Olen miettinyt nyt pitkän aikaa itskkeyyttä. Sitä tuntuu olevan lähiympäristössä mielettömän paljon, kaikki kaverit tuntuvat itsekkäiltä siirtäessään menojaan omien prioriteettiensa mukaan. Mistä syystä olemme parisuhteessa? Mistä syystä teemme töitä? Mistä syystä laitamme rahaa hyväntekeväisyyskeräyksiin tai miksi emme laita rahaa kyseisiin lippaisiin. Onko mikään pyyteetöntä hyvää, jonka todella teemme siitä syystä, että todella auttaisimme jotakuta ilman, että hyötyisimme siitä itse? Mitä itsekkyys on tai millainen on itsekäs ihminen?
Suomalainen sivistyssanakirja on antanut kyseiselle sanalle kaksi merkitystä:
itsekäs:
-omaa etua ajava tai ajatteleva, muista piittaamaton, egoistinen.
-sellainen, joka ottaa huomioon vain omat tarpeensa tai halunsa sivuuttaen muiden tarpeet tai halut
Olen asiaa pohtiessani tullut lopputulemaan, ettei ole olemassa mitään mikä ei ole itsekkyyttä. Toki tuossa sanakirjan määritelmässäkin on tarkennus: ”Ottaa huomioon vain omat tarpeensa.” Ajatellaan tuota hyväntekeväisyys- tapausta. Pääsyy miksi annamme rahaa lippaaseen on ilman muuta se, että haluamme auttaa. Annamme muutaman lantin katastrofin uhreille, köyhille elinolosuhteille tai jonkun maan jälleenrakennukseen. Antaisimmeko pois rahaa, jos emme kokisi saavamme siitä itsellemme hyötyä? Monet miettivät, että mitä se hyöty siinä on. Hyödymme siitä, että saamme itsellemme paremman mielen auttamisesta. Totta kai se on inhimillistä kokea myös auttamisesta syntyvää hyvää oloa, mutta myös jotkut erittäin rikkaat ihmiset lahjoittavat miljoonia euroja tai dollareita Afrikan lapsille. He saavat tällaisilla tempauksilla julkisuutta ja myös hyvän ihmisen maineen.
Sanoin tyttöystävälleni, että olen tässä parisuhteessa itseni takia. Aivot raksuttaa. Miksi tekisin mitään, mikä ei hyödyttäisi minua? Saan parisuhteessa rakastamaltani tyttöystävältä rakkautta, hyväksyntää ja läheisyyttä, asioita jotka ovat jokaisen ihmisen perustarpeita. En minä ole parisuhteessa sen toisen vuoksi, vaan itseni. Totta kai teen kaikkeni parhain päin, että pidän tyttöystäväni onnellisena, mutta taas päästään itsekkääseen ajatteluun. Teenkö kaikkeni vain siksi, että tyttöystäväni pysyisi kanssani, koska rakastan häntä ja saan näin tyydytystä itse?
Monet ajattelevat varmasti sosiaali- ja terveysalan työntekijöiden olevan hyvin auttavia ihmisiä. Totta kai he ovatkin, mutta jokaisesta mediasta tulee jatkuvalla syötöllä uutisia, joissa sote- alalla kerrotaan olevan työvoimapula ja siinä on monille syy hakea opiskelemaan kyseistä alaa ja mennä töihin. Mennä töihin siksi, että saa jälleen tyydytettyä omat perustarpeensa työstä saadulla vastikkeella ja toivon mukaan he saavat myös hieman extraa elämäänsä. Uskon ja toivon, että jokaisella heillä on halu auttaa ja he eivät ole vain ja ainoastaan palkan ja hyvien työllisyysnäkymien takia kouluttautuneet alalle.
Tässä on nyt kolme esimerkkiä; hyväntekeväisyys, parisuhde ja työssäkäynti. Jokaista yhdistää itsekkyys. Itsekkyys tuntuu olevan yksi perisynneistämme. Vaikka tämä teksti voikin kuulostaa siltä, että olen hyvin itsekäs ihminen niin sitä en todellakaan koe olevani. Autan ihmisiä ja tulen auttamaan tulevassa ammatissani. En kuitenkaan opiskele sosiaali- ja terveysalaa. Yritän aina ajatella kaikkia muita ennen minua. Ajatus siitä, että olen itsekäs ihminen saa minut tuntemaan pahoin, mutta olenko yksin näiden ajatusteni kanssa? Koetteko saavanne jostakin asioista henkistä tai fyysistä tyydytystä ilman, että teillä olisi kuitenkin oma etu siellä jossain taka-alalla? Mitä teidän mielestänne on itsekkyys? Onko itsekkyys hyväksyttävää, koska jokainen ihminen on itsekäs jollain asteella? Heittäkää ajatuksia ja voimme myös keskustella muista kuolemansynneistä, vaikkei itsekkyys virallisesti niihin kuulukaan. Älkää ottako huomioon termejä peri- ja kuolemansynti. Ne viittaavat liikaa Raamattuun ja tämän pohdiskelun taustalla ei ole mitään uskonnollista.
Viikko lopussa ja tällainen kirjoitus, huhhuh.
Suomalainen sivistyssanakirja on antanut kyseiselle sanalle kaksi merkitystä:
itsekäs:
-omaa etua ajava tai ajatteleva, muista piittaamaton, egoistinen.
-sellainen, joka ottaa huomioon vain omat tarpeensa tai halunsa sivuuttaen muiden tarpeet tai halut
Olen asiaa pohtiessani tullut lopputulemaan, ettei ole olemassa mitään mikä ei ole itsekkyyttä. Toki tuossa sanakirjan määritelmässäkin on tarkennus: ”Ottaa huomioon vain omat tarpeensa.” Ajatellaan tuota hyväntekeväisyys- tapausta. Pääsyy miksi annamme rahaa lippaaseen on ilman muuta se, että haluamme auttaa. Annamme muutaman lantin katastrofin uhreille, köyhille elinolosuhteille tai jonkun maan jälleenrakennukseen. Antaisimmeko pois rahaa, jos emme kokisi saavamme siitä itsellemme hyötyä? Monet miettivät, että mitä se hyöty siinä on. Hyödymme siitä, että saamme itsellemme paremman mielen auttamisesta. Totta kai se on inhimillistä kokea myös auttamisesta syntyvää hyvää oloa, mutta myös jotkut erittäin rikkaat ihmiset lahjoittavat miljoonia euroja tai dollareita Afrikan lapsille. He saavat tällaisilla tempauksilla julkisuutta ja myös hyvän ihmisen maineen.
Sanoin tyttöystävälleni, että olen tässä parisuhteessa itseni takia. Aivot raksuttaa. Miksi tekisin mitään, mikä ei hyödyttäisi minua? Saan parisuhteessa rakastamaltani tyttöystävältä rakkautta, hyväksyntää ja läheisyyttä, asioita jotka ovat jokaisen ihmisen perustarpeita. En minä ole parisuhteessa sen toisen vuoksi, vaan itseni. Totta kai teen kaikkeni parhain päin, että pidän tyttöystäväni onnellisena, mutta taas päästään itsekkääseen ajatteluun. Teenkö kaikkeni vain siksi, että tyttöystäväni pysyisi kanssani, koska rakastan häntä ja saan näin tyydytystä itse?
Monet ajattelevat varmasti sosiaali- ja terveysalan työntekijöiden olevan hyvin auttavia ihmisiä. Totta kai he ovatkin, mutta jokaisesta mediasta tulee jatkuvalla syötöllä uutisia, joissa sote- alalla kerrotaan olevan työvoimapula ja siinä on monille syy hakea opiskelemaan kyseistä alaa ja mennä töihin. Mennä töihin siksi, että saa jälleen tyydytettyä omat perustarpeensa työstä saadulla vastikkeella ja toivon mukaan he saavat myös hieman extraa elämäänsä. Uskon ja toivon, että jokaisella heillä on halu auttaa ja he eivät ole vain ja ainoastaan palkan ja hyvien työllisyysnäkymien takia kouluttautuneet alalle.
Tässä on nyt kolme esimerkkiä; hyväntekeväisyys, parisuhde ja työssäkäynti. Jokaista yhdistää itsekkyys. Itsekkyys tuntuu olevan yksi perisynneistämme. Vaikka tämä teksti voikin kuulostaa siltä, että olen hyvin itsekäs ihminen niin sitä en todellakaan koe olevani. Autan ihmisiä ja tulen auttamaan tulevassa ammatissani. En kuitenkaan opiskele sosiaali- ja terveysalaa. Yritän aina ajatella kaikkia muita ennen minua. Ajatus siitä, että olen itsekäs ihminen saa minut tuntemaan pahoin, mutta olenko yksin näiden ajatusteni kanssa? Koetteko saavanne jostakin asioista henkistä tai fyysistä tyydytystä ilman, että teillä olisi kuitenkin oma etu siellä jossain taka-alalla? Mitä teidän mielestänne on itsekkyys? Onko itsekkyys hyväksyttävää, koska jokainen ihminen on itsekäs jollain asteella? Heittäkää ajatuksia ja voimme myös keskustella muista kuolemansynneistä, vaikkei itsekkyys virallisesti niihin kuulukaan. Älkää ottako huomioon termejä peri- ja kuolemansynti. Ne viittaavat liikaa Raamattuun ja tämän pohdiskelun taustalla ei ole mitään uskonnollista.
Viikko lopussa ja tällainen kirjoitus, huhhuh.