Erik Karlsson päätti runkosarjansa johtaessaan NHL:ää laukauksissa ja ollessaan toisena kiekonriistoissa Tomas Vanekin jälkeen. Ottawan joukkueessa mies johti kaikkia muita tilastokategorioita, paitsi pisteissä ja syötöissä (Turris edellä).
Mies oli mielestäni paljon dominoivampi nyt mitä viime kaudella. Tuo että on NHL:n kärjessä kiekonriistoissa, joka perinteisesti on ollut hyökkääjien temmellyskenttä, on jotain aivan poikkeuksellista. Tiennäyttäjä omalla sarallaan. Viime kaudella mies riistoissa sijalla 12. ja ainoa puolustaja, joka mahtui 46 parhaan pelaajan joukkoon. Shea Weber oli sijalla 47. seuraava pakki.
Mielestäni on jotenkin hauskaa, että kun Pavel Datsyuk on hyökkääjien kiekonriistomestari ja voittaa sen ansiosta Selke Trophyja, niin kun sitä tekee puolustaja, niin se ei sitten olekaan mitään ihmeellistä. Se on neitimäistä, kun otatkin sen kiekon mailalla pois, etkä käytä fysiikkaa, kuten puolustajan on totuttu tekemään niin. Kun joku ei pelaakaan sillä tavalla, mihin ennen on totuttu, niin se on väärin pelaamista ja "onhan se oltava huono, koska se pelaa väärin" -logiikka pätee tässä. Pelitaparasismia oikeastaan. Vaikka se äijä on oikeasti ihan vitun tehokas, eikä turhaan kehuttu vastustajapuolen valmentajien toimesta jopa NHL:n parhaaksi pelaajaksi.
***
Nyt on vaikea sanoa, kuka vie Norriksen. Ihmettelen että Dan Girardi puuttuu listoilta.
Vaikka St. Louisin miehet viime aikoina ovat sekoilleetkin, niin Alex Pietrangelo se tulee pelaamaan silti kokonaisuutena parhaan kauden.