Taas on kausi paketissa KalPan osalta eli on aika tökkiä tikulla silmään ja muistella mitä tuli syksyllä ennustettua...
1. KalPa 10. runkosarjassa. Tässä kohtaa lievää optimismia. Ässien ja SaiPan lyömiseen ei nähdäkseni ihmeitä tarvita, mutta kaksi muutakin seuraa olisi jätettävä taakse. Ei tosin mahdoton tehtävä ja ainahan joku joukkue floppaa...
Heh, 10. sija oli optimistia - kuudes näköjään realismia. Runkosarjan kakkostilakin oli vielä omissa käsissä sarjan loppupuolella. Tämän viestin lukeminen kyllä tuo mukavasti kontrastia siihen, kuinka onnistunut kausi tämä olikaan. Koko kauden KalPa pyöri kärkikahinoissa ja siinä mielessä joku voi pitää pronssia lähes rutiinisuorituksena. Fakta kuitenkin on, että kukaan itseään edes jonkinlaiseksi asiantuntijaksi tituleeraava ei ennen kauden alkua osannut sijoittaa KalPaa lähimainkaan mitalipeleihin. Sellainen vaati melkoisia ennustajan kykyjä tai todella vahvoja värilaseja.
2. Järvinen pelaa enemmän pelejä kuin Oksa. Harjoituspelien hienoista otteista huolimatta en edelleenkään täysin luota Mika Oksaan ykkösmaalivahtina.
Pieleen meni tämäkin. Oksalle on merkitty SM-liigan sivujen tilastoissa 35 pelattua peliä, Järviselle 25 ja playoffseissakin Oksa vei lopulta aloittavan maalivahdin tittelin. Oksa nosti hienosti tasoaan edellisestä kaudesta, mutta edelleen otteet ailahtelevat. Sama pätee tietysti Järviseenkin.
3. Yleisökeskiarvo yli 3500. Hyvä startti kaudelle auttaisi tämän veikkauksen toteutumista, kun taas viime kauden kaltainen sukellus heti alkuun, niin tälle voi heittää hyvästit jo lokakuussa.
Tämä ennustus todellakin toteutui. Onneksi en alkanut heittää mitään tarkempia lukuja kuitenkaan - metsään olisi nimittäin mennyt ja pahasti.
4. Virtala tekee vähintään visiitin Mestikseen tai sitten siirtyy ulkomaille kesken kauden. Tämä ennustus piti kutinsa vuosi sitten, kokeillaan uudestaan...
Teemu Virtalaan pystyi tälläkin kaudella luottamaan. Taso ei vieläkään riittänyt SM-liigaan ja pelipaikka löytyi Kajaanista. Tällä kertaa onneksi koko loppukaudeksi eikä enää lainapestejä kuten vuosi sitten.
5. Vähintään kaksi KalPan pelaaja esiintyy kauden aikana EHT:lla. Kapanen on tietysti helppo arvaus tässä kohtaa, mutta veikataan kutsua myös Kiiskiselle, Häppölälle tai Timoselle.
Tämäkin osui, joskaan Sahlstedtia en osannut EHT:lle veikata. Varsinaisesti Sahlstedtin huippukausi ei ollut yllätys, mutta en uskonut Jukka Jalosen löytävän käyttöä tuon ikäiselle kaverille ja toisaalta, en uskonut EHT-pelien Sahlstedtia liiemmin enää kiinnostavankaan.
Häppölä ja Timonen olivat todella kaukana maajoukkuetasosta. Kiiskinen puolestaan alkoi saada juonesta kiinni turhan myöhäisessä vaiheessa maajoukkuetta ajatellen. Kiiskinen nosti kevätkaudella mukavasti tasoaan, mutta paikat kevään turnauksissa menevät yleensä potentiaalisille kisamiehille.
6. Junnila kärsii kauden aikana loukkaantumisista.
Täydet 58 peliä Junnilalle runkosarjasta merkittiin eli metsään meni tämä veikkaus. Siihen nähden Junnilan kausi oli pienoinen pettymys allekirjoittaneelle. Oletin, että terveenä pysyessään Junnila pelaisi todellisen läpimurtokauden. Ensi kaudella uutta matoa koukkuun - saa nähdä missä seurassa.
7. Jussi Timonen vähintään kolminkertaistaa SM-liigan piste-ennätyksensä (0+7=7). Noin 20 pistettä ja perusvarmaa peliä omassa päässä olisi loistosuoritus. Nähdäkseni täysin mahdollisuuksien rajoissa...
24 peliä 0+3. Tässä kohtaa voisi selitellä loukkaantumisilla, jollei paha loukkaantuminen olisi parantanut(!) Timosen peliä. 20 pistettä on Timoselle nähtävästi täyttä utopiaa eikä perusvarmasta puoluspelistä ollut runkosarjassa tietoakaan. Onneksi pystyi parantamaan playoffseissa eikä hasardeja enää nähty. Kallis sopimus siis luultavasti jatkuu vielä ensi kauden, mutta mikäli kevään otteet jatkuvat, se ei enää ole mikään katastrofi KalPalle. Varmasti yksi liigan kalleimpia peruspakkeja ensi kaudella, mutta palkkaa on hankala neuvotella alaspäin jos optio on yksin pelaajalla.