Pistetäänpä oma veikkaus:
Luongo
Price
Smith
Itse luotan näistä kavereista eniten Smithiin, mutta uskon että Luongo pelaa vahvan alkukauden puolustusvoittoisemman valmennuksen alaisena. Pricella on mahdollisuus myös, mutta Luongolla on kokemusta enemmän ja olympiakulta. Jos johonkin tämä joukkue voi kaatua, se on suurimmalla todennäköisyydellä maalivahtipeli.
Keith - Weber
Se on ihan sama ketä muut maat laittaa ykköspakkipariinsa tätä kaksikkoa vastaan, tässä on tämän hetken maailman paras puolustajakaksikko.
Staal - Doughty
Doughty on edellämainittujen kahden lisäksi ainoa täysin varma valinta joukkueeseen. Kasaamastani rosterista Doughty on myös eniten kiekkoa kuskaava puolustaja, jonka vuoksi hänen parikseen varsin maltillinen Marc Staal. En muuten uskoisi Staalin valintaan, mutta oletan Team Canadan haluavan saada kätisyydet toimimaan jokaisessa pakkiparissa.
Bouwmeester - Pietrangelo
Nämä kaksi tulevat pelaamaan yhdessä St. Louisissa, joten kemiat ovat valmiina. Vähän niin kuin Keith ja Seabrook viime olympialaisissa. Vaikkei Bouwmeester ole ihan liigan ykköspuolustajia, on hän silti erittäin hyvä luistelija, mitä tarvitaan isolla jäällä. Kätisyydet toimivat myös. Pietrangeloa tuskin tarvitsee perustella sen enempää.
Lisäksi ottaisin joukkueeseen mukaan ylivoiman täsmäaseeksi Kris Letangin tai PK Subbanin, mutta en molempia koska ovat melko samankaltaisia. Toiseksi ylimääräiseksi puolustajaksi sitten Dan Hamhuis, jolle tuskin on käyttöä mutta olisi sellainen varma valinta täytemieheksi. Dan Boylesta alkaa varmaan olla aika ajanut ohitse, olympiajoukkueen osalta siis.
Tähän asti hahmottelu on ollut melko helppoa, mutta hyökkääjien kanssa menee vaikeaksi. Valinnanvaraa on tietysti paljon, mutta myös sentterien suuri määrä verrattuna laitureihin tekee valitsemisesta vaikeaa. Koitetaan.
Kunitz - Crosby - Giroux
Kunitzilla ei muuten ole mitään asiaa olympialaisiin, mutta kemiat ovat valmiiksi loistavat Crosbyn kanssa, ja Kanadalla ei ole varaa olla antamatta Crosbylle parhaita mahdollisia työkaluja kultajahtiin. Itse uskon Crosbyn olevan parhaimmillaan silloin, kun ihan kaikki ympärillä olevat pelaajat eivät ole taiturimaisia, kiekon kuskaamisesta pitäviä pelaajia, vaan ainakin yhden tulisi olla tällainen Kunitzin kaltainen suoraviivainen tyyppi. Oikealle laidalle sitten voi kokeilla vaikka ketä, heitetään siihen nyt vaikka Giroux. On hän sentään ehdoton ykkössentteri ja kapteeni omassa joukkueessaan, ja liigan kirkkaimpia tähtiä tällä hetkellä. Luistelunopeutta riittää myös ja kätisyydet toimii Crosbyn kanssa. Aika moni on sijoittanut Stamkosin suoraan ykkösketjuun, mutta itse en vaan jaksa uskoa että liigan kaksi kenties parasta pelaajaa saisivat aikaan 1+1=2 -reaktion. Vähän niin kuin Gretzky&Lemieux tai Crosby&Ovechkin jne.
Stamkos - Toews - St. Louis
Kun panokset ovat korkealla, ei voida ajatella pelkkää hyökkäyspään taitoa. Sen vuoksi laitan Toewsin jo kakkossentteriksi. Miehen meriitit puhuvat puolestaan. Laidoille sitten Tampan parivaljakko, joiden kemiat ovat jotain aivan huikeata. En jaksa uskoa, että Stamkosin siirtäminen vasempaan laitaan rikkoo kemiaa kovinkaan paljoa, koska Stamkos on kuitenkin aika epätyypillinen sentteri, kun tekee maaleja enemmän kuin niitä syöttelee. St. Louis jätettiin tylysti pois viime joukkueesta, joten hänellä on nyt viimeinen mahdollisuus pelata olympiajäillä. Ja kun joukkueen valitsee Tampan GM Steve Yzerman, uskon St. Louisin valintaan. Pienikokoisena kaverina St. Louis on myös todella nopea, vaikka ikää jo onkin. Luulen että kapteeniksi valitaan Crosby, mutta St. Louis olisi sitten vanhimpana pelaajana selkeä valinta varakapteeniksi, jos vaikka alkaa polvet tutista. Hymiö.
Staal - Tavares - Nash
Yksinkertaisesti siksi, että kaikki heistä ovat liian hyviä jäädäkseen joukkueen ulkopuolelle. Laitureilta löytyy kokoa, mutta myös nopeutta isolle jäälle. Tavaresin ja Staalin paikkaa voi myös vaihtaa, jos halutaan saada Tavaresista kaikki maalintekopotentiaali irti. Koonsa vuoksi kuitenkin Staal ja Nash laidoilla, koska pärjäävät paremmin kulmaväännöissä.
Ladd - Bergeron - Sharp
Bergeron on niin huikea puolustussuuntaan, että ei häntä voi jättää pois. Ratkaisuvoimaa tästä joukkueesta löytyy yllin kyllin, joten Toewsin ja Bergeronin kaltaisten kahden suunnan eliittipelaajien mukana olo on perusteltua. Ladd voi olla jollekin yllätys, mutta mielestäni sopisi hyvin tuonne nelosketjuun. Ei ole mikään näyttävä pelaaja, mutta tehokas siinä mitä tekee. Tähän kohti sopisi kyllä yhtä hyvin vaikka Mike Richards. Oikeaan laitaan Sharp, joka on myöskin hyvä molempiin suuntiin ja on ennenkin tehnyt tärkeitä maaleja. Pystyy myös pelaamaan mitä tahansa hyökkääjän paikkaa.
Täytemiehiksi on sitten tarjolla iso liuta kavereita. Jo aiemmin mainittu Mike Richards esimerkiksi, tai vaikka seurakaverinsa Jeff Carter. Itse pidän Carteria vähän liian yksipuolisena pelaajana, joten siksi ihan täysin puhtaalle maalipyssylle ei ole tarvetta kun Stamkos siellä jo on. Taylor Hallin ja Jordan Eberlen jätin pois, koska he ovat vielä nuoria ja heidän aikansa tulee sitten seuraavissa kisoissa. Vähän niin kuin Stamkos viime olympialaisten aikaan. Hall voi kyllä tehdä valinnasta vaikean, koska potentiaalia on yli piste-per-peli -tahtiin. Muita mahdollisia ovat sitten Jamie Benn (joka käsittämättömästi jätettiin olympialeirin ulkopuolelle!) ja James Neal. Jos Kunitz vaikka loukkaantuu, ja Neal pääsee pelaamaan Crosbyn kanssa hyvällä menestyksellä, niin Neal voi valmiina olevien kemioiden ansiosta löytää itsensä ykkösketjusta.
Jos TSN:n toimittajien raportteihin on uskomista, ja Kanadan valmennusryhmän haastatteluissa on jotain perää, niin kanukit näyttävät ottavan ihan kunnolla tosissaan tuon isomman kaukalon tuoman haasteen. Siksi en itse viitsinyt edes miettiä jotain Milan Lucicia, jonka isoin avu on kuitenkin iso koko ja fyysisyys. Isommassa kaukalossa hänen kaltaistensa pelaajien merkitys pienenee. Taklaamalla olympiakultaa ei voiteta. Hyvin liikkuvia pelaajia tullaan suosimaan, joten jätin (oman suosikkijoukkueeni pelaajia, huom.) Getzlafin ja Perryn kokonaan ulos. Samoin Joe Thorntonia en usko nähtävän kisoissa. Varsinkin Perryllä luistelutaito ei vaan riitä, ellei häntä sitten peluutettaisi enimmäkseen maalinedustatilanteissa. Ja en nyt tällä tarkoita, että Perry on sysipaska luistelija (tai no ehkä tarkoitankin), vaan sitä, että Kanada on todella painottanut liikkuvuutta isomman kaukalon takia.
Ylivoima tulee aiheuttamaan huimausta vastustajissa. Miten olisi esim:
Stamkos - Crosby - Tavares
Doughty - St. Louis
tai
Giroux - Toews - Nash
Weber - Keith
Alivoimallekin riittäisi osaamista:
Bergeron - Sharp
Toews - Ladd
Richards - Nash
C: Sidney Crosby
A: Martin St. Louis
A: Duncan Keith
