Nuoret, vuokralla yksinasuvat, opiskelijat tai työttömät, saatteeko vanhemmiltanne ta

[Pee]

Niin, mikä on - tai mikä on ollut - tilanne teillä arvoisat nuoret, jotka asutte vuokrakämpässä yksin ja olette joko opiskelijoita tai työttömiä? Vieläkö vanhemmiltanne tulee taloudellista apua, vaikka ette enää heidän luona asukaan, vai joudutteko tulemaan toimeen ihan omillaan? Vai jotain siltä väliltä?

Itse olen kahden viikon päästä 21 vuotta täyttävä mies, joka on virallisesti opiskelija, vaikka tällä motivaatiolla kyseisestä nimitystäni itsestäni käytänkin mielelläni vain lainausmerkeissä.

Joka tapauksessa olen viime maaliskuun ensimmäisestä päivästä lähtien asunut virallisesti yksin (sitä edeltävän 7-kuukautisen ajan asuin noin puoliksi yksin opiskelukaupungissani Äänekoskella ja noin puoliksi vanhempieni luona kotikaupungissani Jyväskylässä) ja saan opintotukea. Sen menettäminen on tosin ollut lähellä - ja on varmasti entistä lähempänä tämän juuri alkaneen kevätlukukauden aikana - liiallisten, luvattomien poissaolojen (maksimi 100 tuntia per lukukausi, siis syys- ja kevätpuolisko erikseen, ja sairauspoissaoloja ei saldoon lasketa) takia. Vuokrani on 242,80 euroa kuussa tässä 29 neliön kämpässäni, ja reilu viisikymppiset vanhempani ovat suunnilleen keskituloisia. Suuria tilejä kumpikaan ei saa, mutta toisaalta molemmat ovat olleet aina töissä koko elämäni ajan - ja kauemminkin. Työttömyyttä ei minun perheessäni ole siis ollut, mutta jälkikasvun suhteen eivät asiat ole olleet, eivätkä varmaankaan tule jatkossakaan olemaan, yhtä hyvin.

Tässä äänestyksessä ruksasin tuota kakkoskohtaa. Vaikka ikinä en vanhemmiltani pyydäkään esim. sitä, että "maksaisitko kauppalaskuni?", niin kauppareissujen ehdotuksia sieltä puolelta tulee tasaisin väliajoin. Isommat ja yllättävät rahanmenot "porukat" hoitavat myös.

Mutta mitenpä on teidän muiden laita? Tietysti vastauksia voivat antaa myös av(i)oliitossa - tai miksei kimppakämppissäkin - asuvat nuoret, mutta tällöin kai tilanne on hieman erilainen, kun jakaa talouden toisen kanssa...

 

[Pikku Myy]

Aika lailla pari vuotta on nyt tullut asuttua poissa vanhempien nurkista, opiskelen ja käyn osa-aikatöissä. Saan opintorahaa ja asumislisää, mutta koska nämä eivät kata edes vuokraa, nostan myös opintolainaa.

Saisin varmaankin vanhemmilta rahaa lähes niin usein kun vain pyytäisin, mutta en vain kehtaa pyytää. Faija antaa joskus jotain rahaa periaattella "osta jotain kivaa itsellesi äläkä vain osta tarjousmakaronia" ja isompia hankintoja sovitaan synttäri- tai joululahjaksi. Äiti maksaa yleensä vain junamatkat kun käyn siellä suunnalla moikkaamassa ja saattaa kustantaa jääkaapin täyteen ruokaa. Isoin avustus tulee kylläkin alunperin isovanhempien suunnalta. Ovat aikanaan laittaneet rahaa syrjään opiskelujani varten ja niistä tulee maksettua kaikki opiskeluihin liittyvä, otettua vuokraan "hädässä" ym. Tuossa tilissä on vielä se kätevä, että se on äipän "takana" eli rahaa tarvitessa pitää häneltä sitä pyytää. Ei mene turhuuksiin.

Kolmosvahtoehdon siis valitsin, toisenlaisella tulkinnalla olisihan tämä tilanne voinut olla myös kakkonen.

 

[Pee]

Viestin lähetti Pikku Myy
Aika lailla pari vuotta on nyt tullut asuttua poissa vanhempien nurkista, opiskelen ja käyn osa-aikatöissä. Saan opintorahaa ja asumislisää, mutta koska nämä eivät kata edes vuokraa, nostan myös opintolainaa.

Sen verran lisäyksenä omaan tilanteeseeni, että itse en opintolainaa ole nostanut yhtään, vaikka se minulle myönnetty onkin.

 

[Frankie]

Vastasin ekan kohdan. Elikkä vanhempien rahoilla tässä eletään vielä pari vuotta.

 

[dude]

Kysymys ei ole siitä, etteikö vanhemmat haluaisivat tai voisivat maksaa tai siitä, ettenkö kehtaisi pyytää lainaa/avustusta, mutta kyse on periaatteesta.

Opintolainaa en ole vielä tarvinnut, enkä aio tarvitakaan. Töillä, säästöillä ja opintotuella pärjää pitkälle.

 

[Timbit]

Enää ei elämäntilanteeni ole sellainen, mitä kysymyksessä kuvataan, mutta joitakin vuosia sitten se vielä oli. Silloin tuli opintotuen jatkeeksi käytyä osa-aikatöissä ja jonkin verran nostettua opintolainaa. Vanhemmiltani sain pieniä summia rahaa tiukimmissa tilanteissa, joita onneksi tuli hyvin harvoin.

Olen jo asennoitunut siten, että tulen elättämään omat lapseni myös heidän opiskeluaikanaan. Opintotukijärjestelmää kun ollaan melko selkeästi ajamassa alas.

 

[Nikke]

Viestin lähetti dude
Opintolainaa en ole vielä tarvinnut, enkä aio tarvitakaan. Töillä, säästöillä ja opintotuella pärjää pitkälle.

Nikke T rahoitti myös opinnot samalla periaatteella. Ja ihan kivasti rahat riittivät.

 

[Pee]

Viestin lähetti Designer
Olen jo asennoitunut siten, että tulen elättämään omat lapseni myös heidän opiskeluaikanaan.

Hyvä periaate! Jos lapsia on kerran päättänyt saada, siinä samalla mielestäni myös sitoutuu auttamaan heitä taloudellisesti.

Vaikka itse en siis vanhemmiltani ikinä pyydäkään, että "käytäisiinkö vaikka kaupassa?" (isommissa hankinnoissa ym. apu on toki välttämätöntä), on isäni käyttänyt minun kotona-asuessani rahaa - ja minun hermojani - niin paljon turhaan erääseen nestemäiseen tuotteeseen, että satunnainen avustus siltä puolelta yhä edelleen on varsin kohtuullista.

 

[Sistis]

Viimeiset 1½ vuotta oman alan osa-aikatöitä opintojen ohessa. Hyvin on pärjännyt. Opintotuen jätin nostamatta viime syksyltä. Nyt nostan taas, kun jätän tämän työpaikan tämän kuun lopussa keskittyäkseni viimeisiin kursseihin ja etsiäkseni sellaisen työpaikan, jossa tekisin mielelläni diplomityön.

Alkuaikoina sain vanhemmiltani tukea aina silloin tällöin. Lähinnä kännykkälaskun muodossa ja joidenkin isompien rahallisten investointien vuoksi. Opintolainaakin tuli otettua hieman. Ei kuitenkaan mitään järkyttäviä summia.

 

[FourForty]

Jotain siltä väliltä on kai munkin tilanteeni. Suoraa rahallista tukea en ole koskaan saanut, mutta olen koko opiskeluajan asunut lähisukulaisen omistamassa asunnossa, josta maksan pelkän yhtiövastikkeen. Tätä kautta siis tukea kertyy useampi sata euroa kuussa, jos sen niin ajattelee.

Muuten on työnteolla ja opintotuella pärjännyt ihan kohtalaisesti. Lainaakin ajattelin kyllä nostaa lähiaikoina, ettei tarvitse odottaa kesätyöpalkkoja muutaman isomman investoinnin kanssa.

 

[heikkik]

Viestin lähetti Pee
Hyvä periaate! Jos lapsia on kerran päättänyt saada, siinä samalla mielestäni myös sitoutuu auttamaan heitä taloudellisesti.

Missä vaiheessa lapsi muuttuu aikuiseksi? Kaksiviis? Kolmekolme? Ei koskaan?

 

[Pee]

Viestin lähetti heikkik
Missä vaiheessa lapsi muuttuu aikuiseksi? Kaksiviis? Kolmekolme? Ei koskaan?

Tuohon en osaa vasta, ellei täysi-ikäistymistä haluta aikuistumiseksi tulkita (minun puolestani näin voidaan tehdäkin), mutta vanhemmillehan jälkikasvu on aina lapsi. Eihän ikinä vanhemmat sano, että "tässä on mun aikuiseni", vaan "tässä on mun lapseni", vaikka jälkikasvu olisikin jo vaikka nelikymppinen. Tämä ei toki tarkoita kirjaimillisesti sitä, että jälkikasvu pitäisi elättää koko elämä, mutta mielestäni sellainen "nyt kun sinä asut jo omillasi, meiltä on enää turha odottaa mitään taloudellista apua" -tyylinen asenne on on väärä.

 

[peruspata]

Laitoin vastaukseni tuohon kakkosvaihtoehtoon, vaikka totuus kulkee jossain kakkosen ja kolmosen välissä. Isoin apu tällä hetkellä, jota saan porukoilta, ei ole kaupassa käynnin kustannukset, vaan pyykkikone. Keskiarvolla kerta kahteen viikkoon sitä tulee tarvittua.

Toinen asia sijoittuu kolmosvaihtoehdon puolelle. Pitemmille reissuille olen saanut aika kiitettävästi autoa lainaan, itselläni kun on lähinnä kauppakassiksi luokiteltava 1.3 Corolla. Maantiellä vielä menee vaivatta, mutta moottoritietä Etelä-Suomeen ei viitsi ajella kirpulla. Silloin tällöin saan myös nafta-avustusta auton ohella, joten täytyy sanoa, että kyllä vanhempani apua tarjoavat köyhälle opiskelijapoloiselle.

 

[Johto]

Hädän hetkellä saan aina avustusta ja joskus muutenkin vanhemmat antavat rahaa vuokraan, ruokaan tai johonkin isompaan hankintaan. Itselläni asiat ovat kuitenkin siinä mielessä hyvin, että vaikka yksiö Tampereen ydinkeskustasta kustantaa jonkin verran ja muitakin menoja toki on, niin järkkärin hommia riittää ja lisääkin saisi mikäli tarve vaatisi. Ainoa ongelma on nuo tulorajat, joiden kanssa saa aina tasapainoilla ja pohtia kuinka paljon pitäisi maksaa takaisin...

 

[korkki]

Minä olen kolmekymmentä, neljän lapsen isä ja aika pitkään äitini kysyi aina että tarvitaanko me jotain tavaraa tms. Oikeastaan koko opiskelujeni ajan jotain avustusta tuli sieltä sillointällöin. Rahaa ei kylläkään ikinä, mutta farkut käytiin hakemassa tai kengät jne. Ja ensimmäinen PC-tietokoneeni oli pappavainaan ostama. Nykyään äiti sitten ostelee mukuloille jotain. Ja isä lykkää aina parikymppiä käteen bensarahaa jos joudun sitä kerran kuussa tai harvemmin ajeluttamaan (ei omista korttia) asioille Poriin.

Itselläni oli opiskeluajan sellainen onnellinen tilanne että olin hommissa oikeastaan koko ajan, parhaina vuosina tulot olivat 70-80 tuhatta markkaa vaikka olin täyspäiväinen opiskelija joten onneksi ei tarvinnut lainaan turvautua. Se huono puoli oli että opinnot pikkuisen venyivät ja vähän niitä tarkoituksella venytinkin, tosin alle vuoden...

 

[mjarkko]

Viestin lähetti Pee
Eihän ikinä vanhemmat sano, että "tässä on mun aikuiseni", vaan "tässä on mun lapseni", vaikka jälkikasvu olisikin jo vaikka nelikymppinen.

Eihän noin saa sanoa, ihmistä kun ei voi omistaa.
Vai miten se nyt menikään?

 

[Blackie]

Viestin lähetti mjarkko
Eihän noin saa sanoa, ihmistä kun ei voi omistaa.
Vai miten se nyt menikään?

Väärin. Ihmistä ei voi omistaa, mutta lapsen voi. Ei voi sanoa "mun muija", hyväksyttävää on Peen mielestä sanoa "mun lapseni". Eli lapsi ei ole ihminen? Jäätävää logiikkaa...

 

[Pee]

Olen tehnyt sen, mikä ero on naisen ja lapsen omistamisella, selväksi jo niin monta kertaa kyseiselle asialle varatussa ketjussa, että tässä sitä en viitsi enää sanoa. "mjarkko" ja "Blackie" voivat käydä lukemassa tämän eron siitä ketjusta, ja jos eivät sitä ymmärrä, en voi mitään.

 

[Miimuh]

Kyllä se on niin että äiti minut elättää, oikeastaan täysin. Minkäänlaista työpaikkaa ei ole, kun lukiossa viellä olen. Eikä sitä rahaa tule mistään muualtakaan. Ja mikäs täällä kotona ollessa, kyllä täällä viellä vuoden, pari jaksaa asustella. Sitten kun muutan asumaan yksin, yritän pyrkiä siihen, että äitiltä ei mennä ruinaamaan rahaa. Hän kun on minusta todella hyvää huolta pitänyt kaikki nämä vuodet. Kyllä sitä pitää pystyä jotenkin yksin pärjäämään. Tosin varmasti tulee aikoja jolloin äitiä tarvitaan. Ja onhan hän avustanut rahallisesti myös, nyt jo perheellisiä, isoveljiäni.

Aina sitten kun isän luokse eksyn, niin isä ja hänen avovaimonsa kustantavat taas kaiken. Meitähän on sitten kaiken kaikkiaan seitsemän ihmistä siellä, kun kaikki ovat paikalla. Ja isä hoitaa aina puhelinlaskut, molempien siskoni ja minun. Onneksi sitä rahaa on joskus tililläkin, joten vaatteita tai muuta vastaavaa ostan itsekkin, ilman vanhempien avustusta.

Saan kyllä olla, ja olenkin, todella tyytyväinen omaan tilanteeseeni. Ja kyllä aion itsekkin pyrkiä pitämään omista lapsistani tällä saralla yhtää hyvää huolta, kuin äitini on minusta ja siskostani pitäny. Eikä äiti sentään ihan kaikkea suostu kustantamaan. Tässä kerkiää minullekkin viellä moneen kertaan tulemaan rahapula.

 

[eerikki]

Kun aloitin opiskelun AMK:ssa vanhemmat auttoivat aluksi. Reilun puolentoista opiskeluvuoden jälkeen sain erään opettajan kautta hankittua itselleni omalta alalta työpaikan ja lopetin opintotuet.Suurkiitos työnantajan joustavuuden, olen nyt työskennellyt kohta kaksi vuotta opiskelujeni ohella.
Menen aamuisin töihin, sen jälkeen lukujärjestyksen mukaan kouluun ja sieltä takaisin töihin, pyrin tekemään töitä normaalin kahdeksan tunnin verran päivässä. Päivät ovat pitkiä ja opiskelu tuntuu välillä tämän takia hyvin rankalta, mutta tulen loistavasti toimeen omillani ja valmistuminenkin on enää muutaman kuukauden päässä...