Kuten yllä totesin, suurin ero on lähinnä aloituksissa.
Kyllä suurin ero on nimenomaan siellä viisikkopelin rakenteissa eli ajoituksissa, sijoittumisessa ja kiekonmenetyksen/riiston tapahtuessa reagoinnissa sekä tietysti sentterin roolissa puolustusvastuu korostuu. Keskushyökkääjän rooli on modernin jääkiekon tärkein pelipaikka. Eritoten ykkössentterin speksit on itseasiassa varsin tarkkaan määrätyt ja nykyään liigatasolla ei tahdo riittää edes "raipemainen" peliäly vaan keskushyökkääjältä vaaditaan myös hyvää liikkuvuutta. Tästä syystä mm. Olausson (oletettavasti loukkaantumisista johtuen liike oli odotettuakin tahmeampaa) oli viimekaudella vaikeuksissa, kun ei tahdo ehtiä vaikka pää ja kädet pelaisi kuinka hyvin. NHL-seuratkin muuten arvottavat lahjakkaat keskushyökkääjät lahjakkaiden laitureiden edelle.
Seurajohtajien intressit ovat toisenlaiset. He pyrkivät ajattelemaan kokonaisuutta menestyksen näkökulmasta.
Meidän Harri Ahon intresseistä en ole ihan varma mutta menestyksen näkökulmalta se ei haiskahda..
En epäile hetkeäkään, etteikö Salminen olisi liigan johtavia senttereitä kevään loppupeleissä, jos häntä peluutetaan keskellä koko kauden.
Salmiselta puuttuu tärkein eli kaikki kokemus sentterin tontilta. Periaatteessa liike, kiekollisuus ja pää riittäisi pelamaan keskelläkin mutta varmasti Sakari ja taustajoukkonsa on jostain syystä päätynyt siihen, että Salminen pelaa laidassa eikä ilmeisesti ole edes pahemmin stunttaillut keskikaistalla. Edes Mika Pyörälä, vaikka kiistatta olikin liigan paras laiturisentteri, ei pystynyt 100% säilyttämään tasoaan vaihtaessaan laidasta keskelle vaan oli omimmillaan tai pitäisikö sanoa tehokkaimmillaan laidassa. Hyvä laituri voi olla myös hyvä sentteri mutta eihän nyt Liigan TOP-3 organisaatio voi hankkia kärkisentteriksi puhdasta laituria.
Pointti nyt oli, että Sakari Salminen on yhtä varma kortti ykkössentterinä kuin Johan Backlund ykkösveskana tai Harri Aho urheilutoimenjohtajana. Kaikista saataisiin enemmän irti jossain muussa roolissa.