Kuluvan kauden jälkeen Salon soppari puretaan Edmontonissa vedoten rantapallopykälään. Pykälä on sellainen, että paikalle soitetaan Kipru, joka vetää punaviivalta 15 sekunnin välein rantapallon kohti maalia, niin lujaa kuin vain ikinä pystyy. Jos kolme menee sisään, Kiprulle 100 Clubia, ja Salolle kenkää.
Kaksi ensimmäistä vetoa on sen verran lepsuja, että ne ei jaksa edes mennä maaliin asti. Loppuihin kolmeen Kipru vaihtaa mailan, ja saa uutta voimaa vetoihin. Salo puolestaan on yrittänyt torjua kaikki vedot Lillehammer-tyyliin, eli lepäilee kyljellään maalin edessä, toinen jalka pystyssä. Eipä auttanut ei. Kukaan ei oikeasti tiedä miten ne pallot sinne loppujen lopuksi menivät. Salo ulos, ja Kiprulle Clubit. Vaihtoehtoisesti 100 Clubin sijaan niillä voi saada 2 Hesen kerroshanpurilaista.
Ruotsissa mikään seura ei halua Saloa, joten hän haluaa palata juurilleen Suomeen. Muita vaihtoehtoja ei ole, koska ainoastaan Pena on ollut valppaana, ja hoitaa Salon IFK:hon pelaamaan. IFK antaa kaikille pakeille kenkää, koska kaikki vetelee punaselta Salolle, eikä pakkeja juuri tarvita.
Sakke on Salon maalivahtivalkku, ja keskittyy eritoten Lillehammer-tyylin kehittämiseen ja jalostukseen. Esim. missä vaiheessa mennä kyljelleen, ja mihin kulmaan jalka pitää nostaa pystyyn. Tämä tekniikka opetetaan myös Parris Duffukselle, tosin sillä lisäyksellä, että Parris yrittää samalla myös potkaista kiekon vastustajan maaliin.
Näilä opeilla IFK voittaa ensi kaudella mestaruuden, nostaa Saken koudzi-verkkatakin hallin kattoon tuulettumaan, ja tekee uskomattoman taloudellisen tuloksen, koska pelaajabudjetti oli aika pieni. Eikä kukaan enää muista Salon SLC imaisua.