu 25 pelaajaa, niin jo NHL:ssä pelaajia on 800kpl, tähän vielä KHL, Elitserien ja vaikkapa NLA:n kovalla rahalla kasatut ykkösketjut, niin vapaita paikkoja ei listalla hirveästi enää tarjolla ole. Tietysti jos puhutaan pelipaikkakohtaisesti, niin tilanne muuttu jo toiselaiseksi. Muussa tapauksessa "top 1000" olisi nyky SM-liigalle ehkä armeliaampi listaus.

Itse asiassa minulla olikin top 1000 aluksi, mutta muutin sitten kun en oikein ajatellut loppuun asti. Eikä niitä liigapelaajia tarkemmin ajatellen nykyään enempää listalle ehkä mahtuisikaan, kun tosiaan änäri on laajentunut ja on tullut vielä kokonaan uusi iso sarja, jossa varmaan satakunta top1000 pelaajaa. Eli otan takkini ja käännän sen.

 

[tiki10]

Tunnelma on tapettu liigasta viime vuosina täysin. HIFK-Ässät ja HIFK-Blues ottelut olivat viihdyttäviä, mutta molemmissa sitten jaettiin päättömiä jäähyjä ihan liikaa.

Mielestäni SM-liiga voidaan verrata jo ringetteen. Tunnetta ei saa olla lainkaan ja jokaisesta pienestä taklauksesta ja nahinasta heilahtaa kakku.

Ihan pyllystä sanon minä. Kuka hemmetti tuota haluaa oikeasti katsoa? Taidetaan mennä vähemmistön äänillä....

Taso on parempi kun vuosiin....ainakin nimien perusteella.

Edit: Blues matsissa Karalahdelle olisi riittänyt kakkonen ja Melartille 2+10 aloittamisesta. 5+20 on ihan naurettavaa pienestä halailusta.

 

[BitterX]

Merkittävin asia on pelien määrä runkosarjassa, joita lisätään jatkuvasti. Sillä on vaikutusta kaikkeen.

Olen kyllä samaa mieltä tästä. Pelejä on niin paljon, että väkisinkin intensiteetti jää monissa peleissä erittäin laimeaksi. Kukaan pelaaja ei pysty vetämään noin montaa matsia samalla intensiteetillä - se ei yksinkertaisesti ole inhimillisesti mahdollista. Ja jos intensiteetti on laimea kentällä, on se usein sitä myös katsomossa ja ottelutapahtuman viihdearvo jää kaikilta osin laimeaksi.

Suomessa pelataan 60 ottelun runkosarja, kun se on:

- Ruotsissa 55 ottelua
- Sveitsissä 50 ottelua
- Tshekissä 52 ottelua
- Saksassa 52 ottelua

Jos meillä pelattaisiin nelinkertainen sarja, päästäisiin tuohon 52 otteluun.



MUTTA...

...jotta ottelumääriä voitaisiin vähentää, olisi saatava vedenpitäviä tutkimustuloksia / muita todisteita siitä, että yksittäisten pelien taso ja viihdearvo, ja siten myös yleisömäärät sekä oheistulot nousisivat. Muussa tapauksessa liiga ja seurat eivät ymmärrettävästi halua laskea ottelumäärää, koska se tietäisi entisestään alenevia tuloja ja luultavasti suurinpiirtein samalla tasolla pysyviä menoja (pelaajat tuskin suostuvat laskemaan tulotasoansa nykyisestään, vaikka pelimäärä vähenisi). Niinikään sponsorit ajattelevat lähtökohtaisesti, että näkyvyys on sitä suurempi, mitä enemmän joukkueella on otteluita. Ja jos ottelumäärää vähennetään, vähenee lähtökohtaisesti myös sponsoritulot.


Minä olen kuitenkin taipuvainen uskomaan, että pelimäärän vähentäminen tuohon 52:een voisi hyvinkin parantaa tuotteen laatua ainakin sen verran, että nousevat yleisömäärät paikkaavat vähenevän ottelumäärän takia putoavat tulot.

Parannusehdotuksena voisin mainita myös pääsylippujen hinnoittelun järkeistämisen. Nykyään matseissa käyminen on levottoman kallista ja aivan varmasti moni jättää senkin takia pelejä väliin. Edullisemmat liput toisi enemmän yleisöä ja samalla oheismyyntitulot nousisivat. Järkevää olisi niin ikään se, että seisomapaikkoja olisi halleissä hyvillä paikoilla ja että seisomapaikkalippujen hinnat olisivat hyvin edullisia. Kaikki tämä yhdessä parantaisi tunnelmaa hallissa ja siten myös ottelutapahtuman laatua.

Keski-Euroopan katsomokulttuurin hitonmoisena asiantuntijana ja suoranaisena eksperttinä ;) tiedän, että myös katsomokaljoittelu nostaa fiilistä. Tämä nyt ei kuitenkaan taida olla Suomen lain mukaan mitenkään mahdollista. Eikä tule olemaankaan. Omalla tavallaan varmasti ihan hyväkin niin :)

 

[Ojamies]

Pelejä on niin paljon, että väkisinkin intensiteetti jää monissa peleissä erittäin laimeaksi. Kukaan pelaaja ei pysty vetämään noin montaa matsia samalla intensiteetillä - se ei yksinkertaisesti ole inhimillisesti mahdollista.

Paitsi NHL:ssä, ja jokainen kiekkoa aktiivisesti seuraava tietää syyn, miten siellä jotkut vetää sata lasissa lähes 100 peliä kaudessa. Jytymmät puurot on osasyy NHL:n ylivoimaisuuteen muihin sarjoihin verratessa, paha on suomalaisten kukkakeppien breikata suoraan ylös kun vastustajilla on sormetkin pari senttiä paksummat. Tuskin SM-liigassakaan ihan puhtailla jauhoilla vedetään, mutta aivan eri meininki kuin NHL:ssä. Toisaalta nyt on peli muuttunut taidokkaammaksi mikä onneksi mahdollistaa Leinon kaltaisten samettikäsien pärjäämisen; tämän kauden jälkeen uskon Lindgrenin tekevän saman tempun.

 

[Varis]

Nimien perusteella tuntuu kyllä vahvalta, mutta ehkä se on vain edellisten hyvin heikkojen vuosien luomaa illuusiota. Toivottavasti suunta on tästä lähin jatkossakin ylöspäin, kun taloudellisestikin alkaa jo sujumaan paremmin.

Mutta faktahan se on, että joku on vialla ainakin tällä hetkellä, kun (kaikella kunnioituksella, hienoja ja perinteikkäitä seuroja) Ässien ja Ilveksen materiaaleilla taistellaan joka ilta voitosta. Jos sarjassa olisi oikeasti tasoa, isomman budjetin suurjoukkueiden pitäisi pyyhkiä tuollaisilla rostereilla operoivilla pikkuseuroilla jäätä, eikä jäädä neuvottomaksi kun vastustajan kokematon nippu paahtaa pyhällä hengellä päälle. Varsinkin pääkaupunkiseudun joukkueilla on ollut aivan käsittämättömiä mahalaskuja 2000-luvulla ja esimerkkeinä ainakin juuri tällä hetkellä käy Kärppien ja TPS:n konttaaminen. Epäammattimainen puuhastelu on jo pitkään paistanut touhusta vähintään Kiinaan saakka. Siellä varmaan nauravat vieläkin tehoduo Masa&Penalle.

Viimeaikojen muutokset esim. Jokereiden ja HIFK:n organisaatioissa kielivät paremmasta, mutta yhtään mitään ei ole vielä saavutettu, vaan työsarkaa on edelleen valtavasti ennen kuin 90-luvun loisto on saatu palautettua suomenmaalle. Pitivät muut siitä tai eivät, suurseurat ovat ne, joiden harteille hyvin pitkälti lankeaa vastuu kilpailusta esim. Elitserienin kanssa. Siksi onkin hyvä, että esimerkiksi JYP on tekemässä väkevää nousua ja sitä kautta lisää liigan vetovoimaa, kun muut suuret Kärppiä lukuunottamatta uinuvat.

 

[Beukeboom]

Paitsi NHL:ssä.

Mömmöihin ja nappeihin puuttumatta sanoisin, että on myös toinen syy miksi pelaajat jaksavat painaa paremmin 82 ottelun runkosarjan: Harjoittelukulttuuri.

Suomessa harjoitellaan enemmän tai vähemmän 10 kk vuodesta, jäällä ja jään ulkopuolella. NHL:ssä pelikauden aikana tapahtuva harjoittelu on lähes täysin palauttavaa ja ylläpitävää.

 

[BitterX]

Mömmöihin ja nappeihin puuttumatta sanoisin, että on myös toinen syy miksi pelaajat jaksavat painaa paremmin 82 ottelun runkosarjan: Harjoittelukulttuuri.

Tässä, kuten nimim. Ojamiehenkin viestissä saattaa olla paljon perää (mömmöihin ja nappeihin en minäkään ota sen kummemmin nyt kantaa - NHL:n äärimmäisen lepsun dopingtestauskulttuurin kuitenkin tietänevät kaikki).

Haluaisin kuitenkin tuoda esille, että myös NHL:ssä nähdään hyvin paljon todella vaisuja ja väsyneitä runkosarjamatseja. Ihan luonnollisesti.

 

[Blackie]

.................

Ymmärrän, mitä tässä ajat takaa, mutta ei ne resurssierot kuitenkaan ole SM-liigassa sitä luokkaa, että isommat voisivat huoletta pyyhkiä lattiaa pikkuseuroilla illasta toiseen. Esim. Jokereiden pelaajabudjetti on 2600 000 ja Ässien 1700 000. Eroa on, mutta tässä ei olla missään Real Madrid/FC Barcelona vs. La Ligan pikkuseurat -asetelmassa kuitenkaan. Loppujen lopuksi se, että liigan suurin pelaajabudjetti (oletan, että Kärpillä kolme milliä paukkunut) on juuri ja juuri tuplat pienimmästä pelaajabudjetista (Ilves), ei noin yleismaailmallisesti ole mikään järisyttävä ero.

Eiköhän siellä nämä suurimmat törsääjät ole kuitenkin runkosarjan jälkeen tällä kaudella ainakin kärjessä. Ehkä Kärppiä lukuunottamatta.

 

[Rautapohkeet]

90-lukuhan on liigan kulta-aikaa, enkä usko että siitä edellä ollaan. Totta on se, että liiga näyttää parhaimmaltaan sitten työsulun ja sitä edeltävien kausien. Kovia nimiä löytyy käytännössä joka joukkueelta vähintään se yksi. Suurin ero tuohon 90-lukuun tulee siinä, että liiga ei ole nyt kahden suuren temmellyskenttä kuten silloin. Nyt mestariehdokkaitakin on vaikka muille jakaa.

90-luvulla mestaruudet menivät yhtä lukuunottamatta joko Jokereille tai Tepsukoille. Tällä kaudella ei millään värilaseilla saa seulottua liigasta kahta täysin ylivertaista joukkuetta muihin nähden. Siinähän se suurin ero taitaa olla. Nyt kun nimilistatkin näyttävät melkolailla yhtä laadukkailta.

 

[Andrei]

Minua ei ainakaan haittaa että pelejä on "paljon", sillä tykkään niitä käydä katsomassa. 30 on ihan hyvä määrä kotipelejä mielestäni. Voisin käydä enemmänkin jos olisi. Vieraspelejäkin tulee katsottua töllöttimestä + tämän lisäksi NHL-matseja viikonloppuisin, joten bring 'em on!

Kyllä SM-liiga on kovempi ainakin kuin muutamalla viime kaudella. Siihen en ota kantaa onko kovempi kuin vaikka vuonna 94 kun en siihen aikaan pelejä pahemmin seurannut ja vertailu nyt on vaikeaa muutenkin sen ajan jääkiekon ja nykylätkän välillä.

 

[BitterX]

Siihen en ota kantaa onko kovempi kuin vaikka vuonna 94 kun en siihen aikaan pelejä pahemmin seurannut ja vertailu nyt on vaikeaa muutenkin sen ajan jääkiekon ja nykylätkän välillä.

SM-liiga tosiaan taisi olla maailman toiseksi paras kiekkosarja 90-luvun ensimmäisellä puoliskolla. Syitä siihen oli:

a) 90-luvun alun poliittiset mullistukset ja itäblokin romahtaminen. Ex-Neuvostoliitosta ja Tshekkoslovakiasta rynni pelaajia pilkkahintaan länteen. Mentaliteetilla "pääasia, että länteen". Suomalaiset seurat olivat jo neuvostoaikaan YYA-hengessä käyneet NL:ssa ja Tshekeissä pelaamassa ja kontakteja oli väkisinkin syntynyt. Siltäkin pohjalta Suomi sai väliaikaisen kilpailuedun ja etulyöntiaseman itäblokin pelaajien suhteen muihin länsimaihin nähden.

b) Suomella oli tuolloin täysin poikkeuksellisen kova ikäluokka omia pelaajia, jotka eivät vielä olleet lähteneet rahakaukaloihin.

Kyseessä oli siis parin sattuman ja suomalaisen jääkiekkoilun tuolloin ottamien edistyksaskeleiden summa. Eräänlainen markkinakupla jopa.

Nyt ollaan palattu ikään kuin "luonnolliseen" tilaan. Valtavan kiekkomaan Venäjän (ja muiden ex-neuvostomaiden) KHL on SM-liigaa selvästi edellä. Ruotsin liiga ehkä hiukan. Sveitsillä on pistää rahaa kehiin, niinkuin niillä on "aina" ollut.

Siltikin: Suomen kiekkoliiga pystyy haastamaan Ruotsin, mutta seuratoiminnan ammattimaisuudessa ja palloilukulttuurissa ollaan askel tai kaksi jäljessä. Siksi pitääkin pystyä kehittymään. Pitää pysyä hereillä ja pitää keskustelua epäkohdista yllä. Vain siten voidaan niitä epäkohtia korjata.

Tilanne on pohjimmiltaan kuitenkin hyvä. Pitää olla hereillä, mutta paniikkiin ei ole syytä.

 

[Major Julli]

Vaikeahan näitä on vertailla. Blues koohotusjoukkue vm. 2010 versus Ilves vm. 1985. Ennen oli pelaajilla enemmän henkilökohtaista taitoa, nykyään on kunto ja taktiikka kuri eri luokkaa. Toki aina mietityttää että kuinka hyvää kiekollista peliä takavuosien Ripa Jalot taikka Essi Keskiset olisivat pystyneet nykyisessä vauhtimyllyssä jauhamaan.

Mutta suhteessa omaan aikaansa liiga oli kovimmillaan 1991-1995 kun liigassa oli vielä puolen Tsekkoslovakian maajoukkuetta eikä kotimaisten pelaajien exodus ollut vielä alkanut. Sitäpaitsi, Saku Koivu oli nelosketju-kamaa Tepsissä 1993 ja on sitä tänään Anaheimissa, joten kova liiga oli silloin.