KeuPan uusi valmentaja ansaitsee ehdottomasti oman ketjunsa. Kyseessähän on hyvinkin poikkeuksellinen tilanne nykypäivän jääkiekossa. Huippupelaaja lopettaa uransa ja hyppää samantien penkin taakse niinkin korkealla tasolla kuin Mestis. Niemisellähän ei ole valmennuskokemusta eikä käsittääkseni ole myöskään kuin korkeintaan "itseoppinut".
Täytyy tosin jo tässä vaiheessa disclaimata, että onhan Ville Nieminen poikennut massasta jo pelaajaurallaan ja nousi huipulle vähän omia polkujaan. Vaikuttaa myös varsin fiksulta ja analyyttiseltäkin henkilöltä. Itse symppaan ja toivon onnea sekä menestystä tässä projektissa, mutta...
Tiedän, että moni suomalainen valmentaja toivoo epäonnistumista. Sanotaan sitä sitten kateudeksi tai ammattiylpeydeksi, mutta monen luonnolle ottaisi, jos joku tulee onnistuneesti mukaan kuvioihin "pystymetsistä" - kun itse on tarponut pitkän kaavan ja tylsän duunin (junnuvalmennukset, liiton kurssit jne...) kautta.
Ja onhan tässä kieltämättä floppaamisen riski olemassa. Ehkä eniten se, että onko saanut jo etäisyyttä ja pystyy irtautumaan näin nopeasti pelaajan näkökulmasta? Olettaen siis, että Niemisen on tarkoitus olla oikeasti se perinteinen vastuussa oleva ykkösvalmentaja, eikä vain näkyvin osanen yhteistyössä toimivasta valmennusryhmästä.
Tuli menemään niin tai näin, niin kovin paljon vertailukohtia ei ainakaan historiasta löydy. Ja nekin mitä löytyy on aika lailla skaalojen ääripäistä.
Esa Tikkasen lyhytaikaiseen pestiin Jokipojissa oli jo muualla vertailtu. Huono vertailukohta monestakin syystä:
* Tikin pelaajaurasta oli jo aikaa
* Oli jo kokeillutkin koutsin siipiään Koreassa ja Norjassa
* Tuli Jokipoikiin kesken kauden
Ihan viime kausilta tulee mieleen oikeastaan vain pari sellaista tapausta, jossa pelaaja hyppäsi kaukalosta suoraan miesteen joukkueen valmentajaksi. Petri Skriko Tanskassa ja Jori Kokkonen SaPKon Suomi-sarja-jengin ruoriin.
Sitten jos mennään oikein kunnolla ajassa taaksepäin, niin toki löytyy muutamakin legenda. Mutta Pentti Matikaisen (suoraan liigavalmentajaksi) ja Alpo Suhosen (FoPS) ajoista on niin kauan, että laji on muuttunut. Samoin Vellu Ketolan stintti Ässien koutsina on yli 20 vuoden takaa. Juhani Tamminen ja Erkka Westerlund hyppäsivät varsin ripeästi vastuullisiin pesteihin vielä kauemmin aikaa sitten.
Heikki Mälkiä oli treenannut hiukan kakkosdivarissa pelaajavalmentajana ennen kuin tarttui SaiPan ruoriin, mutta aika lailla menneen ajan muisteloa ovat nämä muutkin pelaajavalmentajina uransa startanneet (Kari Eloranta, Olli Hietanen, Kari Mäkinen ja Esa Siren nyt ainakin). Ja onnistumisenkin suhteen on ollut vähän niin ja näin. Vaikka mistäpä sitä tietää, vaikka Ville Nieminen vielä intoutuisi sitten vice versa palaamaan kaukaloonkin :-)
Erilaset asetelmat on myös ollut niillä, jotka ovat hypänneet yllättäen puikkoihin kesken kauden. Yleensä seurassa on silloin ollut joku hätä päällä ja tartuttu toivotaan-toivotaan oljenkorteen. Eli esim. Pekka Tirkkonen (SaPKo), Mikko Manner (Sport), Matti Kaario tai Matti Hagman ovat ehkä päässeet aika lailla paineettomassa tilanteessa ottamaan ensiaskeleensa.
Tapio Flinckin ja Kari Yli-Mäenpään valmennustautoista ennen ensimmäisiä liigapestejään minulla ei ole muistikuvaa, mutta saattoivat tulla ummikkoina mukaan hekin. Mahdoinkohan muutoin muistaa kaikki maininnan arvoiset? Elomoa, Raipea ja muita vastaavia en maininnut, koska heillä kaikilla kuitenkin oli jonkun verran jo perinteisempää valmennuspolkutaustaa takanaan.
Mutta mitä sanotte: Ville Nieminen KeuPan ruorissa, uhka vai mahdollisuus? Mikä on todellinen rooli ja onko tässä tuleva liigavalmentaja vai olisiko valmennusura pitänyt käynnistää perinteisemmin, pitkän kaavan kautta?
Täytyy tosin jo tässä vaiheessa disclaimata, että onhan Ville Nieminen poikennut massasta jo pelaajaurallaan ja nousi huipulle vähän omia polkujaan. Vaikuttaa myös varsin fiksulta ja analyyttiseltäkin henkilöltä. Itse symppaan ja toivon onnea sekä menestystä tässä projektissa, mutta...
Tiedän, että moni suomalainen valmentaja toivoo epäonnistumista. Sanotaan sitä sitten kateudeksi tai ammattiylpeydeksi, mutta monen luonnolle ottaisi, jos joku tulee onnistuneesti mukaan kuvioihin "pystymetsistä" - kun itse on tarponut pitkän kaavan ja tylsän duunin (junnuvalmennukset, liiton kurssit jne...) kautta.
Ja onhan tässä kieltämättä floppaamisen riski olemassa. Ehkä eniten se, että onko saanut jo etäisyyttä ja pystyy irtautumaan näin nopeasti pelaajan näkökulmasta? Olettaen siis, että Niemisen on tarkoitus olla oikeasti se perinteinen vastuussa oleva ykkösvalmentaja, eikä vain näkyvin osanen yhteistyössä toimivasta valmennusryhmästä.
Tuli menemään niin tai näin, niin kovin paljon vertailukohtia ei ainakaan historiasta löydy. Ja nekin mitä löytyy on aika lailla skaalojen ääripäistä.
Esa Tikkasen lyhytaikaiseen pestiin Jokipojissa oli jo muualla vertailtu. Huono vertailukohta monestakin syystä:
* Tikin pelaajaurasta oli jo aikaa
* Oli jo kokeillutkin koutsin siipiään Koreassa ja Norjassa
* Tuli Jokipoikiin kesken kauden
Ihan viime kausilta tulee mieleen oikeastaan vain pari sellaista tapausta, jossa pelaaja hyppäsi kaukalosta suoraan miesteen joukkueen valmentajaksi. Petri Skriko Tanskassa ja Jori Kokkonen SaPKon Suomi-sarja-jengin ruoriin.
Sitten jos mennään oikein kunnolla ajassa taaksepäin, niin toki löytyy muutamakin legenda. Mutta Pentti Matikaisen (suoraan liigavalmentajaksi) ja Alpo Suhosen (FoPS) ajoista on niin kauan, että laji on muuttunut. Samoin Vellu Ketolan stintti Ässien koutsina on yli 20 vuoden takaa. Juhani Tamminen ja Erkka Westerlund hyppäsivät varsin ripeästi vastuullisiin pesteihin vielä kauemmin aikaa sitten.
Heikki Mälkiä oli treenannut hiukan kakkosdivarissa pelaajavalmentajana ennen kuin tarttui SaiPan ruoriin, mutta aika lailla menneen ajan muisteloa ovat nämä muutkin pelaajavalmentajina uransa startanneet (Kari Eloranta, Olli Hietanen, Kari Mäkinen ja Esa Siren nyt ainakin). Ja onnistumisenkin suhteen on ollut vähän niin ja näin. Vaikka mistäpä sitä tietää, vaikka Ville Nieminen vielä intoutuisi sitten vice versa palaamaan kaukaloonkin :-)
Erilaset asetelmat on myös ollut niillä, jotka ovat hypänneet yllättäen puikkoihin kesken kauden. Yleensä seurassa on silloin ollut joku hätä päällä ja tartuttu toivotaan-toivotaan oljenkorteen. Eli esim. Pekka Tirkkonen (SaPKo), Mikko Manner (Sport), Matti Kaario tai Matti Hagman ovat ehkä päässeet aika lailla paineettomassa tilanteessa ottamaan ensiaskeleensa.
Tapio Flinckin ja Kari Yli-Mäenpään valmennustautoista ennen ensimmäisiä liigapestejään minulla ei ole muistikuvaa, mutta saattoivat tulla ummikkoina mukaan hekin. Mahdoinkohan muutoin muistaa kaikki maininnan arvoiset? Elomoa, Raipea ja muita vastaavia en maininnut, koska heillä kaikilla kuitenkin oli jonkun verran jo perinteisempää valmennuspolkutaustaa takanaan.
Mutta mitä sanotte: Ville Nieminen KeuPan ruorissa, uhka vai mahdollisuus? Mikä on todellinen rooli ja onko tässä tuleva liigavalmentaja vai olisiko valmennusura pitänyt käynnistää perinteisemmin, pitkän kaavan kautta?