Asiasta kolmanteen: Antiikin Kreikkalaisilla ei ollut sanaa siniselle, pilvetön taivas oli heidän mielestään pronssin värinen. Tämä johti pohdintoihin siitä, olivatko he ehkä värisokeita. Nykyinen tulkinta on etteivät he ajatelleet väreistä samoin kuin me ja että puheeseen ja kieleen liityvät painotukset vaikuttavat aivojemme rekisteröintikykyyn. Tätä tukee se, että samojen hemmojen mielestä meri oli viinin väristä, eli omituisuudet eivät loppuneet pelkkään siniseen. Netistä löytyy lisätietoa (uutta minullekin) hakemalla vaikka Ancient Greek Color Vision.