Nyt mennään elämän peruskysymysten äärelle. Miten sinulla on taipumus asennoitua asioihin ja elämään yleensä? Odotatko yleensä valoisin mielin tulevaisuutta ja uskot että asioilla on taipumus kääntyä parhain päin? Vai oletko sellainen, joka uskoo negatiivisen ajattelun voimaan, eli varaudut aina huonompaan vaihtoehtoon? Esimerkiksi, jaksatko yleensä uskoa oman suosikkijoukkueesi voittomahdollisuuksiin, vai alatko joka kerta alitajuisesti jo aamusta lähtien valmistautua tappion karvaaseen kalkkiin?
Elämän kulku harvoin on näin mustavalkoista. Ihminen voi olla jossain asiassa optimisti ja ehkä jo seuraavana päivänä pessimisti. Perusluonteessa on kaiketi jokaisella jompikumpi asenne vahvempi. Osittain tämä asenne on siis geeneissä, mutta toki kokemus ja oppiminenkin vaikuttavat. Omassa vaakakupissani pessimismi painaa enemmän. Kun ei odota mitään, ei voi pettyäkään. Jos asiat menevät päin p:tä niin so what? Jos taas asiat sujuvat, se on iloinen yllätys.
Ei tähän äänestykseen kuitenkaan kukaan osallistu...
Elämän kulku harvoin on näin mustavalkoista. Ihminen voi olla jossain asiassa optimisti ja ehkä jo seuraavana päivänä pessimisti. Perusluonteessa on kaiketi jokaisella jompikumpi asenne vahvempi. Osittain tämä asenne on siis geeneissä, mutta toki kokemus ja oppiminenkin vaikuttavat. Omassa vaakakupissani pessimismi painaa enemmän. Kun ei odota mitään, ei voi pettyäkään. Jos asiat menevät päin p:tä niin so what? Jos taas asiat sujuvat, se on iloinen yllätys.
Ei tähän äänestykseen kuitenkaan kukaan osallistu...