Kyllä ei kerrota näissä sitä, kun oikeasti on ollut kusipää. En kerro minäkään.
Sählykentällä moni vastustaja lienee vakiintunut ajattelemaan, että olen kusipäisin veskari ketä vastaan ovat kuunaan pelanneet. Myönnän, että jos näin on, olen onnistunut. Halusin, että aina kun he tulevat maalini lähelle, huomio olisi kokonaan tai paljolti itsesuojelussa tai keskikittyminen olisi negatiivisten tunteiden sekoittama. Kun vielä huomasin, että he usein veivät myrkkyä vaihtopenkille, niin yllyttihän se ennestään.
Inhottavin temppuni (näitä kadun) oli tämä: meidän kaveri juoksee pallon kanssa maalin taakse, vastustaja paineistaa lyhintä mahdollista reittiä, eli maalin vierestä. Oman mentyä potkaisin tolpasta kehikon vastustajan eteen. Syntyi mojova (ja vaarallinenkin) törmäys, tuomari ei ikinä nähnyt rikettäni eikä edes vastustaja monestikaan tajunnut, mitä oikein tapahtui.
Toki nyt puhun menneistä ajoista. Nykyään sääntöjen mukaan pelaaminen (sen äärilaitoja myöten tosin) on kunnia-asia. Tämäkin kyllä näyttäisi menevän joillekin ihon alle.