Oi suuri ja mahtava NHL - paluu takaisin 1960-luvulle

[nuck]

<h4>Oi suuri ja mahtava NHL - paluu takaisin 1960-luvulle</h4>

NHL on tehnyt jälleen (viikon aikana!) paluun takaisin vanhaan, eli ns. "pysähtyneisyyden aikaan". Ainoa ero menneisyyteen on se, että 1960-luvun alkupuolella liigassa pelanneista kuudesta alkuperäisestä joukkueesta; Bostonista, Chicagosta, Detroitista, Montrealista, Rangersista ja Torontosta uusiksi "pysähtyneisyyden ajan" seitsemäksi joukkueeksi ovat vaihtuneet Colorado, Dallas, Detroit, New Jersey, Philadelphia, St. Louis ja Toronto.

On ollut ikävää seurata, kuinka vain ja ainoastaan NHL:n huippujoukkueet (lukuunottamatta New Jerseyta) ovat tehneet megasopimuksia parhaimpien pelaajien kanssa, pienempien seurojen jäädessä sivusta seuraajiksi. Toisaalta tämä oli odotettuakin.
Mutta vielä tätäkin ikävämpää on ollut seurata, kuinka myös NHL:n keskitason pelaajat tekevät miljoonien arvoisia huippusopimuksia. Tietysti tämä on pelaajille hyvä asia, mutta itse pelille ei. Tämä kehitys nostaa kaikkien pelaajien palkkoja ja siinä palkkataistelussa ei ole pitkällä tähtäimellä kuin muutama voittaja; rikkaat seurat.

Vapaiden agenttien siirtosummat ovat karanneet käsistä - tämä on ollut totuus jo muutaman vuoden. Nyt joukkueet ovat todistaneet sen jälleen. Ensimmäisen viikon aikana vapaiden agenttien markkinoiden alkamisesta uusia sopimuksia hierottiin yhteensä noin 400 miljoonan edestä ja saivatpa viisi pelaajaa palkkatilinsä nousemaan 36:ssa tunnissa yli kahdeksan miljoonan dollarin.

Kun muistetaan, että viime kaudella NHL:ssä pelasi yhteensä kahdeksan pelaajaa, joiden tienestit ylittivät kahdeksan miljoonan rajan kaudessa, niin ensi kaudella näitä on vähintään 13.

Tämä on erittäin surullista, mutta valitettavan totta - NHL maailmassa kuilu rikkaiden ja köyhien seurojen välillä suurenee vuosi vuodelta, samoin suurenee kuilu rikkaiden ja vähemmän rikkaiden pelaajien välillä.
Tällaisessä kehityksessä ei voi olla muuta suuntaa kuin uusi "pysähtyneisyyden aika". Aika, jolloin seuraavan vuoden mestaruus ratkaistaan muutaman joukkueen kesken edellisen vuoden heinäkuussa ja aika, jolloin muutama joukkue hallitsee suvereenisti liigaa.

Joukkueet eivät siis enää koskaan voita Stanley Cupia - he ostavat sen. Tähän on tarvittu hieman aikaa, mutta NHL on vihdoin päässyt sille "tavoitellulle" tasolle, mihin baseball pääsi jo kymmenen vuotta sitten.

Aina ei rahalla pysty ostamaan mestaruutta - tästä on esimerkkinä New York Rangers - mutta kun vain seitsemän joukkuetta taistelee mestaruudesta tosissaan, on hyvin todennäköistä ettei näistä kaikista tule seuraavia "Rangereita".

<h4>Pelaajat syyttömiä, omistajat eivät</h4>

Pelaajia tästä kehityksestä ei tietenkään voi syyttää - olisi tyhmää olla ottamatta vastaan miljoonatiliä, jos sellaista tarjotaan. Täysin toinen asia on sitten seurojen omistajien intressi maksaa vaikkapa keskiarvolta 18 maalia kaudessa (viiden viime vuoden aikana tehneelle) Martin Lapointelle viisi miljoonaa kaudessa neljän vuoden ajan! Vai pystyykö joku sanomaan nauramatta, että Lapointe olisi viiden miljoonan dollarin arvoinen?! Epäilen vahvasti.

Lapointe itse agenttinsa Gilles Lupienin kanssa pyysi Detroitilta kolme viikkoa sitten palkankorotusta 4:ään miljoonaan taalaa - tämäkin oli selvästi yläkanttiin laitettu palkkatoivomus, eikä Detroit tähän tietenkään suostunut. No, Bostonin "neropatit" olivat kuulemma erittäin halukkaita maksamaan vielä miljoonan enemmän! Lapointen olisi kannattanut laittaa lotto vetämään tuona onnenpäivänä - tuloksena olisi varmasti ollut päävoitto...

Bostonilta oli siis mielestäni käsittämätön teko maksaa Lapointelle viisi ja O'Donnellille 2.5 miljoonaa taalaa. Seura kilpaili pitkään Roenickista, - joka päätyi siis Philadelphiaan - mutta en olisi uskonut O'Connellin olevan niin epätoivoinen epäonnistuneen Roenick-hankinnan jälkeen, että valuu näin alas. Mies katuu varmasti näitä sopimuksia myöhemmin ja omistajat kaipaavat vielä jonakin päivänä Sindeniä takaisin GM:n tehtäviin. Eipä näytä Bruinsienkaan tulevaisuus O'Connelin käsissä kovinkaan turvatulta...

Mutta huolestuttavampaa tässä asiassa on koko NHL:ään vaikuttavat sopimukset - eivät pelkästään Bostonin "hullut päivät". Mitäköhän mahtavat rajoitetut vapaat agentit pyytää seuroiltaan tänä surullisena kesänä? Paljonko Vancouverin Bertuzzi tulee pyytämään? Entä Pittsburghin Kovalev, Jerseyn Holik tai Ottawan Hossa... Ennen kauden alkua on tulossa paljon palkkariitoja pelaajien ja omistajien välillä.

Ihmettelin itse, kun Vancouverin puolustaja Murray Baron agenttinsa Steve Mountainin kanssa nauroivat Canucksin sopimustarjoukselle muutama viikko sitten. Canucks yritti - mielestäni varsin oikeutetusti - saada Baronin 2 miljoonan dollarin tiliä tippumaan 1.25 miljoonaan, mutta eivät onnistuneet. Nyt sitten selvisi syykin tuohon naurunaiheeseen. Ehkä Baron ja Mountain aavistivat, millaiset hullut päivät kesällä on tulossa?

Baronin tasoisia puolustajia on viety oikein urakalla ja ylisuurilla sopimuksilla muihin joukkueisiin. O'Donnell sai Bostonilta 2.5 miljoonaa, Klemm Chicagolta saman, Ulanov Rangersilta tasan 2, Boughner Calgarylta saman ja "paras" kaikista: Jason Marshalin saama 975.000 Minnesotalta! Kaikkien mainittujen pelaajien pelipanokset vastaavat mielestäni vain puolta sopimussummista.

Kaukana tuntuvat olevat ne ajat, jolloin tähtipelaajille maksetut summat pysyivät hallussa. Esimerkiksi Vancouver Canucksin kapteeni ja arvokkain pelaaja Stan Smyll - joka oli aikanaan varmasti paljon Lapointea parempi pelaaja kokonaisuutena - sai 400.000 kanadan (!) dollaria kaudesta. Tietysti peli on muuttunut, mutta näistä ajoista ei ole kuitenkaan kuin noin 10 vuotta...

Tai toisaalta jos mietitään hieman kauemmas, olisi mielenkiintoista tietää mitä tästä palkkakehityksestä ajattelee Bobby Orr - mies joka muutti peliä ehkä enemmän kuin kukaan... Hän varmasti ajattelee, että jos kerran Jon Klemmin tai Sean O'Donnellin tasoiset joukkueen 3-4 puolustajat saavat kaudesta 2.5 miljoonaa USD, millaiset rahat hän olisi saanut, mikäli olisi syntynyt vähän myöhemmin...

<h4>Kanadalaiset seurat kuolevat</h4>

Nykysuuntauksessa on olemassa lukuisia suuria vaaroja, kuten pelin keskittyneisyys muutaman joukkueen ympärille, pelin kiinnostavuuden laskeminen yleisömäärillä laskettuna lähes 20:ssa kaupungissa, tv-tarjonnan yksipuolistuminen, yllätysjoukkueiden pääseminen kolmannelle kierrokselle tai jopa finaaliin ja itseäni kaikista eniten pelottava vaara; kanadalaisjoukkueiden kuoleminen (ehkä ei kuitenkaan Toronto ja Montreal) seuraavan kymmenen vuoden aikana.

Totuus nykysäännöillä (raha ratkaisee kaiken) pelatessa on valitettavan karu; Kanadalaisilla joukkueilla (ehkä Torontoa lukuunottamatta) ei ole mahdollisuuksia päästä Stanley Cupin loppuotteluun. Syy on yksinkertainen; pelinappulat eivät riitä. Viimeisin naula arkkuun oli Edmontonin kapteenin Doug Weightin siirtyminen St. Louisiin. Syy myös tähän siirtoon oli selvä; Oilersilta puuttuu rahaa, St. Louisilla sitä on.

Kaukana ovat esim. Edmonton Oilersin suuruudenajat, Calgary Flamesin nousu pohjalta mestariksi (1989), Vancouver Canucksin finaalit 1982 ja 1994 ja etenkin hienon ja kaikista joukkueista perinteikkäimmän Montreal Canadiensin menestystarinat... Jääkiekko on kanadalainen peli ja pelaajista valtaosa tulee edelleen kanadasta, mutta menestys ei nykysäännöillä enää koskaan tule kanadaan. (Toivon tietysti että olisin väärässä)

Seuraavat sopimuskiistat omistajien ja pelaajayhdistyksen kesken tullaan taistelemaan vuonna 2004. Mikäli omistajat eivät saa ajettua läpi palkkakattoa vapaille agenteille, nykyinen tilanne - joka siihen mennessä on vain pahentunut nykyisestä - tulee jatkumaan ja pahentumaan tulevaisuudessa vielä enemmän.

Toivottavasti omistajat ja pelaajat ymmärtäisivät, kuinka tärkeitä kanadalaiset joukkueet ovat NHL:lle ja koko maailman kiekolle. Näitä joukkueita ei olisi varaa menettää, mutta nykysuuntauksella ne menetetään varmasti...
:mad:

 

[Xtrmntr]

Totta joka sana. Tämän kesän aikana rikkaat seurat ovat vahvistuneet entisestään ja NHL näyttää huomattavan paljon epätasaisemmalta ensi kaudella. Pitäisin pienenä ihmeenä, jos Stanley Cupin voittaja ei löytyisi mainitusta seitsikosta lisättynä Washingtonilla ja mahdollisesti Sharksilla. UFA-pelaajien palkat ovat räjähtäneet täysin käsiin, ja tämän hullun kesän seurauksia ihmetellään vielä vuosien päästä. Edessä on varmasti todella vaikeat neuvottelut NHLPA:n ja omistajien välillä seuraavaa työsopimusta puitaessa. Huolestuttavinta palkkojen kehityksessä on ollut juuri näiden kakkos-kolmosketjun pelaajien palkkiot. Kelpo pelimiehiähän he ovat, mutta onko tosiaan esimerkiksi Lapointe viiden miljoonan dollarin arvoinen? Tuskin. Tuon diilin ansiosta tulevina vuosina nähdään monia sopimustaisteluita, kun pelaajat istuvat kotonaan odotellen parempia tarjouksia.

Huolestuttavinta nykyisessä kehityksessä on juuri pienien (kanadalaisten) seurojen asema. Esimerkiksi Edmontonilla oli pienet teoreettiset mahdollisuudet jopa Kannuun asti viime vuonna, mutta enää siihen ei ole mitään mahdollisuutta. Nykyisin noin kymmenellä seuralla on käytännössä mahdollisuus Mestariksi asti, joka on mielestäni hyvin surullista. No, sama tilanne on tosin liki jokaisessa sarjassa SM-liigaa myöten.

NHL:n laajentuminen on ollut suurimmaksi osaksi turhaa ja surullista. Liigan taso on laskenut huomattavasti, kun kolmos- ja nelosketjussa viilettää kavereita, jotka eivät olisi aiemmin päässeet koskaan pelaamaan NHL:ää. Tässäkin tapauksessa raha ratkaisee, mutta toivottavasti Bettman tulee järkiinsä, eikä laajenna enää liigaa ainakaan vähään aikaan. Nykyisessäkin joukkuemäärässä on aivan tarpeeksi.

 

[heikkik]

Visio

Sen jälkeen kun pomppuihme Bettman tuli koripalloilun parista johtaamaan jääkiekkoa, niin tärkeimmäksi tavoitteeksi on tullut kiekkoilun levittäminen Yhdysvaltoihin. 1990-luvun alussa "vanhojen" seurojen omistajat olivat tyytyväisiä, kun saivat lisätuloja uusien seurojen maksamista ekspansiomaksuista, mutta eivät nähneet - tai eivät halunneet nähdä - nenäänsä pitemmälle. Samanaikaisesti seurojen määrän lisääntymisen kanssa tapahtui työmarkkinoiden osittainen vapautuminen, USA:n talouden nousukausi, ja niin markkinatalouden lait alkoivat jyllätä NHL:ssäkin. Kunnon pelaajien kysyntä lisääntyi paljon nopeammin kuin pelaajien tarjonta, ja kapitalistisen talouden peruslaki - kysynnän ja tarjonnan laki - alkoi toimia pelaajamarkkinoilla.

Seurauksena oli pelaajapalkkioiden nopea nousu varsinkin 1990-luvun loppupuoliskolla, siis samaan aikaan kun NHL-ekspansio (muutot + uudet joukkueet) Yhdysvaltojen länsi- ja eteläosiin kiihdytettiin huippuunsa. Denveriläislehtien mukaan Avalanchen KOKO joukkueen pelaajabudjetti oli ensimmäisen mestaruuden aikohin 16 miljoonaa taalaa. Viisi vuotta myöhemmin samalla summalla ei saa kun ykkösketjun sentterin ja kaksikolmasosaa huippupakista!!!

Minusta suunnitelmat palkkakatosta pitäisi haudata ja sen sijaan tehdä radikaali ratkaisu: vähennetään NHL-joukkueiden määrää vähintään kuudella joukkueella. Kolme kuudesta mestattavasta joukkueesta olisi kanadalaisia joukkueita (Ottawa, Edmonton ja Calgary). Näin Kanadaan jäisi kolme joukkuetta eli ranskankielisille Montreal, Ontarioon Toronto ja länteen Vancouver. Jenkkijoukkueista saisi mennä ainakin toinen Floridan joukkueista (Tampa/Panthers), yksi Kalifornian joukkueista (Anaheim tai Kings) ja yksi porukka ylikansoitetulta itä-rannikolta (Carolina/ Pittsburgh). Näiden poistettavien joukkueiden pelaajat ja varaukset jaettaisiin muiden joukkuiden kesken supersuuressa de-ekspansio draftissa ja ex-seurojen omistajille annettaisiin sopiva summa rahaa kipukorvauksena. Kipukorvauksen maksaisivat jäljellejääneet seurat säästyneistä palkkamenoista (pitkä maksuaika).

Todennäköisesti tämä visio toteutuu jossakin muodossa sitten kun USA:n talous alkaa jossakin vaiheessa takellella. NHL-jääkiekon kannalta taloudellinen taantuma voisi olla pelillisesti hyvä asia, mutta muuten yhteiskunnan kannalta se on paskempi juttu.

 

[NIN]

Mahdoton yhtälö

Mielenkiintoinen oli Nuckheadin ajatus, että pelaajat eivät ole syypäitä tähän palkkojen räjähdysmäiseen kasvuun. Ajatus jaloista pelaajista, jotka pelaavat vain "rakkaudesta lajiin" suurella sydämellä ja ilkeistä omistajista, jotka pilaavat lajin kuulostaa paitsi nurinkuriselta myös naiivilta. Itse olen aina olettanut tilanteen olevan päinvastainen: omistajien etujen mukaista olisi saada pelaajat pelaamaan mahdollisimman halvalla ja pelaajat puolestaan yrittävät saada tekemästään työstä mahdollisimman suuren hyödyn. Eikö juuri LaPointen toiminta osoita sitä, että vaikka olisi saanut epärealistisen korkean palkankorotuksen Dettikseltä, jolla on realistiset mahdollisuudet voittaa Cup, hän mieluummin menee keskivertojoukkueeseen isomman palkkashekin toivossa. Totta on sekin, että ei se ole hullu joka pyytää, vaan se joka maksaa. Juuri siksi kaudella 2003-2004 tullaan todennäköisesti näkemään tynkäkausi, jos lainkaan NHL-jääkiekkoa. NHL:n ja NHLPA:n sopimusneuvottelut tulevat olemaan todella vaikeita, jossa omistajat yrittävät saada palkat kuriin, johon PA ei suostu. Lopputulos on, että kaikki häviävät. Molemmat osapuolet ovat kaivaneet kuopan, johon pahimmassa tapauksessa koko touhu kaatuu ainakin yhdeksi kaudeksi. Tuohon asiaan, että vain rikkaat voi voittaa Cupin, on paha sanoa mitään. Siltä näyttää, niin kai se sitten on. Se on vain yksi asia, jota on kyllä paha muuksikaan muuttaa??

 

[Bomber]

Todella radikaali ehdotus heikkik! :rolleyes:

Myönnetään etten itsekään kovin positiivisena näe käynyttä kehitystä nhl:ssä, mutta joukkueiden vähentäminen sarjasta ei tunnu luontevalta.

Yhdysvaltojen urheilumarkkinat ovat todella todella kovat ja perinteet pitkät joten markkinoiden valtaaminen jalkapallolta, baseballilta ja koripallolta oli/on "kanadalaiselle" lajille aika iso haukkaus ja varmaankin sekä Bettmannin että Nhl-seurojen odotukset olivat liian suuret. Lyhyin aikavälein tapahtuneiden laajentumisten myötä on Nhl-kiekon taso laskenut, mikä ei varmaankaan ole omiaan lisäämään imua markkinoille pyrkivälle lajille. Myös joukkueiden sijoittumista Yhdysvaltojen kaupunkeihin voidaan kyseenalaistaa...Floridaan päätettiin laajentua kahdella joukkueella kun siellä on paljon kanadalaisia eläkeläisiä!!! (pientä karrikointia:p )

Taloudellisesti epäterveitä joukkueita on ehkä liikaa muttei se tarkoita sitä että joukkueiden määrää pitäisi lähteä radikaalisti karsimaan. Phoenix, Pittsburg ovat jo aloittaneet tervehdyttämisprojektinsa ja sama on edessä monella muulla seuralla ennemmin tai myöhemmin. Ongelmana tässä on se ettei Yhdysvaltojen ammattilaisurheilussa saa lähteä rauhassa "rakentamaan" joukkuetta tulevaisuutta varten. Joukkueen GM saa kenkää jos erehtyy julkisesti sanomaan seuran tähtäävän menestykseen viiden vuoden päästä eli ettei jo tulevana kautena menestystä odoteta...sitä pidetään epäamerikkalaisena.

Olen myöskin eri mieltä siitä etteivät kanadalaisjoukkueet tai pienet/keskisuuret joukkueet voisi voittaa StanleyCupia tai edes päästä finaaleihin, perusteluina käyköön Panthersien ja Sabresin nousut finaaleihin viime vuosilta (ja Sabres hävisi finaalin väärän tuomion perusteella .:mad: )

Pelaajien palkkatilanteeseen on keksittävä joku ratkaisu esim. NBA-tyyliin joukkuekohtainen palkkakatto. Free agent- systeemi ei ole todellakaan ja moni "ei tähti" veteraanipelaaja onkin joutunut siitä kärsimään. Heille löytyy halpoja nuorempia korvaajia euroopasta ja alasarjoista ja jos sopimuksen onnistuu saamaan se on yksivuotinen sekä selvästi "markkinahintaa" halvempi. Eli uskoisin haluja uusiin neuvotteluihin koskien palkka- ja sopimusjärjestelmää olevan sekä seurojen omistajilla että pelaajayhdistyksellä.

 

[nuck]

palkkakatosta

Justus:

Kirjoitin: "Pelaajia tästä kehityksestä ei tietenkään voi syyttää - olisi tyhmää olla ottamatta vastaan miljoonatiliä, jos sellaista tarjotaan". ja "Lapointe itse agenttinsa Gilles Lupienin kanssa pyysi Detroitilta kolme viikkoa sitten palkankorotusta 4:ään miljoonaan taalaa - tämäkin oli selvästi yläkanttiin laitettu palkkatoivomus, eikä Detroit tähän tietenkään suostunut."

Eli kerrataan vielä; Lapointe ja hänen agenttinsa Gilles Lupien pyysivät Detroitilta reilua palkankorotusta, johon Detroit EI suostunut. Eli JOUKKUE ei missään vaiheessa tarjonnut tuota 4 miljoonaa dollaria eikä olisi maksanut sitä (kannattaisi lukea viestit kunnolla ennenkuin vastaa niihin...) - se oli pelkästään LAPOINTEN ja AGENTIN epätoivoinen pyyntö, johon Boston laittoi lopulta vielä miljoonan päälle... Pelaaja oli tässäkin tapauksessa se, joka pyysi, eikä häntä mielestäni siitä voi syyttää - mielestäni omistajaa (Boston), joka maksoi tuon viisi miljoonaa, sensijaan voi. (Juuri tuollaiset palkankorotukset OMISTAJILTA VAPAILLE-AGENTEILLE nimittäin nostavat kaikkien pelaajien palkkoja..)

Bomber; Florida ja Buffalo ovat toki menneet finaaliin saakka 96-vuoden jälkeen ja Vancouverkin vuonna -94, mutta näistäkin päivistä on nyky-NHL:n mittapuun mukaan todella pikä aika. Pienellä joukkueella on periaatteessa mahdollisuudet mennä todella pitkällekin, mutta silloin pitää olla maalissa Hasekin tasoinen kumiukko, eikä nykyisillä pienillä joukkueilla sellaista enää ole ja tulevaisuudessa vieläkin harvemmin.. Kirjoitin juttuni juuri nimenomaan tulevaisuuden kannalta, jossa näen suuren vaaran kehityksen jatkuessa nykyisellään.

Mitä sitten tulee tuohon palkkakattoon;

NFL:ssä, maailman menestyksekkäimmässä liigassa vapailla agenteilla on ollut palkkakatto jo kohta kaksi vuosikymmentä. Tämä on ollut ainakin siellä varsin onnistunut ratkaisu ja itse olisin erittäin toiveikas sen onnistumisesta myös NHL:ssä.

Heikin kirjoitus oli varsin mielenkiintoinen. olen itsekin sitä mieltä, että NHL:ssä pelaa nykyisin liikaa joukkueita, jotta tasapuolinen ja kovatasoinen sarja olisi mahdollista kehittää. Joukkueiden vähentäminen olisi siksi perusteltua ja varsin mielenkiintoinen ajatus, mutta en usko sen toteutuvan käytännössä.

Joukkueiden omistajat tuskin olisivat tähän suostuvaisia, samoin Bettman ei varmasti tähän suostu, koska hän on ajanut jo niin kauan asiaa liigan laajentumisen puolesta.
Kolmas merkittävä taho olisi tietysti katsojat, jotka saattaisivat lopettaa koko lajin seuraamisen NHL:n "lopetetuilla" paikkakunnilla, joissa joukkueiden sisään ajaminen tähän mennessä on ollut työlästä, mutta pikkuhiljaa omistajia palkitsevaa. Lisäksi NHLPA vastustaisi todennäköisesti tätä ratkaisua - vaikkakin se olisi peliä parantava ratkaisu.

Näkisin siis asiassa vain yhden mahdollisuuden - NHL:n organisaationa pitää auttaa kanadalaisia joukkueita, jotka menettävät vuosittain varsin suuren osan rahaa pelkästään kanadan heikomman dollarin tähden. Kanadassa lajilla on syvemmät perinteet kuin muualla ja myös vankempi kannatuspohja. Mikäli kaikki kanadalaiset joukkueet olisivat edes hieman menestyksekkäämpiä, katsojia riittäisi vielä nykyistä paremmin ja tietysti sitä kautta tulotkin kasvaisivat. Riittävä menestys ei nykyisillä säännöillä tule kanadaan, se on ikävä kyllä huomattu - vuosi vuodelta kanadalaiset seurat menettävät sarjassa kilpailukykyään.

Uskon ja toivon, että myös NHL on huomannut tämän ongelman. Suurin kysymys tässä asiassa on vaan se, miten NHL pyrkii ja onnistuu tukemaan kanadalaisia joukkueita niin, että USA:n puolella auttaminen ymmärrettäisiin lajia kokonaisuutena auttavana tulevaisuuden parannuksena, eikä USA:n (jossa sielläkin löytyy joitakin heikosti taloudellisesti menestyviä joukkueita) joukkueita sorsivana.

 

[Detroit91]

NHL amerikkalaistuu

Kirjoitukset aiheesta ovat olleet aiheellisia ja edustavat laajempaa näkemystä. Haluaisin tuoda keskusteluun vielä pari seikkaa, jotka vaikuttavat lajin 'amerikkalaistumiseen'. Pelaajat ovat ilmeisesti verotuksellisista syistä hankkineet itselleen U.S.A:n kansalaisuuden ja tästä ovat monet kanadalaiset olleet huolestuneita, esimerkkinä mainittakoon Steve Yzermanin kansalaisuuden vaihto keväällä. Detroitin meililistalla liikkui pitkään keskustelua siitä, mitä maata Yzerman mahtaa edustaa talven olympialaisissa. Kansainväliset säännöt tietysti rajoittavat tätä, joten Stevie Y edustaa siis Kanadaa, mutta meneekö laji kohta siihen, että eivät pelkästään joukkueet vaan myös pelaajat ovat 'kaikki' amerikkalaisia.... Ottakaa kantaa!

Toinen seikka, joka myös vaikuttaa pelin tasoon on uusien joukkueiden maantieteellinen sijoittuminen alueille, joilla ei ole perinteisesti pelattu jääkiekkoa. Esim. Floridassa yleisö alkaa vasta pikku hiljaa olla selvillä siitä mistä lajissa on kyse. Kun yleisö ei osaa vaatia joukkueeltaan tarpeeksi ei painetta menestykseen tule kuin mahdollisesti rahansa sijoittaneilta liikemiehiltä, jotka taas eivät pelaajista välitä (esim. Anaheim/Disney) vaan käärivät 'tyhmiltä rahat pois'...

 

[nuck]

Toivottavasti tähän ei koskaan mennä..

Toivottavasti tähän ei koskaan mennä. Rahalla on kyllä ihmeellinen vaikutus, itseäni ei ainakaan koskaan saisi "ostettua" esimerkiksi ruotsalaiseksi, vaikka paremman tilin sitä kautta saisin. Ruotsiin voisin kyllä mennä töihin ( kanadalainen pelaaja pelaa USA:ssa ) mutta kansalaisuutta en tulisi vaihtamaan, enkä varsinkaan edustaisi esimerkiksi ruotsia (suomea vastaan) jääkiekossa!
Jos ajatellaan asiaa puhtaasti pelin kannalta, niin jääkiekosta katoaa pohja tällä menolla yhdestä hienoimmista, perinteikkäimmistä ja tärkeimmistä turnauksista eli Olympialaisista.

Nyky NHL:ää voisi verrata kuvitteellisesti tulevaisuuden kauhuvana kuviteltuun pesäpalloon. Mitäköhän suomalaiset pesäpallofanit ajattelisivat, jos suomessa ja ruotsissa pelattaisiin yhteistä sarjaa, jossa suomi kasvattaisi jatkuvasti enemmän lahjakkaita pelaajia. Kun nämä olisivat kasvaneet huippumittaansa, ruotsalaiset seurat ostaisivat nämä suomesta ja mestaruudet menisivät sitä kautta yhä useammin lahden toiselle puolelle. Suomalaiset fanit saisivat nähdä suosikkijoukkueissansa vain kakkostason tähtiä ja nuoria "tulevaisuudessa varmuudella pois myytäviä" lupauksia. ( Tämä on pelkkä ajatus siitä, millainen nyky-NHL tavallaan on kanadalaisesta näkökulmasta )
;)