Inhimisillä mittareilla tarkasteltuna on aivan päivänselvää, että ihmiskunta elää kirkkainta kukoistuskauttaan. Se, että joku keski-ikäinen jatkoaikalainen haikailee menneitä on toki surullista, mutta se johtuu siitä keski-iästä, eikä siitä että menneet ajat olisivat olleet yleisesti ja keskimäärin parempia.
Itse näen nostalgisen kaipuun lähinnä niin, että kaivataan niitä hyviä asioita, jotka ovat muuttuneet toiseksi tai ajan saatossa kadonneet. Ei kysymys ole aina siitä, ettäkö nostalgikko näkisi nykyajan olevan perseestä ja haluavansa palata aikakoneella (ah! Aikakone ja Sani nuorena grrrr <3) takaisin menneisyyteen. Ihminen nyt on sellainen, että se haluaisin pitää kaikki ne rusinat pullista. Vaikka kaipaan monia 20-30 vuoden takaisia juttuja, niin muistan kyllä selvästi myös sen ajan ongelmia. Ja kyllä, moni asia on parantunutkin niistä ajoista. Tosin jos ainoaksi edistyksen mitaksi asetetaan tekninen kehitys ja taloudellinen hyvinvointi niin metsään menee. Aitoa onnellisuutta ei voi tieteellisesti selittää eikä materialla aikaansaada.
Mun piti sanoa jotain tähän ketjuun, että minkä koen olevan paremmin kuin ennen, mutta unohdin mitä se oli.. ;)