No niin (kuten Ismo Leikola toteaisi), tässä nyt raporttia lauantain (23.3.) WHL-liigan ottelusta Everett Silvertips - Wenatchee Wild, jota kävin paikan päällä Everettissä katsomassa. Molemmat joukkueethan pääsivät playoffseihin mukaan, sijoilta 3 ja 4, ja Everett saa vastaansa Vancouverin ja Wenatchee Kelownan. Everett tosin pääsi kaudella 95 pisteeseen, kun Wenatchee sai tyytyä vaatimattomaan 72 pisteeseen.
Saavuin hallille (Angel of the Winds Arena) hyvissä ajoin sateisesta ilmasta huolimatta. Onneksi sade loppui tai muuttui pieneksi tihkuksi juuri ennen Everettiin saapumista, niin jätin auton parkkihalliin ja sateenvarjon autoon, koska seuraaviksi tunneiksi oli sateen ennustettu pysyttelevän poissa. Parkkihallilta oli noin kymmenen minuutin kävelymatka hallille. Sinne saapuessani hallin ulkopuolella olivat jo komeat jonot. Kausikorttilaisia päästettiin jo sisälle jonosta, mutta meidät tavalliset rahvaat pidettiin ulkopuolella kello viiteen asti (matsin alkuaika oli kuuden ajoissa). Lopulta pääsin sisään turvatarkastuksen kautta.
Halli on aika iso, sinne mahtuu kai 10 000 katsojaa, joka on käsittääkseni CHL:n mittakaavassa aika iso kotihalli. Myöhemmin matsissa kuulutettiin, että illan katsojamäärä oli noin 8200, mikä on hyvä luku. Ehkä lauantai-ilta ja runkosarjan loppumatsi aiheuttivat yleisötungoksen. Tunnelma hallissa oli kohtalainen, mutta ei mitään spontaaneja koko yleisön rytmikkäitä kannustushuutoja tai -lauluja kyllä kuulunut. Hallin kuuluttajan tulostaululle laittamat kehotukset saivat ihmiset pitämään ääntä. Ja lehmänkelloja kilkutettiin aina kotijoukkueen maalivahdin tehtyä torjunnan, mikä vähän kävi hermoilleni (ja korvilleni, kun korvani ovat arat, piti laittaa sormet korviin). Yleisesti ottaen, ainakin minun läheisillä penkkiriveilläni, ihmiset olivat enemmän kiinnostuneita oluen litkimisestä ja mitä epäterveellisimpien ja kalleiden paikallisten ruokatuotteiden nauttimisesta, kuin itse jääkiekkomatsista.
Näin siis alkulämmittelyt alusta asti. Seurannassani oli erityisesti Ben Hemmerling, joka on Vegasin prospekti,
@Salming:in Vegasin lupausten rankingissa #6, mutta muiden listoissa en ole häntä nähnyt Top-10:ssä. Omat kommenttini Vegasin harjoitusleirin ensimmäisten päivien paikan päällä näkemäni perusteella olivat "
Pidin todella paljon. Energiaa ja virtaa ja vauhtia riittää ja välillä laukoo maalejakin. Potentiaalia on, miten pitkälle?", joten aika paljon odotin häneltä. Hemmerling veti ensimmäisen vetonsa kiekon kanssa kohti tyhjää maalia vissiin seinille, mutta jatkossa osumatarkkuus oli noin 50% (oli sitten maalivahti maalilla tai tyhjä maali). Suuren osan lämittelyajasta Hemmerling vain teki erilaisia kiekonkäsittelyharjoituksia yksinään, ja leipoi sitä vaikka miten, joten kädet lienevät kunnossa. Ei hän muiden kanssa juurikaan kontaktia ottanut, välillä heitti kiekkoa muiden lapaan näiden mennessä läpiajoja harjoittelemaan. Koko ajan oli kuitenkin jokin aktiviteetti päällä, joten ehkä vähän ADHD-tyyppi hän on. Lopuksi piti venytellä vielä jäällä, mutta ne venyttelyt eivät kauheasti Beniä kiinnostaneet, joten ne jäivät lähes väliin.
Aloitusketjuun Hemmerling ei mahtunut, vaan jäälle tulivat muistaakseni Dominic Rymon, Austin Roest ja oliko Carter Bear
, jotka käsittääkseni olivat Everettin ykkösketju. Se kenttä vetikin aika vauhdilla pelin heti Wenatcheen päätyyn, ja avausmaalikin syntyi nopeasti heidän toimestaan. Hemmerling pääsi sitten kakkosketjussa askiin sisään. Vauhtia hänellä tosiaan riitti, ja hyvin hän järjesteli paikkoja muille. Kiekon karvaus hyökkäyspäässä kiiinnosti häntä myös, mutta ihan loppuun asti hän ei ehkä noita karvaustilanteita pelannut. Puolustuspäässä hän pysytteli oman siniviivan tuntumassa ja katseli vain, että hoitavatko puolustajat ja molari hommansa, joten puolustuspään tehtävät eivät näyttäneet juuri häntä kiinnostavan. Tietenkin jossain määrin laiturin nyt ei ehkä odoteta osallistuvan kaikkiin maalinnurkkakahinoihin, mutta olisin toivonut vähän puolustavampaa peliä Hemmerlingiltä.
Hemmerling pelasi samassa ketjussa suomalaisen Julius Miettisen kanssa. Aika paljon ainakin Miettinen yritti töniä kiekkoa aina Hemmerlingin suuntaan. Miettinen on aika korsto, taitaa olla yli 190-senttinen, ja isona miehenä liike on vähän kömpelöä
, mutta hän osasi kyllä rauhassa katsoa, minne kiekon laittaa. Peliälyä siis löytyi. Peliälyä löytyi myös Hemmerlingiltä. Vähän enemmän tuollainen passaaja Hemmerling on kuin maalintekijä, mutta tässä pelissä hän sai maalinkin aikaan, kun pääsi vasemmasta laidasta osittain läpi, ja laukoi komeasti oikeaan yläkulmaan muistaakseni, joten kyllä tarkka laukauskin löytyy tarvittaessa. Lisäksi Hemmerling järjesteli syötön Miettisen maaliin rynnättyään itse kiekon kanssa maalille, josta Julius sen sitten riparista veti sisään.
Ylivoimalla sekä Hemmerling ja Miettinen olivat mukana ykkösylivoimassa. Alivoimalla ei näitä miehiä kaukalossa nähty, joten sellainen kokonaisvaltainen pelaaminen Hemmerlingiltä vielä puuttuu.
Silvertipsit pelasivat siis vauhdikkaasti kolmannen erän alkupuolta lukuunottamatta, ja paukuttivat kuusi kaappia vastustajan maalivahdin taakse. Wenatchee sai pari "onnekasta" maalia, joten lopputulos oli siis 6-2. Kolmen tähden joukossa ei Hemmerlingiä tai Miettistä näkynyt. Roest ja ykköspakki Parker Berge olivat ensimmäiset tähdet, ja vähän yllätten kakkospakki Jamieson kolmantena tähtenä. Wenatcheesta jäi mieleen lähinnä #44, Graham Sward, isokokoinen pakki, joka rauhallisesti järjesteli peliä ja syötti vapaisiin paikkoihin vapaille miehille. Isompia tappeluja ei onneksi nähty.
Muista huomioista vielä se, että Hemmerlingin pelipaitaa en kenelläkään nähnyt päällä, mutta Miettisen paita oli yhdellä fanilla päällään. Näin myös Jagger Firkusin pelipaidan. Se oli kiva, kun olin juuri lukenut hänestä, että hän on "Firkus Circus" WHL:ssä. Ilmeisen viihdyttävä pelaaja Moose Jaw Warriorsien riveissä, joka voitti kai WHL:n runkosarjan pistepörssin. Mutta The Hockey Newsin mukaan vasta kuutosprospekti Seattlen NHL-joukkueen listoilla.
