Olen tässä syksyn aikana uudella määräaikaisella työpaikallani perehtynyt toimeentulotukien ihmeelliseen maailmaan ja yllätyksekseni olen huomannut, että ei pelkästään kuntien välisillä käytännöillä ole eroja, vaan jopa saman konttorin sisällä yksi etuuskäsittelijä voi linjata saman tapauksen eri tavalla kuin toinen. Mitkään ohjauskeskustelut ja neuvonnat eivät auta yhtään mitään, kun umpihullut luupää-ämmät eivät jousta näkemyksistään senttiäkään. Ei todellakaan näytä hyvältä ulospäin tällainen, mutta toisaalta laki on niin huonosti laadittu, että se jättää ihan liikaa varaa tulkintoihin.
Päätökseen tyytymätön ei voi valittaa päätöksestä, vaan hakea muutosta ko. kunnan tai kaupungin perusturvalautakunnalta (vai mikä se sitten missäkin kunnassa on nimeltään). Nämä oikaisuvaatimukset ainakin omassa kaupungissani johtavat tuskin koskaan päätöksen muutokseen. Joskus harvoin ennen lautakuntakäsittelyä päätöksen tehnyt viranhaltija voi tehdä päätöksestään ns. itseoikaisun, jos huomaa tehneensä selkeän virheen, mutta lautakunnassa päätökset eivät taida muuttua käytännössä koskaan. Lautakunnan päätöksestä voi sitten valittaa hallinto-oikeuteen ja aina korkeimpaan hallinto-oikeuteen saakka, mutta nämä prosessit kestävät useita kuukausia ja harvoin kyseessä on niin suuret intressit, että moiseen rumbaan kukaan jaksaisi lähteä. Paitsi tietty nämä ammatikseen joka asiasta rutisevat, joita sossunkin asiakkaista jonkun verran löytyy.
En todellakaan jää kaipaamaan tosta työpaikasta yhtään mitään, kun helmikuun 17. päivä viimeisen kerran sieltä lähden. Tänään jäljellä 35 työpäivää.