Mä en osaa käyttäytyä tommosissa kahvipöytätilanteissa, jotenkin on koko ajan fiilis että pitäiskö nyt sanoa jotain jollekin, vai voinko vaan olla hiljaa, vai pitääkö tuppautua tohon noiden muiden keskusteluun, tai alkaa huutelee tonne toiseen pöytään, vai mitä helvetin vittua tässä nyt pitää tehdä. Siksi en oikeastaan koskaan edes mene sinne missä aina joinain tiettyinä kellonaikoina ihmiset menee kahvia juomaan, vaan juon sitä milloin sattuu ja useimmiten vaan työpöydälläni istuskellen ja jotain turhanpäiväistä koneelta katsellen, kuten vaikkapa Jatkoaikaa.
Ruokatauot on kanssa tosi hankalia jos joutuu menemään semmoseen pöytään missä on paljon semmosia mukamas tuttuja, tarpeeksi tuttujen kanssa ei oo ongelmaa, mutta silti tykkään safkallekin mennä ennemmin itsekseni. Semmonenkin on hankala, jos on joku yks tai kaks tuttua, ja sit muu pöytä semmosia ei-niin-tuttuja, niiden tuttujen kanssa sit tulee kaikenlaista hölöteltyä, mutta sitten on fiilis että pitäisi nää muutkin tyypit jotenkin saada tähän osallistumaan, kauheen kiusallista tässä nyt keskenään vaan hölöttää.
Iiseintä on, jos on vaan yks tyyppi, sitten on aivan sama onko tuttu vai ei, sitä voi sillee lukea että pitääkö sen kaa jutella vai voiko vaan olla, mutta tommoset laumatilaisuudet on erittäin hankalia itelleni.
Nää siis tuolla kotitoimistolla, sitten jos oon jossain asiakkaan luona haahuilemassa ni siellä ei oo mitään ongelmaa, mäyhään siellä ihan sujuvasti missä tahansa tilanteessa, työasioista tai sitten ihan vaan jotain turhaa paskaa jauhaen. Siellä ei oo väliä onko 1 vai 20 ihmistä. Outo homma tuo, mistä lie johtuu.
