Sori, nyt tulee aika pitkä pohjustus. Jos aihe ei kiinnosta, niin lukeminen kannattaa lopettaa hyvissä ajoin.
Mitä eroa on seuraavilla joukkueilla:
Slovakia
mv: Jan Lasak, Pavol Rybar
p: Martin Strbak, Ivan Droppa, Peter Podhradsky, Stanislav Jasecko, Ivan Majesky, Richard Pavlikovsky, Joku Muu
h: Robert Petrovicky, Peter Pucher, Andrej Nedorost, Miroslav Hlinka, Zdeno Ciger, Radovan Somik, Richard Sechny, Jan Pardavy, Marek Uram, Robert Tomik, Jan Plch, Vlastimil Plavucha, Peter Bartos
Slovakia:
mv: Jan Lasak, Pavol Rybar
p: Zdeno Chara, Robert Svehla, Lubomir Sekeras, Richard Lintner, Lubomir Visnovsky, Branislav Mezei, Radoslav Suchy
h: Peter Bondra, Richard Zednik, Miroslav Satan, Marian Hossa, Josef Stumpel, Pavol Demitra, Michal Handzus, Marian Gaborik, Zigmund Palffy, Ladislav Nagy, Marian Cisar, Robert Petrovicky, Vladimir Orszagh
Huomasiko kukaan mitään eroa näiden kokoonpanojen välillä? Luulenpa olevani useimpien kanssa samaa mieltä, jos väitän, että jälkimmäinen on hyvinkin kilpailukykyinen jääkiekkojoukkue jopa taistelemaan olympiamitalista. Ensimmäistäkin voinee häpeämättä maajoukkueeksi nimittää ja sen voisi ehkä kelpuuttaa jopa MM-kisojen a-sarjaan:)
Suurin ero näiden esimerkkijoukkueiden välillä on se, että jos olympialaisten pelijärjestelmä olisi oikeudenmukainen ja tasapuolinen, Slovakia osallistuisi kisoihin täysipainoisesti jälkimmäisen kaltaisella miehistöllä. Vaan kun ei ole, muistuttaa Slovakian joukkue, ainakin kisojen alussa, enemmän tuota oikeanpuoleista.
Jos näiden joukkueiden vertaaminen tuntuu vielä hankalalta, niin etsikääpä käsiinne Suomen kokoonpano edellisessä Sweden Hockey Gamesissa. Sitten hakekaa näppeihinne lista suomalaisista NHL-pelaajista kaudella 2000-2001. Sijoittakaa näitä NHL-pelaajia tuohon Sweden Hockey Gamesin joukkueen pelaajien tilalle näiden paremmuuden mukaan. Kun lista on valmis, laskekaa, montako Euroopassa pelaavaa ja montako NHL-pelaajaa on joukkueessa mukana. Ehkä huomaatte eron.
Kertauksen vuoksi niille, ketkä eivät Salt Lake Cityn pelisysteemiä vielä tunne, näin pelataan:
Kuusi maata – Suomi, Ruotsi, Kanada, USA, Venäjä ja Tshekki – pääsevät suoraan kisojen toiselle kierrokselle, joka pelataan kahdessa lohkossa.
Lisäksi lohkoihin tulee karsintalohkojen A ja B voittajat. A-lohkossa pelaavat Slovakia, Itävalta, Latvia ja Saksa. B-lohkossa ovat Sveitsi, Valko-Venäjä, Ukraina ja Ranska. Alkulohkot pelataan ilman NHL-pelaajia. Jatkolohkoissa NHL-pelaajat ovat mukana.
Slovakia ei ole ainoa kärsijä, suurin kylläkin. Saksa lähtee kisoihin ilman Olaf Kölzigiä, Jochen Hechtiä ja Marco Sturmia. Ukrainalta puuttuu Dimitri Khristitch ja Valko-Venäjältä Ruslan Salei ja Vladimir Tsyplakov. Sveitsi jää kaipaamaan David Aebischeria ja Michel Rieseniä ja Latvia muun muassa Arturs Irbeä, Karlis Skrastinsia, Sandis Ozolinshia ja Sergei Zholtokia.
On aivan pakko ottaa tähän vielä yksi raadollinen vertaus. Vertaaminen SM-liigaan on aika irvokasta, mutta kuitenkin miellyttävää joukkuemäärän melkein vastatessa tilannetta.
Eli SM-liigakausi 2001-2002 (edelliskauden sijoitusten mukaan):
A-lohkossa pelaavat Lukko, Saipa ja Ässät.
B-lohkossa Pelicans, Blues , HPK ja Jyp.
Joukkueet pelaavat joulutaukoon asti lohkonsisäisiä otteluitaan paremmuuttaan selvitellen. Lukko pelaa ilman ykkösmaalivahtiaan ja Pasi Saarelaa. Saipalla pidetään viltissä Jan Huokko ja Vladimir Machulda. Ässillä on Jari Korpisalo pelikiellossa syyskauden.
Pelicansilla molemmat maalivahdit ovat pelikelpoisia, mutta joukkueen kolme ensimmäistä kentällistä ovat pelikiellossa. Blues ei saa peluuttaa Jarmo Myllystä eikä Turek-Zelenka-kaksikkoa. HPK:lla joulutaukoon asti peliaikaa odottelevat maalivahti Smid, puolustajat Tuulola ja Martinek sekä Eero Somervuori ja Antti Miettinen. Jyp (Itävalta) on mukana parhaalla miehistöllään.
Joulutauon jälkeen molempien lohkojen voittajat saavat parhaat miehensä mukaan ja pelaavat TPS:n, Tapparan, Ilveksen, Kärppien, Jokereiden ja Hifk:n kanssa liigamestaruudesta. Alkulohkoissa sijoille 2-4 sijoittuneet pelaavat parhaiden pelaajiensa kera liigan 9. sijasta.
Saako pelisysteemi kannatusta?
Salt Lake Cityn olympiaturnausta on jo pitkään markkinoitu NHL-pelaajien huipputurnauksena. Kisojen jälkeen saattaa taas jäädä suuhun hyvä loppumaku, mutta järjellä ajateltuna kisojen pelijärjestelmä on älyttömyydessään aivan käsittämätön syvältä. Ei ole oikein, että toiset maat saavat suuremman hyödyn NHL-pelaajistaan kuin toiset.
Jääkiekko osoittaa hienolla tavalla olevansa amatöörimäisesti pyöritettävä pikkulaji, etten sanoisi harrastelijoiden puuhastelua. En voisi kuvitellakaan, että jalkapallon, lentopallon tai koripallon MM-tai olympiaturnauksessa jotkut maat sijoitettaisiin suoraan toisella kierrokselle. Kilpailujen tehtävä on kai kuitenkin asettaa joukkueet paremmuusjärjestykseen, ei sitä tarvitsisi tehdä kabinetissa. Eikö urheilussa mitata senhetkisillä tuloksilla paremmuus, ei edellisvuosien tuloksilla? Aivan uskomatonta toimintaa IIHF:ltä sortua näin lapselliseen ratkaisuun. Järkyttävintä on se, ettei Naganosta opittu mitään, vaan sama virhe tehdään nyt uudelleen.
Muistellaanpa vielä, miten Naganossa kävikään: Slovakia tupeloi ensin alkulohkossa eurooppalaispelaajillaan tasurin Itävaltaa vastaan. Kohtalonotteluun Kazakstania vastaan se ehti lennättää NHL-miehistään Bondran ja Svehlan, mutta se ei vielä riittänyt, vaan joukkue hävisi 3-4 ja sijoittui lopulta kymmenenneksi. Palffy, Satan ja kumppanit saivatkin mitalipelien sijasta keskittyä puolentoista viikon lomaan.
Saksa taas töpeksi omat mahdollisuutensa jo toisella kierroksella hävittyään Valko-Venäjälle 8-2. Klaus Merk torjui 23 kertaa ja jätti torjumatta 8 kertaa. Olaf Kölzig ehti kolmanteen peliin, piti nollan ja torjui voiton, mutta se ei enää riittänyt jatkopaikkaan. Kölzig torjui kisoissa yhteensä 56 kertaa ja päästi kaksi maalia.
Sen lisäksi, että Slovakia kärsii menestyksessään joutuessaan pelaamaan b-maajoukkueellaan, myös sen taloudelliset kustannukset kasvavat. Maa ei käsittääkseni ole millään muotoa varakas, ja mahtaa paikallista olympiakomiteaa risoa, kun se joutuu kustantamaan ”ylimääräisen” joukkueen Euroopasta toiselle puolelle Atlanttia. Ei se kai halpaa lystiä ole. On myös mahdollista, että hävittyään ensimmäisen pelinsä tämä joukkue kiekkoilee kolmen ottelun ajan jo varmuudella sijoista 9-14. Mikä mahtaa olla motivaatiotaso tällöin?
Nykymuodossaan, jos tuijotetaan muutakin kuin terävintä kärkeä, Salt Lake Cityn turnaus on lähinnä huono vitsi. IIHF vain sattuu nuolemaan suurta ja mahtavaa NHL:ää niin kovin suurella intensiteetillä. Nykytilannetta parempia ratkaisuja olisi:
a) ehdottomasti se, että NHL suostuisi jatkamaan taukoaan vielä viikon-pari pidemmäksi ja kaikki joukkueet saisivat parhaat pelaajansa mukaan.
b) kaikkien joukkueiden lähteminen samalta viivalta. Pelattaisiin esimerkiksi kahdessa kuuden joukkueen lohkossa tai samalla systeemillä kuin MM-kisoissa. Jos NHL ei suostuisi pidentämään taukoaan, pitäisi niin Suomen, Ruotsin, USA:n, Kanadan ja muidenkin lähteä kisoihin Euroopassa ja farmeissa pelaavilla pelaajillaan.
c) pudottaa joukkuemäärää radikaalisti kahdeksaan. Mukaan pääsisi vaikkapa edellisten olympialaisten neljä parasta maata suoraan ja loput neljä joutuisivat karsimaan paikastaan. Tällöin voitaisiin koko nykyinen alkusarja jättää pelaamatta, NHL saisi vieläkin lyhyemmän tauon ja voitaisiin puhua todellisesta huipputurnauksesta. Moni maa joutuisi tällöin jättämään olympialaiset haaveeksi, mutta olisiko se välttämättä sitten niin paha asia? (Huom: MM-kisojen joukkuemäärää en ole supistamassa.) Olympialaisten urheilijamäärä on jatkuvasti pursuamassa yli äyräidensä ja kiekkojoukkueissa luulisi olevan tinkimisen varaa. Ehkäpä tämä avaisi kisojen portit sitten vaikkapa hiihtosuunnistukselle tai jollekin muulle mukaan hinkuvalle talvilajille, heh. IIHF:llä asiassa tökkinee vastaan pelko siitä, että karsinnoissa ulos saattaisi pullahtaa vaikkapa USA, Venäjä tai Ruotsi.
d) nyyh, jopa se, että pelattaisiin koko kisat ilman NHL-miehiä. Niin kuin ennenkin. Niin karmivalta kuin se kuulostaakin, niin itse valitsisin mieluummin tasapuolisuuden ja oikeudenmukaisuuden heikompien pelaajienkin kanssa kuin NHL-tähdet mestaruusturnauksen irvikuvassa potkimassa pienempiä maita päähän. Tämä ratkaisu kyllä vaatisi tosin ehdottomasti sen, että World Cup vakiintuisi pelattavaksi joka neljäs vuosi. Kaikki parhaat nähtäisiin sitten siellä.
Mitä minä sitten tässä itken? Suomi saa parhaat pelaajansa mukaan ja olympiakomiteakin on jo varmistanut ensimmäisen pistesijansa (naisten lätkästä tulee se toinen varma). Urheilusta tekee kuitenkin mielestäni urheilua se, että parhaille joukkueille ei tarvitsisi antaa tasoitusta vaan paremmuus ja olympiamitalit ratkottaisiin rehellisellä ja tasapuolisella pelillä.
Nyt, kun tilanteelle ei Suolajärvi Cityn suhteen ole enää mitään tehtävissä, niin korjattakoon tilanne viimeistään Torino 2006:een mennessä.
Itselläni ei muuten ole tietoa, kummastako alkulohkosta tulee karsija Suomea vastaan jatkolohkoon? Ken tietää, kertokoon.
Mitä eroa on seuraavilla joukkueilla:
Slovakia
mv: Jan Lasak, Pavol Rybar
p: Martin Strbak, Ivan Droppa, Peter Podhradsky, Stanislav Jasecko, Ivan Majesky, Richard Pavlikovsky, Joku Muu
h: Robert Petrovicky, Peter Pucher, Andrej Nedorost, Miroslav Hlinka, Zdeno Ciger, Radovan Somik, Richard Sechny, Jan Pardavy, Marek Uram, Robert Tomik, Jan Plch, Vlastimil Plavucha, Peter Bartos
Slovakia:
mv: Jan Lasak, Pavol Rybar
p: Zdeno Chara, Robert Svehla, Lubomir Sekeras, Richard Lintner, Lubomir Visnovsky, Branislav Mezei, Radoslav Suchy
h: Peter Bondra, Richard Zednik, Miroslav Satan, Marian Hossa, Josef Stumpel, Pavol Demitra, Michal Handzus, Marian Gaborik, Zigmund Palffy, Ladislav Nagy, Marian Cisar, Robert Petrovicky, Vladimir Orszagh
Huomasiko kukaan mitään eroa näiden kokoonpanojen välillä? Luulenpa olevani useimpien kanssa samaa mieltä, jos väitän, että jälkimmäinen on hyvinkin kilpailukykyinen jääkiekkojoukkue jopa taistelemaan olympiamitalista. Ensimmäistäkin voinee häpeämättä maajoukkueeksi nimittää ja sen voisi ehkä kelpuuttaa jopa MM-kisojen a-sarjaan:)
Suurin ero näiden esimerkkijoukkueiden välillä on se, että jos olympialaisten pelijärjestelmä olisi oikeudenmukainen ja tasapuolinen, Slovakia osallistuisi kisoihin täysipainoisesti jälkimmäisen kaltaisella miehistöllä. Vaan kun ei ole, muistuttaa Slovakian joukkue, ainakin kisojen alussa, enemmän tuota oikeanpuoleista.
Jos näiden joukkueiden vertaaminen tuntuu vielä hankalalta, niin etsikääpä käsiinne Suomen kokoonpano edellisessä Sweden Hockey Gamesissa. Sitten hakekaa näppeihinne lista suomalaisista NHL-pelaajista kaudella 2000-2001. Sijoittakaa näitä NHL-pelaajia tuohon Sweden Hockey Gamesin joukkueen pelaajien tilalle näiden paremmuuden mukaan. Kun lista on valmis, laskekaa, montako Euroopassa pelaavaa ja montako NHL-pelaajaa on joukkueessa mukana. Ehkä huomaatte eron.
Kertauksen vuoksi niille, ketkä eivät Salt Lake Cityn pelisysteemiä vielä tunne, näin pelataan:
Kuusi maata – Suomi, Ruotsi, Kanada, USA, Venäjä ja Tshekki – pääsevät suoraan kisojen toiselle kierrokselle, joka pelataan kahdessa lohkossa.
Lisäksi lohkoihin tulee karsintalohkojen A ja B voittajat. A-lohkossa pelaavat Slovakia, Itävalta, Latvia ja Saksa. B-lohkossa ovat Sveitsi, Valko-Venäjä, Ukraina ja Ranska. Alkulohkot pelataan ilman NHL-pelaajia. Jatkolohkoissa NHL-pelaajat ovat mukana.
Slovakia ei ole ainoa kärsijä, suurin kylläkin. Saksa lähtee kisoihin ilman Olaf Kölzigiä, Jochen Hechtiä ja Marco Sturmia. Ukrainalta puuttuu Dimitri Khristitch ja Valko-Venäjältä Ruslan Salei ja Vladimir Tsyplakov. Sveitsi jää kaipaamaan David Aebischeria ja Michel Rieseniä ja Latvia muun muassa Arturs Irbeä, Karlis Skrastinsia, Sandis Ozolinshia ja Sergei Zholtokia.
On aivan pakko ottaa tähän vielä yksi raadollinen vertaus. Vertaaminen SM-liigaan on aika irvokasta, mutta kuitenkin miellyttävää joukkuemäärän melkein vastatessa tilannetta.
Eli SM-liigakausi 2001-2002 (edelliskauden sijoitusten mukaan):
A-lohkossa pelaavat Lukko, Saipa ja Ässät.
B-lohkossa Pelicans, Blues , HPK ja Jyp.
Joukkueet pelaavat joulutaukoon asti lohkonsisäisiä otteluitaan paremmuuttaan selvitellen. Lukko pelaa ilman ykkösmaalivahtiaan ja Pasi Saarelaa. Saipalla pidetään viltissä Jan Huokko ja Vladimir Machulda. Ässillä on Jari Korpisalo pelikiellossa syyskauden.
Pelicansilla molemmat maalivahdit ovat pelikelpoisia, mutta joukkueen kolme ensimmäistä kentällistä ovat pelikiellossa. Blues ei saa peluuttaa Jarmo Myllystä eikä Turek-Zelenka-kaksikkoa. HPK:lla joulutaukoon asti peliaikaa odottelevat maalivahti Smid, puolustajat Tuulola ja Martinek sekä Eero Somervuori ja Antti Miettinen. Jyp (Itävalta) on mukana parhaalla miehistöllään.
Joulutauon jälkeen molempien lohkojen voittajat saavat parhaat miehensä mukaan ja pelaavat TPS:n, Tapparan, Ilveksen, Kärppien, Jokereiden ja Hifk:n kanssa liigamestaruudesta. Alkulohkoissa sijoille 2-4 sijoittuneet pelaavat parhaiden pelaajiensa kera liigan 9. sijasta.
Saako pelisysteemi kannatusta?
Salt Lake Cityn olympiaturnausta on jo pitkään markkinoitu NHL-pelaajien huipputurnauksena. Kisojen jälkeen saattaa taas jäädä suuhun hyvä loppumaku, mutta järjellä ajateltuna kisojen pelijärjestelmä on älyttömyydessään aivan käsittämätön syvältä. Ei ole oikein, että toiset maat saavat suuremman hyödyn NHL-pelaajistaan kuin toiset.
Jääkiekko osoittaa hienolla tavalla olevansa amatöörimäisesti pyöritettävä pikkulaji, etten sanoisi harrastelijoiden puuhastelua. En voisi kuvitellakaan, että jalkapallon, lentopallon tai koripallon MM-tai olympiaturnauksessa jotkut maat sijoitettaisiin suoraan toisella kierrokselle. Kilpailujen tehtävä on kai kuitenkin asettaa joukkueet paremmuusjärjestykseen, ei sitä tarvitsisi tehdä kabinetissa. Eikö urheilussa mitata senhetkisillä tuloksilla paremmuus, ei edellisvuosien tuloksilla? Aivan uskomatonta toimintaa IIHF:ltä sortua näin lapselliseen ratkaisuun. Järkyttävintä on se, ettei Naganosta opittu mitään, vaan sama virhe tehdään nyt uudelleen.
Muistellaanpa vielä, miten Naganossa kävikään: Slovakia tupeloi ensin alkulohkossa eurooppalaispelaajillaan tasurin Itävaltaa vastaan. Kohtalonotteluun Kazakstania vastaan se ehti lennättää NHL-miehistään Bondran ja Svehlan, mutta se ei vielä riittänyt, vaan joukkue hävisi 3-4 ja sijoittui lopulta kymmenenneksi. Palffy, Satan ja kumppanit saivatkin mitalipelien sijasta keskittyä puolentoista viikon lomaan.
Saksa taas töpeksi omat mahdollisuutensa jo toisella kierroksella hävittyään Valko-Venäjälle 8-2. Klaus Merk torjui 23 kertaa ja jätti torjumatta 8 kertaa. Olaf Kölzig ehti kolmanteen peliin, piti nollan ja torjui voiton, mutta se ei enää riittänyt jatkopaikkaan. Kölzig torjui kisoissa yhteensä 56 kertaa ja päästi kaksi maalia.
Sen lisäksi, että Slovakia kärsii menestyksessään joutuessaan pelaamaan b-maajoukkueellaan, myös sen taloudelliset kustannukset kasvavat. Maa ei käsittääkseni ole millään muotoa varakas, ja mahtaa paikallista olympiakomiteaa risoa, kun se joutuu kustantamaan ”ylimääräisen” joukkueen Euroopasta toiselle puolelle Atlanttia. Ei se kai halpaa lystiä ole. On myös mahdollista, että hävittyään ensimmäisen pelinsä tämä joukkue kiekkoilee kolmen ottelun ajan jo varmuudella sijoista 9-14. Mikä mahtaa olla motivaatiotaso tällöin?
Nykymuodossaan, jos tuijotetaan muutakin kuin terävintä kärkeä, Salt Lake Cityn turnaus on lähinnä huono vitsi. IIHF vain sattuu nuolemaan suurta ja mahtavaa NHL:ää niin kovin suurella intensiteetillä. Nykytilannetta parempia ratkaisuja olisi:
a) ehdottomasti se, että NHL suostuisi jatkamaan taukoaan vielä viikon-pari pidemmäksi ja kaikki joukkueet saisivat parhaat pelaajansa mukaan.
b) kaikkien joukkueiden lähteminen samalta viivalta. Pelattaisiin esimerkiksi kahdessa kuuden joukkueen lohkossa tai samalla systeemillä kuin MM-kisoissa. Jos NHL ei suostuisi pidentämään taukoaan, pitäisi niin Suomen, Ruotsin, USA:n, Kanadan ja muidenkin lähteä kisoihin Euroopassa ja farmeissa pelaavilla pelaajillaan.
c) pudottaa joukkuemäärää radikaalisti kahdeksaan. Mukaan pääsisi vaikkapa edellisten olympialaisten neljä parasta maata suoraan ja loput neljä joutuisivat karsimaan paikastaan. Tällöin voitaisiin koko nykyinen alkusarja jättää pelaamatta, NHL saisi vieläkin lyhyemmän tauon ja voitaisiin puhua todellisesta huipputurnauksesta. Moni maa joutuisi tällöin jättämään olympialaiset haaveeksi, mutta olisiko se välttämättä sitten niin paha asia? (Huom: MM-kisojen joukkuemäärää en ole supistamassa.) Olympialaisten urheilijamäärä on jatkuvasti pursuamassa yli äyräidensä ja kiekkojoukkueissa luulisi olevan tinkimisen varaa. Ehkäpä tämä avaisi kisojen portit sitten vaikkapa hiihtosuunnistukselle tai jollekin muulle mukaan hinkuvalle talvilajille, heh. IIHF:llä asiassa tökkinee vastaan pelko siitä, että karsinnoissa ulos saattaisi pullahtaa vaikkapa USA, Venäjä tai Ruotsi.
d) nyyh, jopa se, että pelattaisiin koko kisat ilman NHL-miehiä. Niin kuin ennenkin. Niin karmivalta kuin se kuulostaakin, niin itse valitsisin mieluummin tasapuolisuuden ja oikeudenmukaisuuden heikompien pelaajienkin kanssa kuin NHL-tähdet mestaruusturnauksen irvikuvassa potkimassa pienempiä maita päähän. Tämä ratkaisu kyllä vaatisi tosin ehdottomasti sen, että World Cup vakiintuisi pelattavaksi joka neljäs vuosi. Kaikki parhaat nähtäisiin sitten siellä.
Mitä minä sitten tässä itken? Suomi saa parhaat pelaajansa mukaan ja olympiakomiteakin on jo varmistanut ensimmäisen pistesijansa (naisten lätkästä tulee se toinen varma). Urheilusta tekee kuitenkin mielestäni urheilua se, että parhaille joukkueille ei tarvitsisi antaa tasoitusta vaan paremmuus ja olympiamitalit ratkottaisiin rehellisellä ja tasapuolisella pelillä.
Nyt, kun tilanteelle ei Suolajärvi Cityn suhteen ole enää mitään tehtävissä, niin korjattakoon tilanne viimeistään Torino 2006:een mennessä.
Itselläni ei muuten ole tietoa, kummastako alkulohkosta tulee karsija Suomea vastaan jatkolohkoon? Ken tietää, kertokoon.