Pitää muuten palata Lontoon 2012 kisojen muistoihin. Tosta on jäänyt silleen mielenkiintoinen muistijälki, että vaikka ne on jo ihan selvästi ns. "tämän päivän" kisoja, niin silti ne on sellaiset kisat joita tuli vielä ihan reilusti seurattua radionkin kautta. Kisojen viimeisenä viikonloppuna oltiin kaveriporukalla mökillä tuolla Etelä-Savossa, tuohon aikaan ei vielä ollut yhteydet siellä päin ihan sellaiset että olisi voinut kisoja seurata esim. Yle Areenan kautta, joten ei muuta kuin radio tulille. Tuo oli itse asiassa ihan pirun hauskaa ja jos miettii vuosia taaksepäin, niin kyllähän urheilutapahtumien seuraaminen mökillä nimenomaan radiosta on ainakin itselle iso osa lapsuuden kesänviettoa.
Tokihan sitten kyseisen viikonlopun lauantaina piti tehdä peliliikkeitä koska oli keihäsfinaali, joten ei muuta kuin moottorivene alle ja pienen matkan päässä olevaan kesäkahvilaan katsomaan tuo kyseinen finaali. Olihan siinä muitakin lajeja toki ohjelmassa, mutta keihäsfinaalia sinne mentiin katsomaan. Meillä ei itse asiassa ollut edes mitään hajua siitä onko kyseinen kuppila auki, mutta riskillä mentiin ja onneksi paikka oli auki. Ruuskasen pronssimitali (myöhemmin hopea) oli kyllä ison juhlan aihe, mutta sanotaanko että Keshorn Walcottin yllätyskulta oli myös sellainen että vanhan liiton miehillä meni kyseisessä paikassa huuli pyöreäksi. En nyt ihan sanatarkkaa lainausta kehtaa laittaa, mutta kyllä siinä eräskin isäntä totesi että "voi perkele millaseksi on mennyt...". Loput voittekin varmaan päätellä itse.
PIdän noita Lontoon 2012 oman elinaikani kenties parhaimpina olympiakisoina, lisäksi ne tulee hyvin suurella todennäköisyydellä olemaan viimeiset sellaiset ns. "vanhan liiton" olympialaiset joita on tullut laajemmin seurattua klassisissa mökkiolosuhteissa vähän sellaisen vajavaisen informaation varassa ja ilman tv-kuvaa.