Selailin tuossa vinyylilevyhyllyäni (vaivaiset 125 levyä) ja koska en ole hennonut heittää kaikkea vanhaa pois, niin tallella on siis teinivuosienkin hankintoja.
Otsikkoon liittyen, 70-80 -lukujen taitteessa hankitut levyt koostuivat jokseenkin täydellisesti sen hetkisestä hittimusiikista, rockabillysta. Pari Matchboxin levyä, muutama Ray Campin levy, yksi Boppersin levy ja Shakin Pyramidsien levy. Niitä tuli kuunneltua aika lailla niihin aikoihin ja koska siinä iässä oltiin NIIN itsetietoisia oman jutun oikeellisuudesta, niin poikkipuolisen sanan sanojat, eli tässä tapauksessa punkkarit, saivat/joutuivat kuulemaan omasta musiikkimaustaan ja tyylinvalinnastaan.
Sinälläänhän punkkari-nimitys tämän "toisen suunnan" valinneista oli hieman väärä, koska se musiikki, jota he kuuntelivat olivat ns. uutta aaltoa. Se muodostui lähinnä Pelle Miljoonasta, Eppu Normaalista, Hassisen Koneesta ja muista aikalaisistaan.
Varsinkin silloin 80-luvun alkumetreillä oli erittäin tärkeää, että kuuluit jompaan kumpaan ryhmittymään. Et voinut, etkä saanut olla täysin puolueeton. Kaikkein kamalinta, mitä olisi voinut tunnustaa, että tykkää molemmista. Vaikka itse kuuluin siihen teddy-porukkaan, niin pidin kuitenkin Hassisen Koneen musiikista. Turpiin olisi tullut, jos olisin mennyt moista myöntämään.
Sen verran tiukka kotikasvatus minulla oli, että vanhempani eivät antaneet minulle koskaan lupaa lähteä Mäntsälään, mikä oli niihin aikoihin todellinen must-paikka teddyille. Silloin se oli asia, josta olin silloin "ikuisesti" katkera. Sikäli se on jäänyt harmittamaan, että siellä oli ollut aivan, mites se nykyään ilmaistaan... megabileitä. Noh, koskapa asuin silloin (ja asun edelleenkin) keskisellä Uudellamaalla, niin tulihan noita Keravan konserttejakin nähtyä, mm. Teddy & the Tigersit (kas kummaa, heh...).
Nykyinen musiikkimakuni on hieman muuttanut muotoaan, sillä se koostuu lähinnä soul-pohjaisesta soitannosta. Toisaalta... kun tarkemmin mietin, niin loppujen lopuksi olen palannut juurille, sillä mustasta musiikistahan se rock´n´roll on alkunsa saanut.
Jaa jaa... oi nuoruus! :)
Otsikkoon liittyen, 70-80 -lukujen taitteessa hankitut levyt koostuivat jokseenkin täydellisesti sen hetkisestä hittimusiikista, rockabillysta. Pari Matchboxin levyä, muutama Ray Campin levy, yksi Boppersin levy ja Shakin Pyramidsien levy. Niitä tuli kuunneltua aika lailla niihin aikoihin ja koska siinä iässä oltiin NIIN itsetietoisia oman jutun oikeellisuudesta, niin poikkipuolisen sanan sanojat, eli tässä tapauksessa punkkarit, saivat/joutuivat kuulemaan omasta musiikkimaustaan ja tyylinvalinnastaan.
Sinälläänhän punkkari-nimitys tämän "toisen suunnan" valinneista oli hieman väärä, koska se musiikki, jota he kuuntelivat olivat ns. uutta aaltoa. Se muodostui lähinnä Pelle Miljoonasta, Eppu Normaalista, Hassisen Koneesta ja muista aikalaisistaan.
Varsinkin silloin 80-luvun alkumetreillä oli erittäin tärkeää, että kuuluit jompaan kumpaan ryhmittymään. Et voinut, etkä saanut olla täysin puolueeton. Kaikkein kamalinta, mitä olisi voinut tunnustaa, että tykkää molemmista. Vaikka itse kuuluin siihen teddy-porukkaan, niin pidin kuitenkin Hassisen Koneen musiikista. Turpiin olisi tullut, jos olisin mennyt moista myöntämään.
Sen verran tiukka kotikasvatus minulla oli, että vanhempani eivät antaneet minulle koskaan lupaa lähteä Mäntsälään, mikä oli niihin aikoihin todellinen must-paikka teddyille. Silloin se oli asia, josta olin silloin "ikuisesti" katkera. Sikäli se on jäänyt harmittamaan, että siellä oli ollut aivan, mites se nykyään ilmaistaan... megabileitä. Noh, koskapa asuin silloin (ja asun edelleenkin) keskisellä Uudellamaalla, niin tulihan noita Keravan konserttejakin nähtyä, mm. Teddy & the Tigersit (kas kummaa, heh...).
Nykyinen musiikkimakuni on hieman muuttanut muotoaan, sillä se koostuu lähinnä soul-pohjaisesta soitannosta. Toisaalta... kun tarkemmin mietin, niin loppujen lopuksi olen palannut juurille, sillä mustasta musiikistahan se rock´n´roll on alkunsa saanut.
Jaa jaa... oi nuoruus! :)