Nimeni on Bond, James Bond

[teemu_s]

Ted Raikkaalta tuli Leffakerho-ketjussa idea omasta ketjusta Iso-Britannian suurimmalle agenttisankarille.

Ian Fleming kehitti sankaritarinan Toisen Maailmansodan jälkeen, Kylmän sodan ensimainingeissa. Kirjalliseen muotoon Bond-tarinoita on laittanut Flemingin jälkeen Kingsley Amis, John Pearson, Christopher Woods, John Gardner, Raymond Benson ja Sebastian Faulks sekä Jeffery Deaver. Näistä kirjailijoista olen tutustunut Gardneriin ja Bensoniin. Tällä hetkellä on alkutekijöissään Deaverin Bond-kirja Carte Blanche. Osa Flemingin jälkeen tehdyistä kirjoista perustuu Bond-elokuviin.

Alkuperäinen James Bond on aikansa tuote. Kylmä Sota on aluillaan. Länsimaiden vastustaja on paha Neuvosto-imperiumi. Iso-Britannian suurvalta-asema on järkkynyt viimeisen kerran. Kuitenkin yksi skotlantilaissyntyinen pitää Union Jackia korkealla taistellessaan kansakunnan vihollisia vastaan.

Ensimmäisestä Bond-elokuvasta on aikaa 50 vuotta. Kaikkiaan kuusi näyttelijää on antanut kasvonsa James Bondille. Itse pidän onnistuneimpina Sean Connerya, Roger Moorea ja Daniel Craigia. Kuitenkin ehkä se mielenkiintoisin Bond-elokuva oli Hänen Majesteettinsa Salaisessa Palvelussa, jonka pääosan teki australialainen malli George Lazenby. Harmittavaa että juoneltaan yhdestä parhaimmassa elokuvassa oli se kököin näyttelijä...

Bond-elokuvia on myös päivitetty vastaamaan omaa aikakauttaan. Vielä 60- ja 70-luvuilla taustalla oli vahvaa neuvostovastaisuutta. Timothy Daltonin tähdittämässä 007 ja lupa tappaa -elokuvassa päävihollinen on latinalaisamerikkalainen huumeparoni. Myös nykyiset Daniel Craigin Bond-elokuvat ovat tietyllä tavalla kuvauksia tästä päivästä.

Mitä omia muistoja ja kokemuksia ja mielipiteitä teillä liittyy tähän kulttuurihistoriallisesti merkittävään hahmoon?

Oma suosikkikirjani on ollut jostain syystä John Gardnerin 007 ja tehtävä Suomessa. :)

 

[-OO-]

Minua jotenkin ärsyttää se miten Bondeista on hävinnyt tyyli, ja ne on muuttuneet ihan perus-toimintaleffoiksi joissa on helvetisti räiskettä ja pauketta ja turpaanvetoa. Ennen vanhaan Bond hoiti hommat minun mielestäni pienieleisemmin ja brittiläisellä tyylikkyydellä, nyt häntä ei erota enää jostain perus-toimintasankarista. Tämä uusin on vielä näkemättä mutta niin Brosnanin kuin Craigin (jotka muuten ovat olleet roolissaan erinomaisia) ajan Bondit ovat olleet minusta aika heikkoja esityksiä noin Bond-elokuvina. Jos toimintaleffoista tykkää niin varmaan ne on olleet sellaiselle ihan mainioita tekeleitä, mutta minä haen Bond-leffoista jotain muuta.

Kyllä minä olen hyvin pitkälti "Connery-miehiä" eli nuo alkupään Bond-leffat toimii parhaiten. Mooren aikana mukaan tuli ehkä vähän liikaa huumoria minun makuuni, vaikka muuten kyllä oikeinkin toimivia leffoja mahtuu tuohon aikakauteen. Lazenbyn ainoaksi jäänyt elokuva oli elokuvana hyvä mutta näyttelijältä puuttui Bondin vaatima karisma. Daltonin Bondit on jääneet aina jotenkin etäiseksi vaikka eivät sinänsä ihan huonoimmasta päästäkään ole. Ja tosiaan sen jälkeen Bondit ovat muuttuneet toimintaräiskeeksi joka ei minulle uppoa yhtään.

 

[trap]

Roger Mooren kaikki elokuvat kuuluu omalle suosikkilistalle (joka siis on melko pitkä...). Connery on taas itselle jäänyt vähän etäisemmäksi, niitä en ole hirveästi edes jaksanut katsoa, From Russia With Love ja Goldfinger on ihan hyviä, loput ei niin hirveästi innosta. Daltonin pätkät ihan hyviä, Brosnan ei nappaa ja sarjan rebootin jälkeiset kolme Craig-leffaa ovat kaikki iskeneet. Myös kritisoitu QoS, joka mielestäni sulki hyvin Casino Royalen tarinan loppuun.

Skyfallia sen enempää spoilaamatta siinä tehtiin hienosti kunniaa myös vanhoille Bondeille

Spoileri

hopea 60's Aston Martin ja vielä ko. auton ensikohtauksessa alkuperäinen Bond-theme, jota ei kahdessa ekassa Craig-pätkässä taidettu soittaa kertaakaan pl. lopputekstit kirkkaimpana näistä

, juoni oli hyvä joskin Bondiksi kuitenkin jotenkin rajoja rikkova / erilainen, Bardem erinomainen pahisroolissaan ja lopputilanne erittäin herkullinen jatkoa ajatellen.

 

[Pekkis]

Ikimuistoisin Bond-kokemus ajoittuu kesään 1979. Se kesä tuli vietettyä Etelä-Englannissa ja Moonraker tuli nähtyä Bournemouthin tupakansavuisessa elokuvateatterissa.

Jotenkin vaan toi Roger Moore tuntuu siltä ainoalta ja oikealta Bondilta.

 

[alwahla]

Suosikkini Bondeista ovat järjestyksessä Craig, Moore, Connery sekä Brosnan.

Craig - kuten on aika monessa paikassa muidenkin toimesta tullut todettua - palautti Bondin alkuperäiseen loistoonsa. Olisi ollut "jänskää", jos Daniel oli putkahtanut maailmaan vaikkapa 30 vuotta aiemmin. Tuolloin voisivat ensimmäiset Bondit olla jopa parempia kuin ne ovat.
Pidin erittäin paljon Casino Royalista (kuten totesin leffa-ketjussa), mutta sen jatko-osa eli Quantum of Solace oli aikamoista haipakkaa. Vauhtia oli kyllä riittämiin, mutta leffasta puuttui se jokin. Alusta loppuun kyseinen leffa tuntui olevan kuin joku spin-off muuten varsin yhtenäisestä leffasarjasta.

Moore oli erittäin charmantti Bondina ja se yhdistettynä hänen pilkettä silmäkulmassa-meininkiinsä teki hänestä suosikki-Bondini, siis ennen kuin Craig astui kyseiseen rooliin. Mitä on tullut katsottua vanhoja Pyhimys-leffoja, niin nekin olivat yhtä mainioita kuin Mooren Bondit.

Brosnanin paras elokuva 007:nä oli GoldenEye. Jo elokuvan tunnusmusiikki oli kenties koko sarjan parhain ja lisäksi tarina sekä näyttelijät tekivät tästä elokuvasta erään suosikki-Bondeistani. Sean Bean on vaan sikäli paskassa asemassa Hollywoodissa, että hänet tai oikeammin hänen roolihahmonsa on pakko tappaa jokaisessa elokuvassa, jossa hän esiintyy.

 

[-OO-]

Jahas, sitä samaa räiskettähän se oli tämä uusinkin Bond. Ja täytyy sanoa että oli todella pitkäveteinen elokuva, tuntui ettei lopu koskaan ja varmaan viimeisen tunnin ajan katselin kelloa vähän väliä ja toivoin vaan että elokuva loppuisi mahdollisimman pian. Ei toimi, ei.

 

[Kulttimörkö]

Suosikkini Bondeista ovat järjestyksessä Craig, Moore, Connery sekä Brosnan.

Craig - kuten on aika monessa paikassa muidenkin toimesta tullut todettua - palautti Bondin alkuperäiseen loistoonsa.

Mä olen tästä totaalisen eri mieltä. Mielestäni Craig tiputti Bondin tusinalaariin. Nykyään, kuten nimimerkki -OO- mainitsi, Bond on sellainen tusinatoimintasankari eikä enää sellainen viekas ja charmantti salainen agentti. Connery on mulle se aina oikea "Jamesh Bond", joka pystyi tarvittaessa toimimaan mutta pääasiallisesti toimi enemmän huomaamattomasti kuten agentin kuuluukin. Siinä sivussa kellisti naisen jos toisenkin.

Craigin esittämä Bond tulee rämisten esiin, kittaa viinaa naamariinsa ja sitten taas rähisee. Siinä on salaisen agentin "salaisuus" kaukana kun tämä sankari riehuu. UKK:n sanoin: "Saatanan tunari".

 

[Red Machine]

Live and let die- 007-mimmi oli dynamiittia. Kyllä panettaa aina kun näkee tän pätkän ja se mimmi ilmestyy ruudulle. Istanbulissa on hyvä kakkonen, se ruskiblondi. Ai että.

Parasta komiikkaa on se kääpiö kultaisessa aseessa. Tulee mieleen Kal€ aina kun se pätkä heiluu siellä studiossa.

 

[Lunatico]

Bondeja on tullut vuosien saatossa niin paljon, ettei elokuvien nimet yhdistettynä kuka näytteli siinä, ole kunnolla mielessä. En siis osaa sanoa mikä leffa olisi paras, mutta osaan kuitenkin sanoa kuka on paras Bond-näyttelijä koskaan ja se on... Sir Sean Connery, tietysti! Ok, olihan se Moorekin kova, mutta karvan mitalla Connery menee ykköseksi. Myös tämä on nykyinen (Craig) on hyvä Bondi, ei siinä.

 

[Musta Nuoli]

Tähän ketjuun saisi yhdistää lukuisissa muissa ketjuissa olleet Bond-aiheiset viestit, esim. Leffakerho-ketjusta. Lisäksi Bond-tunnareita käsiteltiin jossain muuallakin hiljattain.

alwahla: GoldenEyen tunnari on erinomainen, muttei niin hyvä kuin Goldfingerin. Myös Man With A Golden Gunissa oli hieno tunnari. Olenko havaitsevinani näissä jonkun kultaisen kaavan?

 

[LaTe_Show]

Ehdottomasti paras repliikki on elokuvassa Live and Let Die, kun Bond yrittää heittää vakiorkommenttiaan:

Mr. Big: Is THIS the stupid mother who tailed you uptown?
James Bond: There seems to be some mistake. My name is...
Mr. Big: Names is for tombstones, baby!

 

[SamSal]

Haukuin tuolla toisessa ketjussa Quantum of solacen maanrakoon ihan aiheestakin. Eilen katsottu Skyfall sen sijaan räjäytti pankin, jopa parempi kuin Casino Royal? Craig näytteli nyt vanhaa Bondia ja onnistui loistavasti. Samalla tuotiin sekoitus Conneryn kovuutta ja Mooren veijari-bondia mukaan. Toki Craigin karisma ja kovuus kestää kernaasti vertailun Conneryn hahmoon.

Samalla M:n ja Bondin suhdetta tuotiin hyvin esille ja itselleni jäi sellainen tunne, että Bondia persoonana avattiin katsojille paljon enemmän kuin ennen ja iso kiitos tästä menee Daniel Craigin roolityölle. Q:n takaisin tuleminen ja alkuperäinen theme Aston Martin kohtauksessa oli täysosuma kuten jo on mainittukin.

Loistava Bond, loistava Craig. 4.5/5

 

[teroz]

Nyky-Bond on tosiaan liian tusina-actionmies. Kuuluisi enemmänkin Terminatoriin Arskan vastustajaksi tms. Itse tuli Bondeja katsottuna pienenä todella paljon ja Connery sekä Moore ovat kingejä, ja myös Daltonista pidin todella paljon - vaikka hieman suoraviivaisempi ote hänen Bondeissa olikin.

Ei Bond ole Bond, ellei hän kamppaile harmaantuvia hiuksia ja orastavaa Martini-kessiä vastaan - siinä missä silti pystyy niputtamaan nokkeluuden kautta pahat ja vähän pahemmatkin pojat. Charmi, tyylikkyys ja sopiva huumori ovat uupuneet ja pahasti, joten nykyinen meno ei nappaa yhtään.

Elokuvista Goldfinger, Moonraker ja Live and Let Die upposivat aina hyvin. Toki ko. aikakauden kaikissa leffoissa on oma tunnelmansa, pitäisikin pitkästä aikaa katsoa myös Conneryn ns. epävirallinen teos, sitä en ole nähnyt pitkiin aikoihin, mutta muistelen senkin olevan varsin kelpo Bond.

 

[MustatKortit]

Minua jotenkin ärsyttää se miten Bondeista on hävinnyt tyylin...

Mun mielipide taas on, että loistava ja karismaattinen Daniel Craig on palauttanut Bondeihin kylmänviileän tyylikkyyden, itse asiassa ehkä "coolimpana" kuin koskaan.

Kaukana ovat onneksi päivät, jolloin Brosnan pelleili Bondina. Tuon ysäriajan Bond oli mielestäni liiankin humoristinen hahmo.

By the way, kuulin kavereilta, että uusi Skyfall olisi jopa parempi kuin Casino Royal, joka ainakin minuun iski kuin tuhat salamaa. Pakko siis mennä katsomaan heti kun vain kerkiää!

 

[K.A.H]

Itse olen varmaan maailman ainoa mies, joka ei ole nähnyt yhtään ainutta Bond-leffaa alusta loppuun. Toki pätkiä sieltä täältä on tullut tiirattua. Minun ainoa muistoni näistä leffoista on se ,että kun vihdoin yritin yhden Bondin katsoa, nukahdin puolen tunnin kohdalla. Olisiko ollut Golden eye. Mut kai tässä agenttisankarissa täytyy jotain kiehtovaa olla kun on niin suosittu.

 

[Barcelona]

Olen aina pitänyt James Bondeista ja muksuna tuli toi englannin kieli opittua kyseisten leffojen ansioista kun niitä katsoi yhä uudestaan ja uudestaan ja siinä samalla oppi vuorosanat ulkoa. Sen takia kun noita tiettyjä klasikko- Bondeja on tullu kateltua niin se oikea Bondi on meikäläiselle Roger Moore tai Sean Connery.

Sen verran kovaa on oma fanitus ollut että kirjahyllystä löytyy melkeen kaikki Ian Flemingin kirjoittamat Bondit, paitsi The Spy Who Loved Me ja novellikokelma Octopussy and the Living Daylights. Pidin kirjoistakin, ja ehkä sen takia suosikki Bond leffoihin kuuluu On Her Majesty's Secret Service vaikka siinä on valitettavasti Lazenby pääosassa. Siksi että kun pidän noista kirjoista niin itseäni harmitaa se että "You Only Live Twice" leffa on niin kaukana kirjan juonesta ja eikä ole se eeppinen päätös sille kun Bond pääsee listimään Blofeldin.

Myös mua ärsyttää se miten Bondit on muuttuneet ihan perus-toimintaleffoiksi. Tuntuu että uusimat Bonditkin on tehty ADHD-ihmisille jotka ei jaksa odottaa sitä seuravaa action kohtausta hirveen pitkään. Mutta juuri Bondeista huomaa miten leffojen tempo on muuttunut viimeisen 50 vuoden aikana aika radikaalisti. Täytyy kyllä sanoa että elokuvia "You Only Live Twice" ja "Moonraker" elokuvia on ajan hammas purru todella pahasti ja ne sisältävät nykyään tahatonta komikkaa. Paskin Bond-leffa on kuitenkin ehdottomasti "Die Another Day" jonka olen jaksanut katsoa vain kahdesti läpi.

Mutta laitetaan tähän vielä omat topit vuosien varrelta:

Top 3 leffat: The Spy Who Loved Me, On Her Majesty's Secret Service &Thunderball

Top 3 typyt: Lois Chiles (Moonraker), Talisa Soto (Licence to Kill) & Ursula Andress (Dr. No )

Top 3 konnat: Xenia Onatopp (Famke Jansen), Max Zorin (Christopher Walken) & Blofeld (Telly Savalas)

 

[Sistis]

Siksi että kun pidän noista kirjoista niin itseäni harmitaa se että "You Only Live Twice" leffa on niin kaukana kirjan juonesta ja eikä ole se eeppinen päätös sille kun Bond pääsee listimään Blofeldin.

Muistelisin tässä olevan taustalla sen, että Bond-elokuvien tekijät saivat jossain vaiheessa oikeuden käyttää ainoastaan kirjojen sekä niissä esiintyvien henkilöiden nimiä, mutta eivät juonia? Myös Timantit ovat ikuisia on täysin erilainen kirjana kuin elokuvana.

Minulle Connery ja Moore ovat ne suosikkinäyttelijät. Craig oli Casino Royalessa myös ihan hyvä, mutta muuten en kyseisestä elokuvasta pitänyt niin kauheasti. Live and let die ja You only live twice ovat ehkä nuo suosikkini elokuvista. Rakastettuni oli myös hyvä. Ja Daltonin License to kill oli myös ihan kohtuullinen.

 

[Barcelona]

Muistelisin tässä olevan taustalla sen, että Bond-elokuvien tekijät saivat jossain vaiheessa oikeuden käyttää ainoastaan kirjojen sekä niissä esiintyvien henkilöiden nimiä, mutta eivät juonia? Myös Timantit ovat ikuisia on täysin erilainen kirjana kuin elokuvana.

Muistat väärin. Koska ennen kyseistä leffaa tehdyt Dr. No, From Russia with Love, Goldfinger ja Thunderball ja sen jälkeen tehty On Her Majesty's Secret Service on todella lähellä kirjojen juonta joten oikeudet tehdä kirjan mukainen leffa on. Muistat ehkä sen että Casino Royalen oikeudet oli pitkään eri tuottajalla millä nää muut Bond-leffat on tehty ja sen takia ekan Bond-kirjan kunnolista leffan versiota saatiin venata vuoteen 2006 asti.

Syy siihen miksi "You Only Live Twice" poikkeaa kirjasta on se että leffan käsikirjoittaja piti kirjaa huonosti kirjoitettuna ja leffaan haluttiin ympätä avaruusjuttuja jotka oli siihen aikaan kuuminta hottia. Lisäksi jotta leffa olisi pystynyt loogisesti seuramaan kirjaa niin On Her Majesty's Secret Service olisi pitänyt tehdä ensin. Mutta tuottajat halusivat viedä Bondin eksootiseen Japaniin joten You Only Live Twice päätettiin tehdä ensin. Tästä seurauksena on se asia (joka ärsyttää itseäni suunattomasti) eli Bond tapaa Blofeldin ensimmäistä kertaa You Only Live Twice leffassa mutta sitten kun tapaavat uudestaan seuraavassa leffassa On Her Majesty's Secret Service ovat he toisilleen täysin tuntemattomia ja Bond pystyy mm. hengamaan Blofeldin vieraana ilman ongelmia.

 

[alwahla]

Kun Bond-tunnusmusiikeista puhutaan ja nimenomaan niistä hyvistä, niin näin Garbage-bändin suurena fanina en voi kehumatta liikaa The World is not enough-biisiä. Valitettavasti kyseinen elokuva ei ollut mikään kaksinen, vaikka siinä olikin sekä Robert Carlyle että Sophie Marceau (MILF).

Casino Royalin tunnusmusiikki You know my name on myös mainittava tässä listauksessa.

Surkeista tekeleistä mieleen tulee ainakin Madonnan joku rääkäisy, Gladys Knight'n License to kill (biisi toimi hyvin ne ensimmäiset 10 kertaa, jotka kuulin radiosta soitettavan, mutta sittemmin biisin sanoma ja ylipäänsä tunnelma latistuivat niin, että en ole enää vuosiin pitänyt tästä) sekä tämä uusin Adelen veto.

 

[Sistis]

Muistat väärin. Koska ennen kyseistä leffaa tehdyt Dr. No, From Russia with Love, Goldfinger ja Thunderball ja sen jälkeen tehty On Her Majesty's Secret Service on todella lähellä kirjojen juonta joten oikeudet tehdä kirjan mukainen leffa on. Muistat ehkä sen että Casino Royalen oikeudet oli pitkään eri tuottajalla millä nää muut Bond-leffat on tehty ja sen takia ekan Bond-kirjan kunnolista leffan versiota saatiin venata vuoteen 2006 asti.

Sen vuoksi kirjoitinkin, että "jossain vaiheessa". Koska olen aika varma siitä, että myöhemmissä Bond-elokuvissa saatiin käyttää vain kirjojen nimiä, ei juonia.

Tätä muistikuvaani vahvistaa Wikipedia, vaikka tätä lähdettä ei tietenkään voi täysin varmana pitää:

007 rakastettuni – Wikipedia

Kun ohjaaja oli varmistettu, syntyi ongelmia käsikirjoituksen suhteen. Alkuperäisen suunnitelman mukaan tarkoitus oli kuvata elokuvaversio James Bondin luojan Ian Flemingin romaanista 007 rakastettuni, mutta koska Fleming oli ennen kuolemaansa antanut oikeudet ainoastaan James Bond -romaanien nimien käyttämiseen elokuvissa, suunnitelma jouduttiin hylkäämään. Elokuvan käsikirjoitus uudelleenkirjoitettiin lukuisia kertoja, ja alun perin pääkonnaksi kaavailtiin Bondin arkkivihollista Ernst Stavro Blofeldia, jota Bond yritti jäljittää nimikkokirjassa.

Fleming kuoli vuonna 1964, Pallosalama julkaistiin vuonna 1965... ilmeisesti sen osalta oli sitten saatu vielä lupa käyttää kirjan juonta? Myöhemmissä elokuvissa tätä mahdollisuutta ei sitten enää ollut?

 

[Siren]

En ole uusinta nähnyt mutta eipä tuo Craig pahemmin hurraahuutoja nostattanut aiemmissaan. Meno kuin Jason Bournella, mies näyttää venäläiseltä hitmanilta ja aikaisempien Bondien huumori ja erikoisvarusteet loistavat pitkälti poissaolollaan.

Mooren aikana näitä tuli aloiteltua ja Töölöstä Munkkiniemeen usein suoriuduttua, kun siellä joku pikkuteatteri otti ohjelmistoonsa kunnon putken Bondeja alusta alkaen.

Itselleni Brosnan toimi oikein mallikkaasti Bondina, mietin jo vuosia aiemmin miehen sopvivan mielestäni hyvin tuohon rooliin ja mukava oli todeta kohdallani asian myös olleen näin.

Itselleni nuo olivat vuosikaudet mukavia viihdepläjäyksiä, toki Dalton oli jotenkin turhan yksioikoinen osaan. Tämä uusi "rankka" suuntaus ei maistu sitten pätkääkään. Ei hyvän Bond-leffan tarvitse mitään Expendables-tyylistä oneliner-ilotulitusta olla mutta nykyinen linja ei todellakaan miellytä, vaikka kriitikot alusta asti hunajaa kusivatkin.

 

[MustatKortit]

En ole uusinta nähnyt mutta eipä tuo Craig pahemmin hurraahuutoja nostattanut aiemmissaan. Meno kuin Jason Bournella, mies näyttää venäläiseltä hitmanilta ja aikaisempien Bondien huumori ja erikoisvarusteet loistavat pitkälti poissaolollaan...

Alkuun sanon sen, että mielestäni Craig on paras Bond, mitä on nähty. En ole täysin yksin tässä mielipiteessäni. Lisätään toki, että myös Connery ja Moore ovat omalla tavallaan legendaarisia.

Toisekseen sen, että erikoisvarusteiden ja huumoripitoisten rilluttelubondien pahin "kultakausi" osui tähän 90- luvulle sekä 2000- luvun vaihteeseen, jolloin Pierce Brosnan hassutteli Bondina. Tuolloinhan Bond ei juuri koskaan ollut todellisessa vaarassa, vaan ratsasti/ajoi/kaasutteli veneellä auringonlaskuun ja heitteli mukahauskuuksia.

Kolmanneksi haluan muistuttaa, että Bondien "vallankumous" - eli periaatteessa tarkoittaa Casino Royal- leffaa - lähti juuri siitä ajatuksesta, että tuottajat kokivat Bondin silloisen tien kuljetun loppuun. Hahmoa haluttiin uusia ja toisaalta palauttaa leffoihin jonkinlaisia vakavuuden, vaarojen ja syvyyden vivahteita. Lienee sanomattakin selvää, että Craigin esittämä Bond on näistä kaikista 007:sta se kaikkein inhimillisin, omassa epätäydellisyydessään.

Neljänneksi: Uusin Bond on myös Suomessa lyönyt kaikkien aikojen ennätyksen mitä tulee avausviikonloppuun, yli 100 000 katsojaa. Toki leffaa on myös mainostettu paljon.

Viidenneksi (katso myös kohta neljä): viidakkorumpu on laulanut laajalti, - itse asiassa myös täällä Jatkoajassa - että kyseinen Skyfall olisi jopa Casino Royalia parempi (!!)

Tokihan aina löytyy joku, joka ei syystä tai toisesta tykkää, mutta toki uskon näitä laajalti sataneita kehuja.

Lisätään ylimääräisenä, ei niin tärkeänä huomiona se, että Skyfall on suurimmilta osin ollut menestys myös kriitikoiden silmissä.

 

[Siren]

Täytyy joskus katsastaa uusin kun TV:hen tulee, Craig ei vain itselleni toimi ja makuasioista lienee sinäänsä turha kiistellä. Kirjoja en ole tosiaan lukenut kuin muutaman joten arvioni olivat puhtaasti omalta leffafiilispohjalta.

 

[opelix]

Bondeista tulee mieleen perheen ensimmäinen VHS-nauhuri joskus -83 ja vuokratut Bondit joita sitten katsottiin se 3-4 kertaa mitä nyt vuokra-aikana ehti. Ensin isäukon kanssa ja seuraavana päivänä kaverien.

Jotenkin Moore on jäänyt itelle suosiksi joka ei mielestäni huonoa leffaa tehnytkään. Conneryn filmeistä Elät vain kahdesti ja Kultasormi suosikkeja. Dalton oli pettymys mutta Brosnanin Kultainen silmä maistui. Sen jälkeenhän se menikin tekniseksi pelleilyksi ja siitä syystä varmaan uudistuminen oli paikallaan. Casino Royale oli loistava mutta seuraaja pettymys. Joskohan uusi maistuisi,pitänee käydä katsomassa.

Niin ja se Lazenbyn leffa on elokuvana loistava mutta päänäyttelijä ei kyllä Bondiksi sopinut.

 

[Musta Nuoli]

Sen verran kovaa on oma fanitus ollut että kirjahyllystä löytyy melkeen kaikki Ian Flemingin kirjoittamat Bondit, paitsi The Spy Who Loved Me ja novellikokelma Octopussy and the Living Daylights. Pidin kirjoistakin, ja ehkä sen takia suosikki Bond leffoihin kuuluu On Her Majesty's Secret Service vaikka siinä on valitettavasti Lazenby pääosassa.

Minulla on nuokin. Ihan jokaista suomennettua Bondia ei ole ensipainoksena, mutta olen siihen pyrkinyt. Kuten jossain toisessa ketjussakin kirjoitin, niin uudet Bond-suomennoksethan häpäisevät sekä Flemingin tekstit että aikalaiskäännökset. Flemingin tekstejä on muokattu "poliittisesti korrekteiksi", ts. vesitetty Flemingin käyttämiä ilmauksia, mm. sana neekeri, joka nyt kuitenkin 1950-luvun lopulla oli täysin normaali ja ajan henkeä ilmaiseva termi.

Ei romaaneja voi sensuroida ja niiden sisältöä muokata sen mukaan, mikä sattuu olemaan ns. suvaitsevaista 50-60 vuotta myöhemmin! Ennen oli ennen ja nyt on nyt, on tukka päästä lähtenyt, mutta Bond-romaanien maailma on erilainen maailma kuin nykypäivän maailma ja sen kuuluukin olla.

Lisäksi Elä ja anna toisten kuolla on uudelta käännösnimeltään "Anna toisten kukkien kuolla". Siis mitä helvettiä? Alkuperäinen käännös on paitsi täysin selkeä ja ymmärrettävä, myös jo vakiintunut termi sekä kirjalle että elokuvalle. Miksi lähteä keksimään pyörää uudestaan ja vieläpä huonommin?

Toistan: pysykää poissa Bondien uusista suomennoksista. Jos ei ensipainosta antikasta löydy, niin 1970-1980-lukujenkin painokset käyvät hyvin, mutta eivät 2000-luvun häpeälliset fiaskot.

Flemingin jälkeenhän on tehty jos jonkinlaista Bond-kirjaa, mutta eiväthän ne sen aidompaa Bond-kirjallisuutta ole kuin jos tänä päivänä Ilkka Remes palkattaisiin kirjoittamaan Väinö Linnan teoksille jatkoa tyyliin "Tuntematon 2: Lapin sota" tai "Täällä Pohjantähden alla taas - paluu Koskelan EU-tukivetoiselle kotiviinitilalle".

En halua liian puritaaniksi heittäytyä, sillä olenhan minäkin lukenut John Gardnerin uusio-Bondeja (Tehtävä Suomessa, James Bond), Raymond Bensonin Bondeja yms. Mutta aika vaisujahan nämä ovat, eikä Bond-romaaneihin sovi mikään kasarimeininki. Oikeastaan ainoa todella tasokas Flemingin jälkeinen Bond-kirja on Sebastian Faulksin pieteetillä kirjoittama Fleming-pastissi Piru perii omansa, joka surutta skippaa muut ei-Flemingit ja jatkaa Bondin tarinaa muutama vuosi siitä mihin viimeinen Flemingin teos päättyi. Teos on laadukas ja sopii romaani-Bondien henkeen. Faulks tietysti onkin kovan luokan kirjailija.

Leffa-Bondeillahan on yhtäläisyyksiä romaani-Bondeihin lähinnä Conneryn leffojen osalta, vaikka Moorenkin varhaiset Bondit kuten Elä ja anna toisten kuolla vielä nojautuivat vahvasti Flemingin tekstiin. Romaanien Bond on kuitenkin tiukemmin sidottu tiettyyn aikaan, kulttuuriin ja paikkaan eli 1950/1960-luvun Iso-Britanniaan ja kylmän sodan kultaisiin vuosiin, ja varhaiset Bond-leffat edustavat vielä tätä maailmaa.

Toki Bond-leffojen oli selviytyäkseen pakkokin muuttua, asetelman pitäminen ikuisesti 60-luvulla, Blofeldeissa ja kylmässä sodassa olisivat olleet sarjan kannalta ongelma.