Tämä poliittinen syksy (esim. Brexit) on jälleen tuonut eteen ongelmia eri demokraattisten järjestelmien perusvaihtoehtojen määrästä. Perusvaihtoehtona vaaleissa voidaan pitää puoluetta. Toki myös puolueen olemassaolo voidaan asettaa kyseenalaiseksi, jolloin edustuksellisessa demokratiassa valittaisiinkin vain yksilöitä.
Puolue on jonkinlainen samansuuntaisten mielipiteiden muodostama kokonaisuus, jolla on yhteiset tavoitteet, säännöt ja johto. Joissakin maissa puolueita on vain kaksi, jolloin vaihtoehtojen moninaisuuden toteutuminen vaatisi ehdokkaiden mielipiteiden erittäin hyvää tuntemista. Mielipiteitä asiasta X on enemmän kuin puolueita, joten tietyssä puolueessa on sitten eri suuntauksien edustajia, on oikeisto, keskusta ja vasemmisto tms.
Puolueilla näyttää olevan eritasoisia mielipiteitä, joista ihmiset valitsevat. Perustana ovat puolueen arvot, jotka ilmaisevat hyvin korkealla tasolla olevia yleisluontoisia vakaumuksia, tavoitteita: "tasa-arvo". Sitten tulevat lähempänä arkea olevat toimintaan liittyvät arvot, jotka rakentuneet perusarvojen päälle: "heikommassa asemassa olevista huolehtiminen". Viimeksi tulevat erilaiset mielipiteet, jotka pyrkivät tulkitsemaan puolueen yhteistä arvopohjaa. Joissakin kysymyksissä puolue myöntää edustajilleen omantunnonvapauden.
Äänestäjät näyttävät tekevän valintansa monelta eri tasolta: jotkut äänestävät aina samaa puoluetta, koska uskovat puolueen perusarvoihin. Toiset taas pitävät silmällä puolueen tekemiä aktuaalisia valintoja eri kysymyksissä. Jotkut taas äänestävät vain sopivaa henkilöä, joka voisi kuulua moneenkin puolueeseen.
Ongelmana tässä asetelmassa on yrittää löytää sopiva puolueiden määrä demokratian toimivuuden kannalta. Jos ajattelemme puhtaasti mielipiteitä, tietyllä tavalla muotoiltuun kysymykseen voi olla vastauksena "kyllä", "ei" tai "en tiedä". Kyllä kanta voidaan edelleen muotoilla ehdolliseen ja varmaan, kuten ei-kantakin. Mielipiteiden jakautuminen eri kysymyksissä johtaa tietysti mahdottomuuksiin, joten täytyy olla olemassa jokin tapa arvottaa ja klusteroida eri mielipiteitä siten, että muodostuu puolue.
Ennen oli kaikki helpompaa, ainakin Suomessa. Jokaiselle yhteiskuntaluokalle oli olemassa oma puolue, tiedettiin, että duunari äänestää demaria, bönde maalaisliittoa yms. Nyt tilanne on monimutkaisempi, luokka-asemasta ei enää voida lukea suoraan poliittisia kantoja. Toisaalta, äänestäjä tarvitsee jonkinlaisen kartan siitä, miten ko. puolue aikoo tietyssä keskeisessä asiassa menetellä.
Ehkä tulevaisuudessa luovumme nykyisistä turhan raskaista organisaatioista ja tyydymme äänestämään virtuaalista puoluetta, joka perustuu tietynlaiseen algoritmiin erilaisista arvotuksista mielipiteiden välillä. Edustaja toisin sanoen sijoittuu tiettyyn puolueeseen vasta kun on ensin ilmaissut mielipiteensä ja nämä mielipiteet ovat sitten mallinnettu puolueeksi.
Puolue on jonkinlainen samansuuntaisten mielipiteiden muodostama kokonaisuus, jolla on yhteiset tavoitteet, säännöt ja johto. Joissakin maissa puolueita on vain kaksi, jolloin vaihtoehtojen moninaisuuden toteutuminen vaatisi ehdokkaiden mielipiteiden erittäin hyvää tuntemista. Mielipiteitä asiasta X on enemmän kuin puolueita, joten tietyssä puolueessa on sitten eri suuntauksien edustajia, on oikeisto, keskusta ja vasemmisto tms.
Puolueilla näyttää olevan eritasoisia mielipiteitä, joista ihmiset valitsevat. Perustana ovat puolueen arvot, jotka ilmaisevat hyvin korkealla tasolla olevia yleisluontoisia vakaumuksia, tavoitteita: "tasa-arvo". Sitten tulevat lähempänä arkea olevat toimintaan liittyvät arvot, jotka rakentuneet perusarvojen päälle: "heikommassa asemassa olevista huolehtiminen". Viimeksi tulevat erilaiset mielipiteet, jotka pyrkivät tulkitsemaan puolueen yhteistä arvopohjaa. Joissakin kysymyksissä puolue myöntää edustajilleen omantunnonvapauden.
Äänestäjät näyttävät tekevän valintansa monelta eri tasolta: jotkut äänestävät aina samaa puoluetta, koska uskovat puolueen perusarvoihin. Toiset taas pitävät silmällä puolueen tekemiä aktuaalisia valintoja eri kysymyksissä. Jotkut taas äänestävät vain sopivaa henkilöä, joka voisi kuulua moneenkin puolueeseen.
Ongelmana tässä asetelmassa on yrittää löytää sopiva puolueiden määrä demokratian toimivuuden kannalta. Jos ajattelemme puhtaasti mielipiteitä, tietyllä tavalla muotoiltuun kysymykseen voi olla vastauksena "kyllä", "ei" tai "en tiedä". Kyllä kanta voidaan edelleen muotoilla ehdolliseen ja varmaan, kuten ei-kantakin. Mielipiteiden jakautuminen eri kysymyksissä johtaa tietysti mahdottomuuksiin, joten täytyy olla olemassa jokin tapa arvottaa ja klusteroida eri mielipiteitä siten, että muodostuu puolue.
Ennen oli kaikki helpompaa, ainakin Suomessa. Jokaiselle yhteiskuntaluokalle oli olemassa oma puolue, tiedettiin, että duunari äänestää demaria, bönde maalaisliittoa yms. Nyt tilanne on monimutkaisempi, luokka-asemasta ei enää voida lukea suoraan poliittisia kantoja. Toisaalta, äänestäjä tarvitsee jonkinlaisen kartan siitä, miten ko. puolue aikoo tietyssä keskeisessä asiassa menetellä.
Ehkä tulevaisuudessa luovumme nykyisistä turhan raskaista organisaatioista ja tyydymme äänestämään virtuaalista puoluetta, joka perustuu tietynlaiseen algoritmiin erilaisista arvotuksista mielipiteiden välillä. Edustaja toisin sanoen sijoittuu tiettyyn puolueeseen vasta kun on ensin ilmaissut mielipiteensä ja nämä mielipiteet ovat sitten mallinnettu puolueeksi.