Kun katselen tuota KalPa - Sport -matsin pressiä ja Anssi Laine ojentaa lahjapussi ÄrDeelle, niin tuli mieleen, kuinka merkittävä ja iso kivi Risto on KalPan kengässä ollut. Varsinkin kun Dufva valmensi Raumalla, tuntui Lukko olevan täysin ylitsepääsemätön este Zapolskin johdolla.
Kun katselen tuota KalPa - Sport -matsin pressiä ja Anssi Laine ojentaa lahjapussi ÄrDeelle, niin tuli mieleen, kuinka merkittävä ja iso kivi Risto on KalPan kengässä ollut. Varsinkin kun Dufva valmensi Raumalla, tuntui Lukko olevan täysin ylitsepääsemätön este Zapolskin johdolla.
Toivottavasti tuolla pussissa oli niitä vittumaisia karkkeja jotka aina jäävät hampaisiin kiinni eivätkä suostu lähtemään millään ilveellä irti. Sellaisia samanlaisia sitkeitä ja paikoilleen jämähtäneitä pirulaisia kaikki Tuhuvan koutsaamat joukkueet ovat KalPalle olleet, joten nyt on koston paikka!
Tuomarialumnissa palkintoja tänään jakaneesta Timo Kärkkäisestä tulee elävimmin mieleen A-nuorten nousukarsinnat 1994. Kärkkäinen vihelsi tuolloin pääsääntöisesti kaikki A:n kotipelit. Ratkaisupelissä KalPa meni viisi minuuttia ennen loppua 8-3-johtoon. Vieressäni ollut vanhempi ukko huusi kovalla äänellään tyhjässä hallissa: "NYT ET VOI, TIMO, ENNÄÄ ESTÄÄ NOUSUA!" Hieno muisto.
Tätä olin just tulossa sanomaan. Toivottavasti tuo 20-21 tappioputki ei siitä huolimatta toistu. Kotietu tässä tarvitaan sääleihin ja sijalta 7 sinne pitäisi näillä näkymin päästä, en nimittäin haluaisi Tapparaa vastaan puolivälierissä.
Ainakin minun juhlasihin sivistynyt nauttiminen vaihtui juuri rankkaan juomiseen, jotta pelkotila kaikkoaisi edes hetkeksi. Ja mä luulin, että tän iltaisen matsin jälkeen ei tarvitsisi ryypätä.
Tuo on kieltämättä melko hämmentävä fakta, että ollaan tosiaan oltu vain kerta aiemmin sääleissä. Yritin oikein muistella, että eikö tosiaan ole kuin yhdet säälit historiassa!
Kun ketjun ensimmäisissä viesteissä taisi olla ideana all time suosikit KalPan kokoonpano niin laitetaan oma. Huom. ei paras mahdollinen! vaan omat suosikit. Ketjut ehdottomasti tässä järjestyksessä, ykkönen pelaa isoimmat minuutit. Rossiter kellottaa 25 minuuttia ja Kime 12.
S. Kapanen Hall Ahosilta
Lehkonen Korinek Kurka
Kiiskinen Kuparinen Salmela
Mäkiaho Luostarinen Kantola
Kuuntelin tuossa YLE Areenan selostuksen tuosta Tampereen katkaisupelistä.
Nättinen kritisoi siinä Ilves kannattajia kun he vihelsivät ja buuasivat Ipalle.
Ja siitähän palasi se 2012 Blues-sarja mieleen.
Itse olis vuoden 2012 intissä, joten kyseinen sarja jäi näkemättä (luojalle kiitos siitä). Mutta minkälainen tunnelma Montussa oli, kun 60min oli täynnä? Buuattiinko siellä? Lähdettiinko hallilta hyvissä ajoin kotiin? Kävikö Tuokkola kättelemässä vastustajat ja kiittämässä kotiyleisöä? Minkälaisen vastaanoton Tuomas sai?
Ja anteeksi kun revin vanhoja arpia auki kesken pleijarien.
Kuuntelin tuossa YLE Areenan selostuksen tuosta Tampereen katkaisupelistä.
Nättinen kritisoi siinä Ilves kannattajia kun he vihelsivät ja buuasivat Ipalle.
Ja siitähän palasi se 2012 Blues-sarja mieleen.
Itse olis vuoden 2012 intissä, joten kyseinen sarja jäi näkemättä (luojalle kiitos siitä). Mutta minkälainen tunnelma Montussa oli, kun 60min oli täynnä? Buuattiinko siellä? Lähdettiinko hallilta hyvissä ajoin kotiin? Kävikö Tuokkola kättelemässä vastustajat ja kiittämässä kotiyleisöä? Minkälaisen vastaanoton Tuomas sai?
Ja anteeksi kun revin vanhoja arpia auki kesken pleijarien.
Muistan, että hallissa oli tosi jännä tunnelma toisen erän alusta alkaen. Ei buuattu, vaan taputettiin henkihieverissä, kun kotijoukkue taisteli. Halli ei ollut enää 7. pelissä lähellekään täysi, sanoisin että reilu 3000 katsojaa oli vielä tullut paikalle. Eli ne, jotka olivat olleet katsomassa kaikki muutkin katkerat käänteet. Väitän että joukkuetta tuettiin loppuun saakka, ja kaikki tehtiin tyylikkäästi. Vastustajaakin kunnioitettiin. Meteliä riitti. Yksi oudoimmista ja silti rakkaimmista muistoista Montusta.
Kaksi asiaa on tuon 2012 7. pelin tunnelmasta jäänyt mieleen. Yllä mainittu toisen erän tunnelma on toinen niistä, se oli jotenkin poikkeuksellisen epäuskoinen, lannistunut, jopa aavemainen tunnelma. Pelihän oli siis muistaakseni 0-3 ekan erän jälkeen.
Toinen oli kolmannen erän (tai sen lopun, ei pysty tarkasti muistamaan) tunnelmat: KalPa ei luonnollisesti saanut mitään kiriä aikaa toisessa erässä, ja toisella erätauolla yleisö taisi jakautua kahtia. Niihin, ketkä lähtivät ja niihin ketkä jäivät. Ja toisella erätauolla jääjät kokosivat itsensä ja kannustivat KalPaa vielä kerran, edes yhteen kosmeettiseen kavennusmaaliin. Se pieni toivon kipinä eli siellä jossain osassa meistä (ainakin kulman seisomokatsomossa) eikä siitä haluttu päästää irti, vaikka hiekka tiimalasissa oli loppu, samoin kuin joukkueelta bensa.
Tärkeä huomio: lähtijät/jääjät ei missään nimessä ole mikään hyvänpäivänfanit-tyyppinen luokittelu minulta, tuossa varmaan lähes kaikki me olimme jonkinlaisessa shokissa, että mitä noin viikossa onkaan tapahtunut ja jokainen sitten käsitteli sen omalla tavallaan. Osa tunnusti reaalitetit ja osa jäi tarrautumaan viimeiseen oljenkorteen vaikka tiesi senkin olevan jo poikki.
Summerin soinnin jälkeisistä en juuri mitään muista, mutta uskallan silti väittää ettei buuattu vaan ehkä jopa vaisut aplodit kauden päätteeksi, kaikesta huolimatta.
Huomenna tulee muuten 12 vuotta täyteen tuosta.
Edit. tämä palstahan toimii muistijälkenä, saman suuntaisia olen näemmä tuoreeltaan ko. pelin jälkeen kirjoitellut kuin ylle, paitsi ettei halli ehkä pelin aikana tyhjentynytkään niin paljon kun muistelen, kun ei se pelin alussakaan ole ollut läheskään täynnä , ilmoitettu yleisömäärä vain 4300.
Olo on tyhjä. Mutta täytyy antaa iso kiitos Kuopion kiekkoväelle. Aivan käsittämätön sulaminen joukkueelta ja ratkaisupelin ensimmäisen erän jälkeen taululla 0-3. Mitä tekee yleisö? Puolet lähtee kotiin ja jäljelle jääneet lähinnä haukkuvat kotijoukkuetta kilpaa? Ei todellakaan. Aivan uskomatonta oli katsoa, kuinka yleisö todellakin kannusti joukkuetta hädän hetkellä ja loppuun saakka. Tämä on sitä todellista kannatuskulttuuria, tästä olen ylpeä.
Pelaajien muistelut näistä on tietysti parhaita, mutta kun ilman yleisöä ei olisi myöskään pelaajia, niin olisi hauska jos mediassa tuotaisiin enemmän myös fanien muistoja esille. Hienoja muistoja.
Pyytäisin yhtä asiaa arvon KalPa-kannattajat. Jos edes meidän osiossa ei nostettaisi kokoajan puheeksi tuota Blues-sarjaa puheeksi. Media kyllä jo sen jaksaa nostaa joka välissä esille.
Pyytäisin yhtä asiaa arvon KalPa-kannattajat. Jos edes meidän osiossa ei nostettaisi kokoajan puheeksi tuota Blues-sarjaa puheeksi. Media kyllä jo sen jaksaa nostaa joka välissä esille.
Pyytäisin yhtä asiaa arvon KalPa-kannattajat. Jos edes meidän osiossa ei nostettaisi kokoajan puheeksi tuota Blues-sarjaa puheeksi. Media kyllä jo sen jaksaa nostaa joka välissä esille.
Ymmärrän tavallaan pointtisi, mutta ehkäpä se surullisen kuuluisa Blues-sarja on hyvä pitää jokaisella mielessä, ettei mopo lähde missään vaiheessa keulimaan. Ylpeys käy lankeemuksen edellä.
Pitää olla nöyrä, muttei saa nöyristellä. Kaikki voijjaan tuhota.
Kun nyt kevään 2012 tapahtumat ovat jälleen kerran puheena, niin nostetaanpa esiin seuran virallinen totuus, eli kotisivujen maineikas raportti, game sevenin ja koko ottelusarjan tapahtumista.
2011-2012 KalPan kausi oli hyvin kiteytettynä koko Kalen fanin elämänkaari. Siinä oli todellisia huippuhetkiä ja sitten todella kitkerää jälkimakua. Ilman lopullista palkintoa, aivan kuten KalPan historia on ollutkin tähän asti.
Ja se onkin rakastamani seuran suola, koskaan ei tiedä mitä seuraava kausi tuo tullessaan. Koskaan ei rahalla mällätä ja lähdetä miljoonapelleilyyn mukaan. Koskaan ei kautta aloiteta takki auki median kultapolkua pitkin. Koskaan ei tiedä jos vaikka jättipotti tulee kohdalle. Koskaan ei uskalla ihan täysillä uskoa koska vuodet on luoneet kuoren. Koskaan ei halua luovuttaa uskoaan vaikka pahalta on välillä tuntunut.
Sitten kun joskus jotain isoa tai pientä saavutetaan, tuntuu se samalta kuin lottovoitto. Se on se juttu joka pitää keltamustan sydämen ikuisesti sykkimässä.
Pyytäisin yhtä asiaa arvon KalPa-kannattajat. Jos edes meidän osiossa ei nostettaisi kokoajan puheeksi tuota Blues-sarjaa puheeksi. Media kyllä jo sen jaksaa nostaa joka välissä esille.
Kenellekään en tietenkään pahaa toivo, mutta nyt jos pelsut menisi tänään pupeltamaan hifkiä vastaan, niin KalPa ei olisi enää ainoa 3-0-johtoaseman hukannut joukkue. Olisi mediallekin vähän tuoreempaa kirjoiteltavaa...
Olen nyt viidettä kertaa nähnyt ja kannattanut Kuopion ylpeyttä liigassa mitalipeleissä asti. Aina olen uskonut (rukoillut) seuran saavuttavan mestaruuden. Tällä kaudella ja nähdyillä otteilla uskon TAAS sen olevan mahdollista.
Kirjaudu sisään, jos haluat vastata ketjuun. Jos sinulla ei ole vielä käyttäjätunnusta, rekisteröidy nyt!Kirjaudu / Rekisteröidy