Meinasin ensin pistää tämän toiseen ketjuun, mutta ehkä tämä sopii paremmin tänne. Lainaus Korkin Torpedon viestistä ketjusta "Valmentaja Pekka Virta":
Teen kyllä varmaan nyt palstaitsemurhaa kun tuntuu olevan Virran haukkuminen aika yleistä täällä, mutta itse kyllä tykkään Virran ajatuksista pelistä. Facebookin uudella videolla Pekka puhui minun mielestä todella viisaita. KalPalla ei vaan ole varaa pelata tyhmästi ja lähteä maalintekokilpailuun kun niitä maalintekijöitä ei vaan ole.
Kyllä se puolustuspeli kannattaa hoitaa mahdollisimman kaukana omasta maalista, vaikka se tarkoittaakin sitä kaikkien vihaamaa kulmapörräämistä. Ja alivoimaisiin hyökkäyksiin ei vaan kannata lähteä kiekkoa menettämään.
Komppaan Korkin Torpedoa siinä mielessä, että tottahan se on, ettei mopolla mennä kuuhun. Mistä sitten päästään tähän KalPan pelin paradoksiin, eli keskialueen ja oman pään kämppäämisellä ei tehdä maaleja. Ja vaikka suunnitelmalla "yks tai kaks vastustajan verkkoon ja vähemmän omiin" voittoja on tullutkin, se ei kiinnosta maksavaa yleisöä eikä sillä todennäköisesti voiteta mestaruutta, ellei tule jotakin käsittämätöntä kollektiivista suonenvetoa. Ja jos säälipleijarit ovat jo joukkueen oma "mestaruus"... no, se on säälittävää.
Minä ehdottaisin, vähäisellä jääkiekon tuntemisellani, että arvottaisiin vaikka joka peliin yksi tai kaksi pelaajaa, jotka menisivät sen peli-ideologian raamien ulkopuolella. Vaikka siitä tulisi vastahyökkäyksiä, siitä voisi parhaimmillaan poikia maaleja vastustajan häkkiinkin. Tätä nyt on toitotettu paljon, mutta ei mielestäni liikaa, että jokainen pelaaja näyttää tyytyvän pelaamaan sillä omalla "mukavuusalueellaan". Kuin työläismuurahaiset, joilla ei näytä olevan mitään luovuutta. Niinhän se on tainnut Virran alaisuudessa kyllä olla, että luovuutta käyttäneet ovat joutuneet sinne koirankoppiin, mikä on kyllä perseestä.
Edelliseen viitaten, olen sitten vääränlainen kannattaja tai en, minä kävisin mieluummin katsomassa joukkuetta, joka pelaa hyvin yhteen, mutta josta löytyisi niitä yksilöitäkin, jotka saisivat miettimään, että "mistähän se tuonkin keksi". Joku Pavel Brendl, joka seisoi keskialueella selkä suorana, mutta erottui. Enkä siis tarkoita, että pitää hankkia joku rahanahne, asennevammainen tshekki, vaan joku, jolle ei vielä ole tehty KalPa-lobotomiaa. Ennemmin minä käyn katsomassa ottelua, joka päättyy vaikka 3-5, kun on otettu välillä riskejä, kuin ottelua, joka päättyy 0-2 ja peli on 60 minuuttia Nukkumatin unihiekan viskelyä ja kotiin viemisenä on pelkkä vitutus. Aika tietty kultaa ja/tai paskoo muistoja, mutta joitakin Pieniniemen ajan otteluita muistelee lämmöllä, vaikka tuli turpaan 4-8 jne., mutta kyllä siellä oli yritystä, vaikka oli melko lailla taitotasoltaan nykypäivään verrattavissa oleva joukkue (no, okei, ehkä huonompi).
Tämä vuodatus kuuluisi varmaankin osissa moneen eri ketjuun, mutta perkele KalPasta on tullut sellainen pieni, olemassaoloaan anteeksipyytävä pygmi, kun voitaisiin olla ärhäkkäästi tappeleva ja vihainen maahinen. Monttu olisi vittumainen paikka pelata, mutta ei sen takia, että kotijoukkue piilottaa kiekon. En nyt halua tehdä KalPasta mitään Birmingham Bullsia tai Broad Street Bulliesia, mutta kova ja ärhäkkä voi olla ilman tappelujakin.
Ihan loppukaneettina tällainen hypoteettinen kysymys: jos KalPalla ei ole muka varaa pelata (uhka)rohkeasti JA runkosarjan päätteeksi käydään Savon sisäistä taistelua sijasta 14, onko sillä väliä pelataanko oman pään kämppäämistä vai välillä joukkuekurista irtoavaa hurlumhei-kiekkoa? Tässä mielestäni on lähtökohta, jota voitaisiin hyödyntää haalimaan niitä kadonneita katsojia, kun veikkaan, että se hurlumhei vaan kiinnostaisi ihmisiä enemmän.
