Onhan se selvää, että tuolla mystisellä "joukkuepelillä" saadaan noista yksilöistä enemmän irti kuin vain heidän yhteenlaskettu "panos". Se ei kuitenkaan tarkoita sitä, että se olisi aivan se ja sama, mitä nämä yksilöt ovat. Havainnollistetaan asiaa.
Tälle optimaaliselle "joukkuepelille" voidaan antaa vaikka 20% suorituksia parantava kerroin.Sitten laitetaan kaksi mahdollista joukkuetta. "kukkoset" ja "koivut". Kukkosten yhteispanos on 100 pistettä, Koivuilla taas 200. Jos me nyt sitten lisäämme tuon kertoimen, niin 100x1.20=120 ja 200x1.20=240.
Eli siis mitä opimme? Lopputulos "joukkuepeli" huomioiden ei ole suinkaan sama, vaan yksilöt vaikuttavat lopputulokseen!
Ja havainnollistetaan hieman enemmän: joukkueen turnaus voidaan numeroina purkaa kolmeen kategoriaan, maalivahtipeli, "joukkuepeli" ja maalinteko. Näistä joukkuepeli tietenkin rakentuu monesta tekijästä.
Joukkueen kulmakivenä on tietysti maalivahtipeli. Ei ole samantekevää, onko maalissa 95 vai 90 pisteen molari. Huippuvahdin panos heijastuu joukkueen suoritukseen lisääntyneenä luottamuksena ja poikii yleensä itsevarmuutta ja yksinkertaisuutta joukkueen suoritukseen. Mutta maalivahtien suoritukset voidaan vakioida, sillä Sotsissa olisi meillä joka tapauksessa huippuvahti.
Tuo joukkuepeli on mielenkiintoinen tekijä. Jos otetaan siitä yksi osa-alue, maalia kohti ammutut laukaukset, päästään asian ytimeen, sillä lätkä on maalintekopeli. Viime MM-kisojen joukkuetilastot ovat mielenkiintoisia. Niiden kisojen laukaukset voitti Ruotsi (352), Sveitsin ollessa toinen (312) ja Suomi kolmas (304). Tehokkuustilastossa Ruotsi oli vasta 11. Sen voitti muuten Venäjä...
Mitä johtopäätöksiä tästä? Suomen joukkuepelaaminen oli kisoissa korkealla tasolla, mutta vähemmän yllättävästi ei parasta. Suomi sai aikaan paljon laukauksia, mutta tehot eivät olleet aivan riittäviä. Toisaalta Ruotsin joukkuepelaaminen oli suorastaan loistavaa, mutta yllättäen vähemmän tehokasta.
Suomi tulee todennäköisesti jatkamaan Sotshissa aikaisempien vuosien joukkuepelaamista. Voidaan kuitenkin olettaa, että tehotilastoissa Suomi ei ole kärjessä, ainakaan, jos puhutaan loppupeleistä. Norja ja Itävalta tietenkin vääristävät hieman lopputuloksia, oletettavasti Suomi voittaa nuo pelit suurinumeroisesti. Silloin voimme kisojen päätyttyä vakuuttavasti todistaa, että Suomen hyökkäysmateriaali oli täysin vastustajien tasoa. Ratkaisupeleissä valitettavasti onni ei ollut Suomen puolella.
Ydin on kuitenkin se, että vaikka Suomi kykenisikin yhtenäiseen suoritukseen, joukkueesta puuttuu pelaajia, jotka kykenevät MIB- tyyliin parhaista parhaiden joukossa tehokkuuteen. Missä ovat Suomen maalintekijät? Tähän problematiikkaan nähden oli hullunkurista, että SB:stä jauhettiin sivutolkulla, vaikka ko. pelaaja on jopa suomalaistenkin NHL-pistepörssissä sijalla 12. Hänellä ovat kieltämättä potentiaalin äärirajat hieman kauempana kuin SS:llä, mutta SB:n paras MM-turnauskin tuotti huikaisevat kolme (3) tehopistettä. Ja kuitenkin SB:n kieltäytyminen pelastajan roolista tuotti syytteet maanpetturuudesta. JA ei petä koskaan.
Tosiasiassa Suomi kaipaisi huippukuntoista Selännettä höystettynä muutamalla muulla takavuosien tähdillä. Nykyisellä joukkueella tuo joukkuepelaamisen taso täytyy olla selkeästi parempi kuin muilla, jotta suomalaisten maalintekotehokkuus voitaisiin kompensoida laukausten määrällä, kuten Ruotsi viime MM-kisoissa teki. Kompensaatiota täytyy toki tapahtua muuallakin: päästettyjen maalien keskiarvo tulee olla selvästi alle kahden, jotta menestyksestä voidaan haaveilla. Tämä taas edellyttää puolustajiltakin huomattavaa venymistä.