Se siitä. Joskus pomppii Suomelle, mutta aina Ruotsin ollessa vastassa pomppii kiekko sille. Ei mikään paha pettymyksen tunne, sillä tätä osasin hieman odottaa.
Suomi lähti peliin kyllä aivan liian varovasti, mikä johti paikoin liian passiiviseen karvaukseen ja etenkin Suomen pakit laskivat jatkuvasti Niittymäen syliin. Pelattiin olympiafinaalia ja pelaajat selvästi tiesivät sen, passiivinen kuva jäi Suomesta.
Niittymäki oli mies paikallaan, maaleja en hänen piikkiinsä laittaisi. Ensimmäisessä kiekko pomppi jälleen Ruotsille, toinenkin taisi mennä oman pakin kautta ja kolmas aivan ristikkoon maskin takaa. Jokainen maali toki otettavissa, mutta ainakaan minun sormeni ei nouse Anteroa syyttämään.
Vitutti Sundinin ja Forsbergin kiekonsuojaus, joka tapahtui hieman puolirikollisesti susikättä käyttäen. Tästä mm. Nummelin sai jäähyn, kun Sundin ensin susikädellä pelasi itsensä vapaaksi ja Numppa joutui roikkumaan. Tuomarilta meni toisen erän lopussa sitten paikkailuksi ja Suomikin pääsi ylivoimalle.
Suomella ensimmäinen ottelu, jossa oikeasti näkyi, ettei kaikki parhaat pakit olleet mukana. Lydman ja Berg etenkin suurissa vaikeuksissa.
Kyllä jälleen parempi voitti, Suomi oli ihmeen haluttoman oloinen. Ruotsi halusi voittoa enemmän ja taisi leijonilla olla vatsa jo täynnä, sen saattoi aistia jo osittain Venäjä-ottelun jälkeisistä kommenteistakin. Elämä jatkuu, ilman olympiakultaa.