On tehty vääriä asioita. Siellä ei ole kärsivällisyyttä rakentaa perustuksia ja ei ole myöskään selkeää visiota mitä se menestyvä IFK voisi olla. Nyt ollaan yritetty kopioitu muita huonolla menestyksellä. Edellisen kerran kun oltiin selkeästi erilaisia voitettiin runkosarja ja pelattiin finaaleissa.
Mitä nämä väärät ja muilta kopioidut asiat ovat käytännössä? Ja keitä nämä
muut ovat? Koska mun nähdäkseni Suomessa on tasan yksi suurseura urheilullisesti ja se on Tappara. Voittanee tänäkin vuonna kannun ihan vain rutiininsa ansioista. Ja sen jälkeen kukaan ei muistele enää ikinä tätäkään kautta.
Edellisen kerran, kun oltiin finaaleissa (15-16), meillä oli erinomainen joukkue ja valmennus sai siitä melko lailla maksimit irti. Mutta kulisseissa ja pukukopin puolella homma ei kuitenkaan ollut mitään pelkkää onnea ja auvoa. Todellakaan. Suuria ja vahvoja persoonia riitti urheilujohdosta valmennukseen ja pelaajistoon. Peli kuitenkin kulki erinomaisesti ja se auttoi aivan varmasti kaikkia keskittymään ammattimaisesti kentällä omiin duuneihinsa, kun siitä duunista sai aika välittömän palkinnon. 2015-16 joukkue oli myös kokonaisuutena suhteellisen stabiili ja muistaakseni omista junnuista saatiin apuja tuolloin, jos oli tarvetta. Mukana nuoruutta ja kokemusta, omista junnuista tulee tarvittavat paikkaajat kesken kauden, pelaajan loukkaantuessa joukkueen sisältä nousee korvaaja, jne. Maalivahtien osalta pitää toki huomioida, että Husso-Lankinen-kaksikko oli aivan poikkeuksellinen eikä kahta noin kovaa nuorta veskaria kovin usein osu kohdille.
Ainoa kesken kauden tullut hankinta taisi olla Keith Aulie? Ja monella runkopelaajalla oli jo myös pidempi HIFK-tausta. Tähän vielä muutama lahjakas junnu kirsikaksi kakun päälle. Loukkaantumisiakin oli kyllä ja pleijareissa Grillfors ja Taimi tippuivat kokoonpanosta. Taimi tosin vasta finaaleissa ja ken tietää, mitä olisi tapahtunut, jos olisi pudonnut pois esim. puolivälierän ekassa pelissä. Ja saattaa olla, että juuri näiden loukkaantumisten/vammojen takia, se mestaruus jäi lopulta ottamatta.
Mun pointti on se, että kauden 15-16 jengi on todella poikkeuksellinen HIFK-historiassa, koska se on ainoa HIFK-jengi, joka on koskaan pystynyt runkosarjan SM-Liigan aikana voittamaan. Joukkue oli erinomaisesti kasattu ja meillä oli erinomaiset maalivahdit ja valmennuskin onnistui. Mutta mä en silti yleisesti pitäisi tuota nimenomaista kautta minään bench markina, koska kulisseissa kaikki ei ollut kunnossa. Ja ne HIFK:n kuuluisat rakenteet eivät tuolloin olleet yhtään sen paremmassa kunnossa kuin nytkään, päinvastoin. Joukkueen pelaajiston osalta ko. kausi sen sijaan on erinomainen mittari ja sitä voi hyvinkin pitää bench markina.
Seuraavalla kaudella siitäkin kaikesta oli jäljellä lähinnä sisäistä eripuraa ja päävalmentajan potkut kauden päätteeksi ennen kuin jatkosopimus ehti edes alkaa. Ja tästä on ihan turha syyttää Lennu Petrelliä, koska nämä siemenet kylvettiin jo Törmäsen ensimmäisellä kaudella ja Lennu tuli HIFK:hon vasta kolmannella kaudella. Peiliin saavat katsoa ihan kaikki asianosaiset, eikä vähiten Tom Nybondas, joka urheilupuolesta oli tuolloin vastuussa.
Mutta ei sillä uudella ja erilaisella saavutettu lopulta muuta kuin runkosarjan voitto, finaalipaikka ja kauden päättyessä hopeamitalit kaulaan. Jotka nekin ovat toki hienoja saavutuksia kaikki. Tavoitteet eivät vain siltikään täyttyneet. Runkosarjan voittokin lämmittäisi varmasti enemmän, jos kauden päätteeksi olisi kaulaan ripustettu kultamitalit voittaneen joukkueen merkiksi. Sen sijaan saimme kuunnella Tappara-fanien kiitoksia toisesta päädystä. Kaunis ja myötätuntoinen ajatus toki, mutta vitutti silti.
Nyt alkoi vituttaa tuokin kausi. Hienoa! Mutta kikkelis kokkelis, mitäs läksin. Ja ihan itse.