Nykyajan nuori nainen - turhamainen?

[Carlos]

Seksi vs. Koulutus

Niin siis tähän teoriaan vielä hiukan selvennystä. Koulutettukin nainen voi olla hyvinkin "himokas", voi pitää paljonkin seksistä, mutta siitäkin huolimatta niin sanotusti vähempilahjaisten naisten väitetään olevan parempia seksissä, ainakin parempia miellyttämään miestä.

Minulla on enemmän kokemusta seksistä näiden koulutettujen yksilöiden kanssa, oikeastaan näistä "totaaliblondeista" on vain kaksi kokemusta. Sattumaa tai ei, mutta juuri näiden kahden totaaliblondin kanssa seksi oli jotain sanoinkuvaamattoman upeaa, kerrassaan taivaallista, kun taas näiden muiden kanssa edelleenkin aivan loistavaa, mutta silti "se jokin" puuttui. En osaa tätä tämän tarkemmin kuvailla, mutta näin olen huomannut.

Huvittavaa kyllä, pitkäaikaisin suhteeni, fiksu ja koulutettu nainen, oli myös itse tätä mieltä. Hän sen itse asiassa minulle aluksi kertoikin, jonka jälkeen kiinnitin asiaan vasta huomiota.

Eli tästä voisi kai vetää sen vanhan pizza -vertauksen:

"Seksi on kuin pizzaa. Parhaimmillaan se on jotain aivan taivaallista, mutta huonoimmillaankin se on silti aika hyvää."

 

[finnishninja]

Viestin lähetti Predator
No niin. Näin teillä siellä Ruåtsissa kenties toimitaan. Meillä täällä Suomessa tärkeintä on se, että seisaaltaan pyttyyn kusevan miehen pitää pystyä suoriutumaan operatiosta kastelematta niitä alaslaskettuja istuinreunoja virtsalla... ne reunat jotka naiset ovat alas jättäneet ja miehet eivät millään voi kumartua niitä ylös nostamaan ennenkuin virtsaputki laulaa?

En tajua vieläkään...

Tuli lähinnä mieleen kun omistimme kissan tässä muutamia vuosia sitten. Sillä oli tapana tulla aina pällistelemään kun meikä makasi kylpyammeessa lukemassa viimeisiä lätkätuloksia. Ensin se hyppäsi holkin kannelle, siitä käsienpesu altaaseen. Sen jälkeen se laskeutui varovasti kylpyammeen reunalle ja palitseeraili siinä ihmeissään.

Kerran myös näin. Sattui olemaan kansi ylhäällä ja sinnehän se saatana loiskahti alas holkkiin! Ylöstulo ei ollut helppoa. Ei otetta kynsillä, eikä loivasta kurvista saa vauhtia hyppyyn. Hetken kuului julmettu loiske, mutta yhtäkkiä tuli hiljaista. Hyökkäsin katsomaan. Siellä se alakurvissa tuijotti meikää teelautasen kokosin silmin ja:"Mäyy.." Meinasin tukehtua nauruun. Vain silloisen piikkikikin häsyihin tulo esti minua testaamasta mitä tapahtuu jos siinä vaiheessa kiskaiseen napin ylös...

Niin että sillee.. Tyhymiä nuo ruottalaaset kissit!

 

[finnishninja]

Re: Re: Mua on petetty

Viestin lähetti Predator
Olen kerran elämässäni päässyt harjoittamaan seksiä raastuvanoikeuden tuomarin kanssa. Dumari oli 31 v. minä olin 19 v. Ja hyvää teki, sori vaan.

Juma... Meikäjäppinen on aina ollut sairaanloisen vinossa kypsiin, hieman varttuneisiin naisiin. Ehkä siitä johtuen törmään aina nuorempiin.. nytkin on ikäeroa 12 vuotta!

 

[koo]

Re: Re: Mua on petetty

Viestin lähetti Predator

Olen kerran elämässäni päässyt harjoittamaan seksiä raastuvanoikeuden tuomarin kanssa. Dumari oli 31 v. minä olin 19 v. Ja hyvää teki, sori vaan.

No kuulehan nyt, jos täällä ruvetaan tuomareilla leuhkimaan, niin on minullakin "sellaisia" kokemuksia tuomareista. Eikä NE olleetkaan mitään käräjätuomareita tai laamanneja vaan oikeita erotuomareita, ja hyvää teki, sori vaan.
Terveisin koo

 

[finnishninja]

Onko värillä väliä?

Usein vertaillaan blondia ja tummaa, mutta punapäät! Minulla oli kerran eräs aito punikki, joka jätti tosi kivuliaita muistoja. Olkapäät olivat hampaanjälkiä täynnä ja selkä ruvella pitkistä kynsistä. Meikäpäppisessä ei ole niin paljoa masokistin vikaa, että olisin ulissut hekumassa. Se oli rajua hommaa, mutta kyllä teki kipiää!

Tuli muuten mieleen eräs vanha juttu:

Masokisti makasi lattialla, sadisti hänen päällään.
Masokisti: "Oi.. lyö.. lyö...!"
Sadisti hetken mietittyään: "EN!"

 

[Chip]

Viestin lähetti Carlos
Tästä olen muuten ihan täysin samaa mieltä. Itse asiassa tämä on mielestäni yksi niitä asioita minkä takia nainen edes tarvitsee miestä. Mikä parasta, tämän voi kuka tahansa opetella, jos on puutteita ulkonäössä tai älyssä, sitä onkin jo hankalampi muuttaa.

Ja puhutaan siis vasaran pysymisestä kädessä... Aika heikosti menee, jos nainen tarvitsee miestä sen vuoksi, että saa taulun seinälle tai tukkeutuneen viemärin korjattua. Jos ei ole omaa miestä niin kyllä siihen hätään aina löytyy kaverin mies tai huoltomies joka korjaa hanat ja viemärit.

Tästä sainkin uuden ahaa-elämyksen, ehkä kukin osaa katsoa jo ulkonäöltä ihmisestä jotain tiettyjä ominaisuuksia (alitajuisesti?), joiden perusteella uskaltaa tehdä lähempää tuttavuutta toivoen että jotain "sellaista" löytyy myös sisältäpäin? Eli varsinaisesti ei tarvitse olla "hyvännäköinen", mutta siinä vastapuolessa pitää olla jotain mikä miellyttää silmää kullakin henkilökohtaisesti, joku piirre mikä "vetää puoleensa".

Veit jalat suustani. Tuota minä olen ajanut takaa omilla kauneus on katsojan silmässä-puheillani ja kirjoittamatta jättämilläni lauseilla, joita on ollut hankala muotoilla. Aivan varmaan jostakin tietystä ihmisestä näkee jo päältäpäin edes jotain aavistusta sisällöstä. Mutta voi käydä myös niin, että etukäteen k*sipäänä pitämäni henkilö osoittautuukin erittäin mukavaksi ja keskustelutaitoiseksi tyypiksi ja sitten saa vain toivoa, että ei ole sanonut ääneen aiempia ajatuksiaan tuosta ihmisestä...

Ja vessanpöntön "sisärengas" täytyy jättää tietenkin alas vessassakäynnin jälkeen. Meidän koulussa tietää, millon pojat ovat käyneet tyttöjen vessakopperossa, kun kansi on jäänyt ylös ja vessassa haisee urea. Onneksi pojat eivät vielä uskaltaudu isompaan tyttöjen vessaan, niin edes joku paikka on sellainen, missä rengas on aina alhaalla. Ei varmaan sopisi valittaa, kun likimäärin 90% opiskelijoista sattuu olemaan poikia...

 

[finnishninja]

Taas hieman sivussa, mutta kun tuli vaan mieleeni Chipin urean lemuista...

Ajelin tässä hieman bussilla Thaimaassa. Niitä lähti liikkeelle kuusi yhtäaikaa ja kaikki täynnä. Myös ensimmäinen pysähdys oli samassa paikassa. Siis kuusi linja-autoa tyhjäsi sisältönsä yhtä aikaa. Suuri osa poppoosta hyökkäsi käymälään tyhjentämään suoliaan. Voitte vain kuvitella mikä eritteiden lemu jäppisten rännillä oli - eikä ollut edes kantta jonka kääntää alas eliminoimaan...

Mitä hajusta, mutta kun vedet valuivat silmistä!

 

[Carlos]

Viestin lähetti Chip
Ja puhutaan siis vasaran pysymisestä kädessä... Aika heikosti menee, jos nainen tarvitsee miestä sen vuoksi, että saa taulun seinälle tai tukkeutuneen viemärin korjattua. Jos ei ole omaa miestä niin kyllä siihen hätään aina löytyy kaverin mies tai huoltomies joka korjaa hanat ja viemärit.

Vain nainen voi kääntää sen sitten näin... eikös se huoltomies tai kaverin mies ole sitten mies?

Call me old-fashioned, mutta vaikka miten paljon naiset vouhottavat tasa-arvosta, miehet ja naiset ovat silti erilaisia, siitä ei pääse mihinkään. Meillä on erilaiset fyysiset ominaisuudet ja erilainen kyky hahmottaa eri asioita, ja ennenkaikkea pääosin erilaiset intressit. Miksi näin ei saisi olla?

Edellinen huomioon ottaen, olen edelleen sillä kannalla että on olemassa miesten töitä ja naisten töitä, vaikkakin molemmat voivat kyllä tarvittaessa avittaa kumman tahansa töissä. Minä ymmärrän vasaran kädessä pysymisen hiukan enempänä kuin naulan seinään lyömisenä. Ja siihen työkalujen käsittelyyn kuuluu usein myös hommia jotka ovat jo fyysisesti niin raskaita, että siihen tarvitaan mies tekemään. Jos se mies löytyy kotoa joka kaikki "miesten hommat" tekee, on mielestäni ihan positiivista.

Ne naiset jotka uskaltavat myöntää miesten olevan jossain asioissa kyvykkäämpiä, ja vastaavasti eivät oleta miesten olevan kaikessa yhtä hyviä kuin naiset, elävät keskimäärin varsin onnellisesti.

 

[Chip]

Viestin lähetti Carlos
Vain nainen voi kääntää sen sitten näin... eikös se huoltomies tai kaverin mies ole sitten mies?

Call me old-fashioned, mutta vaikka miten paljon naiset vouhottavat tasa-arvosta, miehet ja naiset ovat silti erilaisia, siitä ei pääse mihinkään. Meillä on erilaiset fyysiset ominaisuudet ja erilainen kyky hahmottaa eri asioita, ja ennenkaikkea pääosin erilaiset intressit. Miksi näin ei saisi olla?

Edellinen huomioon ottaen, olen edelleen sillä kannalla että on olemassa miesten töitä ja naisten töitä, vaikkakin molemmat voivat kyllä tarvittaessa avittaa kumman tahansa töissä. Minä ymmärrän vasaran kädessä pysymisen hiukan enempänä kuin naulan seinään lyömisenä. Ja siihen työkalujen käsittelyyn kuuluu usein myös hommia jotka ovat jo fyysisesti niin raskaita, että siihen tarvitaan mies tekemään. Jos se mies löytyy kotoa joka kaikki "miesten hommat" tekee, on mielestäni ihan positiivista.

Ne naiset jotka uskaltavat myöntää miesten olevan jossain asioissa kyvykkäämpiä, ja vastaavasti eivät oleta miesten olevan kaikessa yhtä hyviä kuin naiset, elävät keskimäärin varsin onnellisesti.

Naiset tarvitsevat miehiä ja miehet naisia, en minä sitä kiellä. Mutta minusta tuo vasara-juttu on yksinään äärimmäisen huono syy naiselle "hankkia" mies. Tietenkin ymmärsin tekstisi näin väärin ja kärjistin.

Minä myönnän reilusti, välillä hammasta purren, että jotkut hommat ovat miesten hommia. Mutta olen myös vakaasti sitä mieltä, että ainakin keittiön puolella ja kodinhoidossa mies pystyy samaan mihin nainenkin. Ja siitä huolimatta, että minun miehelläni tulee vasaran kestää kädessä ja sillä tulisi osata tehdä muutakin kuin rikkoa seiniä/huonekaluja, niin minä haluaisin olla kykyjeni ja voimieni mukaan mukana sähläämässä rempoissa ja muissa hommissa. En ehkä pysty kantamaan sementtisäkkejä tai yhtä montaa tiiltä kerrallaan kuin mies, mutta minun käteni mahtuu kiristämään ne ahtaammankin paikan mutterit ja ruuvit ja pienikokoisena mahdun ahtaisiin paikkoihin ja nousen kevyesti(?) vaikkapa hartioille jos tikapuita ei ole saatavilla.

Ihannemies olisi tietenkin sellainen, joka osaisi korjata omin käsin kodinkoneita ja kokata sekä siivoaisi mielellään :) Kulttuurista ja taiteesta ei ole niin väliä, en minäkään käy taidenäyttelyissä.

 

[odwaz]

Viestin lähetti Anton
Onkohan naisilla jokin perverssi keskinäinen kisa siitä, että kuka iskee kurjimman näköisen ja oloisen tyypin.

Eikös tähän juuri käy termi säälipillu..?

Onhan tässä ketjussa hauskojakin asioita ollut, mutta periaattessa ihan vakavaa asiaa. On tälläkin yksilöllä hankalaa "taas vaihteeksi" kun on ollu hiljaista tällä naisrintamalla. Pari viimeisintä (lyhyehköä) suhdetta on syntynyt perin omituisesti, kun naiset on suorastaan pokanneet mut jostain, hihii. Helpompi se niin onkin, kun en oo sellanen että mä iskisin naisia jostain baarista, tai kauheemmin muualtakaan.. Ja ennenkaikkea se on harvinaista, ainakaan kun en ole minään beibemagneettina itseäni koskaan pitänyt. Eikä oo ne naisetkaan. Nyt on kuitenkin taas jotain pientä viritystä, ja onhan se aina kivaa, vaikkei mitään vakavampaa seuraiskaan. Aina sitä vaan tekee mieli saada joku lähelle (siirappia, hyi). Niis (tietyis) naisis on vaan jotain mikä saa aikaan kaikkii jännii tuntemuksii.. (en tarkoita nyt seksuaalisia tuntemuksia, ainakaan pelkästään)

Perkele, tässä mitään naisia oikeesti tarvita! Mä juon pullon kossua, meen avantoon ja seen jälkeen juoksen pääni jäädyksiin! Sillä ne ongelmat poistuu.

niinpä niin, jaapa jaa, trallalallalaa

 

[ms.qvist]

Vaikka olenkin mikä olen, niin kaikesta huolimatta olen jopa seurustellut naisten kanssa ja muutenkin vaihdellut ajatuksia heidän kanssa - usein valitettavan yksipuolisesti vain. Mutta juuri teiltä arvon Jatkoajan naiset haluan tietää missä vika piilee, minussa vaiko kenties turhamaisissa naisissa? Epäilen itseäni.

Miksi onnistun yleensä jo jutuillani karkottamaan naiset lähipiiristäni? Mikä niissä oikein mättää? Yleensä karkotus toimii niin pikaisesti ettei seurustelukumppani ehdi edes tutustua paremmin ikävään persoonaani ja tulla huomanneeksi kuinka vaikea olen ihmisenä. Siis, miksette te naiset jaksa keskustella syvällisesti seuraavista asioista, tai he joihin olen törmännyt eivät kovin pitkään jaksa niistä vaihtaa ajatuksia kanssani? Olenko minä kasvanut vinoon kun ajatukseni eivät kiinnosta puupennin vertaa?

Ryhdynpä sitten keskustelemaan elokuvista - varsinkin syvällisemmin mustavalkoelokuvista, Kurosawasta, parhaimmista sotaelokuvista tai psykologisista trillereistä niin ennemmin tai myöhemmin - yleensä ennemmin, seurastani poistutaan olkia kohautellen.

Saatika jos ryhdyn silmät palaen kertomaan kaunokirjallisuuden mestareista. Onko aihe todellakin niin tylsä ettei kukaan jaksa uppoutua siihen syvällisesti. Itseasiassa tunnen huomattavan paljon miehiä joita kaunokirjallisuus kiehtoo mutta vain yhden naisen. Merkillistä etten sanoisi...

Eikä tämä vielä mitään.

Herättäessäni keskustelua politiikasta, uskonnosta, tieteen saavutuksista tai muusta mielenkiintoisesta, kuten sarjamurhaajista, sotahistoriasta, sodan julmuuksista, maailman raadollisuudesta, kyynisyydestäni, huomaan saavani osakseni kummeksuvia katseita ja onpa moni kutsunut minua vähintäänkin "oudoksi", eikä "sairaskaan" ole aivan tuntematon kutsumanimi.

Entäpä sitten seksuaalisuus ja seksi? Parempi olla hiljaa...

Joko minun on tyytyminen kohtalooni (kuinka vihaankaan tuota sanaa) tai jatkettava etsimistä.

vlad#16.

 

[Ted Raikas]

Viestin lähetti vlad

Miksi onnistun yleensä jo jutuillani karkottamaan naiset lähipiiristäni? Mikä niissä oikein mättää? Yleensä karkotus toimii niin pikaisesti ettei seurustelukumppani ehdi edes tutustua paremmin ikävään persoonaani ja tulla huomanneeksi kuinka vaikea olen ihmisenä. Siis, miksette te naiset jaksa keskustella syvällisesti seuraavista asioista, tai he joihin olen törmännyt eivät kovin pitkään jaksa niistä vaihtaa ajatuksia kanssani? Olenko minä kasvanut vinoon kun ajatukseni eivät kiinnosta puupennin vertaa?

Suonet anteeksi, en ole nainen, vaikka sellainen toisinaan tahtoisin ollakin. Silti tässä oli asiaa johon oli pakko tarttua...

Et varmaan ole ainoa ongelminesi, jos se nyt mitään lohduttaa. Sanotaanko nyt näin että en pidä itseäni minään sivistyneenä kultturellina, mutta kehittelen aina kuitenkin kaikenlaisia omintakeisia ajatusmalleja. Suurin osa niistä on niin sotkuisia ja sekavia että ei niistä hullukaan ota tolkkua, saati sitten nainen. Voi ehkä olla että maailmankaikkeuden rakenteen miettiminen ei ole niitä kaikkein viehättävämpiä asioita heti ensialkuun. Ei niinkään että rupeaisin baarissa sellaisista hourailemaan heti pöytään saavuttuani, mutta kaiketi se näkyy eleissä. Liian syvällisten asioiden pohtiminen ei kaiketi ole kovinkaan eroottista? Tai sitten sitä pidetään jonain "ylierikoisuuden" hakemisena, mene ja tiedä. Jos miehen intohimo on jakautunut moneen muuhun asiaan, se hämmentää naisia. Tälläisiä henkilöitä pidetään nörtteinä, lukutoukkina, professuureina = mielenkiinnottomina ihmisinä; jännityksettöminä. Sellaisina joiden kirjoituksia kyllä lukee jos on vaikka aihetta koskeva tentti, mutta muuten kiitos; ei kiitos, pysykööt stetoskooppiensa ja koeputkeloidensa parissa.

Tosiasia on varmaan se etten osaa keskustella naisten kanssa mistään kovin tavanomaisista asioista (mikä helfuta sellainen edes on?), en oikeastaan tiedä mistä puhua? Jos aletaan keskustella maailmankaikkeudesta, ihmiskunnasta tai vaikkapa mytologioista, niin keskusteluhaluni heräävät heti. Taitavat tosiaan vaan olla huonoja ja harvinaisia keskustelunavauksia, mutta minkäs sille mahtaa mikä kiinnostaa. Olen sitä paitsi huono teeskentelemään, eli sitä rataa.
Missähän mahtaa piillä ne hullut naiset jotka pohtivat Saturnuksen renkaiden ihanuutta, kaiketi siellä Saturnuksessa sitten?

Viestin lähetti vlad

Joko minun on tyytyminen kohtalooni (kuinka vihaankaan tuota sanaa) tai jatkettava etsimistä.

Kuin suoraan omasta mielestäni tuo lauselma. Pelottavaa.


"Ajatus on ainoa rakastajatar"

 

[varjo]

vlad:
Suoraan sanottuna, pyörry vaikka tai tee jotain...pistetään hymiö ettei vaikuta liian ikävältä lausahdukselta...

Tämä ei sinänsä ole mitenkään loukkaavasti ilmaistu vaan sellainen yleishuomio niistä viesteistä joita olet tähän ketjuun lähetellyt. On toisaalta hankala nähdä onko niiden tarkoitus toisaalta tunteiden purkaminen, johon tällainen kanava on ehkä hieman huono paikka(ainakaan pahemmin et ole vastakaikua saanut, kun keskustelu on keskittynyt vasaroihin tms.) vaiko onko ideana hakea ns. säälipisteitä ja sympatiaa. Tai onko kyseessä vain sosiologinen koe saada ihmiset reagoimaan ilmeisen depressiiviseen kirjoitteluun.
Tietenkin on sitten sekin vaihtoehto että kyseessä on täysin pyyteetön ja avoin projektia tuntemuksista tms.

Olisi virheellistä neuvoa jotain bullshittiä kuten "ajattele positiivisesti" tai "joo kyllä sinullekin joku jossain on" , koska on aivan normaalia nyky-yhteiskunnassa että jotkut yksilöt eristyvät muusta porukasta(siis normaalia siinä mielessä että tilastollisesti emme puhu enää muutamasta peräkammarin pojasta). Eli siis toisinsanoen vain asiaa ihmettelemällä yms. en usko että juurikaan tulet pääsemään ratkaisuihin. On tietenkin eri asia pyritkö edes mihinkään ratkaisuun, kenties tarkoituksesi oli vain lievittää itseinhoa ja saada ihmiset ajattelmaan hieman eri tavalla näitä asioita...suurin osa tuskin kykenee samaistumaan tilanteeseesi, tai kenen tahansa asosiaalisen ihmisen tilanteeseen.


Tämä nyt on vain mielenilmaus siinä missä muutkin mutta sen verran mitä minä olen oppinut "massasta" niin taide-elokuvat, sotahistoria tai pahinta unohtamatta, luonnontieteelliset asiat sekä historia eivät vain ole kovinkaan "Pop" nykymaailmassa.
On yleensäottaen täysin normaalia olla tietämätön ja suoranaisesti sokea ympäröivälle maailmalle, riittää kun opettelee muutaman fraasin erinäisistä asioista joilla voi sitten pontevasti perustella mielipiteitään tarvittaessa...kunnes joku kysyy kysymyksen joka ei aivan suoraan vastaakaan ulkoaopittua kysymys-vastaus-mallia. Tämä ei tosin ole pelkästään naisten ongelma mutta tuskinpa sinä, tai moni muukaan meistä, haluaa miehiäkään iskeä(nojoo olihan JA:ssa useitakin homoiksi tunnustautuvaa).

Henkkoht olen tehnyt valintani pysytellä vain niitten asioitten parissa joista minä pidän, ehkä asenteita pitää joskus korjata mutta ainakin toistaiseksi viihdyn huomattavasti paremmin lauantai-iltana lenkillä/kirjan parissa kuin kaupungilla juhlimassa.
Tämä on kuitenkin lähinnä valinta, en siis juurikaan jaksa valitella sitä miksei minulla ole tyttöystävää tms. koska en tietoisesti edes sellaista etsi. Enkä näe mitään syytä miettiä mikseivät ne naispuoliset henkilöt joita tunnen juurikaan välttämättä pidä seurastani(oikeastaan minulla ei ole mitään hajuakaan millaisena he minua pitävät) koska tiedän aika tasan tarkkaan että minun kiinnostuksen kohteeni eivät käy yksiin suurimman osan ihmisistä kanssa.....kenties olet itsekin havainnut saman näissä erinäisissä ketjuissa joihin kirjoittelevat aikalailla samat henkilöt/nimimerkit(emmehän me varsinaisesti voi tietää onko nimimerkkien takana varmasti juuri se sama persoona, Alter Egon luominen on varsin helppoa anonyymillä palstalla)...

Siis mitä tehdä?
Kuten alussa totesin niin joko tyydyt siihen mitä olet ja sitten vaikka ammut itsesi tai vaihtoehtoisesti teet asialle jotakin, eli toisinsanoen joudut hieman modifioimaan keskusteluvalikoimaasi tyydyttämään tyhjäpäisempiä kanssaihmisiä...kuitenkaan henkilökohtaisesti en näe että useat summittaisesti itsesääliä pursuvat viestit edistävät tätä pyrkimystä, koska on varsin selvästi havaittavissa erinäisistäkin ketjuista mikä on nykyään se trendi jolla naisia "hankitaan" tms.


jos koet tämän loukkaavaksi niin poistan toki viestin anteeksipyytöjen kera mutta lähinnä taipumukseni oli ehkä osoittaa sinulle se mitä et välttämättä itse huomaa kirjoittaessasi viestejä. Kuten todettua jos taas kirjoitat viestit täysin avoimina niin siinä tapauksessa pitää nostaa hattua sille mutta toisaalta kuten todettua, henkilökohtaisesti ne jättivät enemmänkin negatiivissävytteisen mielikuvan...

edit: pehmennetty kieliasua rutkasti.

 

[ms.qvist]

Viestin lähetti varjo
vlad:
Suoraan sanottuna, ammu itsesi tai tee jotain, pyörry vaikka...pistetään hymiö ettei vaikuta liian ikävältä lausahdukselta...

Paras idea aikoihin... (En käytä tässäkään tilanteessa hymiöitä).

Tämä ei sinänsä ole mitenkään loukkaavasti ilmaistu vaan sellainen yleishuomio niistä viesteistä joita olet tähän ketjuun lähetellyt. On toisaalta hankala nähdä onko niiden tarkoitus toisaalta tunteiden purkaminen, johon tällainen kanava on ehkä hieman huono paikka(ainakaan pahemmin et ole vastakaikua saanut, kun keskustelu on keskittynyt vasaroihin tms.) vaiko onko ideana hakea ns. säälipisteitä ja sympatiaa. Tai onko kyseessä vain sosiologinen koe saada ihmiset reagoimaan ilmeisen depressiiviseen kirjoitteluun.

Säälipisteitä tapanani ei ole hakea, sympatiaa en edes halua osakseni joten jos joku viestini on sellaisen kaipuuksi ymmärtänyt niin pahoitteluni siitä.

Itseasiassa yhtä ja ainoaa syytä viesteilläni tuskin on ollut - osa viesteistä varmaan kumpuaa halusta nähdä millaisen reaktion valtavirrasta poikkeavat (joskin aidon rehelliset viestit) saavat aikaan lukijoissa. Tulos tähän mennessä: kehnon. Tähän haluun liittyy myös mielenkiinto saada tietää millaisia ratkaismalleja ihmiset ovat valmiit tarjoamaan, jos yleensä ovat valmiit tarjoamaan mitään. Tulos hivenen edellistä parempi - loisteliampana ehdotuksena "pyörry vaikka...".

Henkkoht olen tehnyt valintani pysytellä vain niitten asioitten parissa joista minä pidän, ehkä asenteita pitää joskus korjata mutta ainakin toistaiseksi viihdyn huomattavasti paremmin lauantai-iltana lenkillä/kirjan parissa kuin kaupungilla juhlimassa.
Tämä on kuitenkin lähinnä valinta, en siis juurikaan jaksa valitella sitä miksei minulla ole tyttöystävää tms. koska en tietoisesti edes sellaista etsi. Enkä näe mitään syytä miettiä mikseivät ne naispuoliset henkilöt joita tunnen juurikaan välttämättä pidä seurastani(oikeastaan minulla ei ole mitään hajuakaan millaisena he minua pitävät) koska tiedän aika tasan tarkkaan että minun kiinnostuksen kohteeni eivät käy yksiin suurimman osan ihmisistä kanssa.....

Hyvin pitkälle oma valintani on sama, eli teen niitä asioita jotka minua kiinnostavat ja olen sellainen - persoonana - jollaisena tunnen olevani omimmillani.

Ikäeroa meillä on kuitenkin sen verran, että ehkäpä sen tähden päähäni on välillä ilmaantunut kysymyksiä koskien oman elämän tulevaisuutta, jopa epämääräinen kysymys siitä mikä on "perhe" ja mitä sellaisen perustaminen vaatii. Vaikka omien kokemuksieni perusteella (lapsuus ja nuoruus) perheonni ei ole sitä mitä minä elämältä haluan, joten oikeastaan voisin suosiolla haudata moiset ajatukset "perheestä" turpeen alle hetimiten.

Samalla tulen kuitenkin miettineeksi usein sitä, että miksi ihmiset mainostavat suhteissaan (tai yleisesti) "rehellisyyttä", (sana tarkoituksella " "), kun hyvin harvoin ovat valmiit sitä todella kestämään. Oikeastaan minua mietityttää millaista "rehellisyyttä" ne ihmiset oikein tarkoittavat puhuessaan rehellisyydestä - kyseessä on nykyään lähinnä klisee. Kuinka usein kuulenkaan hokeman "Arvostan rehellisyyttä", minulle se on jo tyystin merkityksetön lausahdus ihmissuhteista puhuttaessa kun sitä rehellisyyttä ei olla valmiit kestämään ja kuuntelemaan. Asia tulee esille puhuttaessa niin kiinnostuksen kohteista kuin myös syvällisemmistäkin asioista - kuten sarjamurhaajien mielenliikkeistä, tapaus pertigertd'istä, Saddam Husseinin taistelukaasuista... Puhumattakaan seksistä: seksuaalisuudesta: kokemuksista.

Siis mitä tehdä?
Kuten alussa totesin niin joko tyydyt siihen mitä olet ja sitten vaikka ammut itsesi tai vaihtoehtoisesti teet asialle jotakin, eli toisinsanoen joudut hieman modifioimaan keskusteluvalikoimaasi tyydyttämään tyhjäpäisempiä kanssaihmisiä...kuitenkaan henkilökohtaisesti en näe että useat summittaisesti itsesääliä pursuvat viestit edistävät tätä pyrkimystä,

...

jos koet tämän loukkaavaksi niin poistan toki viestin anteeksipyytöjen kera mutta lähinnä taipumukseni oli ehkä osoittaa sinulle se mitä et välttämättä itse huomaa kirjoittaessasi viestejä.

Taidan kuitenkin haluta edelleen olla tällainen mikä olen - en edes lupaa olla lopettamatta näiden tällaisten viestien kirjoittamista. Oikeastaan nämä ovat kaukana itsesäälistä, vaikka sellaisilta saattavat sivullisesta vaikuttaakin - mutta eipä siitä enää tämän enempää.

Kiitokset ansiokkaasta kirjoituksesta (asiaa Sinä kirjoitit joten miksi siitä loukkaantuisin) ja vaivan näöstä, samoin kiitokset Ted Raikkaalle omista ajatuksistaan.

En edes jaksa lukea mitä tähän olen sepustanut, tuskin kovinkaan montaa järkevää ajatusta noin parin tunnin yöunien ja koneen kanssa tappelun jälkeen...

vlad#16.

edit: varjo, mitä turhaa menit kieliasua liiaksi pehmentämään ja siistimään.

 

[Carlos]

vlad

Minä ainakin sanoisin että ole oma itsesi ja piste. Jos joku nainen ihastuu sinuun semmoisena kuin olet (vaikka se olisi sitten miten epätodennäköistä tahansa), silloin teillä voi olla jotain tulevaisuutta yhdessä, mutta jos taas muutat käytöstäsi ja olet jännittävä ja "cool", saattaisit ehkä saada jonkun blondin, mutta kuka niiden kanssa sitten haluaa olla...

Itse asiassa minä tunnen 2 kpl naisia kenen kanssa puhun aika paljonkin politiikasta, sotahistoriasta, historiasta yleensä, uskonnoista, tieteistä ja taiteista, toinen asuu Helsingissä, toinen (ikävä tunnustaa) Turussa. Tästä Stadilais-versiosta näkee jo päällepäin, että em. asioista voi keskustella, mutta tämä Turkulainen on sitten täysin toista maata. Hän on nimittäin humalapäissään varsinainen munahaukka, pirun kaunis ja pukeutuu "trendikkäästi", sekä on ns. käytännön asioissa totaalinen blondi, kuten hiusten värikin kertoo. Mutta kun olen hänen kanssaan kaksin jossain, niin sitten kyllä "intellektuelli" keskustelu lentää niin tiiviisti että välillä ihan hirvittää. Eli tästä naisesta ei ikinä päällepäin katsoen tai baarissa tavatessa voisi kuvitella että jotain keskusteluakin voi saada aikaan, puhumattakaan em. aiheista. Yllättäen, tämäkin nainen on ollut käytännössä koko ikänsä sinkku (21v.). Yhden illan seuraa hän kyllä löytää tahtomattaankin vaikka kuinka, mutta ei ketään joka hänen kanssaan sitten ilmeisesti jaksaisi pidempään viihtyä. En tiedä onko ongelma sitten samantyyppinen kuin vladilla, ehkä?

Ja sitten (ehkä) lohduttava esimerkki. Isäni opiskeli ja kävi töissä niin paljon että alle kolmekymmpisenä hänellä ei ollut käytännössä yhtään kaveria, eikä ensimmäistäkään naisen tapaista. Asui yh-äitinsä kanssa. Kukapa hänestä olisi kiinnostunut, 3 pääaineen maisteri, insinööri, arkkitehti, kemisti, töissä valtion hommissa ja pyöritti sivussa vielä omaa firmaa. Jopas on helvetin tylsä ihminen, joku persaukinen ja aivoton resuinen muusikko olisi paljon jännittävämpi. Ja isänikään ei siis tod. ole niitä parhaita small-talkissa.

No, kuitenkin sitten jossain vaiheessa 30+ ikäisenä naiset alkoivat hänestä jotenkin oudosti kiinnostua, hän meni jopa kihloihinkin, erosi, löysi nykyisen vaimonsa ja meni naimisiin. On ollut nyt naimisissa onnellisesti jo 30 vuotta.

Eli tämä tarina vain siksi, että jossain vaiheessa naisiltakin loppuu se jännittävien renttujen etsiminen, ja sitten kun se biologinen kello tikittää, alkaa vähitellen kiinnostaa miehet joilla on oikeasti jotain päässään. Vaikka olisikin sitten "tylsät" puheenaiheet.

Että pidä vaan linjasi ilman muuta, kyllä näitä playboy-yrittäjiä on ihan tarpeeksi muutenkin. Jos sitten olet sinkku lopun ikääsi, niin olkoon se naisten häpeä. ;-)

 

[sampio]

Kolme viikkoa ilman Jatkoaikaa, pitäisikö siitä olla ylpeä vai surullinen?

Olen lueskellut vain viimeisimpiä viestejä, ja täytyypä sanoa, että varjo yllätti pitkästä aikaa positiivisesti. Tämä siis ihan vilpittömästi sanottuna. Vladille sanoisin kuten Carlos ja kumppanit, että on aivan turha yrittää olla jotain muuta, mitä todellisuudessa luonteeltaan on, enkä usko että yritätkään muuta olla. Toki sosiaalisia taitoja jne on hyvä parantaa, jos tarve vaatii, mutta luonteeltaan ja kiinnostuksen kohteiltaan jokainen on mitä on.

Minä olin lukioaikaan hyvin hiljainen ja ujo. En jutellut tyttöjen kanssa kuin pakkotilanteessa, pelailin kotona Nhl:ää, urheilin ja luin. Tutussa seurassa olin kuitenkin hyvin sosiaalinen ja suulas, ja lopulta jokin niksahti sisälläni. Opiskeluiden alettua armeijan jälkeen aloin jostain syystä voittaa arkuuteni, ja nykyään uskallan elää ihmisten kanssa. Ehkä osasyyllinen on nykyinen vaimoni, joka on hyvin elämänmyönteinen ja sosiaalinen ihminen. En kyllä vieläkään viihdy oudossa ja varsinkaan kokeneempien ihmisten seurassa, mutta uskallan kuitenkin elää. Vaikea selittää, mutta ehkä ymmärrätte. Tämä on siis yleisesti, ei vladille itsestään. Ja hyvin nopeasti kirjoitettu, joten antakee anteeksi rönsyily.

Ne naiset jotka uskaltavat myöntää miesten olevan jossain asioissa kyvykkäämpiä, ja vastaavasti eivät oleta miesten olevan kaikessa yhtä hyviä kuin naiset, elävät keskimäärin varsin onnellisesti

Harvinaisen hyvin sanottu. Kummallakin pitää olla pokkaa antaa toisen auttaa ja toisaalta myös yrittää auttaa.

 

[OneBigRed]

Vlad

Taitaa ongelman ydin olla siinä, ettet jutuista päätellen halua keskustella kuin sinua kiinnostavista asioista?

Aika todennäköistä ettei juhlimassa oleva nainen halua kuunnella William Gacyn talon betonilattiaan muuratuista homopojista?

Kokeile vaikka olla kiinnostunut siitä naisesta, tai yritä edes peittää se että ko. nainen ei sinua kiinnosta, vaan se mitä naisen kanssa yleensä halutaan tehdä.

Olen itsekin kiinnostunut sodista, sarjamurhaajista, tietokoneista ym. mutta keskustelunaiheina naisen kanssa ne eivät toimi.

Hoonat hieman sosiaalisia taitojasi siihen suuntaan että pystyt keskustelemaan (tai sujuvasti kuuntelemaan) aiheesta kuin aiheesta. Keskustelemisessa kuuntelu on taito joka suomalaisilla on harvinaisen heikolla pohjalla, kaikilla on se oma juttu jota jatketaan kunhan "tuo nyt välillä vaikenee".

Kirjoituksestasi saa kuvan että odotat heti ihmisen tavattuasi hänen olevan valmis uppoutumaan syvälliseen keskusteluun kanssasi vakavista aiheista? Olisiko helpompaa aloittaa kevyellä jutustelulla ja miellyttävällä ilmapiirillä, varmasti karkoitusprosenttisi pienenisi huomattavasti.

Itse olen onnistunut kihloihin asti pääsemään, vaikkakin olen kiinnostunut asioista jotka eivät kultaani kiinnosta tippaakaan. En edes kuvittele että maailmassa olisi nainen jolla olisi kaikki samat kiinnostuksen kohteet. Eihän tarkoituskaan ole (?) löytää kumppania ja unohtaa kaverit ja muut tutut sekä paeta kahdestaan autiosaarelle.

Ongelma on tietysti perustavaa laatua jos ei kykene keskustelemaan kuin omista lempiasioistaan, mutta silloin vika ei ole naisissa, vaan lähempänä. Olen ainakin huomannut että naisilla on yllättävän paljon sietokykyä kumppanin älyttömille tempauksille ja päähänpistoille.

Joten yritä jos kiinnostumalla hänestä ja hänen asioistaan pääsisit pidemmälle, äläkä tukehduta keskustelua välittömästi painavilla asioilla.

 

[finnishninja]

Olen pannut monesti merkille että nainen vetää naaman vakavaksi jos alkaa kovin syvälliseksi. Se että on oma itsensä ei tarkoita sitä, etteikö voisi jutella asioista laidasta laitaan - elikkä myös jutuista jotka kiinnostavat naista.

Olen pannut myös merkille että tie naisen sydämeen kulkee naurun kautta. Jos saat hänen nauramaan sydämellisesti, niin puolet on jo sisällä:-) Jos ei tule mieleen tilanteeseen sopivaa huulta, niin voi vaikka laulaa hänelle hauskan laulun, tai tehdä mustasukkaisuustestin puristelemalla hänen reittään.

Liika vakavuus ensimmäisillä tapaamisilla on tuomittu juttu. Nainen haluaa että viihdytät häntä. Maailman hän ennättää parantaa yksinäänkin.

 

[Monipuolisenhuono]

Viestin lähetti OneBigRed

En edes kuvittele että maailmassa olisi nainen jolla olisi kaikki samat kiinnostuksen kohteet.

Tommone pelottaisi jos joku nainen diggailis 100% samoista asioista kun minä, jääkiekko, jalkapallo, WW2 ja suomi sekä Waffen-SS, tiekokoneet, saatanan hyvä musa (tähän hymiö) jne jne.

 

[ms.qvist]

Viestin lähetti OneBigRed
Taitaa ongelman ydin olla siinä, ettet jutuista päätellen halua keskustella kuin sinua kiinnostavista asioista?

Aika todennäköistä ettei juhlimassa oleva nainen halua kuunnella William Gacyn talon betonilattiaan muuratuista homopojista?

Kokeile vaikka olla kiinnostunut siitä naisesta, tai yritä edes peittää se että ko. nainen ei sinua kiinnosta, vaan se mitä naisen kanssa yleensä halutaan tehdä.

Ehkäpä eräs ongelma on se etten jaksa jauhaa paskaa, toisaalta aiheet jotka minua kiinnostavat ovat mielestäni niin yleismaailmallisia, että kuvittelen niiden kiinnostavan muitakin ihmisiä. Mainitsemani esimerkit olivat niitä ääripäitä, eivät suinkaan koko kiinnostukseni kirjo.

Väitän kykeneväni keskustelemaan lähes asiasta kuin asiasta ainakin jollain tasolla, eikä sen keskustelun läheskään aina tarvitse olla syvällistä - mutta edelleenkään, paskaa en rupea jauhamaan.

Ongelmia ilmenee lähinnä siinä, että vaikka kiinnostuksen kohde olisikin sama, esim. elokuvat tai kirjallisuus, niin taso josta puhutaan ei ole lähellekään sama. Jos toinen ottaa esille mielikirjansa ja sanoo rakastavansa jotain "herttasarjaa" ja kysyy mielipidettäni niin mitä minä tuohon voin sanoa muuta kuin, että mielestäni se on paskaa. (Sanamuoto tosin on hivenen sivistyneempi). Sama pätee elokuviin, tai keskimäärin ottaen yleensä ihan mihin tahansa ja tuolloin jään "laudalle soittelemaan". Jos minulta kysytään mielipidettä jostain niin totta minä sanon sen vaikka senkin uhalla, että tiedän jo ennalta seuraamukset. Olenko sitten typerä kun toimin näin? Ilmeisesti olen...

Tokkopa meistä kovinkaan moni jaksaa sellaisten ihmisten parissa oleilla jotka eivät lainkaan kiinnosta. Tästä voinen vetää sellaisen johtopäätöksen, että parempi minun on nauttia omasta vähemmän viehättävästä seurastani ja tehdä niitä asioita jotka tuottavat minulle nautintoa kuin pilata toisten ihmisten elämä tuppautumalla siihen.

Eniten vain tuppaa mietityttämään tämä paljon mainostettu "rehellisyys". Koska se puheiden perusteella on niin tärkeä ominaisuus niin miksi ihmiset eivät kestä sitä, että juuri heitä kohtaan ollaan avoimen rehellisiä?

Vaillinaisiksihan nämä ajatukset tuppaavat jäämään, jatketaan yöllä jos tarvetta ilmenee.

vlad#16.

 

[pygmalion]

Viestin lähetti vlad
Eniten vain tuppaa mietityttämään tämä paljon mainostettu "rehellisyys". Koska se puheiden perusteella on niin tärkeä ominaisuus niin miksi ihmiset eivät kestä sitä, että juuri heitä kohtaan ollaan avoimen rehellisiä?

Se on toki totta, että suurin osa suomalaisista ei kestä tai edes halua kuulla totuuksia itseään koskevista asioista. Lienee jollakin tapaa inhimillistä käytöstä? Toisaalta näiden "aidosti" rehellisten ihmistenkin kannattaisi ehkä toisinaan pohtia, missä menee rehellisyyden ja typeryyden häilyvä rajalinja. Ei toisia ihmisiä aivan välttämättä tarvitse loukata (varsinkin jos tämä on ilmeistä jo etukäteen) jyrkällä mielipiteellä esim. mieltymyksiä koskevissa kysymyksissä.

Otetaanpa esimerkki sekä tähän rehellisyyteen että keskustelemisen jalon taitoon liittyen. Elokuvat sopivat tähän tarkoitukseen mainiosti; yksi tykkää yhdestä, toinen toisesta. Mitä järkeä siis on teilata "hömppäleffoja" rakastavan ihmisen mieltymykset, kun yhtä hyvin joku muu voisi tulla teilaamaan oman mieltymyksen Kurosawan tai jonkun muun Suuren Neron "taidepaskaan". Itse olen suuri Kaurismäen elokuvien ystävä, mutta pidättäydyn yleensä suosiolla keskustelemasta aiheesta useimpien (=ko. leffoja arvostamattomien) ihmisten kanssa, samoin kuin pidättäydyn toteamasta parhaalle ystävälleni, että hänen juuri kehumansa toiminta-leffa on jälleen kerran käsittämätöntä soopaa (tietää sen kyllä sanomattakin).

Keskimäärin useimmat ihmiset, naiset tai miehet, tykkäävät keskustella toisen ihmisen kanssa, kun tämä vastapuoli osoittaa edes jonkinlaista avarakatseisuutta tai eläytymiskykyä omille jutuille. Ei niistä toisen jutuista tarvitse aina pitää, mutta kyllä niihin on parempi oppia suhtautumaan, jos meinaa lähimmäisten kanssa lähempää tuttavuutta hieroa. Ellei tämä onnistu, voi yhtä hyvin tyytyä itsesäälinomaisiin heittoihin "omassa huonossa seurassa pysyttäytymisestä".

Muuhun keskusteluun en taida suuremmin puuttua, koska pidän miehiä esim. lähes yhtä turhamaisina kuin nuoria naisiakin. Toisaalta havainnoin nuoria naisia kenties hieman "väärästä" näkökulmasta aiheen kannalta, koska olen sen oman, vain lievästi turhamaisen, neitoni jo löytänyt ja kotiin piilottanut.

Chip-kuomalleni toteaisin, että kovat ovat vaatimukset, mutta niinhän se pitää ollakin. Alkuun niiden täyttämisessä pääsee vaikka sille, että tunnustaa tosiasiat, ja lähtee avoimesti treffeille, eikä uskottele itselleen muuta... <hymiöitä niitä tarvitseville>

 

[OneBigRed]

Viestin lähetti Another HAB
Tommone pelottaisi jos joku nainen diggailis 100% samoista asioista kun minä, jääkiekko, jalkapallo, WW2 ja suomi sekä Waffen-SS, tiekokoneet, saatanan hyvä musa (tähän hymiö) jne jne.

....Ja naiset (Helvetillinen kasa irvokkaita hymiöitä)

Viestin lähetti Vlad

Ongelmia ilmenee lähinnä siinä, että vaikka kiinnostuksen kohde olisikin sama, esim. elokuvat tai kirjallisuus, niin taso josta puhutaan ei ole lähellekään sama. Jos toinen ottaa esille mielikirjansa ja sanoo rakastavansa jotain "herttasarjaa" ja kysyy mielipidettäni niin mitä minä tuohon voin sanoa muuta kuin, että mielestäni se on paskaa.

Esimerkkisi kertoo juuri missä ammut itseäsi jalkaan. Minkä takia sen naisen pitäisi tykätä samoista kirjoista kuin sinä? Säästyy kun rakennetaan kirjasto?

Itselleni ei ole koskaan suhteissa noussut kynnyskysymykseksi se että mitä kirjaa tai elokuvaa akka tykkää katsoa, yksi lysti. Ihmisen kanssa voi sopia yhteen ilman että tälläiset "yksilölajit", kuten lukeminen vaikuttavat asiaan. Vai risooko niin perkeleesti kun luet itse Sartréa että toi pirun akka lukee jotain helvetin Harlekiinia?

Finnishninja oli täysin oikeassa tosta huumorista, ehkä se naistennaurattaja kuitenkin on vahvin lenkki tällä rintamalla. Ainakin minä olen sen luokan pelle että naisia naurattaa (säälistä?), ja se tuntuu luovan samantien vapautuneemman ympäristön. Sen jälkeen voi välillä vakavoituakin.

Huumori voikin olla ainoa tapa mitata oletteko samalla aaltopituudella. Ihan sama mitä nainen muuten puuhaa, mutta jos vitsit ei naurata niin sitten ne ovat suhteessa vähissä. Tosin ei taida suhteeksi asti muodostuakaan ko. tapauksessa.

 

[varjo]

noihin kirjojen/leffojen arvostelemiseen sellainen huomio että kyse on loppujen lopuksi kuitenkin suhteellisuudesta ja subjektiivisista näkemyksistä. Eli siinä missä ehkä yleisestikin tunnustetaan mustavalkoinen taide-elokuva mestariteokseksi niin sitä se ei silti ole kaikille, ihmiset katsovat kuitenkin leffoja oman itsensä vihdyttämiseksi...ei päteäkseen.

Eli siinä missä vlad toteaa että Hertta-sarja on paskaa niin kannattaa ehkä miettiä onko tuo mielipide loppujen lopuksi kovinkaan perusteltu, etenkin jos sitten käyttää vertailukohtina joitain _oikeita_ laatukirjoja. Jos Herttakirjat synnyttävät tunneperäisen reaktion lukijassaan niin eikö ole täysin perusteltua silloin sanoa että ne kirjat ovat hyviä hänen mielestään ja niitten kehuminen kenties liittyy siihen että hän suosittelee niitä muillekin, aivan kuten sinä voit tehdä omien kirjojesi kanssa.

Eli mielestäni on typerää luokitella kirjallisuutta/elokuvia absoluuttisesti huonoihin ja hyviin koska ne ovat kuitenkin vain subjektiivisia arvioita.

Otetaan esimerkiksi juuri tullut Avaruusodysseia2001, mielestäni leffa on kirjan raiskaamista ja täysin sekavaa huttua jonka katsominen on pelkkää tuskaa. Tämä on mielipiteeni ja sillä on minun kannaltani perusteet. Toki voit olla eri mieltä mutta millä perusteella sinun mielipiteesi olisi yhtään parempi kuin omani?
Sen sijaan että sitten toteaisit "eikun se on loistava, olet vain liian tyhmä tajuamaan sitä" niin kenties kannattavampaa olisi pohtia miksi joku näkee lempileffasi negatiivisessa valossa. Jos on selkeästi havaittavissa että kyse on vain rajoittuneesta näkökannasta tai jostain yleisestä fantasia/scifi-inhosta niin toki asiasta on vaikea keskustella.....mutta se ei muuta vieläkään sitä todellisuutta että minä pidän leffaa surkeana, eli on turhaa alkaa sitten kertomaan miksi se leffa on leffahistorian kulmakiviä ja miksi se on niin loistava jos minä en siitä pidä, sillä ei ole merkitystä minun pitämiseni kannalta...jos jonkun mielipide on riippuvainen siitä onko joku teos yleisesti hyväksytty niin huhuh.

Eli rehellisyydessä kannattaa miettiä sitä onko joku mielipiteen lausahdus todellakin rehellisyyttä vai syyllistytkö itse putkinäköiseen aliarviointiin kun joku kertoo pitävänsä Harlekiineistä. Toki voit suoraan sanoa että et pidä niistä ja ne eivät vastaa makuasi mutta niiden kutsuminen paskaksi on varsin kyseenalaista.

Mutta siinä ole täsmälleen oikeassa etteivät ihmiset halua kuulla rehellisesti mielipiteitä ulkonäöstään tai pitämistään asioista, toisaalta ei minuakaan kiinnosta pahemmin keskustella jonkun kanssa sellaisista asioista jotka ovat täysin subjektiivisia...kuten vaikkapa miksi jääkiekko on tyhmä laji tai miksi luen satukirjoja(Tolkien).

Niinja se modifioimiskommentti lähinnä tarkoitti sitä että toki voit odotella ja olla oma itsesi mutta on eri asia voiko sillä tavoin saavuttaa tuloksia. On vain asetettava arvojärjestykseen oma persoona ja toisaalta sosiaaliset tarpeet.

Lukemisen perusteella ihmisten arvottaminen on hieman kyseenalaista, minä ainakin luen aivan hyvällä omatunnolla Aku Ankkaa...tai, mikä pahinta aikuiselle miehelle, pelaan tietokonepelejä. Nämä ovat minulla kulkeneet aina sulassa sovussa kosmologian, sotahistorian tai kaunokirjallisuuden kanssa mutta ihmiset yleensä tuppaavat katsomaan hieman kieroon kuullessaan tämän.

Ja mitä tulee samanlaisuuksiin niin jos minä tapaisin samanlaisen ihmisen kuin minä olen niin juoksisin kovaa karkuun, en minä ainakaan halua tavata itseäni saati viettää itseni kanssa yhtään enempää aikaa kuin nyt.

Lähden metsään viikonlopuksi joten en pahemmin pysty vastailemaan tähän ketjuun kuin vasta sunnuntaina.

 

[mjr]

Viestin lähetti varjo
Otetaan esimerkiksi juuri tullut Avaruusodysseia2001, mielestäni leffa on kirjan raiskaamista ja täysin sekavaa huttua jonka katsominen on pelkkää tuskaa. Tämä on mielipiteeni ja sillä on minun kannaltani perusteet. Toki voit olla eri mieltä mutta millä perusteella sinun mielipiteesi olisi yhtään parempi kuin omani?
Sen sijaan että sitten toteaisit "eikun se on loistava, olet vain liian tyhmä tajuamaan sitä" niin kenties kannattavampaa olisi pohtia miksi joku näkee lempileffasi negatiivisessa valossa. Jos on selkeästi havaittavissa että kyse on vain rajoittuneesta näkökannasta tai jostain yleisestä fantasia/scifi-inhosta niin toki asiasta on vaikea keskustella.....mutta se ei muuta vieläkään sitä todellisuutta että minä pidän leffaa surkeana, eli on turhaa alkaa sitten kertomaan miksi se leffa on leffahistorian kulmakiviä ja miksi se on niin loistava jos minä en siitä pidä, sillä ei ole merkitystä minun pitämiseni kannalta...jos jonkun mielipide on riippuvainen siitä onko joku teos yleisesti hyväksytty niin huhuh.

Ensin sivumennen sanottuna: outoa, mutta olen täsmälleen samaa mieltä tuosta asiasta. Clarke kirjoitti paljon vähäisemmillä päämäärillä toimivan ja sujuvan tekstin, jonka Kubrick sitten mahtipontisti melkein tuntemattomaksi. Ehkä se on elokuvahistorian merkkiteoksia, mutta scifinä se on minusta loppumattoman tylsä filmi.

Mutta varsinaisesta aiheestakin jotain. Monimutkaisesta asiasta on kysymys: tiedän onnellisia pareja, jotka ovat keskenään täysin erilaisia sekä sellaisia jotka ovat huvittavankin samanlaisia. Kahden henkilön kemia on kai niin monimutkainen kysymys, ettei ole mitään ennalta varmasti toimivaa kaavaa, eikä ainakaan mitään rationaalista rasti ruutuun -valintapaa. Omassa tapauksessamme olemme eri taustaisia, eri metodilla ajattelevia, mutta myös jotenkin pohjimmiltaan samanmielisiä - eroavuudet vain tuntuvat täydentävän toisiaan. Varmasti voi rakastua henkilöön, joka on mielipiteiltään ja asenteiltaan täysin vastakohtainen ja totaalisen eri tavalla ajatteleva ja toimiva, mutta ehkä sitten pitemmän päälle voi yhteiselämä tulla vaikeaksi - mutta sitä en usko että ulkoisista mielipiteistä voisi kaikkea päätellä.

 

[heki]

Eräs kaverini tapasi ravintolassa kauniin naisen, jonka kanssa oli silmäpeliä.Aikaa kului, mutta mitään ei tapahtunut, kunnes tämä mies päätti, että nyt hän menee juttelemaan. Päättäväinen marssi naisen luo, nainen vastaa katsellaan ja vienolla hymyllä lähestyvään mieheen. Sitten tulee hetki, kun pitäisi avata peli ja sanoa jotain, mutta mies lamaantuu täysin. Päähän ei tule yhden yhtä sanottavaa sanaa. Aika tuntuu matelevan, ja olo todella kiusaantuneelta. Ei sanan sanaa tule suusta. Miehen takalukko vain pahenee, ja ainoa, mitä hän keksii, on puhaltaa. Siis puhaltaa. Ei sanaakaan vaan pelkkä puhallus (kaveri oli muuten selvinpäin). Lopputulos oli, että nainen alkoi nauraa, ja siitä juttu alkoi. Mies pääsi treffeille mutta avioparia ei tullut.

Tämä tarina on tosi (uskomatonta). Opetus lienee, että koskaan ei voi tietää, natsaako juttu. Tärkeintä on, ettei jää nurkkiin luuhaamaan ja orpoilemaan. Toinen vinkki miehille on, että älkää kertoko aluksi koko ajan itsestänne, vaan kyselkää naiselta persoonallisia kysymyksiä.