Koukussa
Lätkä, osa elämää vai elämä osa lätkää?
Olen pahasti koukussa. Koukussa siihen tunteeseen minkä suosikkijoukkueeni minulle aiheuttaa kun se voittaa tai jopa häviää. Koukussa niihin hienoihin peleihin, taiturimaisiin kuvioihin, toinen toistaan upeampiin maaleihin ja loistaviin torjuntoihin. Koukussa suosikkieni taistelulle kentällä, koukussa upeisiin yksilösuorituksiin kuten dynaamiseen, yhteen hiileen puhaltavaan joukkueeseenkin. Koukussa valmentajan taktisiin oivalluksiin, koukussa mielikuvituksellisiin syöttöihin ja itsensä ylittämiseen kentällä.
Koukussa lätkään.
Pakko tunnustaa, minulla on neljä vuodenaikaa: kesän harjoitusottelut, syyskausi, kevätkausi ja pudotuspelit. Tiedän olevani hurahtanut kun tienvarsien kyltit tuovat minulle muistoja mieleen ja samalla uuden odotusta, Lahti: ”Olihan se yksikin kyllä tosi tiukka matsi ja kyllä se Janne silloin oli häikäisevä”. Helsinki: ”Oli kyllä upea se Sashan 100-nolla aloitusvoitto silloin aikanaan Saarikoskesta ja komean maalinkin siitä vielä värkkäsi”. Niin edelleen.
Tietää olevansa koukussa kun näkee numeroita ja ensimmäisenä tulee mieleen oman joukkueen pelaajat. 5, Luoma. 24, MOjanen ja niin edelleen. Pian oikea lottorivikin on: Saravo, Ojanen, Pirnes, Mäntylä, Draper, Mäkinen, Kangasniemi ja lisänumerot: Luoma, Hassinen, Välivaara.
Olet koukussa kun omaa historiaasi peilaat pelattujen otteluiden mukaan: ”Joo, mä olin vissiin niissä häissä sen Blues-matsin jälkeen, melko varmasti kuitenkin ennen sitä Kärppä-ottelua…” ja ”se oli juuri ennen finaaleja, sen mä muistan selvästi kun me jouduttiin lähteen sieltä juhlista aikaisin kun piti ajaa vielä katsoon sitä matsia. Taivas oli sinipunainen ja aurinko paistoi kuin keväällä vain voi. Siinä matkalla matsiin meidän edessä ajeli sininen ja hiukan ruosteinen Fiat Uno jossa oli myös Tappara-tarra takalasissa, moikattiin kuskille kun kaasuteltiin ohi, sillä oli vuoden –96 fanipaita päällä ja se hymyili leveästi ja nosti peukalon pystyyn. Keitäs siellä juhlissa oli mistä me jouduttiin lähtemään? Missä ne juhlat muuten oli? Se matsi oli kyllä hyvä! Siinähän toi Tarvainen värkkäsi… ”
Tiedät olevasi koukussa kun makaat vaimosi kanssa sohvalla katsellen televisiosta jotain huippuohjelmaa ja vaimo käy keittiössä ja takaisin tullessa kysyy mitä tässä on sillä aikaa tapahtunut? Ja sä olet kuin klapilla päähän lyöty kun et itsekkään tiedä. Ajatuksissa on vain pyörinyt, että kannattaisiko sen Rautakorven kokeilla sitä Melua siinä Pirneksen kentässä vai olisiko se parempi Sashan ja Pomon kanssa?
Olen koukussa. Ei voi mitään, kestäkää ystävät, kestäkää!
Ei minulla mitään hätää ole.