Oletko koskaan tuntenut itseäsi vanhaksi?

[Paitselo]

Tulipahan vaan mieleeni.
Esimerkiksi tämä minä on syntynyt 11 vuotta II-maailmansodan päättymisen jälkeen. Tuo sota on kuitenkin ollut minulle aina hyvin kaukainen asia. MUTTA, jos mennään tästä hetkestä taaksepäin samaiset 11 vuotta, niin päästään vuoteen 1994. Silloin Martti Ahtisaari aloitti virkakautensa Suomen presidenttinä ja musiikkilistoilla jylläsivät sellaiset nimet kuin Mariah Carey, Rednex, Bon Jovi ja Bruce Springsteen. Jännä juttu, tuntuu että nuo yhdentoista vuoden takaiset jutut ovat tapahtuneet ihan just äsken.
Sotaveteraani-isäni oli ollut pois kranaattien repimistä juoksuhaudoista 11 vuotta silloin kun minä synnyin. Varmaan hänestäkin tuntui, että siitä hänen kuolemanpelon täyttämästä ajastaan oli kulunut tuossa vaiheessa vain vähän aikaa. En ihmettele, ettei isä pahemmin noista ajoista puhunut. Jos puhui, niin se vaati yleensä aika vahvaa humalatilaa.

Meikäläinen hyvinvointiyhteiskunnassa kasvanut laardiperse sen sijaan voi muistella menneitä aikoja jopa selvin päin.
Onhan näistä samoista asioista joristu jo nimimerkki veinikretskin avaamassa ansiokkaassa 70-lukuketjussa, mutta nyt voisi pohtia sitä, että miten ja miksi jotkut asiat saavat juuri sinut tuntemaan itsesi vanhaksi?

Minua esim. hirvittää sellainen fakta, että ikäni puolesta voisin periaattessa olla vaikkapa ministeri Tanja Karpelan isä. Voi tsiises.
Muistelen myös kaiholla niitä aikoja kun prätkällä sai paahtaa ilman kypärää Helsingistä Tromssaan. Ei poliisi asiaan puuttunut. Eipä silti, ei ne olisi minua ja Hondaani edes kiinni saaneet vanhoilla Saabeillaan.
Muistelen kaiholla myös Suomen ylimmän sarjatason futismatseja OIKEALLA NURMELLA kun Helsingin IFK punaisissa paidoissaan jyräsi HJK:n mennen tullen.
Uimastadikalla oli mahtavaa käydä tsiigailemassa friiduja väenpaljoudessa - nykyään jos sinne menee, niin jos ei ole liian kylmää, niin on liikaa väkeä. Höh - en minä parikymppisenä koskaan väenpaljoudesta harmistunut. Toisin on nyt.

Ja mikä karmeinta, muistan hyvin elävästi ajan, jolloin Anita Hirvonen oli mielestäni seksikäs. Voi tsiises, toiseen potenssiin.

On myös karmeata se kaikki, MITÄ EI MUISTA. En muista enää esim. lapsuuden kotini puhelinnumeroa, kiväärini sarjanumeroa intistä (siis KIVÄÄRIN, eikä minkään rynkyn), enkä muista edes ensimmäisen, suurella vaivalla ja säästämisellä hankitun autoni rekisterikilven tunnusta. Ei sen puoleen, en aina muista edes viedä roskia ulos, vaikka nimenomaan muija on sitä just vaatinut. Kaikenlisäksi roskis sijaitsee meidän talon autohallissa, joten luulisi sen roskanyssykän kätevästi kulkevan mukana vaikkapa samalla kun on autolle menossa ja lähdössä töihin. Noh, kerran sitten onnistuin viemään sen roskapussin autolla duunipaikalle asti. Siis epähuomiossa.
Olen myös onnistunut unohtamaan hääpäivämme monena vuonna. Ja monena vuonna on siis tullut "ympäri korvia".

Viime aikoina olen tuntenut hirveetä himoa saada kuulla edes vielä yhden kerran Antero Karapalon äänen, kun hän selostaa jotakin Englannin liigan lauantaimatsia... tai Heikki Hietamiehen äänen, kun hän juontaa Lauantaitansseja. Kaiken lisäksi noita Hietamiehen juontoja muistellessani minun rupeaa aina tekemään hillittömästi mieli keitettyjä nakkeja. En ymmärrä?

Onko muilla kokemuksia?

EDIT: kaipauslistaaan lisäystä:
- Anssi Kukkosen jääkiekkoselostukset
- muoviset minisukset (niiden avulla oppi tietämään mitä on KIPU)
- John Lennon
- Battler Britton
- Gordon Banks & Lev Jashin
- appelsiinipirtelö
- eka esiintyminen oman bändin kanssa koulun bailuissa
- eka esiintyminen futismatsissa yli kolmensadan hengen yleisön edessä
- ensimmäisen lapsen syntymä - nykyisillä välineillä ja tekniikalla tytön henki olisi ehkä pystytty pelastamaan (tämän pitäisi tietenkin olla listan ekana)

-

 

[Ted Raikas]

En tiedä miksi itseni tunnen, mutta monet (hyvin monet) ovat sanoneet että näytän ikäistäni paljon nuoremmalta. Papereitakin kysellään usein ja erehdytään luulemaan 6-8 vuotta nuoremmaksi mitä oikeasti olen.

 

[Panzerfaust]

Viestin lähetti Ted Raikas
En tiedä miksi itseni tunnen, mutta monet (hyvin monet) ovat sanoneet että näytän ikäistäni paljon nuoremmalta.

Väittävät noita tuntemuksia tyypillisiksi vanhuuden oireiksi.

 

[Paitselo]

Vielä hieman lisää:

- joka vitun päivä kroppaa kolottaa jostakin päin. Kaikki alkoi aikoinaan polvista - ne kun pettivät, niin loppui aktiiviurheilu.
Nivelsiteet on kummastakin polvesta leikattu kertaalleen ja olen huomannut että jatkuva takareiden ja pohjelihaksen voimakas venyttely auttaa polvien kolotukseen. Se venyttely sattumoisin vaatii myös selän venymistä ja siitä on seurauksena ollut aivan helvetin kipeä ristiselkä. Noh, kipeän ristiselän voi yrittää hoitaa venyttämällä koko selkärankaa ja niskaa. Ja siitä on taas ollut seurauksena aivan saatanan kipeä niska. Ei tähän taida enää auttaa muu kuin giljotiini. Ja minun tuurillani se giljotiinin terä kuitenkin kramppaisi viime hetkillä - niin että nuppi just nippanappa pysyisi hartioissa roikkumassa. Pittoreski näky.

Syöpähoidoistani en puhu mitään. Tämä riesa kun ei välttämättä liity mitenkään ihmisen ikään. Kun olen tavannut livenä erään Lastenlinnan 6-vuotiaan verisyöpäpotilaan, niin en jotenkin enää kehtaa valittaa siitä, että sain elää vain 40 vuotta ja rapiat päälle, ennenkuin minussa syöpä havaittiin...

 

[Kontulan Ottawa]

Viestin lähetti Predator

Muistelen kaiholla myös Suomen ylimmän sarjatason futismatseja OIKEALLA NURMELLA kun Helsingin IFK punaisissa paidoissaan jyräsi HJK:n mennen tullen.


-

pieni korjaus, hifk EI VIENYT HJK:ta koskaan jalkapallossa mennen tullen.

HIFK:n viimeinen mestaruus on vuodelta 59, HJK voitti sen sijaan mestaruuden tämän jälkeen aika monta kertaa. Muistatko HJK:n 60-luvun menestyksen ? vaikka mestaruuksia ei tullut, joukkue taisteli siitä ja oli aina kärkipäässä.

Todella aidot pahoittelut syövästäsi ? Mikä on tilanne ?

Olin itse 70-luvun kamppailija katsomassa ja niistäkin HJK vei valtaosan.Olemme varmaan olleet usein samoissa katsomoissa ja myös siellä uimastadikalla.

Sinänsä HIFK:n puuttuminen jalkapallon pääsarjoista harmittaa.

 

[Paitselo]

Re: Re: Oletko koskaan tuntenut itseäsi vanhaksi?

Viestin lähetti Kontulan Ottawa
pieni korjaus, hifk EI VIENYT HJK:ta koskaan jalkapallossa mennen tullen.


Todella aidot pahoittelut syövästäsi ? Mikä on tilanne ?

Heh, minä jotenkin arvasin että HJK:n mies älähtää.
Noh, se minun yltiöpäinen mainintani IFK:n pelisuorituksista HJK:n suhteen oli vain "menneiden aikojen kultaamaa muisteloa".
Kyllähän Lupi oli kova 70-luvullakin, silloin IFK:sta oli jo "aika jättänyt".
Atik Ismail on muuten syypää siihen, että vähältä piti etten "kääntänyt rotsia" Lupin puolelle. Kyllä Atik oli huippuvuosinaan todella ilmiömäinen ja värikäs pelaaja.

Niin ja minun "tautini" on ns. hallinnassa. Elämä jatkuu.

 

[Ted Raikas]

Viestin lähetti Panzerfaust
Väittävät noita tuntemuksia tyypillisiksi vanhuuden oireiksi.

Hmm, ai että se, kun muut sanovat minun näyttävän ikäistäni nuoremmalta, niin meinaa että oireilen vanhuutta..?

No, voihan se niin ollakin. Varsinkin jos kuvittelen, että muut sanovat minulle noin. Tosin silloin lähinnä on syytä epäillä, että olen skitsofreeninen.

Itse en edelleenkään tiedä miten vanhaksi tunnen itseni, se riippuu hieman asioista. Jaksaa minua kaikenlaiset tyhjänpäiväisyydet ja leikit kiinnostaa.

 

[Sistis]

Olen tuntenut. Se tapahtui viime keväänä, kun olimme bändini kanssa Helsingissä soittamassa Ääni ja Vimma -bändikatselmuksessa. Tuo tapahtumahan on siis tarkoitettu nuorille bändeille, ja sääntöjen mukaan bändistä 1/4 saa olla 25 vuotta, tai enemmän. Me menimme aika lailla rajatapauksena, viisihenkisestä bändistämme vain minä olin täyttänyt tuon maagisen neljännesvuosisadan, mutta alle kuukauden sisällä tuosta kilvasta myös pari muuta soittajaamme siirtyi tähän 'ikämies-sarjaan'.

Paikalla oli tosiaan lähes pelkästään alle 18-vuotiaita pissiksiä ja vittumarkoja. Eipä siinä mitään, kyllä sielläkin sai soitettua, mutta jotenkin tuntui oudolta. Varsinkin kun haastatteluissa huomasi vakiokysymysten olevan selkeästi 'nuoruuden innolla' porhaltaville, aloitteleville teinirock-bändeille suunnattuja.

Lisäksi aloin hiljalleen parin viime vuoden aikana tuntemaan itseni vanhaksi teekkaritouhuihin. En kaikkeen toimintaan, mutta jotkut jutut eivät enää sytyttäneet niin paljoa, kuin silloin ennen...

Ja olihan se järkytys, kun ensi kerran kuuli jonkun isän sanovan pienelle pojalleen tarkoittaen meikäläistä: "Väistäs vähän, että tuo setä pääsee ohi..."

Niin, tunnenko itseäni vanhaksi? En ehkä suuremmin, paitsi joissain edellä mainituissa yhteyksissä. Kuitenkin nyt kun on päässyt työelämän oravanpyörään, sitä tuntee itsensä lähinnä taas nuoreksi, kun on paljon uutta opeteltavaa ja kaikki on outoa ja suurta ja kaunista.

Mutta muuten olen samassa tilassa, kuin Ted Raikas: Näytän ikäistäni nuoremmalta, ja papereita kysellään silloin tällöin. Viimeksi viime syksynä kun ostin pankkikortilla Hervannan Alkosta pienen pullon viiniä.

 

[Kontulan Ottawa]

no hyvä, Predator, että tilanne on hallussa.

atik ja dalla, muistatko...

Itseäni ulkonäön perusteella, (vanha , lihava, harmaa, partaa) pidetään hyvinkin iäkkäänä.

Kun avaan suuni, ikäni putoaa yleensä 15 -20 vuodella. olen kyllä ikäisekseni (pian 50 v) henkisestä omasta mielestäni paljon nuorempi. pelailen kaikenlaisia pelejä eri välineillä, enkä jaksa ottaa elämää tosissaan.

jalkapallokin sujuu seuratasolla, eihän sitä nyt voi lopettaa.

jotenkin tuntuu, että olen nyt henkisesti nuorempi kuin esim 10 vuotta sitten. tai sitten vain kuvittelen. Jospa olenkin oikeasti vanha..

 

[pikkukatti]

En tunne itseäni mitenkään erityisen vanhaksi. Ei kai ole vielä syytäkään. Just tänään leikittiin liukuportaissa ala-aste ikäisten pikkuveljien kanssa. Näytän kanssa nuoremmalta. Baarissa ja alkossa kysellään papereita. Erääseen baariin en pari viikkoa sitten meinannut edes päästä. No ikäraja oli 22. Ja pari kuukautta siitä puuttuu. Mutta saatiin puhuttua poke ympäri. No joskus tuntee hiukan vanhaksi itsensä. Kun nyky tenavilla kuten pikkuveljilläni on kaikkea pleikkari kakkosia sun muita. Kun itse penskana pelasi commodore 64 ja sega master systemillä. Ja oli myös nuo predatorin mainitsemat minisukset. Joita pikkuveljeni on ihmetellyt ne autotallissa nähdessään. Ja myöskin kokeili. Onhan niitä vieläkin saatavilla mutta ei kai niin suosittuja enää ole. Mutta kai se vanhuus alkaa jo lähestyä pikkuhiljaa.

 

[Ted Raikas]

Kaikkein hämmentävintä tässä minunkin iässäni on se, että kun joskus jossain kuulee entisellä luokkakaverilla olevan pari muksua ja vaimo, tai näkee tälläisen työntelevän lasta rattaissa. Sitä sitten tajuaa yht'äkkiä miten aika on kulunut ja ei sitä silti olla mitään lapsia enää, vaan monet täyttä häkää perustaa perhettä tai heillä on sellainen jo, samoin kunnon työpaikka ja talo ja ties mitä. Mietin, että missähän vaiheessa itseään kiinnostaisi moinen, kun tuntuu että tässä on vastuuton murrosikäkin vielä vähän kesken...

No jokainen etenee elämässään tyylillään, eikä sitä voida oikein lokeroida että tietynikäisen pitäisi tehdä sitä ja tuntea tätä.

 

[krobbe]

Tunnenko itseäni ikinä vanhaksi, kyllä, ja vielä jopa vuosi vuodelta useammin. Tuossa kloppi-poika Predator valottikin asioita, jotka saavat minun päässä kohisemaan menneisyyttä kohisten kaipaavan kosken. II – Iso Sota oli päättynyt vain ja ainoastaan seitsemän vuotta ennen kuin krobbe kopsahti pienen noin 70 m² mökkimme saunan lauteille perheemme viidentenä lapsena. Perästä toki vielä kuului, sillä isäni ahnaana seksuaaliriippuvaisena onnistui vielä neljästi saattamaan äitini siunattuun tilaan, ennen kuin äiti, omien sanojensa mukaan suureksi helpotuksekseen, muuttui mahoksi ja kävi näin ollen tarpeettomaksi isäni pirttiviljelmien hautomakoneena.

Niin oli meilläkin samoin kuin Predan kotona, että isä ei juuri sotatouhuillaan retostellut, mitä nyt joskus saunan lauteilla innostui humalapäissään kertomaan suurista sankariteoistaan. Noita värikkäitä tarinoita oli meidän nöösipoikien todella mukava kuunnella, tosin vanhemmiten opin käsittämään, että maalaili isäni ehkä turhankin prameita kuvia noista sota-aikaisista vuosistaan. Taisi hän tutista muiden mukana siellä korsussaan ja juoksuhaudoissa, kova paikkahan se varmaan oli kaikille täyspäisille.

Itselleni sota jäi todella kaukaiseksi, vaikka sen päättymisestä ei tosiaan ollut kuin nuo vaivaiset seitsemän vuotta. Olympialaisista jotka pidettiin vain pari kuukautta ennen syntymääni ei minulla luonnollisestikaan ole mitään muistikuvia. Tutuksi ne ovat tulleet eri tiedotusvälineiden ja opusten välityksellä.

Siitä tiedän, että olen tullut vanhaksi kun muistan todella selkeästi illan kun televisiossa kerrottiin Laika-koiran ja hieman myöhemmin Juri Gagarinin uroteoista avaruudessa. Meluisa mökkimme hiljeni kuin taikaiskusta kun mustavalko-televisiomme välityksellä saimme tiedon, että amerikan maan, tyttöjemme mielestä komea, presidentti oli ammuttu. Herran jumala, siitäkin on aikaa jo…yli 40 vuotta, vittu mä olen vanha.

Möllin kiemurat ja Lätsä-Pekan hirvenaskeleella maustetun ruotsalaisten kusetuksen muistikuvat ovat selkeämpänä mielessäni kuin Atlantan olympialaiset. Siitä tietää, että on tullut vanhaksi kun kaukomuisti pelaa paljon paremmin kuin vastaava lähi sellainen. Sitä tosiasiaa eivät vuodetkaan tosin ole muuttaneet, että Eino Kaipainen on mielestäni näyttänyt aina 30-luvulta pitkälle 60-luvulle 100-vuotiaalta vanhaltapiialta, ja myöskin kuulostanut.

Ollessani 15-20-vuotias oli itsestään selvää, että kaikki yli 30-vuotiaat ovat ikäloppuja, hieman on joutunut tuostakin periaatteesta antamaan periksi vuosien myötä. Moni nuori ei vielä parikymppisenä tajua millä vauhdilla vuodet alkavat vierimään horisonttiin kun se vanhainkotiin oikeuttava 3-kymppiä täyttyy. Muistan hyvin kuinka lapsena kesälomat tuntuivat todella pitkiltä samoin kuin talvet. Nykyään ei ehdi kunnolla shortseja jalkaan vetää kun täytyy jo alkaa kaivamaan toppatakkia esille, sellaista se on elo vanhana.

Ja sitten tuo viina, voi herranen aika kuinka sitä nuorena jaksoi! Perjantaina aloitettiin (tosin ensimmäisten työvuosieni aikana tehtiin vielä lauantaisinkin töitä, joten silloin aloitettiin vasta vihdan jälkeen) ja sitä riemua riitti aina pitkälle sunnuntai-iltaan. Silti maanantai-aamuna oltiin pirteinä lähdössä töihin, kunto oli nuorna miesnä rautaa. Nykyään kun kumoat pullon kossua yhden illan aikana, saat kärsiä tuomiopäivän tuskista vähintäänkin kolme neljä päivää, näin se kaikki hauskuus viedään meiltä vanhoilta.

On tässä vanhana olossa toki puolensakin, tosin nyt ei tule ainuttakaan näin äkkiseltään mieleen. Valoisia puolia ovat nyt kuitenkin ainakin se, että pystyy vielä itse varpaan kyntensä leikkaamaan ja perseensä pyhkimään. Vaippoihinkaan ei ainakaan vielä toistaiseksi ole tarvinnut turvautua, mutta kyllä sekin aika nakuttelee lähemmäksi päivä päivältä, stna!



Asioita joita muistellessa krobbe puhaltelee raskaita henkäyksiä listaan tähän muutamia:

- lapsuuden leikit
- nuoruuden tyttöystävät, silloin sitä rakastettiin tulisesti
- kesä jolloin voitin korkeushypyssä sarjassa alle 12-vuotiaat piirinmestaruuden
- armeija-aika, oli se kuitenkin erinomaisen hieno kokemus
- vuoteni Ruotsissa, Ted Gärdestad, Ingemar Stenmark, Elfsborg, Ralf Edströn, Björn Borg, Lars-Gunnar ”Krobbe” Lundberg ja moni muu nuoruuteni idoli.
- kesän tuoksu ja heinäsirkkojen siritys, enää ei aistit juuri moisista ihanuuksista pysty nauttimaan
- Suomi-Ruotsi yleisurheilumaaottelut, silloin kuin niissä oli vielä sitä jotakin
- 70- ja 80-lukujen Tappara ja saqmojen vuosikymmenten CCCP
- Ernos, Lenne and the Leekings, Beatles, Harpo, Roy Wood, ELO, Uriah Heep, Bee Gees
- UKK, Che Guevara, Kennedyt ja Rin Tin Tin

Lisää tulee varmaan mieleen, joten lisäillään ehkä myöhemmin.

 

[Machulda]

Viestin lähetti Ted Raikas
En tiedä miksi itseni tunnen, mutta monet (hyvin monet) ovat sanoneet että näytän ikäistäni paljon nuoremmalta. Papereitakin kysellään usein ja erehdytään luulemaan 6-8 vuotta nuoremmaksi mitä oikeasti olen.

Tuttu juttu. Papereita ei nyt enää ole sentään kyselty, mut vielä kolmisen vuotta sitten sitäkin tapahtui. Eihän se loppujenlopuksi ole mitenkään huono asia. Pysyy nuoremman näköisenä pidempään. =) Tästä olet Teddy varmasti samaa mieltä.

 

[siesta]

Viestin lähetti Ted Raikas
En tiedä miksi itseni tunnen, mutta monet (hyvin monet) ovat sanoneet että näytän ikäistäni paljon nuoremmalta. Papereitakin kysellään usein ja erehdytään luulemaan 6-8 vuotta nuoremmaksi mitä oikeasti olen.

Heh, itselläni on täsmälleen sama juttu. Papereita ei kyllä oo kysytty vähään aikaan mutta nopeesti tulee se päivä, kun taas jossain kysytään.

Noh, eipä toi nuoremmalta näyttäminen oo hirveesti haitannut tähänkään asti.

 

[Tykki]

Siitä tietää kukkeimman nuoruuden jääneen taa, kun alkaa ajattelemaan ettei vuosilla ole väliä, vaan että ihminen on sen ikäinen kuin tuntee olevansa. Hah! Itsensä pettämistä on se!

Voimakkaimmin olen tuntenut itseni vanhaksi siloin, kun en ole enää jaksanut riekkua samalla tavalla kuin joskus ennen. Eikä se enää nykyään edes niin kiinnostakaan... Mitä muutakaan tämä muka on kuin vanhuutta?

Vaan oikeasti tässä vanhenemisen kriisiä aiheuttaa sen päivän pelonsekainen odotus, jolloin töissä omaksi pomoksi ilmaantuu joku itseäni nuorempi jeppe. Ja veikkaan, ettei se päivä ole kaukana.

 

[Metalwarrior]

Ikäistäni nuoremmalta näytän, mutta totuus on silti se että 35 on mittarissa. Ei tässä vielä mitään, mutta 10 vuoden kuluttua alkaa varmasti jo ikääntyminen tuntumaan. Ja vuodet tuntuvat kuluvan pelottavan nopeasti nykyään.

 

[ace]

Ensimmäinen asiallinen ja kiinnostava viesti Predalta pitkään aikaan. Tähän keskusteluun jaksaa jopa osallistua. ( No joo, en mä niitä kaikkia ole lukenu joten sori Preda.)

Eilen tunsin baarissa itseni vanhaksi kun 22v. blondi sanoi että meillä on liikaa ikäeroa (8v.) Sillon kyllä otti pattiin.

Jotenkin tuo vanhojen hyvien aikojen muistelu on paljon antoisampaa kuin nykyajassa eläminen. Tuntuu että kaikki oli silloin paremmin. En tiedä sitten kultaako aika muistot... Tänään tuli Tilt.tv:ssä Commodore 64 fiilistelyosio... oi niitä aikoja ja pelejä...

"Ennen hyvä, tänään latteaa. Eilisestä kunnon kiksit saa. Entistä on nasta ehommaksi ehostaa, on nyt ja tässä liian laimeaa."

 

[Metalwarrior]

Viestin lähetti ace


Jotenkin tuo vanhojen hyvien aikojen muistelu on paljon antoisampaa kuin nykyajassa eläminen. Tuntuu että kaikki oli silloin paremmin. En tiedä sitten kultaako aika muistot...

Omalta kohdalta voin sanoa, että nykyhetki on ihan kivaa. Mutta kivempaa oli vielä silloin (5-10 v.sitten), kun moni rakas läheinen oli vielä kuvioissa eikä six feet under, kuten nyt.

 

[Master Chief]

Nykyään yhä useammin kun pelaan Halo 2:sta Xbox Livessä suomalaisten kanssa niin tunnen itseni vanhaksi.

 

[krobbe]

Viestin lähetti Master Chief
Nykyään yhä useammin kun pelaan Halo 2:sta Xbox Livessä suomalaisten kanssa niin tunnen itseni vanhaksi.

Tunnen itseni vanhaksi kun luen viestejä, joissa puhutaan asioista joista minulla ei ole harmainta aavistustakaan.

 

[Sv veinikretski]

On niin paljon vielä tekemistä ettei oikein voi kovasti vanhaksi itseään tuntea, ennemminkin ajattelen usein onko nykyisillä nuorilla niin hauskaa kuin meillä oli. Pystyvätkö pipopäät todelliseen normaaliin hauskan pitoon vai pohjautuuko se teko hauskaan idiotismiin.

Olen erittäin onnellinen enkä haluaisi olla minkään muun ikäinen kun olen, toiset ovat nuorempia toiset vanhempia, niin se on. Jokaisen pitäisi löytää omassa elämässään oma kultainen tie ja nauttia siitä. Jokaisessa elämässä on omat vaiheensa.

Normaalilla hauskan pidolla tarkoitan sellaista joka ei pohjaudu toisten ihmisten ivaamiseen tai loukkaamiseen, siis aikaa jolloin suurella määrällä ihmisiä on yhtä aikaa hyvä olla, myöskin yksilötasolla.

 

[Olkku]

Viestin lähetti veinikretski
Normaalilla hauskan pidolla tarkoitan sellaista joka ei pohjaudu toisten ihmisten ivaamiseen tai loukkaamiseen, siis aikaa jolloin suurella määrällä ihmisiä on yhtä aikaa hyvä olla, myöskin yksilötasolla.

Kun sanoit noin, tulee mieleen epämiellyttäväkin asia. Tarkoitan väkivaltaa. Ainakin minun nuoruudessani, ne vähäiset tappelut, joita näin, tai vielä vähemmissä joissa olin mukana, päättyivät siihen, kun toinen hävisi, luovutti, tai putosi. Koskaan en muista, että porukalla olisi käyty, jonkun kimppuun, tai potkittu maassa ollutta. Toki on voinut tapahtua, mutta nykyään se näyttää olevan sääntö, että porukalla yhden kimppuun ja sitten monoo päähän, vitun kuraperseet.

 

[girlzilla]

Mua ahdisti suunnattomasti täyttää 18. Tosin ymmärsin pian sen jälkeen että olen vielä suhteellisen nuori...

 

[Corkscrew]

Viestin lähetti irGGu
Tosin välillä, kun juttelee kävelylenkillä nykyisten ala-astelaisten kanssa kun nämä ovat välitunnilla...

Niin, siis meinaatko ihan vakavissasi että jotkin asiat ala-asteilla olisivat radikaalisti muuttuneet omista kouluajoistasi? Vai olisiko vain niin että kulunut aika on muuttanut omaa näkökulmaa?

Olen ehdottomasti sitä mieltä, että 90 prosenttia "vanhojen hyvien aikojen" muistelemisesta johtuu siitä, että aika todellakin kultaa ne muistot. Ennen oli aina paremmin, nykyhetkessä kaikki tuntuu olevan huonommin koska todellisuudessa menneestä muistaa suhteellisen harvoja asioita, jotka ovat mielessä päällimmäisenä. Mitä voimakkaampia tunteita muisteltavaan tilanteeseen on liittynyt, sitä vahvempia jälkiä niistä on piirtynyt muistiin. Siksi joskus hyvin olleet asiat tuntuvat peittoavan nykyhetken helposti, vaikka todellisuudessa näin ei olisikaan ollut kuin niinä yksittäisinä hetkinä, jotka muistamme.

 

[koo]

Vanha kun taivas

Kyllä vaan, sekä tuntenut että tiedostanut olevani vanha.
Minun vanhenemiseeni kuuluu hyvää, ainakin toistaiseksi. Olen saanut olla kutakuinkin terve ja virkeä ihminen. Jotain ”pikku remonttia” on jouduttu tekemään mutta noin yleisesti ottaen hyvin on pyyhkinyt. Olen myös jollain kumman konstilla onnistunut eläämään elämäni niin, että elän tätä päivää ja hetkeä. Tietenkin tavallisena ihmisenä olen joutunut suunnittelemaan esimerkiksi opiskelu- ja raha-asiani, perhekuviot ym. materialistisen, mutta siis henkisellä puolella elän paljolti tässä ja nyt fiiliksillä, ja tällähetkellä vanhenemis fiiliksillä.
Ei vanheneminen mitään huippukivaa ole, ei ollenkaan mutta niin väistämätöntä, että en suotta rassaa sillä itseäni. Naisena nyt tietysti silloin tällöin harmittaa, peiliin katsoessa, mutta sekin menee ohi - yleensä. En ainakaan vielä ole niin epätoivoinen, että edes ajattelisin ”nahan kiristystä”. Oikeastaan toivon vanhenevani jotenkin arvokkaasti ja hienosti. Olisi kauheaa jos muutaman vuoden kuluttua yllättäisin itseni kulkemasta tyttäreni kanssa samoissa diskoissa pukeutuneena lantiohousuihin ja napapaitaan, hiuksetkin söpösti saparoilla.
Noo, jonkinlainen viidenkymmenen villitys varmasti on odotettavissa kun tähän asti olen säästynyt kaikilta ”kymppi kriiseiltä”. Olen sopinut yhden samanikäisen kaverini kanssa, että jos tässä jokusen vuoden sisällä alan pahastikin sekoilemaan niin hän antaa minun pari kuukautta sekoilla ja sitten palauttaa maan pinnalle. Sama pätee myös kääntäen joten tulevaisuuteni on turvattu tuoltakin osin.

En muista mitä Predator kysyi mutta jos meni ohi aiheen niin se on se dementia…


Terveisin koo, 100 v. ja pyhät päälle