Spectre meni mönkään ennen kaikkea Blofeldin osalta, mikä on kohtuullisen suuri kömmähdys, kun puhutaan tärkeimmästä sivuosasta. Spectren perustajasta ja johtajasta on tehty hysteerinen hihittäjä, joka hiippailee poolopaidassa ympäriinsä. Christoph Waltz menee lähes täysin hukkaan. Ei minkäänlaista arvokkuutta eikä tyylikkyyttä. Tosin tässä selviää, mistä Blofeld saa arven, joka kulkee silmänsä halki ja koristaa hahmon kasvoja Elät vain kahdesti -leffassa, kun Blofeld näyttää kasvonsa ensi kerran.
Taisin lukea jostain elokuvan ilmestymisen aikoihin, että Mr. Whiten tytärtä ja Bond-tyttöä esittävä Léa Seydoux julisti roolihahmonsa olevan feministinen ja itsenäinen nykyajan nainen, joka ei tarvitse maskuliinista Bondia. Kuitenkin kun Spectren gorilla vähän ammuskelee klinikalla, niin kyllä kelpaa Jameksin kainalo. Siinäkin on siis flopin tuntua.
Kuvaus on jälleen erittäin tyylikästä ja takaa-ajo öisen Rooman kaduilla on hieno. Junassakin taidetaan taas vaihteeksi nujakoida. Hammaslääkärikammoisille ei tietenkään ole mukavaa katsottavaa, kun Bond istutetaan Blofeldin piinapenkkiin.
Blofeldin läsnäolo valitettavasti latistaa lähes kaikki kohtaukset lukuunottamatta Lontoossa tapahtuvaa lopputaistelua. Ei huono elokuva, mutta ainekset oli tosiaan paljon parempaan. Kolme ja puoli tähteä.
Olenko muuten ainoa, jolle Mr. Hinxistä tulee mieleen Kibe Kuhta?