Edellisenä kautena HPK:n ylivoimaisesti paras pistemies oli Toni Mäkiaho 51 pisteellään. Tokihan me kaikki muistamme että mies pelasi maajoukkueessa jossain pilipaliturnauksessa Aravirran aikana 90-luvun puolessavälissä, mutta ei se kyseessä nyt ihan kuitenkaan läheskään niin huikea jamppa ole kuin mitä pistemäärä osoittaisi. Miehen toiseksi parhaan kauden saldo pisteissä mitattuna on muuten 28 pistettä vuoden 1995-96.
Paperilla Kai Nurminen olisi esimerkiksi ollut lähtökohtaisesti tuplasti parempi pelimies kuin Mäkkäri (Nurmisen loukkaantuminen ei tietenkään silti Alatalon vika ollut, mutta Mäkkärin lähtö saattoi osittain ollakin).
Minä väitän että joukkueen ainoa ratkaiseva menetys oli Leino, muut olisivat olleet korvattavissa (ja tuota tosiaan kompensoi maalivahtiosaston vahvistuminen)
Se on niin helppo katsoa taaksepäin viime kauden HPK:ta ja sanoa että Mäenpään myötä lähti 40 tehopistettä, Pihlstörmin mukana meni 39, että Janne Lahden mukana meni 34 pistettä, tai että Uusikartano teki 40 pistettä edellisellä kaudella.
Tosiasia vain on että ennen viime kauden alkua Mäenpää oli mestispakki, joka nosti tasoaan Jalosen aikana ihan järkyttävästi. Samoin Lahti oli ennen viime kautta tasainen parinkymmenen pisteen tekijä joka kehittyi kauden aikana selvästi. AUK:kin taso on ollut enemmin siellä 20-30 seudulla kuin tuo 40 minkä Jalonen hänestä irti sai. Pilströmin ennätys oli ennen viime kautta 20 pistettä.
Miten sitten noiden pelaajien kehitys jatkui Jalosen lähdettyää? AUK romahti 11 pisteen tekijäksi, pistekeskiarvo puolittua ja mies myytiin kesken kauden. Vuoden vanhempana palannut Mäenpää teki 5 pistettä ja pistekeskiarvo tippui alle puoleen. Samoin kävi lähes kaikille muillekin joukkueessa. Hannu Väisesen saldo tippui edelliseltä kaudelta puoleen, samoin kävi VP Laitiselle, Jussi Makkoselle, Harri Tikkaselle ja Mikko Palomaelle.
Nämä ovat kavereita joiden olisi lisääntyneen vastuun ja peliajan myötä nimenomaan pitänyt nostaa tasoaan tai Laitisen tapauksessa vähintääkin pitää se. Jos niin olisi käynyt ja joukkuueessa olisi se vakio 2-3 kaveria breikannut (esim Roni Andersson, Pasi Salonen joka jossain määrin sitä toki tekikin), niin joukkue olisi ollut varmasti pudotuspeleissä.
Nyt lähes kaikki mahdollinen ja mahdoton floppasi tai ainakin epäonnistuinat jossain määrin. Sailio ja Loikas ovat ehkä ainoat pelaaja joka joukkueessa jonka kehitys on mennyt eteenpäin.
Jo se kertoo paljon että Jonas Andersson on tehnyt Kärppien kolmosessa huomattavasti rajallisemmalla peliajalla ja yv-ajalla paremmilla keskiarvoilla pisteitä kuin HPK:n ykkösessä.
Materiaaleissa oli siis eroa, mutta ei niin paljon että se olisi selittänyt kokonaisuudessaan romahduksen liigan kolmannelta sijalta toiseksi viimeiseksi.
