Pavlovin Koira
Jäsen
- Suosikkijoukkue
- Paikalliset, nykyinen ja entinen
Viime vuonnakin tähän aikaan avattiin vastaavanlainen ketju joten katsotaas onko jengin odotukset miten muuttuneet tuosta.
Viime kausihan oli monessakin suhteessa kahtalainen. Eteenpäin mentiin varsinkin viestinnässä ja kannattajatoiminnassa. Pelillisesti kausi oli suuri pettymys, tottakai. Vaikka kilpailu on kovaa ja liiga tasainen ollaan Espoossa totuttu näkemään pudotuspelejä ja niistä ulosjääminen oli iso vitutuksen aihe.
Minua harmitti suuresti myös se, että kauden lopussa Bluesissa nähtiin myös kahdet potkut: päävalmentajan ja toimitusjohtajan. Varsinkin jälkimmäinen, koska uusi organisaatio oli ladannut odotuksia ammattimaisen ja pitkäjänteisen toiminnan saapumisesta viimein Espooseen. Ottamatta nyt sinänsä kantaa siihen oliko noille potkuille pätevät perusteet vai ei.
Eli noista aasinsiltaa tulevaan. Pidetään ne mitkä toimi:
- Tehokas ja ammattimainen viestintä
- Yleisö löytää tiensä hallille ja viihtyy siellä
- Bluesin fanit kuuluvat liigan äänekkäimpiin ja joukko kasvaa.
Ja otetaan viime kaudesta opiksi:
- Pysyvyyttä ja pitkäjänteistä tekemistä niin joukkueeseen ja kuin toimistollekin
- Aho & co. juurruttavat joukkueeseen pelitavan joka kestää läpi kauden. Varsinkaan Baronalta vastustaja ei saa pisteitä helpolla. Blues on välivuoden jälkeen taas parhaimmillaan keväällä.
- Vähintään yksi omista junnuista lyö itsensä läpi. Lisäksi Aaltonen ja Ikonen vakiinnuttavat tasonsa liigan kärkipelaajina. Uusista hankinnoista odotan Malmivaaralta tehokasta vihollisen hyökkäysten tappamista (mallia Korpikari muutama vuosi sitten), Hirsolta ja Widingiltä tehoja ja Liivikiltä röyhkeyttä ja sopivassa määrin ylilyöntejä Baronan katsojien viihdyttämiseksi.
Tässä muutamia mieleentulevia. Varaan oikeuden täydentää.
Viime kausihan oli monessakin suhteessa kahtalainen. Eteenpäin mentiin varsinkin viestinnässä ja kannattajatoiminnassa. Pelillisesti kausi oli suuri pettymys, tottakai. Vaikka kilpailu on kovaa ja liiga tasainen ollaan Espoossa totuttu näkemään pudotuspelejä ja niistä ulosjääminen oli iso vitutuksen aihe.
Minua harmitti suuresti myös se, että kauden lopussa Bluesissa nähtiin myös kahdet potkut: päävalmentajan ja toimitusjohtajan. Varsinkin jälkimmäinen, koska uusi organisaatio oli ladannut odotuksia ammattimaisen ja pitkäjänteisen toiminnan saapumisesta viimein Espooseen. Ottamatta nyt sinänsä kantaa siihen oliko noille potkuille pätevät perusteet vai ei.
Eli noista aasinsiltaa tulevaan. Pidetään ne mitkä toimi:
- Tehokas ja ammattimainen viestintä
- Yleisö löytää tiensä hallille ja viihtyy siellä
- Bluesin fanit kuuluvat liigan äänekkäimpiin ja joukko kasvaa.
Ja otetaan viime kaudesta opiksi:
- Pysyvyyttä ja pitkäjänteistä tekemistä niin joukkueeseen ja kuin toimistollekin
- Aho & co. juurruttavat joukkueeseen pelitavan joka kestää läpi kauden. Varsinkaan Baronalta vastustaja ei saa pisteitä helpolla. Blues on välivuoden jälkeen taas parhaimmillaan keväällä.
- Vähintään yksi omista junnuista lyö itsensä läpi. Lisäksi Aaltonen ja Ikonen vakiinnuttavat tasonsa liigan kärkipelaajina. Uusista hankinnoista odotan Malmivaaralta tehokasta vihollisen hyökkäysten tappamista (mallia Korpikari muutama vuosi sitten), Hirsolta ja Widingiltä tehoja ja Liivikiltä röyhkeyttä ja sopivassa määrin ylilyöntejä Baronan katsojien viihdyttämiseksi.
Tässä muutamia mieleentulevia. Varaan oikeuden täydentää.