Nykyiset muka-rankat bändit

[trivekku]

Elikkä nämä Limbit sun muut, Kornit. Raskaassa musassa ei ole suurempaa mokaa, kuin olla muka-rankka. Kaupallisia tuotteita teineille.

Vanha, kohua aina herättävä Slayer, hakkaa edelleen nuoremmat yrittäjät. Niin tiukkaan soitettuja riffejä, rankkoja biisejä ja provosoivia sanoja, levyn kansia ja nimiä eivät nämä uudet yrittäjät pysty ikinä tuottamaan. Jo uuden levyn nimi, God Hates Us All-kertoo kaiken. Lisäksi Slayerin jätkät ovat 100 pelottavamman näköisiä, kuin norjan black-metal pojat yhteensä.

 

[Monipuolisenhuono]

Olen täysin samaa mieltä. Mielestäni Zakk Wylde sanoi sen parhaiten: Limp Biskit sucks dick.

Slayeria hakkaa mikään eikä kukaan.

 

[Annuli]

Itse olen ihmetellyt samaa asiaa... Joskus silloin rankassa nuoruudessa pidin silloisesta melko rankasta musiikista eli speedistä ja osaksi myös trashista, punkia tietenkään unohtamatta, mutta se ei nyt liity tarkasti tähän. Mutta nykyään puhutaan rankasta musiikista ja tarkoitetaan tosiaan jotain Limp Bizkitiä, joka on lähinnä jotain humppaa. Kannattaisi kuunnella vaikka vähän Cro-Magsia, jonka levyn kansikin on jo melko toista maata tai just Slayeria, joka on yhä aivan sairaan kova. Vertaisin noita Limp Bizkitiä ja Linkin Parkia etc. ehkä 80-luvun sukkahousuheviin, joka ainakin itselleni oli korvien rääkkäystä...on kyllä vieläkin. Yksi aika kova bändi nykyään on System of A Down, joka tuo mieleeni 80-luvulla ainakin vaikuttaneen Running Wildin...sairaan hyvää ja asiallista musiikkia.

 

[Kopteri]

Lainaan tähän pätkän toiseen ketjuun kirjoittamastani viestistä

"Lyriikathan ovat mitälie eikä niillä nyt sen kummempaa merkitystä nykypäivinä tunnu olevan. Sama pätee tähän (teko)rankkaan numetal sontaan. Yrittäkääpä joskus lukea limp piskitin sanoituksia, ja tässä yhden uuden yrittäjän riimittelyä.

I feel so alive
for the very first time
and i think i can fly.

briney spiörs? bäkkärit? Ei vaan tanakoilla kitaroilla maustettu ......., en edes muista orkan nimeä mutta mafia tuuppaa ulos parikolme kertaa päivässä."

Elikkä itseäni oksettavat lähinnä kyseisten yhtyeiden sanotukset, myönnän kuitenkin kitaransoittajana että kyseisillä yhtyeillä on välillä aikas makeita juttuja. Sukkahousuhevi tai oikeammalta nimeltään p**luhevi on siis tullut takaisin!!

 

[Lust4life]

Kaikki edellä mainitut porukat laskisivat hyvät housuunsa jos joutuisivat kasvokkain höpötys-hevin todellisen pioneerin ja keksijän, eli Biohazardin kanssa. Ne äijät on rumia, inhottavia ja äärimmäisen katu-uskottavia.

 

[JanJ]

Jep, ja tapasin vahingossa adrenaliinia pursuavan selkeästi piriä napanneen Machine Headin laulajan Roskildessa. Siinä oli sen verran katu-uskottavuutta, väkivaltaisuutta ja pelottavuutta yhdessä paketissa että joku Fred Durst sontisi housuunsa.

 

[Prookie]

Nykyään tuntuu olevan oikein muotia haukkua nu-metal bändejä. Kaikkien niin sanottujen musiikkiasiantuntijoiden kuuluu solvata näitä yhtyeitä.

Machine Headhän voidaan nyt melkein laskea nu-metalliin. Varsinkin The burning red albumin kappaleissa on monissa raplaulua.

Kornista voisi sanoa sen verran, että yhtye on jo melkein kymmenvuotias ja esim. Sepultura on ottanut vaikutteita Kornilta Roots levylleen.

 

[Arnold]

Viestin lähetti Prookie
Nykyään tuntuu olevan oikein muotia haukkua nu-metal bändejä. Kaikkien niin sanottujen musiikkiasiantuntijoiden kuuluu solvata näitä yhtyeitä.

Näin on. Kaikkiahan ei silti voi miellyttää. Riippuu toki myös siitä, minkä musiikin tahdissa on kasvanut ja sitä kautta tutustunut siihen kyseiseen musiikkiin. Esimerkiksi oma "pohjani" on erittäin paljon dancevaikutteinen, enkä ole ikinä päässyt niin sanotusti sisään siihen kaikkeista rankempaan heavyyn. Nu-metal kiinnostaa minua silti.

 

[vilpertti]

Minun täytyy myöntää, että joskus jos on hieman aggressiivinen olotila, laittaa helposti kyllä linkin parkia winampin soittolistalle. Kvalifoisin itseni myös "ajattelevaksi" musiikin kuuntelijaksi, tykkään kuunnella sanoja ja miettiä syvempiä tarkoituksia jos niitä on.

Joskus pienenä kun tykkäsin sellaisesta kovaasta musiikista minulla oli myös MH albuumeja pari. Kyllä se silloin meni, eikä siinä mitään sillä loppujenlopuksi siinäkin oli mm. sanoitukset jotain muuta kuin höpöhöpötasoa.

Miksi räppäys tekee automaattisesti kappaleesta huonon? Giant Robotissa räpätään. Massive Attackissa on myös puhelaulantaa, enkä voi myöskään jättää mainitsematta suosikkiorkesteriani Faithlessia jota ei voi mainostaa koskaan liikaa (:)). Toki, en edes ole kuullut noita MH:n uusimman albumin räpätyksiä, voihan olla että sieltä paljastuu jotain Aquabarbiegirl-rappia tyyliin uhh te skees so praa an vi lav so haa... Mitäköhän minäkin taas höpötän, off *naks*

 

[pykli]

Kuni jos aggressiivinen olotila tulee, hellittää se kyllä annoksella Tiktakkia ...

... eikä Priestiä rankempaa ole eikä tule. Ja Priestiksi luen ainoastaan kaiken ennen vuotta 1992 tehdyn. Sen jälkeiset viritykset jätän omaan arvoonsa.

Ja kyllä sen räpätyksen voima on sellainen että se mielestäni laimentaa biisin kuin biisin. Kyllä melodiaa pitää olla, vaikkakaan en toki suoranaisesti tyrmää kaikkia puhelaulannalla jyllääviä musiikkiesityksiä, onhan niissäkin toki hyviä viritelmiä.

Jooh, ei mulla kyllä näköjään asiaa ollut.

--- pykli

 

[palle fontän]

Mitäs mieltä porukka on Rage Against the Machinesta? Itselläni tulee heitettyä vieläkin lautaselle jos kiukuttaa... Limb Bizkitistä sen verran, että bändi jakaa mielipiteet todella tiukasti ikäjakauman perusteella. Alle 20-vuotiaille Fred Durst on jonkin sortin epäjumala, ja hieman vanhemmille(kuten minä) ei putoa ollenkaan. Loppukaneettina totean, että Ragen jälkeen ei kunnon 'heviräppiä' ole tehtykään.

 

[trivekku]

Viestin lähetti sopuli
Mitäs mieltä porukka on Rage Against the Machinesta? Itselläni tulee heitettyä vieläkin lautaselle jos kiukuttaa... Limb Bizkitistä sen verran, että bändi jakaa mielipiteet todella tiukasti ikäjakauman perusteella. Alle 20-vuotiaille Fred Durst on jonkin sortin epäjumala, ja hieman vanhemmille(kuten minä) ei putoa ollenkaan. Loppukaneettina totean, että Ragen jälkeen ei kunnon 'heviräppiä' ole tehtykään.

Rage Against the Machine on ihan toista kamaa. En ole ikinä ollut suuri fani, mutta kyllä esim. Bulls on Parade, potkii kuin villi hevoslauma. Unohtamatta Matrix-leffan loistavasti päättänyttä Wake Up-biisiä.

Bändi on lisäksi aidosti vasemmistolainen ja ei-kaupallinen ainakin alkuaikoinaan. Jenkeissä se ei ole tie suosioon yleensä. Siinä on sellaista loistavaa otetta, kyseenalaistakaa kaikki-ideologiaa.

Myös vanhempi Deftones on rankkaa, esim. Heads Up jyrää kuin T-72-panssarivaunu.

 

[King]

RATM on legenda, ei voi edes samana päivänä verrata johonkin Nu-metalliin. Kyllä tulee Ragea kuunneltua aina tasaisin väliajoin. Bombtrack on niin loistava, että... Harmi vain, että Zach lähti bändistä.

 

[trivekku]

Viestin lähetti JanJ
Jep, ja tapasin vahingossa adrenaliinia pursuavan selkeästi piriä napanneen Machine Headin laulajan Roskildessa. Siinä oli sen verran katu-uskottavuutta, väkivaltaisuutta ja pelottavuutta yhdessä paketissa että joku Fred Durst sontisi housuunsa.

New Yorkin synkimmät, eli Type O Negativen solisti oli alkuaikoina katu-uskottava. Ensimmäisen bändinsä, Carnivoren, levyt kun julkaistiin cd:lla samassa paketissa.

Laulaja Peter Steele meni levy-yhtiöön ja heitti siellä äijän lasin läpi. Steele kun on 2 metrinen lihaskimppu.

 

[Nikke]

Viestin lähetti sopuli
Mitäs mieltä porukka on Rage Against the Machinesta?

Loistavaa.Wake Up,Bulls On Parade,Bombtrack,Freedom,Testify yms.Siinä on asennetta toisin kuin Fred wannabe bad ass Durstissa.Pitää vaan toivoa ettei RATM homma lopu Zachin lähtöön...

 

[pikkukisu]

RATM:sta vielä... ja vähän muustakin

Tästä kyllä jo mainittiinkin, mutta suutani en voi kiinni pitää tässä asiassa... RATM:ia ei siis todellakaan voi verrata mihinkään pilipali limp bizkitteihin tai linking parkeihin, onhan ensinnäkin RATM:lla "hieman" pidempi ura takanaan ja kyseisillä kavereilla on oikeasti mielipiteitä ja kiinnostusta myös yhteiskunnallisiin asioihin, käykää vaikka lukemassa www.ratm.com niin se valaisee kyseistä bändiä aika kovasti.
Ja siitä muusta sitten.. Itse en todellakaan pidä noita nu-metal-bändejä edes rankkoina, eihän niistä ala edes adrenaliini virtaamaan, oma ehdoton suosikkini agressioiden purku levyksi on kyllä Kornin Life is Peachy, toimi oikein hyvin kun olin jokseenkin kurjassa duunipaikassa ja joka aamu ennen töihin menoa tuon levyn kerkesi dösämatkalla kuuntelemaan niin tuli kumman levollinen olo...;)

 

[Arnold]

Viestin lähetti vilpertti
Miksi räppäys tekee automaattisesti kappaleesta huonon?

Siinä hyvä kysymys niille, jotka eniten vastustavat nu-metallia (tai puhdasta rappia / hip hoppia).

Tuskin selitykseksi kelpaa se, että kun niissä ei ole mitään sanomaa. Loppujen lopuksi ainakaan itselleni ne tarinat kappaleissa ei ole niin iso asia, pääasia on että jonkunlaista tekstiä ne sisältävät. Eri juttu on sitten melodinen trance, joka on parasta instrumentaalisena.

Kai joillekin räppäys voi olla senkin tähden vasten mielistä, kun mustat ghetto supastarit wannabe-räppärit yrittävät olla niin kovia. Ja miksei jotain voisi ottaa päähän se ihonvärikin? Ei kai nyt sentään musiikkia sen takia kategorioida.

Yksi asia vielä. Räppärithän lainaavat usein jostain "mestariteoksista" osia. Sekin aiheuttaa närää joissakin.

Yhteenvetona voi sanoa, että se on voi voi, jos ei voi sietää räpätystä. Kukin päättää itse, mitä kuuntelee.

 

[Kyri]

kornist ja muista

Joo, itse kyllä ihmettelen miksi juuri Korni on nyt vedetty näitten limpbizkitien ja linkinparkien joukkoon haukuttavaksi kun pändi on aloitellut jo vuosikymmen sitten. Kornin korn ja life is peachy on parhaita levyjä joita omistan ja en kyllä häpeä sitä yhtään. Kaksi muuta suursuosikkia on System Of A Down ja RATM. Näiden hieman erilaisten pändien ajatukset ja ideat on tutustumisen arvoisia. Kornista vielä sen verran että uusimmat tuotokset on kyllä olleet "hieman" pettymyksiä, Issues oli kyllä sanalla sanoen VAISU. Saas nährä miten uus (kesäkuussa) ilmestyvä levy uppoaa meitsiin. ensimmäinen sinkku pitäs tulla ihan kohta ulos. Jäämme jännityksellä odottamaan...

 

[toothfairy]

Kun tuo heviräp mainittiin jossain viestissä, niin onko kenellekään tuttu orkesteri nimeltään Clawfinger? En nyt väitä että se kauheasti hevin puolelle menee, mutta varsin sujuvaa musaa kuitenkin.

 

[Viikate]

Kyllä minä olen aina pitänyt näitä pohjoisen mustan metallin bändejä rankimpana tehtynä metallimusiikkina. Emperorin ensimmäinen mini-lp + In The Nightside Eclipse olivat minulle totaalisia tajunnanräjäyttäjiä. Muita maininnan arvoisia tämän lajin äärirypistyksiä ovat Parnassuksen "In Doloriam Gloria" -albumi ja Mayhemin "De Mysteriis Dom Sathanas".

Jenkkibändit, mukaan lukien Slayer, eivät ole koskaan herättäneen niin vahvoja tuntemuksia. Niillähän on varaa kunnon soundeihinkin... :)

Mutta kyllä ne rankimmat kuulemani levyt kuitenkin löytyvät metallin ulkopuolelta. Koko power electronics -genre on niin raskasta kuunneltavaa, että sitä pystyy sulattamaan vain hyvin pienissä annoksissa. Keikkatilanteessa toimii toki paremmin.

Muka-rankkoja bändejä ovat kyllä minunkin mielestäni juuri nuo pomppumetalliaktit. Tyhjiöpakattua kapinaa ja valvottua vallankumousta.

 

[monni_sarkalahti]

..mutta,mutta,limp bizkitit sun muut tekee rahaa perkeleesti!Kyl se on varmaan tarkkaan mietitty minkälainen musa myy paljon.Nykyäänhän on niin tarkat sensuurit esim. MTV:llä,niin joutuu miettimään imagoa ja esim. sanoituksia.En tosin ite oo kyseisten bändien suuri fani,mut joskus ne biisit menee..Junnuna kuuntelin ite just Slayeria yms.

 

[varjo]

Viikate:
Tosi on, itsekin suhtaudun hiukan vakavammin hemmoihin jotka säilyttivät kotonaan satoja kiloja dynyä kirkkojen räjäyttelyyn.
Ja onhan puukotus huomattavasti "coolimpi" tapa tappaa kuin ganstamiesten drive-by ampumiset.
VAikka aika paljon pelleilyä hommaan kuului niin silti asenne oli kovempi kuin monella muulla musiikin alalla.
Itse kuuntelen vieläkin monia alkuaikojen levyjä, tosin nuo rauhallisemmat folkblackmetal-jutut iskevät nyt hyvin(Isengard lähinnä).
Omat tämänhetken suosikit:
Isengard
Storm
Einherjer
SAtyricon
Darkthrone
Moonspell(vaikka portugalista onkin, wolfheart&irreligious on tosi jees)
ja...häpeän myöntää...Burzum, siinä on asenne kohdallaan vaikka musiikki on syyyvältä.
Emppuakin kuuntelee joskus.

Iso kasa kaikenmaailman levyjä on vielä hyllyssä mutta kun suurin osa on täysin samanlaisia niin eihän niitä viitsi kuunnella.
Muutenkin nykyään kuuntelee mieluummin hyvää musiikkia(siis musiikillisesti) kuin noita räkävedoksia.

 

[omaha]

Yleensä musiikkimaku jymähtää paikoilleen

ja mulla se on jymähtänyt niin, että en ole kuullut edes puolia edellä mainituista yhtyeistä. Ei vaikka makuni on "suht rankka". Ei vaan vanha käpy jaksa innostua uusista tulokkaista. Mun mielestä rankkoja ovat/olivat:
Lemmy Kilmister
Ozzy
James Hetfield
Angus Young
Bon Scott
Brian Johnson
Gillan
Blackmore
Iommi
Hendrix
ym. ...ja heidän bändinsä. (ohoh, tuli kyllä niin klassikko sarja että..)

Eikö nämä linkit ja kornit ole poikabändejä tai muita tuotteita?

 

[Sheedy]

Viestin lähetti Helinkopteri
Lainaan tähän pätkän toiseen ketjuun kirjoittamastani viestistä

I feel so alive
for the very first time
and i think i can fly.

briney spiörs? bäkkärit? Ei vaan tanakoilla kitaroilla maustettu ......., en edes muista orkan nimeä mutta mafia tuuppaa ulos parikolme kertaa päivässä."

Elikkä itseäni oksettavat lähinnä kyseisten yhtyeiden sanotukset, myönnän kuitenkin kitaransoittajana että kyseisillä yhtyeillä on välillä aikas makeita juttuja. Sukkahousuhevi tai oikeammalta nimeltään p**luhevi on siis tullut takaisin!!

SIIS MITÄ HELVETTIÄ? P.O.D sukkahousuheviä? No voi jestas sentään, sehän on ihan puhdasta nu-metallia jenkkimalliin kaikkinen kliseineen. Ja kristillinen bändikin vielä kuulemma :o

Mielestäni tämän tyylisuunnan bändeillä on raskaan rockin puolelta kaikkein tylsimmät ja mitäänsanomattomimmat kitarajutut...kuunnelkaa vaikka Linkin Parkin In The Endiä: Kun kertosäe pamahtaa kehiin niin kitaristi junttaa vaan jotain tylsää voimasointua. Miksei kukaan soita ilmavia, rullaavia ja perseelle potkivia riffejä enää?

Taisi jossain kitaralehen kannessa Stinkin Fartin kitaristi julistaa jotenkin että "kitarasoolot ovat perseestä, ensinnäkin siksi etten ole niissä kovin hyvä...." :D

 

[Viikate]

varjo:

Joo, kyllähän nuo Norjan pojat olivat skenen alkuaikoina todella äärimmäisen vakavissaan ja ihan oikeasti vaaraksi järjestäytyneelle yhteiskunnalle. Mainio "Lords Of Chaos" -opus kertoo tästä haastattelujen ja historiakatsauksen avulla. Samoihin aikoihin tuon Bård Eithunin puukotustapauksen kanssa poltti joku pojista Holmenkollenin kappelin, ja näin herrat olivat saaneet aikaiseksi maan iltapäivälehtien kaksi ykkösuutista.

Pakko tässä yhteydessä korostaa, että en todellakaan ihaile näiden herrojen tekemisiä enkä ymmärrä heidän aatteellista pohjaansakaan, mutta jos puhutaan siitä, mikä on rankkaa ja vaarallista musiikkia, niin tämä tyylisuunta on kyllä sekä musiikillisten että ulkomusiikillisten saavutustensa ansiosta kärkipäässä.

Minullekin nuo alkuaikojen levyt ovat rakkaimpia. Burzum on ehkä se kaikkein suurin bm-suosikki ja nimenomaan musiikkinsa takia. Sehän ei ole kovin rankkaa, mutta siinä on sellaista unenomaista synkkyyttä, joka vie välittömästi mukanaan.

Folkmetallistakin tykkään, ainakin Stormista ja Isengardista. Einherjerissä sen sijaan on vähän liikaa tuollaisia perinteisen heavy metallin vaikutteita... Asterix-metallia, niin kuin Rumbassa joskus kirjoitettiin.