Onko jääkiekko elämäsi?

[Annuli]

Kyselenpä tällaista, kun tuntuu välillä, että oma maailma romahtaa oman suosikkijoukkueen edesottamuksista ja välillä on maailman omistaja.

 

[Clark Kent]

Jotain tällä välillä: Ei, kunhan vain katselen pelejä - Joskus ja Jouluna. Ässiä kannatan, ja onhan niitä voittojakin kiva nähdä, mutta tappiotkaan eivät enää tunnu missään. Olen varmaankin tottunut jo liikaa tuohon Ässien rämpimiseen... Näkisi nyt vain joskus sitä hyvääkin jääkiekkoa, mutta kun tällä kaudella ne pelit jotka ovat olleet hyvää kiekkkoa saa laskettua helposti yhden käden sormilla.

 

[leivoja]

No on ja ei ole. Molemmissa rämmitään yhtä syvällä eikä mistään meinaa tulla mitään.

Muija lähti mestaruusvuoden jälkeen, tuli tappio TPS:lle finaalissa.
Seuraava kausi vielä paskempi, ja sitä seuraava.

Nyt rämmitään vielä syvemmällä ja jäädään vielä pleijareista pihalle.

IFKn sarjasijoituksesta voi lukea meikäläisen elämänkulkua aikas pitkälle...

Kumpi peesaa kumpaa?

 

[Taateli]

Jääkiekko on kuin huumetta, pakko saada kerran viikossa annos jääkiekkoa, livenä tai sitten TV:n kautta.

 

[King]

Tottakai....talvisin tekee tuskaa kun ei ole jäät kunnossa. Jos Bluesilla ei ole peliä pariin viikkoon, ovat ne pari viikkoa tuskallista odotusta.

 

[Tykki]

Kyllä lätkää tulee seurattua ja päähän ottaa, kun Ässät häviää. Ässien voitto pelastaa päivän, oli se sitten muuten miten kurja tahansa.

Mutta täytyy sanoa, että iän myötä lätkän seuraaminen jää väkisin vähemmälle. Itsekin olin nuorempana paljon nykyistä fanaattisempi. Nykyään on niin paljon muuta, joka lyö tärkeydessään jääkiekon mennen tullen. Niinkuin nyt vaikkapa perhe, työ, taloudelliset asiat...

Eli jos vaikkapa Ässät päätyisivät konkurssiin ja poistuisivat liigasta, niin lätkän seuraaminen jäisi omalta kohdaltani todella vähäiseksi.

 

[Jori]

TIETYSTI jääkiekko on -jos ei nyt koko
-niin ainaki puol elämää... Saipa on pelannu koko kauden päin...
mut silti sinne hallille tulee mentyä. Ku ei osaa pysyä poiskaan.

Kesät onki sitte yhtä tärinää ja vapinaa...vieroitusoireet iskee ;)

 

[Aksu]

Ei kai jääkiekko mikään henki ja elämä voi kenellekään olla??? Jääkiekkosarjat kestävät nykyisin niin monta kuukautta ja pelejäkin on paljon, että väkisinkin motivaation kanssa on välillä ongelmia. Tarkoitan siis pelien seuraamista sun muita uutisten ja juttujen lueskelua.

Toki ajoittain jääkiekko näyttelee suurta roolia. Varsinkin jos tällaisen pikkuseuran kannattaja pääsee kokemaan oman joukkueensa kautta pleijarimaailmaa. Muistan parin vuoden takaiset Saipa-Jokerit ja sen jälkeen Saipa-Tps talkoot, jolloin välipäivät meni spekuloidessa ja innolla seuraavaa peliä odottaen. Eipä sitä juuri muuta ehtinytkään tehdä. Nyt tilanne on Saipan takia sellainen, että polte sm-liigan seuraamiseen on hiipunut uhkaavasti. Jännite puuttuu kun ei tarvitse(VOI!!!) jännittää.

Huomenna taas hallille tutulle kausikorttipaikalle haukottelemaan. Marraskuusta lähtien minulta on puuttunut se "kutkuttava" tunne ennen jokaista Saipan peliä. Jännittää pirusti, toivoo toivoo toivoo... pelkää. Eipä enää, mutta ensi kaudella tunne taas palaa kun kausi pyörähtää käyntiin ja kaikki on taas mahdollista.

Ja kohta kuume nousee Salt Laken takia. Kyllähän kyseessä on suurin jääkiekkotapahtuma nykyisin kun ammattilaiset on otettu mukaan. Veikkaanpa, ettei mm-kisat tunnu tänä vuonna miltään. Välivuosina tulee jännittettyä niitäkin... Miksi mm-kisat on muuten pakko pelata olympiavuosina??? Arvostustakin tulisi enemmän jos mm-kisat pelattaisiin esim. 2 vuoden välein.

 

[Hese]

Lyhyt vastaus tähän: ei oo, ei kosketa syvällisemmin meikäläiseen.

Varsinkin SaiPan pelit tulee otettua lähinnä huumorilla, sen verran koomisia ne nykypäivänä tuppaa olemaan. Etenkin alkukauden pelit, mutta nyt ollaan menossa parempaan päin, luulisin...

 

[Murmeli]

Onhan se. Vuodessani ei esimerkiksi ole "kesää" on vain "aika jääkiekkokausien välillä". Joskus toivoisin, ettei mikään urheilulaji kiinnostaisi näin paljoa. Pääsisin paljon helpommalla.

Leivoja: prkl, olen huomannut saman omassa kulkemisessani. Nyt ollaan yhtä yössä siviilissä kuin SaiPa jääkiekon puolella.. tosin onneksi avovaimo on yhä.

 

[Tatzka]

Ei jääkiekko koko elämä ole vaan suuri ja tärkeä osa elmää kylläkin.

Leivoja: Teoriasi tuntuu toimivan ihan omassa elämässäni samoin , HIFk:n mestaruusvuotena meni hyvin muuten ja mestaruuskin tuli. Nyt sitten rämmitään siviilissä ja jääkiekossa, (kihlattu lähti kuin pelaajat Hifk:stä) ;)

No suunta voi olla jääkiekossa ja siviilissä vain ylöspäin.
Positiivisuutta , me tullaan vielä kovaa rinnalle ja ohi.:D

 

[redcougar]

Ei tulisi ilman toimeen :)

Vaikea kuvitella elävänsä ilman kiekkoa tai HIFK:ta. Jo reilu vuosikymmen sitten seura valloitti paikan sydämessäni eikä ole tähänkään mennessä lähtenyt kulumallakaan. Ja kyllä, kesä on vaikeaa aikaa kun ei näe kiekkoa missään. Muualla kuin PS2:sen kautta :)

 

[BigRedBob]

Ei ole koko elämä, mutta erittäin suuri osa sitä. Mieliala liikkuu hyvin pitkälti joukkueen menestyksen mukana. Ja ottelupäivät ovat aina odotettuja ja juhlallisia hetkiä... offseason on vuoden v-maisinta aikaa. Pelkkää kauden alun odottelua, spekulointia pelaajamarkkinoista ja sormet kuluvat rakoille PS2-lätkää pelatessa... mutta kun kausi taas alkaa ja pääsee näkemään IFK:n ensimmäisiä harjoitusotteluita, niin taas alkaa veri kiertämään ihan eri tavalla!

 

[Jack Daniel's]

on!

Täytyy myöntää että olen hurahtanut pahasti lätkään, odotan Jokereiden pelejä aina kuin kuuta nousevaa

 

[Rob Van Dam]

ON!

kyllä nyt kun ajattelee niin on se. Nyt kun IFK rämpii niin motivaatio kaikkeen muuhun kutistuu ja kaikki on vain "whatewer". Ja kun nettiä surffaillen uusia uutisia etsien kuluttaa aikaa 5 tuntia päivässä niin kyllä jääkiekko on elämä.:)

 

[luistimet]

Ilman kiekkoa tuskin olisi elämää. Jääkiekko ei kuitenkaan ole minulle elämä, mutta suuri osa sitä. Hyvin pitkälti tämä johtuu välimatkasta suosikkini halliin. Jos asuisin lähempänä, asuisin suurinpiirtein hallilla. Toki tv:stä tulee pelit katsottua aina, kun vain on tilaisuus.

 

[Abu]

Ei ole. En voi kuvitella elämää ilman urheilua, mutta ilman jääkiekkoa kyllä. Jos jääkiekkoa ei missään pelattaisi, seuraisin entistä enemmän jalkapalloa ja koripalloa. Noiden lajien seuraaminen tietysti lisääntyy ja kiekon seuraaminen vähentyy myös jos Jokerit ja Pittsburgh jostain syystä lopettaisivat toimintansa.

 

[Castillo]

Jotkut ajattelevat elämäänsä pitkälle ja jotkut elävät päivä kerrallaan periaatteella mutta minä elän sportin kotimatsista seuraavaan kotimatsiin.:o

 

[Mai]

Hmm. Kyllä jääkiekko aika paljon sm-liigan pyöriessä vie aikaa, mutta kyllähän sitä ilmankin osaisi olla. Kauden alussa oli aina jo pari tuntia ennen peliä kamala jännitys päällä, että voittaakohan SaiPa, mutta nyt ei tarvitse jännittää, tosin tuntuu itsestäkin hassulta istua pelissä vain kirjoittamassa tekstaria siitä,että SaiPalla menee surkeasti, mutta kun sinne hallille ei osaa olla menemättä.Kausikortilla olen tämän kauden seuraillut ja niin varmaan ensi kaudenkin, vaikka laskeskelinkin, että tällä kaudella näkemilleni voitoille tulee aika kallis hinta(jaoin siis kausarin hinnan tähän asti näkemieni kotivoittojen määrällä).Mutta uusi kausi ja uudet kujeet :)

 

[Cannibal]

On se

Kyllä jääkiekko on suuri osa elämää. Se on elämäntapa. Ei välttämättä tärkein asia, mutta usein tuntuu siltä. En todellakaan voisi kuvitella maailmaa ilman lätkää. Mitä se olisi? Mistä silloin saisi nuo samat tunteet ja fiilikset kuin siitä kun menee LA-Areenalle katsomaan peliä? Kesä on osittain kauden odotusta, ja kyllä nämä tällaiset tauot ovat ärsyttäviä.

Eli kanta on selvä. On se elämä.

 

[Kemulator]

Kyllä se taitaa jossain määrin olla, jos ei ihan elämä niin ainakin sitä määräävä harrastus. Rytmittyy vuosikin kätevästi kiekon mukaan. Kesä tunnetaan nimellä "Änärin playoffeista Liigan alkuun", ja kyllä tuona aikana on pakko vilkaista edellisen kauden pelejä videolta. Syksy lasketaan tulleeksi, kun Liiga starttaa, talvi alkaa, kun pääsee ekan kerran itse jäille.

 

[vision]

Onhan se

Kyllä se on, ikävä kyllä tekisi mieli sanoa. Monen monituista kertaa bluesin sössittyä tärkeän pelin, olen päättänyt lopettaa koko lajin seuraamisen. Seuraavana aamuna on sitten pakko lukea hesarista artikkeli pelistä ja ruveta odottamaan seuraavaa peliä. Hävityn pelin jälkeen olen kyllä muuutaman tunnin todella kärttyinen, sitten sitä vain rupeaa odottamaan seuraavaa.

SLC:n aikaan voi kyllä olla hieman väsynyt töissä, eihän niitä pelejä voi missata.

 

[Bob77]

Kyllä jääkiekko ottaa ison siivun mun elämästä. Eli voisi melkein sanoa että ilman jääkiekkoa ei mulla olisi elämää..:cool:

 

[Rebound]

Koukussa

Lätkä, osa elämää vai elämä osa lätkää?
Olen pahasti koukussa. Koukussa siihen tunteeseen minkä suosikkijoukkueeni minulle aiheuttaa kun se voittaa tai jopa häviää. Koukussa niihin hienoihin peleihin, taiturimaisiin kuvioihin, toinen toistaan upeampiin maaleihin ja loistaviin torjuntoihin. Koukussa suosikkieni taistelulle kentällä, koukussa upeisiin yksilösuorituksiin kuten dynaamiseen, yhteen hiileen puhaltavaan joukkueeseenkin. Koukussa valmentajan taktisiin oivalluksiin, koukussa mielikuvituksellisiin syöttöihin ja itsensä ylittämiseen kentällä.
Koukussa lätkään.
Pakko tunnustaa, minulla on neljä vuodenaikaa: kesän harjoitusottelut, syyskausi, kevätkausi ja pudotuspelit. Tiedän olevani hurahtanut kun tienvarsien kyltit tuovat minulle muistoja mieleen ja samalla uuden odotusta, Lahti: ”Olihan se yksikin kyllä tosi tiukka matsi ja kyllä se Janne silloin oli häikäisevä”. Helsinki: ”Oli kyllä upea se Sashan 100-nolla aloitusvoitto silloin aikanaan Saarikoskesta ja komean maalinkin siitä vielä värkkäsi”. Niin edelleen.
Tietää olevansa koukussa kun näkee numeroita ja ensimmäisenä tulee mieleen oman joukkueen pelaajat. 5, Luoma. 24, MOjanen ja niin edelleen. Pian oikea lottorivikin on: Saravo, Ojanen, Pirnes, Mäntylä, Draper, Mäkinen, Kangasniemi ja lisänumerot: Luoma, Hassinen, Välivaara.
Olet koukussa kun omaa historiaasi peilaat pelattujen otteluiden mukaan: ”Joo, mä olin vissiin niissä häissä sen Blues-matsin jälkeen, melko varmasti kuitenkin ennen sitä Kärppä-ottelua…” ja ”se oli juuri ennen finaaleja, sen mä muistan selvästi kun me jouduttiin lähteen sieltä juhlista aikaisin kun piti ajaa vielä katsoon sitä matsia. Taivas oli sinipunainen ja aurinko paistoi kuin keväällä vain voi. Siinä matkalla matsiin meidän edessä ajeli sininen ja hiukan ruosteinen Fiat Uno jossa oli myös Tappara-tarra takalasissa, moikattiin kuskille kun kaasuteltiin ohi, sillä oli vuoden –96 fanipaita päällä ja se hymyili leveästi ja nosti peukalon pystyyn. Keitäs siellä juhlissa oli mistä me jouduttiin lähtemään? Missä ne juhlat muuten oli? Se matsi oli kyllä hyvä! Siinähän toi Tarvainen värkkäsi… ”
Tiedät olevasi koukussa kun makaat vaimosi kanssa sohvalla katsellen televisiosta jotain huippuohjelmaa ja vaimo käy keittiössä ja takaisin tullessa kysyy mitä tässä on sillä aikaa tapahtunut? Ja sä olet kuin klapilla päähän lyöty kun et itsekkään tiedä. Ajatuksissa on vain pyörinyt, että kannattaisiko sen Rautakorven kokeilla sitä Melua siinä Pirneksen kentässä vai olisiko se parempi Sashan ja Pomon kanssa?
Olen koukussa. Ei voi mitään, kestäkää ystävät, kestäkää!
Ei minulla mitään hätää ole.

 

[HABS #11]

Kyllä!

Jääkiekko on jokapäiväinen juttu ympäri vuoden. Keräilykorttien parissa aika/rahat menee aikas mukavasti. Kotona meinaa välillä tulla kyselyjä että paljonkos on rahaa laitettu taas kortteihin kun postiluukusta kolahtaa 10 lähetystä..... Silloin on valkoisen valheen paikka ;)