Tämäpä, tällä kyselin toisessa ketjussa radioinnin perään, mutta sellaista ei ilmeisesti tällä kaudella ole.Pitänyt tarkotuksella muutaman pelin breikkiä IFK:n touhuista ja kun nyt avaat cmoren niin selostajana aina vaarallinen mertsi.
Parempi olisi laittaa vaa kaikki äänet pois.Alkaa vituttamaan ihan helvetisti tuo "vastustajan maalilaulun" soittaminen. On tullut kuunneltua jonkin verran tänä vuonna.
Kaksi viimeisintä CHL-kautta HIFK:n voittoprosentti on ollut 50 (jatkoaika ja rankkarit mukaan luettuna). Viimeisimmällä CHL-kaudella saldona oli 2 suoraa tappiota Frölundalle, suora voitto ja suora tappio Zürichiä vastaan ja suora voitto + JA-voitto Tsekkiläistä Mlada Boleslavia vastaan. Ei nyt ihan huumoriporukan saldo mutta ei tietysti riittäväkään kun ei pudotuspeleihin riittänyt.Mikäköhän on IFK:n rekordi Euro-jengejä vastaan esim. viimeiseltä 5 vuodelta? Oma mutu on, että IFK on ollut ihan huumoriporukka ainakin muutamalla viimeisimmällä CHL-kerralla.
Edellisen koutsin höyryillä.Taisi muuten tuo viime CHL-kauden Zürich vierasvoitto olla Peltosen ensimmäinen kilpailullinen peli HIFK:n valmentajana. Muistan että tuloksen lisäksi peli oli todella viihdyttävää ja laadukasta. Antoi lupauksia hieman erilaisesta suorittamisesta kuin mitä sen jälkeen on nähty.
Oireet viittaavat syvään, jo varhaislapsuudessa alkaneeseen HIFK-faniuteen, johon ei nykyaikainenkaan lääketiede ole vielä onnistunut kehittämään parannuskeinoa. Vaikeaa se on, mutta ajan mittaan sen kanssa oppii/on opittava elämään. Muiden oireiden lisäksi siihen liittyy olennaisena osana tuntuvat taloudelliset menetykset mm. lippukuluina sekä kaikenlaisten fanituotteiden pakonomaisena ostamisena. Positiivisena seikkana voi mainita saatavilla olevan vertaistuen, koska et todellakaan ole ainoa tästä sairaudesta kärsivä.Onko täällä joku tarpeeksi pätevä palstalääkäri antamaan tästä sekavasta tekstistä mulle diagnoosin?
Kiitos tohtori @Mojo, olkoon Buli kanssanne.Oireet viittaavat syvään, jo varhaislapsuudessa alkaneeseen HIFK-faniuteen, johon ei nykyaikainenkaan lääketiede ole vielä onnistunut kehittämään parannuskeinoa. Vaikeaa se on, mutta ajan mittaan sen kanssa oppii/on opittava elämään. Muiden oireiden lisäksi siihen liittyy olennaisena osana tuntuvat taloudelliset menetykset mm. lippukuluina sekä kaikenlaisten fanituotteiden pakonomaisena ostamisena. Positiivisena seikkana voi mainita saatavilla olevan vertaistuen, koska et todellakaan ole ainoa tästä sairaudesta kärsivä.
Siis oikeasti. TASAN niin kuin itsekin ajattelen eli sama Diagnoosi ja lääkitys tänne kiitos ;)Kuka osaa pukea sanoiksi tämän tunteen?
Oireet:
-Ei vituta mutta silti vituttaa vähän.
-En haluaisi katsoa pelejä mutta katson silti.
-Toivon suurta epäonnistumista tälle kaudelle mutta silti haluan uskoa parempaan.
-Yksittäisissä peleissä vastustajan mentyä johtoon, toivon kunnon selkäsaunaa kunnes aletaan pelaamaan, tullaan tasoihin ja oma innostus nousee ja toivon voittoa. Ja se ärsyttää.
-Haukun mielessäni pelaajia (Halosta varmaan eniten) mutta kun poika ottaa voiton ja se hymyilee helpotuksesta, tulee hyvä fiilis.
Onko täällä joku tarpeeksi pätevä palstalääkäri antamaan tästä sekavasta tekstistä mulle diagnoosin?
Sairastat nimimerkin @T.J.R kanssa HIFK:n kannattamista. Ei siihen ole lääkettä, joten tuon tunteen kanssa on opittava elämään ihan kuin vaikkapa ärtyneen suolen oireyhtymän kanssa. Joskus satunnaisesti saattaa tulla lyhyt hyvä hetki, mutta se johtaa vain siihen että pian on paska housuissa.Siis oikeasti. TASAN niin kuin itsekin ajattelen eli sama Diagnoosi ja lääkitys tänne kiitos ;)
Joo, ei kai tässä auta enää mikään. Jotkut taudit on vaan hautaan asti, usein nopeutetuttuna sinne vieviä...Sairastat nimimerkin @T.J.R kanssa HIFK:n kannattamista. Ei siihen ole lääkettä, joten tuon tunteen kanssa on opittava elämään ihan kuin vaikkapa ärtyneen suolen oireyhtymän kanssa. Joskus satunnaisesti saattaa tulla lyhyt hyvä hetki, mutta se johtaa vain siihen että pian on paska housuissa.
Edit. Kappas, valelääkäri @Mojo oli jo ehtinyt diagnosoimaan saman.