Niin, mikä on - tai mikä on ollut - tilanne teillä arvoisat nuoret, jotka asutte vuokrakämpässä yksin ja olette joko opiskelijoita tai työttömiä? Vieläkö vanhemmiltanne tulee taloudellista apua, vaikka ette enää heidän luona asukaan, vai joudutteko tulemaan toimeen ihan omillaan? Vai jotain siltä väliltä?
Itse olen kahden viikon päästä 21 vuotta täyttävä mies, joka on virallisesti opiskelija, vaikka tällä motivaatiolla kyseisestä nimitystäni itsestäni käytänkin mielelläni vain lainausmerkeissä.
Joka tapauksessa olen viime maaliskuun ensimmäisestä päivästä lähtien asunut virallisesti yksin (sitä edeltävän 7-kuukautisen ajan asuin noin puoliksi yksin opiskelukaupungissani Äänekoskella ja noin puoliksi vanhempieni luona kotikaupungissani Jyväskylässä) ja saan opintotukea. Sen menettäminen on tosin ollut lähellä - ja on varmasti entistä lähempänä tämän juuri alkaneen kevätlukukauden aikana - liiallisten, luvattomien poissaolojen (maksimi 100 tuntia per lukukausi, siis syys- ja kevätpuolisko erikseen, ja sairauspoissaoloja ei saldoon lasketa) takia. Vuokrani on 242,80 euroa kuussa tässä 29 neliön kämpässäni, ja reilu viisikymppiset vanhempani ovat suunnilleen keskituloisia. Suuria tilejä kumpikaan ei saa, mutta toisaalta molemmat ovat olleet aina töissä koko elämäni ajan - ja kauemminkin. Työttömyyttä ei minun perheessäni ole siis ollut, mutta jälkikasvun suhteen eivät asiat ole olleet, eivätkä varmaankaan tule jatkossakaan olemaan, yhtä hyvin.
Tässä äänestyksessä ruksasin tuota kakkoskohtaa. Vaikka ikinä en vanhemmiltani pyydäkään esim. sitä, että "maksaisitko kauppalaskuni?", niin kauppareissujen ehdotuksia sieltä puolelta tulee tasaisin väliajoin. Isommat ja yllättävät rahanmenot "porukat" hoitavat myös.
Mutta mitenpä on teidän muiden laita? Tietysti vastauksia voivat antaa myös av(i)oliitossa - tai miksei kimppakämppissäkin - asuvat nuoret, mutta tällöin kai tilanne on hieman erilainen, kun jakaa talouden toisen kanssa...
Itse olen kahden viikon päästä 21 vuotta täyttävä mies, joka on virallisesti opiskelija, vaikka tällä motivaatiolla kyseisestä nimitystäni itsestäni käytänkin mielelläni vain lainausmerkeissä.
Joka tapauksessa olen viime maaliskuun ensimmäisestä päivästä lähtien asunut virallisesti yksin (sitä edeltävän 7-kuukautisen ajan asuin noin puoliksi yksin opiskelukaupungissani Äänekoskella ja noin puoliksi vanhempieni luona kotikaupungissani Jyväskylässä) ja saan opintotukea. Sen menettäminen on tosin ollut lähellä - ja on varmasti entistä lähempänä tämän juuri alkaneen kevätlukukauden aikana - liiallisten, luvattomien poissaolojen (maksimi 100 tuntia per lukukausi, siis syys- ja kevätpuolisko erikseen, ja sairauspoissaoloja ei saldoon lasketa) takia. Vuokrani on 242,80 euroa kuussa tässä 29 neliön kämpässäni, ja reilu viisikymppiset vanhempani ovat suunnilleen keskituloisia. Suuria tilejä kumpikaan ei saa, mutta toisaalta molemmat ovat olleet aina töissä koko elämäni ajan - ja kauemminkin. Työttömyyttä ei minun perheessäni ole siis ollut, mutta jälkikasvun suhteen eivät asiat ole olleet, eivätkä varmaankaan tule jatkossakaan olemaan, yhtä hyvin.
Tässä äänestyksessä ruksasin tuota kakkoskohtaa. Vaikka ikinä en vanhemmiltani pyydäkään esim. sitä, että "maksaisitko kauppalaskuni?", niin kauppareissujen ehdotuksia sieltä puolelta tulee tasaisin väliajoin. Isommat ja yllättävät rahanmenot "porukat" hoitavat myös.
Mutta mitenpä on teidän muiden laita? Tietysti vastauksia voivat antaa myös av(i)oliitossa - tai miksei kimppakämppissäkin - asuvat nuoret, mutta tällöin kai tilanne on hieman erilainen, kun jakaa talouden toisen kanssa...